Isak Hansson Sinius

http://www.genealogia.fi/genos-old/25/25_106.htm

Sinius (Kari Bergholm)

"Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius."

- - - - - -

Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Antell, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffrén, Höckert, Kihlman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa.

G. S. n. 2354, 5. sukupolvea

"Kajaanin vapaaherrakunnan Kajaanin voutikunnan vouti 1664, oli elossa vielä 1682."

Sinius (Kari Bergholm)

http://www.genealogia.fi/genos-old/25/25_106.htm

Sinius-suku on saanut alkunsa Oulun läänin Salon pitäjästä. Sieltä kotoisin olleen Kajaanin kihlakunnan voudin Iisak Hannunpojan lapset ottivat isänsä kotitalon Siniluodon mukaan sukunimen Sinius.

Iisak Hannunpoika (Salon eli Saloisten pitäjän Salon kylän Siniluodon talon isännän Hannu Laurinpojan poika). Asui Kajaanissa v:sta 1651. Mainitaan 1653 alussa nimismiehenä. Määrätty kaupungin ensimmäiseksi postinhoitajaksi 1653 ja majatalonpitäjäksi 1653-1659. Määrätty 1.2.1659 kaupungin kirjuriksi. Kirjurin tehtävät siirtyivät kuitenkin vielä samana vuonna pormestari Curnoviukselle. Pielisen pogostan vouti 1659-1663, Paltamon ja Sotkamon vouti sekä Kajaanin konventin jäsen ainakin 1664-1679. Toimi myös Kajaanin tullinhoitajana (ei enää 1666). 1673 Kajaanin siviiliasukkaiden luettelossa arvojärjestyksessä neljäntenä. 24.8.1672 hän kirjeessään kiittää kreivi Pietari Brahea kaikkiin tämän alamaisiin kohdistuvasta huolenpidosta ja erikoisesti lääkkeestä, jonka kreivi oli lähettänyt hänen pienen poikansa silmäsairauden parantamiseksi.

Iisak Hannunpoika eli 1600-luvun puolimaissa, ja suvun kukoistuskausi oli n. 1770-1820, jolloin samanaikaisesti oli elossa jopa kahdeksan täysi-ikäistä miespuolista Siniusta, mutta jo 1846 suku sammui mieskannalta ja 1870 kokonaan. Suvun häviö on suorastaan tyrmistyttävän nopea. Sen ulkonaisena syynä oli se, että viimeisen sukupolven kymmenestä miespuolisesta viisi kuoli ennen täysi-ikäisyyttä ja loput viisi jäivät naimattomiksi. Sinius-suku on siis hävinnyt, mutta avioliittojensa kautta se solmi sukulaisuussuhteet useisiin huomattaviinkin sivistyssukuihin, kuten Antell, Antilius, Cajanus, Calamnius, Ganander, Gummerus, Heikel, Hoffrén, Höckert, Kihlman, Niska, Schroderus, Sovelius, Tuderus, Wacklin, Wegelius ja Westzynthius. Näiden välityksellä Iisak Hannunpojalla yhä on paikkansa varmaankin kymmenientuhansien nykysuomalaisten esivanhempaintaulussa.

- - - - - - - - - - - -

G. S. n. 2354, 5. sukupolvea

Kajaanin vapaaherrakunnan Kajaanin voutikunnan vouti 1664, oli elossa vielä 1682.

- - - - - - - - - - - -

http://www.strang.ch/SUKU/SUURSILL-vanha.HTM

- Taulu 218 -