Johan Mattsson Wilm

Jatuli : Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu 21 (1990), s. 47-91:

Matti Antinpoikaa nimismiehen seurasi tämän poika Juho Wilm. Juho Wilmin asuinpaikan muutoksia sekä Vilmilän ja Hietamäen tilojen asutuksen vaiheita valaisee v. 1723 käyty käräjäjuttu, jossa Juho Wilmin tytär, nimismies Samuel Paldanin leski Liisa Wilm vaati veljeään Juho Juhonpoikaa palauttamaan asumansa torpan eli “Vanhan Wilmin” tilukset Vilmilän tilaan. Vaatimuksensa tueksi Liisa esitti 15.1.1710 päivätyn asiakirjan, jolla hänen äitinsä Clara Antintytär Groth oli luovuttanut torpan hänen ja miehensä Paldanin hallintaan. Torppaan kuului rakennukset ja pellot näiden molemmin puolin sekä peltokappaleet sillan vieressä. Sillalla tarkoitetaan maantiesiltaa nykyisessä Kajanuksen ojassa. Nämä tilukset oli ottanut viljelykseen Liisan isän äidinisä nimismies Hannu Wilm. Liisan tietojen mukaan torppa ja siihen kuuluivat riidanalaiset tilukset Vallitunsaaressa oli tuomittu kuuluvaksi Vilmilän tilaan. Juho Juhonpoika puolestaan kertoi isänsä Juho Wilmin aikoneen nimismieheksi tultuaan muuttaa asumaan Torvisen tilalle, mutta pitäjän vaatimuksesta asettui asumaan riidan kohteena oleville tiluksille, jotka sitten läänitettiin. Erkki Sotisaaren Vallitussa olevia tiluksia oli viljellyt nimismies Wilm silloin, kun oli asunut Hän ei voinut kuitenkaan sanoa, kuuluivatko ne torppaan vai Rättilän maihin. V. 1675 nimismies Wilm muutti Torvisen tilalle, missä hän v. 1696 kuoli. Juhon leski Clara Groth muutti v. 1706 poikansa Juhon perheen kanssa takaisin riidan kohteena olevaan torppaan, jota nyt kutsuttiin nimismiehen lesken puustelliksi. Juho Juhonpoika ilmaisi halunsa ostaa torppa verotilaksi. Kun osapuolet pysyivät kannnoissaan eikä lautakunta eivätkä muutkaan tunteneet torpan laatua ja luonnetta, lykättiin asia kuraaville käräjille. Paikalla olleen maanmittari Petter Hagstromin tulisi hankkia lisäselvitystä asiaan. Vielä todettiin, eitä edesmenneen maanmittari Mörtin kartassa v:lta 1707 torppa on merkitty kuuluvaksi koko manttaalin suuruiseen Vilmilän tilaan. Torppa tunnetaan myöhemmin Hietamäen eli Kajanuksen tilana.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Efter Matti Antinpoika följde hans son Juho Wilm som nämndeman. Juho Wilms bostadsändringar och etapperna av bosättningen på Vilmilä och Hietamäki belyses av en rättegång som ägde rum år 1723. I rättegången krävde Juho Wilms dotter, nämndemannen Samuel Paldanins änka Liisa Wilm, att hennes bror Juho Juhanpoika skulle återlämna torpet där han bodde, det så kallade "Gamla Wilms", till Vilmilä gårds område. För att stödja sin begäran presenterade Liisa ett dokument daterat 15.1.1710, där hennes mor Clara Antintytär Groth hade överlåtit torpet till henne och hennes man Paldan. Torpet omfattade byggnader och fält på båda sidor av dessa samt fältstycken vid bron. Bron avsåg landsvägsbron i den nuvarande Kajanuonojan. Dessa marker hade tagits i bruk av Liisas farfar, nämndemannen Hannu Wilm. Enligt Liisas uppgifter hade torpet och de omtvistade markerna på Vallitunsari dömts tillhöra Vilmilä gårds område. Å andra sidan berättade Juho Juhanpoika att hans far Juho Wilm hade tänkt flytta till Torvinen gård efter att han blivit nämndeman, men på församlingens begäran bosatte han sig på de omstridda markerna, som sedan förpantades. När det gällde de markområden som Erkki Sotisaari brukade på Vallitus var de brukade av nämndemannen Wilm under den tid han bodde där. Han kunde dock inte säga om de tillhörde torpet eller Rättilä-markerna. År 1675 flyttade nämndemannen Wilm till Torvinen, där han dog 1696. Juhos änka Clara Groth flyttade år 1706 tillbaka till torpet tillsammans med sin son Juho och hans familj, och det kallades nu nämndemannens änkas residens. Juho Juhanpoika uttryckte sin önskan att köpa torpet som skattegård. Eftersom parterna höll fast vid sina ståndpunkter och varken domstolen eller någon annan kände till torpets beskaffenhet sköts ärendet fram till de följande käräjät. Den närvarande lantmätaren Petter Hagström skulle skaffa ytterligare utredning i ärendet. Det noterades också att på den avlidne lantmätaren Mörtins karta från år 1707 var torpet markerat som tillhörande Vilmilä gårds område i storleken av en hel mantal. Torpet kändes senare som Hietamäki eller Kajanus gård.

--------------------------------------------------------------------------------------

The son of Matti Antinpoika, Juho Wilm, succeeded his father as a bailiff. The changes in Juho Wilm's place of residence and the stages of settlement on the Vilmilä and Hietamäki estates are illuminated by a court case from 1723. In this case, Juho Wilm's daughter, the widow of bailiff Samuel Paldan, named Liisa Wilm, demanded that her brother, Juho Juhanpoika, return the cottage where he lived, known as the "Old Wilm," to the Vilmilä estate. To support her claim, Liisa presented a document dated January 15, 1710, in which her mother, Clara Antintytär Groth, had handed over the cottage to her and her husband Paldan. The cottage included buildings and fields on both sides of them, as well as field plots next to the bridge. The bridge referred to the road bridge in the current Kajanuksenoja. These properties had been cultivated by Liisa's grandfather, bailiff Hannu Wilm. According to Liisa's information, the cottage and the disputed plots on Vallitunsari had been ruled to belong to the Vilmilä estate.
On the other hand, Juho Juhanpoika stated that his father, Juho Wilm, had intended to move to the Torvinen estate after becoming a bailiff. However, upon the demands of the parish, he settled on the disputed plots, which were then granted as a fief. The stories on Vallitus, cultivated by Erkki Sotisaari, were being produced by bailiff Wilm when he resided there. However, he could not say whether they belonged to the cottage or the Rättilä lands. In 1675, bailiff Wilm moved to the Torvinen estate, where he passed away in 1696. Juho's widow, Clara Groth, moved back to the disputed cottage in 1706 with her son Juho and his family, and it was now referred to as the bailiff's widow's residence. Juho Juhanpoika expressed his desire to purchase the cottage as a taxable estate. Since the parties remained adamant in their positions and the court, as well as others, were unfamiliar with the nature and character of the cottage, the matter was postponed to the upcoming court sessions. The presence of land surveyor Petter Hagstrom required further investigation into the matter. It was also noted that on the map from 1707 by the deceased land surveyor Mörtin, the cottage was marked as belonging to the Vilmilä estate, with an area equivalent to one entire "mantal." The cottage later became known as Hietamäki or Kajanus estate.