Kaarlo Kustaa Antinpoika Nisula

Jääkärimajuri

Kaarlo Kustaa Nisula oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Hän taisteli myös talvi- ja jatkosodassa pataljoonan komentajana.

Nisulan vanhemmat olivat työnjohtaja Antti Nisula ja Anna Näätsaari. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Mirja Pajarin kanssa. Hän kävi kaksi luokkaa Tornion alkeiskoulua ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Rovaniemen yhteiskoulussa vuonna 1921. Hän suoritti jääkärialipäällystölle järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja Pioneerikurssin Haminassa vuonna 1921 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Komppanianpäällikkökurssin Taistelukoulussa hän kävi vuonna 1929. Ennen jatkosodan puhkeamista hän kävi orientoivan kurssin ensimmäisille sotilasohjaajille.

Jääkärikausi

Nisula liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 13. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 pataljoonan 4. komppaniaan. Hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Suomen sisällissota

Nisula astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonan 3. komppaniaan, josta muodostettiin myöhemmin 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoona. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.

Sisällissodan jälkeinen aika

Nisula palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentiksi. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana eri komppanioissa. Tampereen rykmentistä hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi Savon jääkärirykmentin I pataljoonaan. Edellä mainitun pataljoonan adjutantiksi Nisula nimitettiin vuonna 1925. Edellä mainitun rykmentin adjutantiksi hänet nimitettiin 6. lokakuuta 1926 ja Savon prikaatin adjutantiksi hän siirtyi 27. toukokuuta l927. Seuraavaksi hänet siirrettiin 27. kesäkuuta 1928 alkaen III pataljoonan 8. komppanian päälliköksi ja 25. syyskuuta 1930 alkaen hänet siirrettiin Vuoksen jääkäripataljoonan (myöhemmin Jääkäripataljoona 4) 2. komppanian päälliköksi.

Talvi- ja jatkosota

Nisula osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 33:ssa (myöhemmin Jalkaväkirykmentti 6) ja osallistui talvisodan taisteluihin Pasurissa, Salmenkaidalla ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä Jalkaväkirykmentti 6:ssa, josta hänet siirrettiin myöhemmin 2. Divisioonan esikuntaan divisioonan koulutuskeskuksen päälliköksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi 2. Prikaatiin, josta hän siirtyi ensimmäiseksi sotilasohjaajaksi Oulun suojeluskuntapiiriin.

Jatkosodan puhjettua Nisula komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 53:een, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Jalkaväenkoulutuskeskus 15:sta, josta hänet siirrettiin seuraavana vuonna koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 25:een. Hänet siirrettiin takaisin rintamajoukkoihin suurhyökkäystä torjumaan ja hän sai komentoonsa pataljoonan Jalkaväkirykmentti 14:sta. Hän osallistui jatkosodan taisteluihin Kiestingissä, Uhtualla ja Maaselässä. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen ja työskenteli sen jälkeen Oulun kansanhuoltopiirissä ja vuodesta 1949 alkaen Vakuutusyhtiö Fennian piiritarkastajana Oulussa. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle Intiöön.

(Wikipedia)