Kuisma ("Ar'ehkan Kužma") Timofeinpoika Pussinen

Talollinen. Agjankylä, Kaitajärvi, Suojärvi.

Karhunkaataja, runonlaulaja.

"Ar'ehkan Kužma"

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1869: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1869: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1869 г.:

Nro 35, synt. 31.10, kast. 07.12., Kozma. Vanhemmat: Kaitajärven kylän talollinen Timofei Arestarhov ja hänen vihitty vaimonsa Irina Maksimova. Molemmat ortodokseja ja ensimmäisessä avioliitossa. Kummit: saman kylän talollinen Andrei Maksimov ja talollinen Arestarh Saveljevin tytär neito Matrona.

Dokumentti

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4110559

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1900: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1900: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1900 г.:

Nro 12, vihkipvm 27.08. Sulhanen: Kaitajärveltä kuolleen talollisen Timofei Aristarhovin poika Kosma Timofejev, ortodoksi, I avioliittoon, 31 vuotta. Morsian: Ilomantsin seurakunnasta Liusvaaran kylästä metsänvartija Prokopei Avramovin tytär Matrona Prokopjeva, ortodoksi, I avioliittoon, 17 vuotta. Todistajat: sulhasen - Varpakylästä populi Terentei Stefanov ja Hukkalasta talollinen Mihail Ioannov. Morsiamen - Varpakylästä talollinen Jakov Grigorjev Tumanov ja Kaitajärveltä talollinen Feodor Maksimov Matsinen.

Dokumentti

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4112743

Kuolema / Death / Смерть:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1937: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1937: Суоярви православный приход, метрические книги, смертей 1937 г.:

Karjala-tietokannan henkilöhaku:

Kuolleen tiedot

Seurakunta Suojärvi (ort.) Kuolinpäivä 19.10.1937 Hautauspäivä 25.10.1937 Asuinpaikka Kaitajärvi Ammatti Talollinen Etunimi Kuisma Muut etunimet Patronyymi Timonpoika Sukunimi Pussinen Syntymäaika 1851 Sukupuoli Mies Siviilisääty Ikä (vv/kk/vk/pp) 86 / 0 / 0 / 0 Yliviivaus Ei Kuolemaan liittyvää Hautaukseen liittyvää Kaitajärven hautausmaahan Kuolinsyy Kuolinseurakunta Hautausseurakunta Kirkonkirjan sivu 1-138 Lisätiedot: Ei tallennettuja lisätietoja.

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19370000553&srk=1053

Elämäkerta / Biography / Биография:

Kuva 1: Kuisma Pussinen (ase kädessä) viimeisen (29.) kaatamansa karhun kanssa v.1929. Vasemmalta Makarei Miinanpoika Miinin ja Kuisma Timofeinpoika Pussinen.

Kuva 2: Kuisma Timofeinpoika Pussisen talo Suojärven Kaitajärvellä. Alvi Spiridoninpoika Pussinen ja puolisonsa Aune Pussinen ovat asuneet Kuisman talon tämänpuoleisessa päässä vuoteen -43 kunnes heidän uusi talonsa valmistui.Kuisman asuttavana on ollut vain talon toisen puolen iso pirtti jonka seiniä on kiertänyt penkit joilla on nukuttukin. Pirtin penkille Kuisma on sitten kuollutkin v.-37. Tässä talossa on ollut myös Kaitajärven ensimmäinen kansakoulu 1800-luvun lopulla. Talo on rakennettu joskus 1800-luvun alussa ja siinä on asunut ainakin Timofei ja Irina Pussinen (Kuisman, Spirdon ja 8 muun sisaruksen) vanhemmat.

Kuisma Pussinen - Suojärven maineikas karhunkaataja [1]

"Ois otso otettavana, rahakarva kaattavana. Kaatamasta karjoani, lehmiä levittämästä."

Kaikki sadut alkavat: "Oli kerran...". Mutta tämä tosiseikkoihin perustuva tarina alkaa näin: Kuka suisti Tuonelan karhun? Ilmarinen suisti Tuonelan karhun. Kuka harvensi Karjalan karhun? Kuisma Pussinen harvensi Karjalan karhun. Kuisma Pussisen karhunkaatomäärä oli niin huomattava, että ansaitsee Karhunkaatajan nimen ja arvon.

Kuismasta, hänen kaatamistaan karhuista ja karhunkaadosta yleensä oli hyvin paljon puhuttu ja kirjoitettu. Aihe ehkä tuntunee nyt jo vanhalta. Kerrotun kertominen tuottaa vaikeuksia. Mutta ehkä kertomissani aiheissa vilahtelisi jotain uutta, ennenkuulumatonta, lähinnä karhunkaatamiseen liittyviä tapoja ja toimenpiteitä.

Kuisma, jos kukaan tiesi karhun metkut ja elämän. Korven ankara koulu oli hänet opettanut. Karhun kiertäminen tapahtui hänen kertomansa mukaan suunnilleen näin. Kiertäminen tapahtui syksyisin ensi lumen tultua. Tämän tiesi Kuisma, eikä viivytellyt, kun ensi lumi peitti maan. Tutut olivat hänelle Itä-Karjalan korvet ja "kondieseuvut".

"Ei muuta kuin risti silmät, ota evästä reppuun, "berdaani" olalle ja matkaan, oli sitten pyhä tai arki. Emännälle oli sanottava viikoksi jäähyväiset ja se aika ennätti "matkoilla" vierähtääkin. Riippui myös siitä, millä tuulella metsän isäntä Tapio sattui olemaan.

Kiertämiseen piti olla tottunut. Karhun jälkien löydyttyä oli niitä seurattava ja pääteltävä, että kuinka kauan siitä on aikaa kulunut, kun "herra" on siitä tallustellut. Jos mekastuksen merkintä näyttivät tuoreelta, silloin oli paras jäädä miettimään. "Otso" saatoi olla lähellä. Silloin oli aloitettava hiljakseen ympyrän teko, kiertäminen. Kierroksen tuli ensin olla suurehko varmuuden vuoksi, ja jos jälkiä ei missään näkynyt, voi olettaa, että sillä alueella nalle nyt on. Tällöin voi kierrosta pienentää kunnes metsämiehen vaisto sanoo, että nyt stop.

Näin yksinkertaisesti ei "kondie" jää kuitenkaan kierrokseen. Silläkin on omat konstinsa. Se koettaa kaikin tavoin sekoittaa jälkiään kulkemalla lumettomia korpipaikkoja, jokia ja puroja, mahdollisen seuraajan eksyttämiseksi. Jos jäljet katoavat, silloin pitää kierros tarkistaa uudelleen." Pahin, mitä Kuisma pelkäsi, oli se, että ilma lämpesi ja lumet sulivat, silloin saattoi karhukin lähteä nostelemaan, jolloin oli edessä uusi kiertämisyritys. Myöhäisempi kierros oli aina varmempi. Talvi saattoi tulla pian ja niin "nalle" nukkui huoletonta Ruususen untaan.

Seuraavassa muutamia Kuisman kertomia tapauksia, jolloin hän oli karhun kanssa lähekkäin.

"Kerran tuli "ukko" suoraan vastaan ja nähtyään minut, ponnahti takajaloilleen ja karjaisi. Toimin nopeasti ja ehdin laukaista. Selvän teki sillä kertaa. Yllätys oli molemminpuolinen.

Toisen kerran "isäntä" oli ollut muurahaiskeossa aterialla. Iso oli isäntä ja isot olivat isännän iskimet, joilla se silloin tällöin peuhautti kekoa, lykkäsi mustan kielen kiehuvaan kattilaan ja piti sitä siellä niin kauan, kunnes kieli tuli täyteen muurahaisia. Silloin se vetäisi saaliin sisään". Tätä Kuisma oli seurannut puun takana jonkin aikaa, kunnes lopulta tokaisi: "Lopeta jo!" Samalla pyssy pamahti, korpi kajahti, nalle mörähti ja siinä makasi kohta "metsän vilja", "keloturkki".

Kolmas tapaus oli ollut tällainen: "Karhu oli varmaan jotain vaanimassa. Se eteni hyvin hiljaa ja varovasti eteenpäin nostaen etutassujaan joka askeleella korkealle ja venyttäen niitä mahdollisimman pitkälle suoraksi". Kuisma antoi karhun muutaman kerran oikaista vasemman suoraksi ja sitten pamautti. Siihen lysähti otso vasen suorana turvan viereen.

Näistä kertomuksista huomaa, kuinka tarkkoja ja varmoja olivat Kuisman laukaukset.

Myöhemmin Kuisma hankki "vintofkan", mutta valitti sitä tarkoitukseen pienikaliberiseksi. Haulikon "juadrua" piti varmempana, vaikka hyvää jälkeä teki kyllä "berdaanikin".

Kuisma Pussinen oli syntynyt Suojärven Kaitajärvellä. Hänellä oli kolme veljeä ja yksi sisko. Sisar oli mennyt naimisiin Porajärvelle, "Kupsalle" rikkaalle kauppiaalle. Veljistä Vasa oli maanviljelijä. Miku oli kirvesmies, erikoistunut veneen tekoon. Spirdo (Simo) oli paikkakunnan paras räätäli. "Tierallekin" teki monta hyvää istuvaa pukua.

Kuisma muistutti olemukseltaan Juhani Ahon "Juhaa". Hän oli jäntevä, tanakka ja voimakas, ennen kaikkea rauhallinen, ominaista karhunkaatajille. Pituutta lienee ollut n. 165 cm. Hänen mielilauseensa, jota silloin tällöin hyräili, oli: "Kesät vuolin keihään vartta, talvet susta suorittelin". Lyhykäisyydessään laula korvasi sanat ja sävelen. Tuon ilmasil ollah kai täs mainitut hengiöt.

Tiera

Muisteluita Kuisma Pussisesta [2, 3]

Toivo Pussinen muisteli näin Kuismaa [2]: "Muistelen näin vanhana ukkona vieläkin kaihoisasti Kuisma-setääni. Kun aloin olla jo toisella kymmenellä kuljimme Kuisma-sedän kanssa jopa viikon yhteenmittaan eräretkellä. Siellä Karjalassa Kaitajärven suurissa erämaissa oli muutama hyvin kalaisa järvi joissa kävimme kalastamassa. Ei siellä ollut edes venettä, vaan Kuisma-setäni oli veljensä Nikolain kanssa tehnyt pienen lautan jolla pääsi hyvin rantoja myöten kulkemaan. Siellä oli Ylä- ja Ala-Torasjärvet, Vihtimäjärvi sekä [...] toki että [...] lammet, joissa oli hyvin kaloja. Kuisma-sedällä oli tuohesta tehty kontti selässä, jossa oli leipää ja teetä ja kontin ulkopuolella roikkui nokinen emelinen pannu, jossa keitimme teetä. Kuisma-setä tykkäsi oikein vahvasta teestä, niinkuin Nikolai-setäkin. Ei siihen aikaan ollut kertakäyttöteepusseja, vaan neljänneskilon teepaketit. Sedälläni oli aina mukana haulikko ja kirves. Haulikkoa varten oli kahdenlaisia panoksia. Oli karhuja varten sekä muuta riistaa varten, kuten jäniksiä sekä linyuja varten. Muistelen kaihoisasti niitä aikoja.

Toivo Pussinen muisteli myös [2]: "Kuisma oli minulle kuin oma isäni, kun olin jo yli kymmen-vuotias aloin kulkea Kuisman kanssa eräretkillä. Tappoi aikanaan 29 karhua ja möi lihat ja taljasta maksettiin sen aikaista rahaa melkein vuodenpalkka. Rikkaat ostivat ja laittoivat joko seinälle tai lattialle".”

"Kuisma oli myönyt karhunkierroksen kaupungin herroile: oli aptiekkarie, tohtorie da kamreerie upouusis sobasis, da kyyhölettih lumikuopis vindofkat ojos. Kuisma meni kepinkel sohimah karhuo hereil. Ka kondie tsökkimises hyppää pesäs, da pahal iänel mölähti, da lähti kohti! A kuin" herrat" pöllästyttih da persilleh pakuttih! Ei ollut heis ambujiksi. Silloin Kuisma hyppiä, ottah vertankan da ambua prätškäkyttäh. Da sih kondie mukin kiändi. Kondie kellistyi aptiekkarinkel samah kuoppah, mutta kömpih kohta karhun alta da rubei' " nuskmah" Kuisman pardua da tarjoten vie konjakkie, Kuisma leikkisänä musikkana aptiekkarin pultilkkases ryyppyistä ottaes, samal kun nuuhkasoo dai nenäl haisteloo ilmua, duumih: " Migähäi täl kondiol olloh, kun renga pahal nenäh tuloh." Haju tovelgin lemahti, herrojen kuadielois. Heil oli tovel rengoni vahinko käynyt." [2]

Kuisma syksyllä kiersi karhunkierroksia ja keväällä niitä herroille myi. Toki vähän karhunkaadossa teatteriakin piti tehdä ja sehän sopi runonlaulajalle kuin nenä päähän kun loitsun herroille esitti ja karhun kepillä pesästä herätti, kuisman runot ovat päasiassa loitsuja. [2]

”Eevan kanssa tuli puhetta Kuisma-ukista ja sain nyt vasta kuulla että hän olisi kasvattanut Kaitajärvellä karjalankarhukoiria. Koirien nimetkin ovat olleet Harmi ja Virkku.” Eeva on Irman sisar ja Eevahan on myös ukkiinsa tullut eli innokas metsästäjä ja ollut jos ei ole vieläkin Valtimon riistanhoitoyhdistyksen pomo. Isä-Veikko ei muista Kuismaa tai Kužmaksihan häntä sanottiin oikein kunnolla. Isäni oli sen verran pieni Kuisman loppuaikoin. Sitä isä sanoi, että mainittiin, jotta "kai rahat mändiih porohkaah Kužmalta" (siis ruutiin). Eli metsästys taisi mennä melkein kaiken edelle. No tuo oli ehkä naapureiden näkemys ja vähän subjektiivinenkin. Sitä mainittiin myös, että jos nainen tuli metsästämään mennessä Kužmaa vastaan, hän kääntyi takaisin kotiinsa. Siinä kai meni metsästysonni. [3]

Kuisma Pussinen runonlaulajana [4, 5]

Vienan, Aunuksen, Suomen puoleisen Karjalan, Etelä- Karjalan sekä Inkeristä koottujen loitsujen määrä on yhteensä 12500 loitsutoisintoa, joista Suomen puoleisen Karjalan 5300 eli yli 42 %, antoisimpina alueina Ilomantsi, Korpiselkä, Suistamo ja Suojärvi. Loitsuista metsästykseen liittyviä on 658. Loitsut löytyvät " Suomen kansan vanhat runot", " Raja- ja Pohjois- Karjalan runot" teosten kautta.

Pari näytettä: Loitsu 3382 Suojärvi Kaitajärvi Arehkan Kuisma kertoo karhujahdissa karhua pesästä kutsuttavan seuraavasti:

Nouze, kondio, kolosta, metsän mälvi mättähästä, jo ukko unesta nouse! Jo oot muannut kylligseh, täs on miehet vastassasi.

Loitsu 3470 Suojärvi Kaitajärvi Kuisman toinen loitsu nimeltään:

Metsämiehen loitsu, oravan pyynti Mie olen miezi, metsän käyjä, uro korven kol' listaja. Hauku, koiraoravaizen! Oravainen, oigiainen, metzän kissa kirmajainen pure puita, syö käbyjä! Kuin suorien sondanahe kun on astun ambumahe, ojendaite oksallehe, levidäiste lehväzelle, miun ammundajakseni; kudju koira haukkunassa, poikamies on ampumassa.

Kuisma oli Ontto Borisovin veljen Maksiman tyttären, Irinjan, poika. Hän lauloi neljälle kerääjälle (Ahtia, Hannikainen, Pajunen, Kärki) Hiidestäkosinnan, joka oli pisin runon suojärveläinen toisinto, 211 säettä. Lisäksi hän taisi lyhyitä metsäloitsuja. Vanhat suojärveläiset muistavat hänet hyvin: ”Kuzma Pussini se laulo laululoi oigein komioita. Ihan taludeldih herrat, sil ol´ niin laululoi”. Aamulla hän aina lähti metsälle; jos tuli naisia vastaan, hän kääntyi kiivaasti takaisin. Hän ampui 29 karhua, ja kerrotaan hänen surreen ennen kuolemaansa vain sitä, ettei ollut päässyt 30:een. (Senni Timonen: ”Suojärvi” teoksessa (toim. Pertti Virtaranta & al.) : Karjalan laulajat, 1968.) [4]

Jaakko Mikonpoika Pussinen Valtimolta muisteli kesällä 2014 seuraavaa. Hän muisti lapsuudessaan Kuisman laulaneen tämmöistä runonlaulusäettä. (Jaakko itse vielä lauloi sitä): Ar'ehkan Kužman laulu: ” Luottelen silmiä luodeheego, kohendaitže koillizeego. Kesägö pilvigö vallallin'i, reedugo pilvigö vallallin'i.” [5]

Viitteet:

• [1] Kuisma Pussinen - Suojärven maineikas karhunkaataja. Oma Suojärvi 1/2008, s. 9.
• [2] Pia-Marika Waara.
• [3] Irma Lipponen.
• [4] Lea Tajakka (kooste).
• [5] Tarja Pussinen.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Klikkaa linkeissä "Täysi koko"

• Karhunkaadosta karjalaksi: Iivana torai kondien kera. Oma Suojärvi 6/1993.
• Karhunkaadosta karjalaksi: I. Pehkoranta: Kondien kuavos. Nuori Karjala 5/1971. Sivu 1 Sivu 2
• Kaitajärvestä karjalaksi: Simo Pussinen: Miun Kaitajärvi. Oma Suojärvi 1/2003. Sivu 1 Sivu 2
• Kaitajärvestä karjalaksi: Simo Pussinen: Miun ominda Kaitajärvie. Oma Suojärvi 2/2003. Sivu 1 Sivu 2
• Kaitajärvestä karjalaksi: Kui Kaijanjärven rahvas ensi kerdua nähtii autto. Nuori Karjala.
• Kaitajärvestä suomeksi: Stepan Iljanpoika Pussinen muistelee Kaitajärveä. Oma Suojärvi 4/2006.

  ---

  
  

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 73. viikkoprofiili (30.04.2017-06.05.2017).