Luukas, Luka Karjalainen

Vienan Vuokkiniemestä kotoisin ollut laukkukauppias, joka surmattiin Kivijärvellä vuonna 1885.

-- Vuokkiniemeltä kotoisin olleen laukkuri Lukas Bogdanoffin eli Karjalaisen surmatapauksen. Mitä hehkeimpänä alkukesän 1885 päivänä Bogdanoff taivalsi polulla Kivijärven ja Viitasaaren välisillä saloilla, kun joku hyökkäsi pöheiköstä, ampui häntä rintaan sekä vei tavaralaukun ja rahapussin. Bogdanoff ei kuitenkaan kuollut, vaan ryömi verisenä lähimpään torppaan. Hän menehtyi seuraavana aamuna, eikä hän kyennyt tunnistamaan ampujaansa eikä antamaan tästä juuri tietoja. Tästä huolimatta, keinoilla jos toisillakin, virkavalta päätyi nopeasti epäilemään murhaan syylliseksi kivijärveläistä torppari Matti Ruuskaa. Hänet vangittiin epäilyksenalaisena, mutta epävarmojen todisteiden takia tuomio viipyi kauan. Lopulta se oli elinkautinen Vaasan lääninvankilassa.
Lähde: Pekka Nevalainen: Kulkukauppiaista kauppaneuvoksiin. Itäkarjalaisten liiketoimintaa Suomessa. Sivut 130-131.

Luka sai ristin muistopaikkaansa

Vuonnislainen laukkukauppias Luka Bogdanoff oli 16.5.1885 kierroksellaan Viitasaaren Huopanan kylän lähettyvillä. Hän oli käynyt torpassa esittelemässä tavaroitaan ja sieltä lähdettäessä oli torppari juossut hänen edelleen ja kuten oikeuden pöytäkirjoissa lukee ”kuusirihlaisen luotipyssyn laukaisemalla” ampunut häntä sydänalaan.

Luka, joka Suomessa kulki nimellä Luukas Karjalainen, oli selvinnyt seuraavaan torppaan omin avuin, mutta
54-vuotias seitsemän lapsen isä oli siellä seuraavana päivänä kuollut.

Isäni kertoi meille lapsille tästä tapauksesta siten, että hänen isoisänsä oli tapettu laukkukaupalla Liimattalassa, murhaaja oli saatu kiinni ja mestattu. Muistan että kävimme 50-luvulla myös etsimässä isän isoisän hautaa Viitasaaren hautuumaalta, mutta emme sitä löytäneet.

Asia jäi mieleeni hautumaan ja kun sukututkimus rupesi enemmän kiinnostamaan, aloin selvitellä myös Lukan kohtaloa. Ensimmäinen suurempi edistysaskel Lukan kohtalon selvittämiseen tuli pikkuserkun Antero Torvisen toimesta, joka kävi Jyväskylän maakunta-arkistossa ja löysi sieltä Viitasaaren käräjäkunnan oikeuden pöytäkirjat Lukan kuolemaa käsitteleviltä väli- ja talvikäräjiltä.

Murhapaikka muuttui Liimattalasta noin 70 kilometriä pohjoiseen Huopanaan, eli silloisen kuntajaon mukaan Kivijärven pitäjän Kuivaniemen kylään ja siellä Huopanan kylän läheisyydessä olevan Pahalammen torpan seutuville. Tuollaista kylää ei nykykartoissa enää ollut, eikä Pahalammen torppaakaan.

Murhaaja ei ollut tunnustanut tekoaan, mutta käräjäoikeus katsoi näytön riittäväksi ja tuomitsi hänet mestattavaksi. Murhamies oli kyläläisille puhunut haluavansa lähteä Amerikkaan, mutta matkarahat puuttuivat. Kaipa hän uskoi laukkureiden olevan kovinkin varakasta väkeä.

Viitasaarelta hänet lähetettiin vielä Kuopioon toisille käräjille vastaamaan markkinapetoksiin. Hänen lopullista kohtaloaan en ole vielä tarkistanut. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan enää tuolloin Suomessa toteutettu, vaan ne muutettiin muiksi rangaistuksiksi.

Kyselin murhapaikkaa noilla käräjäoikeuden tiedoilla maanmittaustoimistoista ja sain ystävällistä palvelua, vaan Pahalammen torppaa ei tahtonut löytyä. Viime kesänä sain sitten tietooni, että Sini Paananen oli miehensä kanssa tehnyt Huopanan kylän historiikin ja soitin hänelle. asia oli hänelle outo, mutta jonkin ajan kuluttua puhelin soi ja hän kertoi, että Pahalammen torppa oli nykyään Lammin tila ja sijaitsi Huopanassa Kennäällä. Hän neuvoi myös minut taloon, josta uskoin minun saavan opastuksen perille.

Ajoin Huopanaan ja sain tarkemmat tiedot mistä löytäisin Lammin talon. Viimeinen risteys matkasta meni tietenkin pitkäksi ja pysähdyin kysymään tietä läheisen talon pihassa olevalta mieheltä. Siinä jutellessa selvittelin myös, millä asioilla liikuin ja mies totesi, että hän on kuullut tapauksesta. Kaivoi kartan esiin ja näytti aluetta jota he aikoinaan kutsuivat ”murhametsäksi”.

Silloin alkoi tuntua, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Kesä kuitenkin loppui ja asia jäi taas talveksi sivuun. Veljeni kanssa kyllä sovittiin, että asia viedään loppuun ja Lukalle pystytetään matkamiehen risti paikkaan, missä hän tapasi kohtalonsa.Velipoika lupasi hankkia ristin ja minun tehtäväkseni jäi paikan varmistaminen ja luvan saanti maanomistajalta ristin pystytykseen.

Keväällä 2012 veljeni Seppo sitten soitti, että ”risti on valmis ja alas katselemaan sijoituspaikkaa”. Kartta esiin ja siitä miettimään miten löytyy tarkempi paikka ja maan omistaja. Edellisenä kesänä saamani paikkatiedon mukaisella alueella oli useampia tiloja, vaan yksi rekisterinumero tuntui lupaavimmalta. Soitin maanmittaustoimistoon ja niin oli maanomistajan nimi selvillä.

Numerotiedusteluun soittamalla sain puhelinnumeron selville ja soitin omistajalle. Esitin asian maanomistajalle, joka totesi heti, että asia on hänelle tuttu. Hänen isänsä oli kolmekymmentä vuotta aiemmin hänelle kertonut tapauksesta ja näyttänyttilalla olevan puron vierestä paikan, missä tuo murha oli tapahtunut. Paikka oli ollut silloin merkittynä maastoon, aivan puron vieressä olevaan kiveen meislaamalla. Hän antoi myös luvan ristin/muistomerkin pystytykseen.

Kävin myös maanomistajan kanssa kävelemässä puron reunat läpi, jotta löytäisimme tuon kiven, mutta yrityksestämme huolimatta sitä ei löytynyt. Aluetta on ojitettu tuon jälkeen ja myös eroosio on saattanut kääntää kiven niin että tekstiä ei näkynyt. Katsoimme paikan, joka on muutaman kymmenen metrin tarkkuudella oikea ja sovimme, että tuomme ristin siihen.

Seppo oli yhteydessä Jyväskylän ortodoksiseurakuntaan ja hän sopi heidän kanssaan, että Ristin siunaus pidetään 22. heinäkuuta kello 12.00. Paikalle tulee isä Timo Mäkirinta. Niin sitten tiistaina 22. heinäkuuta kokoontui kymmenkunta Lukan jälkeläistä pystyttämään ristiä Lukan murhapaikalle ja muistelemaan Lukaa ja tapahtunutta.

Kyllä on silloin ollut leipä lujassa laukkureilla ja monet vaarat ovat olleet uhkana. Luka ei suinkaan ole ainoa laukunkantaja, joka on tavannut kohtalonsa kauppamatkoilla.

Lukan lapsista oli kolme poikaa (Mina, Haridon ja Vasili) perheineen paennut Suomeen vuonna 1922 ja kaikkien kolmen veljeksen jälkeläisiä osallistui tilaisuuteen.

Lukan hauta on todennäköisesti Viitasaaren vanhalla hautuumaalla, mutta seurakunnan hautausasiakirjat eivät yllä tuolle ajalle, joten tarkkaa hautapaikka ei saa enää selville. Vanha hautuumaa on saaressa,jossa kävin kesällä pitämässä pienen muistelun Lukalle, karjalaiseen tapaan. Ensi kesänä viemme vielä matkamiehen ristin viereen pystytettyyn tolppaan laatan, jossa kerrotaan, miksi ja kenen muistolle risti on metsikköön pystytetty.

Ristin pystytyksen myötä tuli 10-vuotinen selvittely tältä osin päätökseen, vaan vielä riittää suvun kohtaloissa tutkimista.

Lähde: Simo Kannelsuo. Luka sai ristin muistopaikkaansa, http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...