Maria Lönnrot

Maria avioitui 26-vuotiaana silloin jo kansallisesti kuuluisan Elias Lönnrotin kanssa. Puoliso oli Mariaa 21 vuotta vanhempi. Luonteeltaan he olivat erilaisia: Maria oli ankara körttiläinen ja kovapiirteinen järjestyksen ihminen, Elias oli huumoria ymmärtävä, suvaitseva ja leppoisa runojenkerääjä-lääkäri. Avioliiton ehdoksi Lönnrot oli asettanut, että hänen vaimonsa ei kävisi enää heränneitten seuroissa vaan kirkossa. Häissä sulhanen lauloi kanteleen säestyksellä morsiamelleen Minun kultani kaunis on vaikk' on kaitaluinen. Marian ja Eliaksen välinen puhekieli oli suomi.

Maria synnytti viisi lasta, joista esikoispoika kuoli jo pienenä. Maria menehtyi itse keuhkotautiin vain 45-vuotiaana. Elias oli vaimonsa kuollessa 66-vuotias, tyttäret Maria 16-vuotias, Ida 13-vuotias, Elina 10-vuotias ja nuorin Thekla 8-vuotias. Elias Lönnrot oli tuolloin jo eläkkeelle siirtynyt tiedemies - ja neljän tyttären perheenisä.

Lähde: Ida Lönnrot s. 228-242. Caius Kajantin kirjoittama lyhyt elämäntarina teoksessa Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta (1999). Elämänkuvaukset ovat alun perin ilmestyneet lehtiartikkeleina 1972-1976.

Solmiessaan avioliiton Maria Piponiuksen kanssa v. 1849 Elias Lönnrot oli toiminut Kajaanin piirilääkärinä jo runsaat 15 vuotta ja lähenteli viittäkymmentä ikävuottaan. Lönnrotin naimattomuudesta huolestuneet ystävät olivatkin innokkaita antamaan hänelle neuvoja ja vaimoehdotuksia. Vuonna 1846 Lönnrot kertoi kirjeessään J. V. Snellmanille, tulevan vaimonsa serkulle, kuinka kajaanilaiset olivat nimipäiväonnittelussaan jälleen kerran laulaneet: "Ei ole Ellulla hevoista, emäntät' ei ensinkänä."

Elias Lönnrotin vaimo Maria oli oululaisen värjärimestari Elias Piponiuksen tytär. Ahkeran ja käytännöllisen Marian tausta oli poikkeuksellinen: hän oli nuorena neitona purjehtinut kolmisen vuotta merillä sisarensa ja tämän merikapteenimiehen kanssa. 1840-luvun puolivälissä hän muutti Kajaaniin serkkunsa kauppias Gerhard G. Snellmanin omistamalle sahalle kaupan- ja taloudenhoitajaksi.

Elias Lönnrotin ja Maria Piponiuksen tutustumisesta, rakastumisesta ja kosimisesta on olemassa lukuisia tarinoita. Luonteva selitys tutustumiselle ja tapaamisille olisivat Lönnrotin terveellisiin elämäntapoihin kuuluneet kylmät kylvyt, joihin oli oiva tilaisuus Ämmäkosken partaalla sahan rännin alla.

Elokuussa 1848 Lönnrot kihlasi itseään 21 vuotta nuoremman, pitkän, vaalean Marian. Kihlaus salattiin julkisuudelta. Heränneisiin kuulunut Maria joutui tiettävästi kihlautuessaan luopumaan körttiseuroissa kulkemisesta ja tyytymään vain kirkossakäyntiin. Kihlasormukseksi Lönnrot antoi morsiamelleen briljanttisormuksen, jonka oli saanut keisari Nikolai I:ltä ansiokkaista toimistaan koleralääkärinä.

Syksystä 1848 seuraavan vuoden toukokuuhun sulhanen oleskeli Laukon kartanossa ja viimeisteli Kalevalan toista painosta. Kihlausaikana harvat kirjeet kulkivat kajaanilaisen maanmittari Petter Malmgrenin mukana, jottei olisi herätetty huomiota.

http://www.reijoheikkinen.fi/elias/piirilaakari.htm
https://www.reijoheikkinen.fi/elias-lonnrot-1802-1884/

Ajan elokuun puolivälistä 1848 toukokuun loppuun 1849 hän vietti lähes yhtäjaksoisesti Laukossa, jossa hän myös saattoi Uuden Kalevalan loppuun. Tämän jälkeen levottoman poikamiestohtorin elämässä tapahtui mullistus, jota kajaanilaiset ystävät eivät uskoneet tapahtuvaksi: Elias Lönnrot solmi avioliiton oululaissyntyisen Maria Piponiuksen kanssa. Häät vietettiin Oulussa heinäkuun 13. päivänä 1849. Usein toistetun tarinan mukaan häätalossa ei tunnettu Lönnrotia ja yksinkertaisesti pukeutunut sulhanen, joka oli 23 vuotta vanhempi kuin morsian, vietiin keittiöön juhlaväen silmistä. Lopulta kuitenkin palkollisille paljastui, kuka outo kulkumies oli.

Nuori aviopari asettui Kajaaniin tultuaan asumaan aluksi Kajaanin vanhalle sahalle. Piirilääkäri Lönnrot oli päättänyt lopullisesti asettua asumaan Kajaaniin, johon hän oli vuosien aikana kaikesta huolimatta kiintynyt. Hän ryhtyi rakentamaan perheelleen taloa ns. Montgomeryn talon tontille. Henkikirjuri Levonius, jolle Lönnrot oli vuonna 1839 myynyt entisen postimestarin talon, ei ollut kuitenkaan kyennyt maksamaan velkaansa, joten talo siirtyi uudestaan Lönnrotin omistukseen. Uusi kartano, joka oli Kajaanin komein, valmistui loppuvuodesta 1850 ja maksoi kaikkiaan 4000 hopearuplaa, mikä vastasi hänen noin neljän vuoden bruttotulojaan. Jos hän oli veloissa Kajaaniin aikoinaan tullessaan, oli velkaa nyt toinen mokoma. Lönnrotin talon pihan perällä oli vanha puoli, jossa asuivat piirilääkärin iäkkäät vanhemmat. Elias Lönnrot asui perheineen kartanossaan tammikuun alkupäiviin 1854, jolloin hän muutti lopulta Helsinkiin suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi.

Vaikka Elias Lönnrot asui Kajaanin vuosinaan peräti noin kymmenessä eri paikassa, ei näistä rakennuksista ainoakaan ole säilynyt meidän päiviimme asti. Melko välinpitämättömästi kajaanilaiset ovat lyöneet kaikki hänen vaiheisiinsa liittyneet talot laudoiksi. Ainoa Lönnrotin aikainen meidän päiviimme säilynyt rakennus, joka läheisesti liittyy piirilääkärin elämään, on ns. Lönnrotin maja Hauholassa. Senkin kunto on päässyt vuosien saatossa rapistumaan.

"Kaikki on niin kodikasta, että tulija heti tulee hyvälle tuulelle. Järjestys on hyvä, kaikkialla on niin siistiä, palvelijat ovat auliit. Tästä saamme kiittää talon mallikelpoista emäntää, professorin rouvaa Maria Lönnrotia. Hän on kookas, keskiaikainen nainen, jonka yksinkertaisista vaatteista saattaa nähdä hengellisen liikkeen häneen vaikuttaneen; hän ei ole siltä suvaitsematon toisin ajattelevia kohtaan."
Lähde: Helsingin Kaiku, 19.03.1914, nro 11-12, s. 10

(Maria) Lönnrotin muistoja
Aika, 04.03.1933, nro 53, s. 5
Jutun lähteenä Liina Holmin kirja Suurmiesten sukulaisia

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta rippikirja, 1811-1824: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=142...

Kajaani - rippikirja, 1848-1854 (IK88-89 IAa:8) > 40: sivu 36: K ajana 51; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=486... / Viitattu 29.5.2020

Sammatin seurakunnan arkisto - Rippikirja 1860-1873, jakso 133, sivu 130: Haarijärvi Niku. ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9640253

Sammatin seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1834-1889, jakso 159, sivu 315-316: KUOLLEET 1865,1866,1867,1868,1869; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9654385

Helsingfors 1836-61 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8988551