Maria Antintytär Vähäkömi

Pihlajaveden Vähäkömin emäntä ja vanhaemäntä. Pitojenlaittaja Pihlajavedellä ja lähipitäjissä. Syntyjään Pihlajaveden Yltiän talon tytär.

Kerttu Kotiranta (myöh. Kauppala) on kirjoittanut Maria Vähäkömistä elämäkertaa nuorisoseuramerkkinsä suoritusvaatimuksena vuonna 1931.

Maria Vähäkömin elämäkertaa, kirj. Kerttu Kotiranta

Maria Vähäkömin vanhemmat olivat Antti ja Riikka Yltiä. Isä oli Ruovedeltä Nenosen poika. Äiti Kopareen tytär Keuruulta. Äiti tuli Keuruulta Kopareen talosta Yltiälle miniäksi. Hänen miehensä kuoli ja Antti Nenonen tuli sitten Ruovedeltä puusnoukaksi Yltiälle. Maria Yltiä syntyi 19 päivänä helmikuuta vuonna 1845. Maria oli yksitoista vuotias kun kuoli äiti. Kurjinta aikaa lapsuuden ajasta, kertoi hän, oli se kun viinaa keitettiin omassa takassa. Joka talossa oli oma viinapannu. Pannut olivat manttaalin mukaan, niin iso pannu kuinka iso manttaali oli kussakin talossa. Ensin laitettiin rankki. Rankki keitettiin ja lumiammeen läpi laskettiin. Sikuna pantiin sitten tynnyriin kannen alle. Sitten se pantiin uudestaan pannuun ja keitettiin. Sitten tuli valmis viina. Viinaa tuli noin 20 litraa yhdestä rykistä (tynnyristä). Joku miehistä kulki ja osti viinaa varastoonsa joka talosta. Möi sitä sitten ja viinaa riitti aivan koko vuodeksi. Miehet keittivät viljan viinaksi, joivat ja tappelivat ja vaimot ja lapset näkivät nälkää ja kurjuutta. Jumala kuuli juomarivaimojen ja lasten huokaukset ja lopetettiin viinankeitto omista takoista vuonna 1866. Viinaa ei saatu silloin niin kovasti, kun ei omissa takoissa keitetty. Kun tuli rautatie Tampereelta Vaasaan, niin kyllä viinatynnyreitä tuotiin. Kyllä olutta tuotiin suurissa koreissa ja miehet joivat vielä lisäksi rönötöstä. ”Rönötös” ei ollut paljasta mallasvoimaa, siihen oli keitetty katajia ja ryssänlehtiä liotettu. Viimein tämä mummu sanoi, että joka kieltolakia kaataa se pirua palvelee.

Maria oli kahdeksantoista vuotias kun kuoli isä. Nuorilla ei ollut paljon huvia siihen aikaan. Kirkossa kävivät ja kirkonmäellä nuoret tapasivat toisiaan. Tanssiaisia ei ollut kuin jossain harvoissa syrjäkylien taloissa. Viululla soitettiin ja tanssi oli enimmäkseen polskaa.

Naiset tekivät kovasti käsitöitä. Omista lampaista saatiin villoja, joista kehrättiin lankaa. Omankasvuisista pellavista, joita naiset pitkät iltapuhteet pellavasaunoissa valmistivat, kehrättiin lankaa, joista naiset kutoivat kankaita monta sataa kyynärää talvessa. Miehet ja naiset kävivät aivan omintekoisissa vaatteissa. Miesten kirkkotakit olivat omantekoista sarkaa ja niitä nimitettiin västeiksi. Västi oli vartalon mukainen, aivan kireä ja niin lyhyt, että helma oli vain housunkaulukseen.

Kahvinjuonti ei ollut yleistä Marian nuoruusvuosina. Kahvipannua ei ollut kuin joissain taloissa. Yltiällä oli kahvipannu ja sitä lainnattiin. Karimolla oli ollut kinkerit ja Yltiältä lainnattiin kahvipannu. Tämä pannu oli yhden litran vetoinen ja kahvia sillä keitettiin, vain papille ja joillekin ylhäisimmille vieraille. Kesken kinkeriä oli piistupa (vieraantupa) syttynyt palamaan. Pannun kylkeen oli tullut suuri lontto, mutta saattiin se kuitenkin pelastettua. Joten sama pannu sai olla vielä kymmeniä vuosia virassaan. Sitten tuli suuri kuolovuosi. Oli ensin kaksi sadekesää. Ihmiset eivät saaneet savimaita muokattua ja eivät saaneet ollenkaan ruiskylvöä. Sitten tuli pitkä kevät 1 päivä kesäk. ajettiin vielä jäätä. Halla tuli syksyllä ja vei kaikki suvitouon. Talvella satoi paksuun lunta. Ohran oljet jauhettiin moneen kertaan myllyssä herneet varsineen ja ne pakkasen kuivaamat jyvät ruumenien kanssa. Tästä huonosta ruuasta ja ankarasta talvesta tuli sitten tautia. Pihlajaveden asukasluku oli 200 ja niistä kuoli 110 ihmistä. Aivan 3-4 talostaan. Yltiän talo ja Nikkilän torppa olivat ainoat jossa ei tauti ja kuolema käynyt. Tätä tautia nimitettiin lämpöiseksi taudiksi. Tampereelta tuotiin sitten jauhoja vesiteitse veneellä. Jauhot olivat niinimatoissa. Yksi matto veti 40 kappaa. Köyhillä teetettiin töitä ja annettiin jauhonaula päiväpalkasta. Kerjäläisiä kulki paljon. Pohjanmaalta tuli suurissa joukoissa, paljon heistä kuoli nälkään ja tauteihin.

Sitten Maria tuli kaksikymmentäviisi vuotiaana Vähäkömiin emännäksi. Hänen miehensä oli leski. Oltuaan jonkun aikaa emäntänä antoivat he talonsa miehensä tyttärelle ja rupesivat muoriksi ja vaariksi. Marialla on ollut 5 lasta. Näistä kaksi on kuollut samaan hautaan. Lapset ovat kuolleet silloin raivonneeseen punatautiin. Yksi lapsista kuoli jälkeenpäin 2 vain jäi eloon.

Muorina ollessa hänestä tuli pitäjän kokki. Kävipä vielä naapuripitäjissäkin pitoja laittamassa. Hautajaisista hän kertoi, että maahanpaniaispitoihin teurastettiin joku eläin, josta tehtiin sitten hautauspalviainen. Pyydettiin joku erityinen henkilö isäntäväen puolesta huoltapitämään pöytään asettumisesta, ryypyistä ja yleensä johtamaan pitojen kulkua. Haudalta tultua pitoväelle ensimmäiseksi tarjottiin viinaryyppy. Vieraat hidastelivat kovin pöytään mennessä, joten passarien täytyi puoliväkisin viedä vieraat pöytään. Syötiin hernekeittoa, jota sanottiin ”raatorokaksi” ja puuroa ”murheenvelliksi”. Tehtiinpä erikoista maahapaniaisolutta. Olutta laitettiin haarikkaan ja haarikka keskelle pöytää, josta kaikki joivat. Pöydässä oli myös viinapullo, josta ryyppyjä tarjottiin. Ensin ruokaryyppy ja sitten kalaryyppy. Ruokapöydässä koottiin lahjoja köyhille ja vaivaisille. Vieraat toivat aina hautajaisiin tuliaisia, joita nimitettiin ”muruiksi”. Vieraille annettiin aina kotiin lähteissä kotimuruja. Häät olivat ruokiensa ja ryyppyjensä puolesta melki samanlaiset, kuin hautajaiset. Morsiamella oli kruunu päässä. Kruunu oli tehty kukan lehdistä, kulta ja hopea lankoista. Pitäjässä oli joku erityinen henkilö, joka kruunuja teki. Uskottiin, että jos hääruuat hyvin onnistuivat, tuli pariskunnasta hyvänsopuiset, mutta jos ne epäonnistui, niin tuli pariskunnasta huononsopuiset. Häät olivat tanssihäitä. Paitsi paaston aikana ei saanut tanssia, eikä tanssihäitä pitää. Kinkerit olivat myös suuria juhlia siihen aikaan, kun Maria kulki niitä laittamassa. Kinkeriin tehtiin myöskin olutta. Ruuvalle ruvetessa oli seuraava järjestys. Ensin oli pappien pöytä, sitten haltiain pöytä ja kolmanneksi roskaväenpöytä. Erikoisesti tälläisia pitoja varten oli varattu puulautasia ja lusikoita. Niitä säilytettiin pärekopassa. Ainoastaan papille ja joillekin muille oli porsliini lautaset.

Paljon on aika ja ihmiset ajan mukana muuttuneet. Maria myöskin, ja viime vuosina laittoi aivan nykyaikaisia juhlia ja ruokia. Muutenkin hän on kovin nykyaikainen. Ymmärtää nykyaikaa paremmin, kuin joku nuorempi. Hän on kaikin puolin oikeuden ihminen. Rakastaa isänmaata ja pitää arvossa niitä, jotka isänmaata palvelevat. Jumalaan hän on aina luottanut. Hän on vielä hyvissä voimissa, eikä ole koskaan sairastanut. Itse hoitaa lehmänsä ja muut taloushommansa. Käväseepä joskus naapurissa kylässäkin. Ja yhtä ketterästi kahvin keittää kun hänelle vieraaksi menee, kuten nuoruusvuosinaankin.

Lähteet

• Kirkonkirjat
  • Pihlajavesi kastetut: 19.2.1845 1845 - - Bd. And. Anderss. Yltiä Henrica Joh.dr. 30-35 Maria Lähde: HisKi
  • Pihlajavesi - rippikirja, 1889-1899 (AP I Aa:7) > Sivu 146 144: sivu 146: Kömin ruotia, Wähä Kömi No 7; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...
• Pihlajavesi kuolleet 1906-1916 (AP I F:1) Sivu 98 1938; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2946... / Viitattu 19.11.2023
• Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehti- ja aikakauslehtiarkisto (-1939): Pikku-Uutisia 90v..
  • Keskisuomalainen, 17.02.1935, nro 40, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2023388?page=4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Helsingin Sanomat, 21.02.1935, nro 50, s. 6 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1981962?page=6 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Keskisuomalainen, 03.08.1938, nro 174, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2024417?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Sisä-Suomi, 05.08.1938, nro 176, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2095843?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Työn Voima, 05.08.1938, nro 178, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2120887?page=4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Muut lähteet
  • Kerttu Kotiranta: Maria Vähäkömin elämäkerta (1931)