Matths Nielsdotter Knuuttila

Kauhajoen Knuuttilan isäntänä 1654-1677. Knuuttila toimi tuolloin Kauhajoen kestikievarina ja postitalona.

Kappalainen Haustramnius pyrki kaikin mahdollisin keinoin parantamaan taloudellisia etujaan. Kappalainen joutui pappilansa rajoista kovaan riitaan Kokon ja Knuuttilan isäntien kanssa. Varsinkin Matti Niilonpoika Knuuttila oli tyytymätön rajaan, joka kulki mm. Lylyojaa pitkin. Kesäkuun 30. pv v.1679 pidettiin koko lautakunnan, nimismiehen, tuomarin ja kirkkoherran läsnäollessa uusi rajankäynti, jossa aiemmin vedetyt rajat vahvistettiin. Knuuttilan isäntä oli kärsinyt tappion, jota hän ei milloinkaan unohtanut. Riidat Haustramniuksen ja Matti Niilonpoika Knuuttilan välillä jatkuivat mm. kappalaista vastaan tehdyllä huoruussyytteellä ja mielenosoituksella rajanvedon suorittaneen lautamies Pentti Harjan ruumissaarnan aikana. V. 1681 rajariita lopulta ratkaistiin salamonintuomiolla: jos jompi kumpi tunkeutui sen jälkeen toisen tiluksille, hänen oli maksettava sakkoa 50 hopeataalaria puoleksi kappelille ja puoleksi köyhille. (s.325-326, Kauhajoen Historia.).

Vuonna 1682 Kauhajoen kappalainen Jacob Haustramnius vaati syyskäräjillä hyvitystä hänen kunniaansa luokanneen edesmenneen Matti Niileksenpojan kuolinpesältä Matin omaisuudesta. Hän kertoi, että hän oli ollut riidoissa naapurinsa, kestikievarinpitäjä Matti Niileksenpojan kanssa. Tämä oli vakavasti luokannut hänen kunniaansa ja oli siksi tuomittu kihlakunnanoikeudessa kuolemaan. Kyseiset kunnianloukkaukset olivat tapahtuneet pitkällä aikavälillä. Tapaninpäivänä vuonna 1674 Matti oli kirkossa käskenyt kappalaista ottamaan lakkinsa ja vanttuunsa, mikä oli tulkittu käskyksi poistua Kauhajoelta. Vuonna 1680 Matti oli joutunut riitaan kappalaisen kanssa tämän lukiessa kuorista uutta penkkijärjestystä. Matti oli menettänyt vanhan penkkisijansa ja hän poistunut kirkosta nyrkkiä puiden ja kappalaista nenälle näpäyttäen huudellen mennessään loukkauksia. Myöhemmin hän oli uhannut polttaa kappalaisen kartanon. Vuonna 1681 hän oli vaimonsa kanssa poistunut kirkosta kesken Perttu Knuutinpoika Harjan ruumissaarnan, sillä kappalainen oli jättänyt evankeliumin saarnan vuoksi vähemmälle. Hän oli myös nimitellyt kappalaista halventavasti. Matti sai kuolemantuomion ja asia oli viety Korkean Kuninkaallisen Hovioikeuden päätettäväksi. Hän oli kuitenkin paennut Tukholmaan ja siellä pääsiäisenä kuollut luonnollisen kuoleman Hänet oli haudattu siellä Pyhän Marian kirkkomaahan. Kuolemantuomion kappalaisen herjauksesta oli saanut myös Matin lanko Pentti Tuomaanpoika, joka kuitenkin todettiin olevan päästään heikko ja siksi syyntakeeton. (Tapio Piirto, Penni Airas, Markku Pihlajaniemi: Kauhajoen Knuuttila - kievari, krouvi ja käräjätalo, osa I. Juuret 2/2002, ss.20-23)

Kappalainen Haustramnius pyrki kaikin mahdollisin keinoin parantamaan taloudellisia etujaan. Kappalainen joutui pappilansa rajoista kovaan riitaan Kokon ja Knuuttilan isäntien kanssa. Varsinkin Matti Niilonpoika Knuuttila oli tyytymätön rajaan, joka kulki mm. Lylyojaa pitkin. Kesäkuun 30. pv v.1679 pidettiin koko lautakunnan, nimismiehen, tuomarin ja kirkkoherran läsnäollessa uusi rajankäynti, jossa aiemmin vedetyt rajat vahvistettiin. Knuuttilan isäntä oli kärsinyt tappion, jota hän ei milloinkaan unohtanut. Riidat Haustramniuksen ja Matti Niilonpoika Knuuttilan välillä jatkuivat mm. kappalaista vastaan tehdyllä huoruussyytteellä ja mielenosoituksella rajanvedon suorittaneen lautamies Pentti Harjan ruumissaarnan aikana. V. 1681 rajariita lopulta ratkaistiin salamonintuomiolla: jos jompi kumpi tunkeutui sen jälkeen toisen tiluksille, hänen oli maksettava sakkoa 50 hopeataalaria puoleksi kappelille ja puoleksi köyhille. (s.325-326, Kauhajoen Historia.).

Vuonna 1682 Kauhajoen kappalainen Jacob Haustramnius vaati syyskäräjillä hyvitystä hänen kunniaansa luokanneen edesmenneen Matti Niileksenpojan kuolinpesältä Matin omaisuudesta. Hän kertoi, että hän oli ollut riidoissa naapurinsa, kestikievarinpitäjä Matti Niileksenpojan kanssa. Tämä oli vakavasti luokannut hänen kunniaansa ja oli siksi tuomittu kihlakunnanoikeudessa kuolemaan. Kyseiset kunnianloukkaukset olivat tapahtuneet pitkällä aikavälillä. Tapaninpäivänä vuonna 1674 Matti oli kirkossa käskenyt kappalaista ottamaan lakkinsa ja vanttuunsa, mikä oli tulkittu käskyksi poistua Kauhajoelta. Vuonna 1680 Matti oli joutunut riitaan kappalaisen kanssa tämän lukiessa kuorista uutta penkkijärjestystä. Matti oli menettänyt vanhan penkkisijansa ja hän poistunut kirkosta nyrkkiä puiden ja kappalaista nenälle näpäyttäen huudellen mennessään loukkauksia. Myöhemmin hän oli uhannut polttaa kappalaisen kartanon. Vuonna 1681 hän oli vaimonsa kanssa poistunut kirkosta kesken Perttu Knuutinpoika Harjan ruumissaarnan, sillä kappalainen oli jättänyt evankeliumin saarnan vuoksi vähemmälle. Hän oli myös nimitellyt kappalaista halventavasti. Matti sai kuolemantuomion ja asia oli viety Korkean Kuninkaallisen Hovioikeuden päätettäväksi. Hän oli kuitenkin paennut Tukholmaan ja siellä pääsiäisenä kuollut luonnollisen kuoleman Hänet oli haudattu siellä Pyhän Marian kirkkomaahan. Kuolemantuomion kappalaisen herjauksesta oli saanut myös Matin lanko Pentti Tuomaanpoika, joka kuitenkin todettiin olevan päästään heikko ja siksi syyntakeeton.

LähdeTapio Piirto, Penni Airas, Markku Pihlajaniemi: Kauhajoen Knuuttila - kievari, krouvi ja käräjätalo, osa I. Juuret 2/2002, ss.20-23 https://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/wp-content/uploads/2020/05/J...