Matti Brusiuksenpoika Papunen

Isäntä Papunen 1630-87 Iso-Röyhiö Ikaalinen 1/3 (Heikki Papusen tietoja) http://users.utu.fi/isoi/talot/ikaaline.htm

Papunen sijaitsee Ikaalisen kirkolta suoraan itään Kyrösjärven toisella puolella

s. n. 1617
v. 1637
k. 1692 h 22.5.1692

Matti Prusinpoika Papunen oli tilalla isäntänä vuodet 1630-1687. V. 1638 hänen omaisuudeksi oli ilmoitettu 2 lehmää, yksi lammas ja karitsa sekä kylvöltään kaksi tynnyriä. Tämä osoittaakin, ettei tila ollut tuolloin kovin vauras.

Matti Prusinpoika toimi Ikaalisten ja Hämeenkyrön jahtivoutina vuodesta 1647 ja hoiti virkaa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän kaatoin elämänsä aikana yli 80 karhua. Jahtivoudin toimenkuvaan kuului järjestää keväisin ja syksyisin pedonajoja sekä muulloin tarpeen vaatiessa. Jahtivouti valvoi myös sen, että talolliset suorittivat velvollisuutensa pyydysverkkojen hankinnassa sekä jahteihin osallistumisessa. Vuoden 1672 käräjillä oli Matti Prusinpoika Papunen ilmoittanut ettei neljä ikaalislaista miestä ollut lukuisista kehotuksista huolimatta valmistanut karhuverkkoa. Tästä laiminlyönnistä sai kukin 6 markan sakot. Kymmenen vuotta myöhemmin sai 39 ikaalislaista talollista sakkoja pedonajojen laiminlyönnistä. Vuonna 1683 aoiottiin Ikaalinen liittää Hämeenkyrön jahtivoudin piiriin, mutta jo 30 vuotta jahtivoutina toiminut Matti Papunen pyysi käräjillä jotta saisi jatkaa Ikaalisissa jahtivoudin tehtävässä poikansa Laurin avustuksella. käräjäoikus totesi papusen hoitaneen työnsä ahkerasti ja hyvin, joten koko käräjärahvas ja lautamiehet kannattivat Papusen jatkamista jahtivoutina. Oikeus antoi tästä todistuksensa, mutta nimitysasia piti kuitenkin vielä alistaa maaherralla.

Matti oli myös lautamies vuosina 1662-1681. Lautamiehen hyvämaineisuus edellytti, ettei häntä oltu rangaistu mistään kunnialle käyvässä rikkomuksesta. Tätä asiaa jouduttiinkin Kyrön käräjillä v. 1662 pohtimaan, sillä Matti Prusinpoika oli kerran nuoruudessaan tuomittu kujajuoksuun, johon tuomittiin häpeällisistä rikoksista ja jonka kärsiminen leimasi asianomaisen lopuksi ikäänsä. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti Matti Papusen kärsineen rangaistuksen aiheettomasti. Papunen oli nimittäin koko pitäjän puolesta vastustanut rovasti Finnon kohtuuttomina pidettyjä vaatimuksia, mitä tämä oli esittänyt rahvaalle papinmaksujen suhteen. Ja rovastin vanha ystävä everstin Fleming oli hänet tuominnut kujajuoksuun rovastin pyynnöstä. Koska Papunen ei käräjäoikeuden mielestä ollut tuomittu mistään "epärehellisyydestä", valittiin hänet lautamiehen virkaan, jossa hän toimi 20 vuotta.

Matti Papunen joutui puolustamaan Vanajassa tammikuun 10 päivänä v. 1680 pidetyssä ylimääräisissä käräjissä sen seikan vuoksi, oliko vanha nimismies Jaakko Heikinpoika tarjonnut lautamiehille edellisen vuoden talvikäräjillä kelvotonta ruokaa sekä haisevaa lihaa, kuten oli väitetty. Ikaalisten Iso-Röyhiössä asukkaiden keskuudessa kulki nimittäin huhu, että Matti Prusinpoika olisi, häväistäkseen nimismiehen maineen, keittänyt itsestään kuolleen hevosen tai naudan pilaantunutta lihaa ja vienyt sitä salaa Laitilaan, jossa sitä oli lautamiehille sitten tarjottu. Erään toisen kertomuksen mukaan Papunen olisi tehnyt tämän kostoksi nimismiehelle, joka oli yllättänyt hänet yhdessä erään vanhan huoran kanssa. Koska näiden juttujen kertojat eivät olleet paikalla, lykättiin asia seuraaviin käräjiin, mutta koska vanha nimismies kuolikin jo samana vuonna, ei käsittelyä enää jatkettu.

Matin isännyyden aikana v. 1678 Papusen talo paloi, jolloin tuhoutui tuparakennus, jossa oli keittohuone ja kaksi kamaria. Talonpoikais taloissa tuohon aikaan kamarit olivat harvinaisia, mutta Matin toimi lautamiehenä ja jahtivoutina selittäneen tuon asian. Talo paloi uudelleen hänen poikansa Lauri Matinpojan aikana v. 1692, jolloin tuhoutui yksi pirtti. Tästä käräjillä määrättiin korvaus ja vanhinko arvioitiin 50 kuparitaalariksi.

(lähde: Heikki Papunen: Ikaalisten Papunen 1540-1940 (Turku 2010))