Mikael Mikaelsson Jordan, Jr.

http://www.raumasivut.fi/raumawiki/skandaalisuku-jordan

Mikael von Jordan den yngre, adlad Jordan, till Lahtis och Kollola samt Villilä och Leistilä i Ulvsby socken.

Var 1621 fänrik vid Jak. Setons regemente. Kapten för ett kompani knektar från Dal 1625 och ryttmästare vid finska rytteriet 1628. Överste för ett tyskt regemente 1636.

Adlad 1638-01-27 (introducerad 1638 under nr 243).

Landshövding i Nyslotts län 1645-12-18. Avsked 1650 (Rf.). Död 1652 (Jakobs förs. i Sth. kyrkoarkiv.) före 15/12 och jordf. 1652-12-30 i Tyska församlingen, Stockholm samt begraven 1655-04-29 i Raumo kyrka i Finland.

(Rf.) I testamente av 1652-12-03 förordnade han, "att de två äldsta sönerna, Johan och Carl, för deras grova excessers skull, blott skulle erhålla hans donationsgods i Konga härad i Småland, att hans fru skulle få i sin livstid behålla Lahtis och Villilä samt Hyömäki i Hauho socken i Tavastland och Malma i Uppland med underlydande, vilket efter hennes död skulle delas emellan hans övriga söner, som därjämte fingo hans rustkammare och sadeltyg, samt slutligen att hans döttrar skulle erhålla hans övriga lösören, såsom pärlor, diamanter, guldhalskedjor, ringar, smycken samt silver, bestående av pokaler, kannor, skålar, stop, fat, tallrikar, ljusstakar mm, ävensom anständig brudskatt.'"

http://runeberg.org/frfinl/0223.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villil%C3%A4n_kartano

Överste och hjälte på 30-åriga kriget. Landherre på Nyslotts län, (colonel). Savonlinnan läänin maaherra, Eversti

Översten vid tyska kavalleriet, sedermera landshövdingen i Nyslotts län Mikael von Jordan d.y. adlades 27.1.1638 och introducerades samma år under nr 243. Ätten immatrikulerades i Finland 1818. Den kom på 1500-talet från Pommern till Livland och på 1600-talet till Finland.

Omisti mm maita Raumalla ja Nakkilassa. peri laanitykset isaltaan 1628.Toimi myos Savonlinnan laanin maaherrana. taisteli 30-vuotisessa sodassa yleten aina everstiksi asti.Hanen isansa oli vanhaa sleesialaista ruhtinassukua joka oli muuttanut Viroon n.1580-luvulla.. Jordanit on aateloitu seka Suomessa etta Ruotsissa.

Mikael von Jordan s.1590 Viro k. 15.12.1652 Tukholma. Eversti, Savonlinnan läänin maaherra. Omisti Rauman msrk:ssa Lahden ja Kollan tilat . Jordan(suvun tiedot Niinin sukuselvityksestä.) 1600-luvun alkupuolella oli Leistilässä 13 taloa. Vanhaa aateliston omistamaa Lampolaa lukuun ottamatta koko Leistilä ja lisäksi Villilä (eli nykyinen Villilän kartano) annettiin 15.1.1638 aateliskirjan kera vanhasta Sleesialaisesta ruhtinassuvusta periytyvälle. Jordanille jolla jo oli tilat Raumalla: Kolla ja Lahti sekä ainakin pari Ruotsin puolella. Mikael von Jordan lähti syntymäpaikastaan Virosta maanpakoon perheensä kanssa vuonna 1602 Suomeen.(vanhemmat ja neljä sisarta). Peri isänsä läänitykset 4.4.1628 . Mikael oli kunnostautunut sodissa ensin hakkapeliittana ylentyen aina everstiksi asti. Hän lisäsi vaikutusvaltaansa avioituessaan 14.12.1630 kenraalimajuri von Monkhovenin tyttären Kristiinan kanssa. Avioliitosta syntyi 14 lasta. 1645 hänet nimitettiin Savonlinnan läänin Maaherraksi.

GEDCOM Note

- ratsumestarina 1628 - hakkapeliitta 30-v. sodassa - aateloitiin Ruotsissa 1638 - aloitti Lind-suvun maanomistuksen Nakkilan Leistilän kylässä: mm. Leistilän 13 taloa ja Villilän kartano - Savonlinnan läänin maaherraksi 1645

Historia Villilän säteriratsutila on todennäköisesti saanut alkunsa 1450-luvulla, jolloin Kokemäen Villiön kylän asukkaat perustivat nykyisen kartanon paikalle torpan. 1600-luvun vaihteessa koko Villilän kylä sulautui yhdeksi suureksi kartanoksi. Vuonna 1638 Villilän kartano annettiin läänitykseksi Savonlinnan läänin maaherralle Mikael von Jordanille. Jordanin perilliset pitivät Villilää hallussaan vuoteen 1788 asti, jolloin Juhana Henrik Jordanin pojat myivät kartanon Kokemäen rovastille Gustav Avellanille. Avellan-suvun hallussa Villilä oli 100 vuotta. Laamanni Avellanin aikana kartano sai v. 1852 uuden empiretyylisen päärakennuksen.

Vuonna 1888 laamanni Avellanin kuoltua hänen perillisensä myivät kartanon Pohjalan talon isännälle Frans Stefanus Pohjalalle, joka oli naimisissa Yyterin kartanon tyttären Marian kanssa. Heidän tyttärensä Emma ja tämän puoliso maisteri Edvard Grönlund tulivat kartanon omistajiksi vuonna 1909. Heidän aikanaan tilasta erotettiin 20 itsenäistä torppaa ja 12 asutustilaa. Silti 1930-luvun alussa kartanon pinta-ala oli vielä 1118 hehtaaria, josta oli metsämaata 632 hehtaaria. Edvard Grönlund toimi myös Villilän kartanossa v. 1905 toimintansa aloittaneen Satakunnan maanviljelysseuran alaisen karjanhoitokoulun johtajana. Kartanon isännän Edvard Grönlundin kuoltua vuonna 1932 hänen leskensä Emma Grönlund hoiti kartanoa poikansa Laurin avustamana kuolemaansa (k. 1969) saakka.

Sotien jälkeen kartanon maat vähenivät melkoisesti, sillä Nakkilan kunnan ostaessa v. 1971 Villilän kartanon maa-alueita siirtyi kunnalle 380 hehtaaria. Vuonna 1976 Nakkilan kunta myi kartanon sekä siihen välittömästi liittyvän n. 14 hehtaaria käsittävän alueen teollisuusneuvos Arvi Kiviojan johtamalle Nakkilan Konepajalle. Vuonna 2002 Nakkilan kunta osti Villilän kartanon ja kahdeksan hehtaaria puisto- ja maa-aluetta.

Villilän kartanon rakennukset

U-muotoinen empiretyylin päärakennus on rakennettu vuonna 1852 C. L. Engelin oppilaan arkkitehti A. F. Grandstedtin piirustusten mukaan. Kartanon päärakennus on kaksikerroksinen 17 huonetta käsittävä rakennus.

Päärakennuksen lisäksi alueella sijaitsevat aikoinaan 180 lehmälle rakennettu suuri punatiilinen navettarakennus, 30 hevoselle vuonna 1925 arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg suunnittelema kaksikerroksinen tallirakennus, 400 kanan kanala, karjanhoitokoulun asuntolaksi rakennettu kaksikerroksinen tiilitalo, jossa on kahdeksan asuntoa. Kartanon pihapiirin luoteispuolella vanhan koivukujan päässä on arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema kartanon viljamakasiini- ja kuivaamorakennus.

Mahtava navettarakennus on rakennettu v. 1864 ja rakennus on uusittu perusteellisesti v. 1927. Navetta on melkoisen upea luomus, joka 60 metriä pitkä ja yli 21 metriä leveä ja pinta-alaltaan 1300 m2. Tallirakennus on 38 metriä pitkä ja 12 metriä leveä.

Var 1621 fänrik vid Jakob Setons reg., 1623 för nyutskrivna soldater "dem till att öfwerläre och underwijsse". Degraderad till gemen soldat och dömd till döden för mutor m.m. 1624, men benådad. Kapten för ett kompani knektar från Dal 1625. Ryttmästare vid finska rytteriet 21.3.1628. Användes ofta vid värvningar och utskrivningar. Erhöll 30.3.1629 av Axel Oxenstierna i förläning byarna Pethun, Palten och Peuten i Melsaks gebiet. Major vid Solmska reg. 1632. Överste för ett tyskt reg. 1636, för ett eget i Tyskland nyupprättat reg. 1638.

Bekom adelsbrev 27.1.1638 (introd. s.å. under n. 243). Landshövding i Nyslotts län 18.12.1645, avsked 1650. Ägde Lahtis samt Kollala, som erhöll i förläning 6.7.1623, Villilä och Leistilä i Ulvsby (Nakkila) ävensom genom donationer av 1646 8 hemman (Malma) i Estuna sn i Roslagen och av 10.1.1652 13 hemman i Lappi, 1 hemman i Euraåminne och 2 hemman i Algutsboda (Smål.), vilka senare av missförseelse införts i donationen, ehuru de voro greve Jakob Stenbocks frälse.

D. i Stockholm (tyska förs.) 1652 före 15.12., begr. i Raumo 29.4.1655. I testamente av 3.12.1652 förordnade han, att "de två äldsta sönerna, Johan och Carl, för deras grova excessers skull, blott skulle erhålla hans donationsgods i Konga härad i Småland, att hans fru skulle få i sin livstid behålla Lahtis och Villilä samt Hyömäki i Hauho och Malma i Uppland med underlydande, vilket efter hennes död skulle delas emellan hans övriga söner, som därjämte fingo hans rustkammare och sadeltyg, samt slutligen att hans döttrar skulle erhålla hans övriga lösören, såsom pärlor, diamanter, guldhalskedjor, ringar, smycken samt silver, bestående av pokaler, kannor,skålar, stop, fat, tallrikar, ljusstakar mm., ävensom anständig brudskatt".

Gift i Stocholm 14.2.1630 med Christina van Monkhoven (Mönnichhofen) i hennes 1. gifte, d. före 1674, dotter till generalmajoren Jan van Monkhoven och Vendelina von Ulfsten samt omgift 1660 med sedermera borgmestaren i Nystad David Bertilsson, som varit hennes mans skrivare.

Otteita Alhon kirjasta "Punaista, kultaa ja hopeaa"

Kahden seuraavan vuoden ajan Jordanin nimi liittyy eversti Nils Ribbingin Suomen rykmenttiin erikoisesti täydennysmiehistön kokoamisessa. Seuraavana vuonna vaihtui rykmentinkomentaja, tilalle tuli eversti Kristoffer Assersson Mannersköld, joka Suomessa asuneena hallitsi kieltä paremmin ja joka "osasi komentaa ankarammin kuin Ribbing". Taudit tekivät suurta tuhoa Baltiassa sotilaiden joukossa. Rykmentin 5. komppania oli nyt uskottu kapt. Michel Jordanille, mutta vain nimeksi, koska sen miehistö vielä oli hajalla, vain 8 Riiassa ja 142 kotiseuduilla Suomessa. Nähtävästi ankarammasta kontrollista johtuen joutuivat kapteenit Carl Hansson Raam ja M. Jordan edesottamuksistaan tutkittaviksi ja sotamarsalkka Herman Wrangel eroitti v. 1624 heidät viroistaan, koska "he olivat harjoittamalla vääryyttä ja kauppaamista vainonneet kuninkaan nihtejä". Tämä lienee merkinnyt sitä, että he olivat lahjuksia vastaan vapauttaneet nihtejä ja kiristäneet talonpojilta rahaa. Molemmat kapteenit alennettiin tavallisiksi sotamiehiksi ja jopa tuomittiin kuolemaankin, mutta kuningas Kustaa II Adolf armahti heidät. Ja kun juuri alkaneessa Preussin sodassa kipeästi tarvittiin hyviä sotilaita, ei sovi ihmetellä, vaikka kapteeni Michel Jordan v. 1627 oli Jacob Scottin (Länsigööttalaisen) skvadronan rullissa. Ratsumestariksi hänet nimitettiin 21/3 1628 ja hän tuli sinä keväänä ratsuväen kenr. maj. Åke Tottin avustajaksi tämän suuressa yrityksessä värvätä 8 uutta komppaniaa hakkapeliittoihin.

Vasta lokakuun ensimmäisinä päivinä pääsivät Turkuun jääneet joukot lähtemään Preussiin ja niistä on ensimmäinen maininta perillä 19/10 1628, jolloin niistä muodostettiin saattovartio kansleri Axel Oxenstiernalle, tämän lähtiessä Elbingistä kuningasta vastaan. Kuningas oli juuri silloin palaamassa joukkoineen vaikealta ja raskaalta Graudentzin retkeltään. Tällä retkellä "saavutti suomalainen ratsuväki kiitettävän taitavuuden ryöstäessään ympäristön karjaa". Eräällä tällaisella retkellä oli ev.luutn. Hans Ekholt miehineen saanut kokoon 500 nautaa. Lokakuun lopulla 1628 oli hakkapeliittojen lukumäärä Preussissa saavuttanut huippunsa: Ekholtin skvadrona 595 miestä + Anrepin 540 miestä = 1135 hakkapeliittaa ja sen lukumäärä oli yhdessä Baltiassa olevan suomalaisen ratsuväen kanssa nyt suurempi kuin ruotsalaisen ratsuväen. Taisteluissa olivat hakkapeliitat siksi pahasti kolhiintuneet, että marraskuussa kotiutettiin 2 komppaniaa, joten molempiin edellämainittuihin skvadroniin jäi kumpaankin 5 komppaniaa. Ratsumestari Jordanin komppania kuului Ekholtin skvadronaan. Kuningas asetti armeijan talvileiriin ja lähti itse kotimatkalle 28/10 1628. Talven kuluessa joutuivat hakkapeliitat mukaan Strassburgin retkelle, jonka tarkoituksena oli sikäläisen varuskunnan avustaminen. Retken johtajana oli sotamarsalkka Herman Wrangel ja oli retkellä mukana noin 6000 miestä, kaikki valioväkeä, niiden joukossa Ekholtin skvadronakin, johon Jordan kuului komppanioineen.

Kun joukot olivat lähtövalmiina, lähetti Wrangel ev.luutn. Anrepin 200 suomalaisen ratsumiehen kanssa tiedusteluretkelle Marienwerterin suunnalle. Tammikuun 30 p :nä saavuttiin Lautenburgiin, joka marsalkan kiellosta huolimatta ryöstettiin. Marsalkka Wrangell saavutti 2/2 huomattavan voiton puolalaisista Gorznon luona Branitza-joella, missä ev.luutnantti Ekholt kahden komppaniansa kanssa suoritti tiedusteluretken ylikulkupaikan löytämiseksi. Retken päämäärä Strassburg saavutettiin 3/3 ja sieltä lähetettiin majuri Torsten Stålhandske mukanaan 2 Ekholtin komppaniaa ryöstöretkelle kaupungin eteläpuolelle, suoritus, mistä hakkapeliitat saivat tunnustusta itse kansleri Oxenstiernalta. Loput Ekholtin 3 komppaniaa lähetettiin viemään 400 puolalaista vankia säilöön. Tällä paluuretkellä Ekholt poltti Löbaun kaupungin, joka oli kieltäytynyt suorittamasta pakkoveroa. Majuri Stålhandsken mukana olleet hakkapeliitat palasivat retkeltään 13/2. Todennäköisesti ratsumestari Jordan on ollut juuri niiden mukana miehineen ja siellä kunnostautunut, koska Axel Oxenstierna palkitsee häntä 30/3 1629 seuraavalla tavalla: "donerar åt edla och manhaftige Michel Jordan ryttmästare etc. dhe byar Pethun, Palten och Peuln i Melsakz gebieth belägne med alla tilligande legenheter ... under adelig frijheet och privilegier och ander extraordinar i rettigheter oförkrenckt." Tämän läänityksen myöhemmästä kohtalosta ei ole mitään tietoa säilynyt.

Yleispoliittisista syistä alettiin tunnustella rauhan mahdollisuuksia. Se solmittiinkin syyskuussa Altmarkin kirkonkylässä ja armeijat kotiutettiin. Lokakuun alussa oli ratsumestari Jordanin komppaniassa jäljellä vain 55 miestä sekä joukko hevosensa menettäneitä ja sairaita. Marraskuussa 1629 suomalaiset pääsivät lähtemään kotimatkalle ja ainakin osa heistä suoritti sen maitse.

Ratsumestari Michel Jordanista tuli nyt mahtava herra, joka vielä lisäsi vaikutusvaltaansa solmiamalla 14/2 1630 avioliiton kenr.maj. J. Mönnichhofenin (till Noor), Uplannin ratsuväen komentajan ja tämän puolison Vendelina von Ulfstenin tyttären Christinan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi 22 vuoden aikana kaikkiaan 14 lasta. Kaksi vanhinta poikaa, jotka opiskelivat Turun yliopistossa, tuottivat hurjalla elämällään isälle paljon ikävyyksiä. Toinen järjestyksessä, kornetti Carl Jordan, mestattiin Turussa v. 1662 väitetyn kaksinnaimisen takia ja haudattiin Raumalla v. 1664. Myös tytär Christina antoi paljon puheenaihetta seikkailuillaan naimisissa olevan raumalaisen laivurin J. Delfendalin kanssa (tuomittiin "för enkelt hor"). Ratsumestarin naimattomat sisaret Catharina ja Margaretha asuivat Kol(la)lan tilalla Rauman mlk. ainakin vielä v. 1688. Vasta v. 1638 hän sai haltuunsa Tattaran, Willilän ja Leistilän tilat Nakkilassa (Ratsutilat N:o 27 ja 25).

Millaista osaa Michel Jordan näytteli 30-vuotissodassa Saksan maaperällä, ei ole paljon tietoja säilynyt. Hän ei ainakaan enää kuulunut hakkapeliittoihin. Majurina mainitaan hänet v. 1633, everstinä v. 1636 saksalaisessa ratsurykmentissä, joka oli sijoitettu Westfalenissa olevaan armeijaan. Wittstockin voitokkaan taistelun (24/9 1636) jälkeen marssi Baner joukkoineen Westfaleniin yhtyäkseen siellä oleviin herttua Bernhardin osastoihin.

Huhtikuussa 1638 kansleri Oxenstierna antoi Jordanille valtakirjan oman ratsurykmentin perustamiseen Westfalenissa, mihin kuului 8 komppaniaa.

Vielä niin myöhään kuin Jankowin taistelussa 24/2 1645 näyttää eversti Jordan olleen mukana, sillä siellä mainitaan hänen jalkaväkirykmenttinsä ottaneen osaa taisteluun. Rykmenttiin kuului 8 kompp. yhteensä 662 miestä, ja kuului se reserviin, mutta kunnostautui de Wertin ratsumiesten karkottamisessa, kun nämä sivustasta olivat hyökänneet kuormaston kimppuun. Kun sotamarsalkka L. Torstensson tämän voiton jälkeen marssi aina Wienin porteille asti, mainitaan 29/3 1645, "sändes Obrist Jordan med sina ryttare, hvilken slog Ungaren och dödade flere af deras anförare, dref dem tillbaka och förföljde dem ända till Presburg".

Jordanin sotaisten ansioitten vuoksi suku aateloitiin Ruotsissa 27/1 1638 ja sinä vuonna hän myös ensi kerran oli mukana valtiopäivillä. Valtiopäivillä v. 1645 eversti Jordan näytteli hyvin huomattavaa osaa, hän kuului siihen valiokuntaan, jonka tehtävänä oli antaa lausunto sodasta Tanskaa vastaan. Rauha tehtiin Brömsebrossa samana vuonna.

Tämän jälkeen seuraa uusi vaihe eversti Jordanin vaiherikkaassa elämässä, hänet nimitettiin Savonlinnan maaherraksi, missä virassa toimi vv. 1646 - 50. Tämä lääni oli vasta perustettu v. 1641 ja edellinen maaherra Herman Fleming oli ainaisissa rettelöissä läänin asukkaiden kanssa. Lopuksi kuningatar 18/12 1645 vapautti hänet virastaan ja määräsi Jordanin tilalle.

Eversti Michel M:son Jordanin maallinen vaellus päättyi Tukholmassa joulukuussa 1652 (3:n ja 15:n päivän välillä). Edellisessä lokakuussa oli juuri syntynyt hänen viimeinen tyttärensä (Helena), jonka ristiäisiin 3/11 1652 Tukholman Jacobinkirkkoon hän oli kutsunut niin korkeita vieraita kuin kansleri Axel Oxenstiernan ja kenraalikuvernööri P. Brahen. Kutsukirjeetkin ovat vielä tallella. Eversti Jordan haudattiin väliaikaisesti Tukholmaan 30/12 1652, mutta Raumalla Pyhän Ristin kirkkoon 29/4 1655. (Alho)

Otteita kirjasta "Olavinlinnan historialliset vaiheet"

Mikael Jordan eli "Paksu-Mikko" Savonlinnan läänin maaherrana 1645 - 1651

Herman Flemingin seuraaja, pyylevyytensä vuoksi "Paksuksi Mikoksi" kutsuttu Mikael Jordan kuului 30-vuotisen sodan urhoihin. Hän oli saksalaista sukuperää, mutta lienee syntynyt Suomessa.

Vuonna 1621 hänet mainitaan vänrikin arvoisena ja vuonna 1628 suomalaisen ratsuväen ratsumestarina. Vuonna 1636 hän toimi erään saksalaisen rykmentin everstinä. Hänellä oli koko joukko läänityksiä Vehmaan kihlakunnassa. Hänet aateloitiin vuonna 1638. Nimityksen Savonlinnan läänin maaherraksi hän sai joulukuun 18. päivänä 1645. Hän ryhtyi kuitenkin hoitamaan virkaansa vasta seuraavan vuoden lopulla. Hän oli kartuttanut yleisten asiain tuntemustaan osallistumalla vuosien 1638, 1643 ja 1645 valtiopäiviin. Viimeksi mainituilla valtiopäivillä hän oli jäsenenä valiokunnassa, jonka tuli päättää edessä olevasta sodasta Tanskaa vastaan.

Jordanin rakennuspuuhat Olavinlinnassa

Mikael Jordan oli kiinnostunut Olavinlinnasta, jossa hänen maaherrakautensa alussa suoritettiin runsaasti rakennustöitä.

Vuoden 1647 valtiopäivillä Suur- ja Vähän-Savon talonpojat esittivät valituksen siitä, että heidät pakotettiin päivätöillä valmistamaan kruunulle kalkkia ja tiiltä. Tämähän oli kylläkin vanhan käytännön mukaista ja palveli Savossa ennen muuta Olavinlinnan kunnostamistyötä. Rahvas antoi kuitenkin valituksessaan ymmärtää, että kalkki ja tiilet myytiin virkamiesten toimesta maakuntaan, ilman että kruunu sai niistä hyötyä. Savolaiset olivat tyytymättömiä myös siihen, että heidän jatkuvasti oli maksettava vuonna 1631 tapahtuneen Olavinlinnan palon johdosta määrättyjä korjausrahoja ("reparations penningar"). Hallitsija vaatikin raporttia maaherralta tämän ylimääräisen rasituksen välttämättömyydestä. Kaikesta päättäen se kuitenkin jäi edelleen voimaan.

Rahvaan valituksesta havaitsemme Jordanin rakennuttaneen linnan liepeille "suuria puurakennuksia". Niinkin vähävoimaista väkeä kuin vanhoja ukkoja ja eukkoja pakotettiin muka kahdeksasta kymmenen viikon ajaksi omalla kustannuksellaan rakennustöihin. Rahvaalle antamassaan vastauksessa kuningatar Kristiina selitti, että moiset rakennustyöt oli kerrassaan lopetettava. Maaherran ei tulisi ryhtyä linnan korjaustöihinkään.

Jordan oli kuitenkin ennen kuningattaren kieltoa jo ehtinyt teetättää koko joukon korjaustöitä linnassa. Särkyneet ikkunaruudut korvattiin uusilla, jota paitsi linnan valaistusta ja viihtyisyyttä parannettiin uusin ikkunoin. Tallisaaren karjatalon rakennuksia korjattiin niinikään. Edelleen mainitaan linnassa olleita rappuja sekä salien ja kamarien lattioita korjatun, ovia ja savupiippuja kunnostetun ja niin edelleen. Rakennustöissään maaherra valvoi henkilökohtaisiakin etujaan, sillä Tallisaaressa oli rakenteilla myös hänen oma virka-asuntonsa, jossa mainitaan olleen muun muassa neljä savupiippua ja kaksi kellaria. Tämäkin työ keskeytettiin rahvaan valitusten johdosta vuonna 1647.

Jordanin alullepanema työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä juuri tästä Tallisaaren keskeneräisestä puurakennuksesta Savonlinnan kaupunki näyttää saaneen ensimmäisen raatihuoneensa. Käydessään vuonna 1649 Savonlinnassa kenraalikuvernööri Pietari Brahe lupasi luovuttaa rakennuksen kaupungin raatihuoneeksi. Maaherra - sikäli kuin tämä koskaan oli taloa käyttänytkään - ei sitä enää tarvinnut, sillä virka lakkautettiin juuri näihin aikoihin.