Nils Gabriel Procopé

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Procop%C3%A9

NILS PROCOPÉ. Nils Gabriel Procopé (1871–1941) oli suomalainen kenraalimajuri. Hän oli pääesikunnan päällikkö 1918, päämajoitusmestari 1919. Hänet ylennettiin 1923 kenraalimajuriksi. (Wikipedia. Lainattu 11.10.2022)

Wikipedian tynkäteksti saattaa luoda mielikuvan, että Procopé on toiminut päällikkönä Suomen sisällissodassa, mikä ei pidä paikkaansa. Sisällissodan ajan Pietarissa liikeasioitaan hoitanut Procopé siirtyi Suomeen vasta sodan päätyttyä toukokuussa 1918 ja sai tuolloin nimityksen pääesikuntaan. Asian tausta vaatinee valaisua.

Venäjän armeijan suomalaiseen upseeristoon eli ns. ryssänupseereihin kuulunut Nils Gabriel Procopé yleni kapteeniksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Moitteettomasti palvellut Procopé erosi armeijan palveluksesta 1903, ilmeisestikin Suomeen kohdistuneiden sortotoimien vuoksi, joissa Procopé tsaarinupseerina tavallaan edusti sortavaa osapuolta. Tämän jälkeen Procopé toimi liikemiehenä pääasiassa Pietarissa, kunnes maailmansodan syttyessä kutsuttiin takaisin palvelukseen ja toimi upseerina ainakin Latviassa. Procopé kotiutettiin sairauden vuoksi joulukuussa 1917.

Suomen ajauduttua sisällissotaan liikemies Procopé, joka oli solminut yhteyksiä suomalaisiin aktivisteihin ja suojeluskuntaan ja tiedettiin vakaaksi suomenmieliseksi, sai käskyn pysyä Pietarissa seuraten punaisten toimintaa siellä. Procopé sai myös johtaakseen tiedustelua ja asehankintaa harjoittavan erikoisosaston ja ryhtyi organisoimaan tiedustelua Pietarin alueella. Procopé muun muassa toimitti tietoja punaisten aselähetyksistä Suomeen, ja ilmeisesti jo ennen sotaa oli avustanut valkoisen puolen asetoimituksia Venäjältä. Tehtävän luonteen vuoksi Procopén toiminta sisällissodassa jäi tuntemattomaksi, ja kun hänet sitten sodan päätyttyä nimitettiin yleisesikunnan päälliköksi, lehdet tiesivät kertoa vain, että tämä on "ottanut tarmokkaasti osaa suojeluskuntaliikkeeseen".

Valtionhoitaja on ylipäällikön esityksestä nimittänyt eversti Nils Procopén Suomen sotajoukkojen yleisesikunnan päälliköksi. - Nils Gabriel Procopé on syntynyt 1873. Käytyään koulua Turussa tuli hän Haminan kadettikouluun, jonka päästötutkinnon vääpelinä suoritettuaan määrättiin 1894 aliluutnantiksi suomenmaalaiseen henkivartiorykmenttiin Pietarissa. Täällä hän palveli muutamia vuosia, jonka jälkeen hän suurella menestyksellä suoritti yleisesikunnan akatemian kurssin. Komennettiin sitten yleisesikunnan palvelukseen, mutta erkani, Suomessa silloin vallitsevien valtiollisten olojen vuoksi, Venäjän sotaväestä kapteenina 1903. Sittemmin on hän toiminut Pietarissa liikemiehenä, toisena johtajana Suomen paperikonttorissa, kunnes maailmansodan puhjetessa 1914 kutsuttiin uudelleen sotapalvelukseen. Oli sodan aikana divisionaesikunnan ja sittemmin armeijakuntaesikunnan päällikkönä ja sai sairauden vuoksi eron sotaväestä viime vuoden joulukuussa. Silloin hän tuli paperikonttorin johtajaksi hra Palmgrenin jälkeen. On ottanut tarmokkaasti osaa suojeluskuntaliikkeeseen. Saapui pari viikkoa sitten Suomeen.

Finlands Allmänna Tidning 19.12.1898
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/511450?term=N... / Viitattu 11.10.2022
S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg, Registerböcker, SE/RA/2416/A/2/37 (1901-1905), bildid: A0066098_00069 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0066098_00069
Fyren 15.12.1916
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1007915?term=Ni... / Viitattu 11.10.2022
Helsingin Sanomat 6.6.1918
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1175234?term=... / Viitattu 11.10.2022

Suomen maanpuolustuslaitoksen - tuolloin vielä sotalaitoksen, esim. nykyinen puolustusministeri oli nimikkeeltään sotaministeri - järjestäminen oli monella tapaa jännitteinen tehtävä. Suuriin haasteisiin kuului upseeriston järjestäminen niin, etteivät tsaarin armeijassa ansioituneet suomalaiset upseerit ja Saksassa koulutetut iältään ja kokemukseltaan edellisiä nuoremmat jääkäriupseerit talloisi toisiaan varpaille ja joutuisi kahnauksiin keskenään. Tsaaria palvellut upseeristo luonnollisesti aiheutti epäluuloja nuoremmassa väestössä, eikä vähiten siksi, että ensimmäinen maailmansota oli ajanut osapuolet käytännössäkin vastakkaisiin leireihin. Epäluulot olivat usein molemminpuolisia. Sama vastakkainasettelu ilmeni kysymyksessä Suomen hallitusmuodosta. Oman lisänsä jännitteiseen soppaan toi vielä kielikysymys. Ruotsintaustaisten pelättiin heikentävän maanpuolustuslaitoksen suomalaista isänmaallisuutta.

Procopén aika yleisesikunnan päällikkönä jäi lyhyeksi saksalaisen eversti Konrad von Redernin tullessa hänen tilalleen. Procopé on vielä 1919 merkitty päämajoitusmestariksi, mutta siirtyi loppuvuodesta sotilasasiamieheksi Pariisiin, jossa tehtävässä palveli vuoteen 1923 saakka. Tuolloin tehtävästä eroa pyytänyt Procopé palasi kotimaahan ja siirtyi reserviin kenraalimajurina.

Eversti Nils Procopé työskenteli sotilasasiamiehen tehtävissä Pariisissa syksyyn 1923 saakka, jolloin hän anoi eroa. Hänet siirrettiinkin reserviin kenraalimajurina. Eron yhteydessä Yleisesikunnan päällikkö joutui selvittämään ja puoltamaan Procopén sotilaspuvun kanto-oikeutta, joka kyseenalaistettiin, sillä tämän ansioista sisällissodan aikana ei ollut tietoja. Enckell selvitti Procopén olleen sairaalassa Pietarissa sotakuukausien aikana ja myöhemmin toimineen kaupungissa erityisessä salaisessa sotilaskomiteassa, joka toimitti Suomeen aseita ja järjesteli asioita odottaen Saksan hyökkäystä Pietariin. Tuolloinen ministerivaltiosihteeri Carl Enckell, Yleisesikunnan päällikön isoveli, oli määrännyt upseerit pysymään kaupungissa ja valvomaan punaisten lähetyksiä Suomeen. Lisäksi komitean upseereiden tehtävänä oli ollut hankkia tietoja Pietarista ja toimittaa ne Virossa olleille saksalaisille. Procopé sai Enckellin selvityksen pohjalta oikeuden käyttää sotilaspukua. (Heidi Ruotsalainen: Salatun tiedon tuottajat - Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918-1939, Maanpuolustuskorkeakoulu 2020, s. 88 - 89. Lainattu 11.10.2022)

Iltalehti 24.5.1923
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400171?term=... / Viitattu 11.10.2022
Iltalehti 13.9.1923
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400352?term=... / Viitattu 11.10.2022

Nils Procopé (1873-1941) ja tämän veli, itsenäisyysaktivisti Ossian Procopé (1871-1942) avioituvat kauppias Sumeliuksen tyttärien Toini (s. 1882) ja Anna Sumeliuksen (s. 1884) kanssa.

• Tampereen tuomiokirkkoseurakunta rippikirja 1898-1907 (AP_V I Aa:30) Sivu 278 Procopé, Procope ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3160... / Viitattu 11.10.2022

Atle Wilksman Släktbok, Sumelius
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2098418?term=Nils%20... / Viitattu 11.10.2022

Toinen vaimo Maini Johanna Askolin, vihitty 31.1.1923.
Östra Nyland 14.1.1925
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1446364?term=... / Viitattu 11.10.2022
Östra Nyland 31.1.1925
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1446314?term=... / Viitattu 11.10.2022

Pariisissa Suomen sotilasattaseana toiminut kenraalimajuri Nils Procopé (1873–1941) riensi Mainin tueksi aviomiehen tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Procopé oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan 1917. Tammikuussa 1925 Maini solmi kenraalin kanssa neljännen avioliittonsa. Ensimmäinen juopa puolisoiden välille syntyi pian, sillä kenraali vähätteli vaimon tuttavapiiriä. Hän ei myöskään ilahtunut linnassa hyörivistä ja mekastavista suojattilapsista ja näiden leikkitovereista, vaan vaati hovimestari Loboa laittamaan lapset kuriin. Lopulta Procopé muutti asumuseroon Helsinkiin. Avioero vahvistettiin huhtikuussa 1926. Kenraali sai kipurahana vuotuisen 240 000 markan eläkkeen elämänsä loppuun saakka. (Maini Askolin, Wikipedia. Lainattu 11.10.2022)

Pesäeroasioita. Kauppalehti 3.3. ja Hufvudstadsbladet 4.3.1925
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1015065?term=Ni... / Viitattu 11.10.2022
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1396388?term=... / Viitattu 11.10.2022

Nils Gabriel Procopé 60 vuotta. Uusi Suomi 24.3.1933
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805566?term=... / Viitattu 11.10.2022

Kolmas avioliitto 64-vuotiaana 1937.
Kenraalimajuri Nils Gabriel Procopé ja Linda Ottilia Arpalahti. Ilta-Sanomat 9.8. ja 7.9.1937
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1991860?term=... / Viitattu 11.10.2022
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1991885?term=... / Viitattu 11.10.2022

Kuolinilmoitus Hufvudstadsbladet 28.6.1941
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2236108?page=1 / Viitattu 11.10.2022
Generalmajoren Nils Procopé död.. Hufvudstadsbladet 28.6.1941
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2236108?term=... / Viitattu 11.10.2022

(Mika-Markku 11.10.2022)