Olli Hemminginpoika Tiainen

Syntymä: Nurmes syntyneet-vihityt-kuolleet 1756-1788 > 75 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6457676

Rippikirjat Nurmes: Rk 1781-1790 s. 143 Tilicka http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6452383

Vihitty: Nurmes syntyneet-vihityt-kuolleet 1788-1813>6 rivi 9 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6457814

Rk 1791-1800 s. 103: Ylikylä N:o 8 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6452524

Rk 1801-1811>222: Ylikylä N:o 8 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6452768

Lastenkirjat 1801-1824 (I Ab:1)>184 s. 323: Ylikylä 8 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6455802

Rk 1812-1814 TK1355-1356>215: Ylikylä 8 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6453132

Rk 1815-1823>336: Ylikylä 19 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6453502

Rk 1824-1830>347: Ylikylä 19 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6453905

Rk 1830-1841 (I Aa:15) >167: Ylikylä Inhys http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27816735

Haudattu: Nurmes syntyneet-vihityt-kuolleet 1814-1834>218

Lähteet: - Jukka Kokkonen & Jukka Partanen toim. RAJAMAAKUNTA JA SOTA, Suomen sodan taustoja ja tapahtumia, Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 13. - Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan historia I-III. - Raimo Savolahti: Rajakapteeni Olli Tiainen, historiikki. J.R. Danielson: Suomen sota ja Suomen sotilaat 1809-1809. - A. Sillanpää: Toki kallehin on vapaus: maanpuolustustyötä Ylä-Karjalassa 1998.

Olli (Olaus) Hemminginpoika Tiainen oli rajakapteeni, Suomen sodan (1808-1809) kuuluisa sissipäällikkö. Toimi yhtiömiehenä appensa maatilalla ja vuodesta 1815 lähtien oli isäntänä Hovilan tilalla Ylikylässä.

http://www.blf.fi/artikel.php?ref=sok&id=440

Syntyi Pielisjärven pitäjän Nurmeksen kappeliseurakunnassa Rautavaaralla Tiilikan kylässä. "Rautavaaran kunnan Tiilikkajärven kansallispuiston alueella sijaitsee Tiilikanaution tila, jonka pihapiirissä on kunnostettu 1920-luvun ulkoasussa oleva torppa. Paikkaa mainostetaan ennen muuta Suomen sodan aikaisen sissipäällikkö Olli Tiaisen synnyinpaikkana.

 Tiilikanautio mainitaan ensimmäisen kerran julkisesti Olli Tiaisen syntymäpaikkana vuonna 1907, kun kuuluisa perinteentutkija Samuli Paulaharju kulki Pohjois- ja Itä-Karjalaan suuntautuneen rakennustutkimusmatkansa aikana myös Rautavaaralla. Paulaharju ei itse käynyt paikalla, mutta kuuli siitä kierrellessään lähikylissä. Kuulemansa tarinan hän kirjasi matkakirjaansa, jonka julkaisi tuoreeltaan. Tarinan mukaan Tiilikanautio oli ollut sissipäällikkö Tiaisen kotitalo, ja se oli ollut "monta mokomaa", eli niin suuri, että siellä oli muka kerran sodan aikana evästetty 300 sotamiestä pyhänseutu. Tarina Tiilikanautiosta Olli Tiaisen synnyinpaikkana oli syntynyt paikkakunnalla arvattavasti 1800-luvun loppupuolella. Huomattavaa Paulaharjun julkaisemassa tarinassa on se, että siinä Tiaisen kotitalo kuvataan suorastaan epätavallisen suureksi.

 Käsitys Tiilikanautiosta Olli Tiaisen syntymäkotin vahvistui myöhemmin ja tiettömän taipaleen takana olevalle paikalle tehtiin jopa pyhiinvaellusmatkoja. Esimerkiksi vuonna 1936 paikan päällä vieraili Nurmeksen Yhteiskoulun lehtori Olli Koistinen, joka oli julkaissut Olli Tiaisesta useita kirjoitelmia. Myös tutustumismatkastaan hän kirjoitti värikkään matkakertomuksen (Karjalainen 27.8.1936)."

---

 Ollin isä Hemming asui ja hänen kaikki lapsensa syntyivät nykyisen Valtimon kunnan alueella olleella tilalla Pajujärven rannalla, 30 km Tiilikanautiosta Nurmekseen päin. 

---

"Kivinen kertoo Ollin hakeutuneen talon köyhyyden takia räätälin oppiin, jonka jälkeen hänen sanottiin kierrelleen ompelemassa eri puolella pitäjää. Mikään muu lähde ei vahvista hänen olleen raatäli, mutta ei ole myöskään syytä epäillä tätä tietoa. Joka tapauksessa Olli Tiaisesta tavataan merkintä Nurmeksen syyskäräjillä 1792. Tällöin vahvistettiin hänen ja Nurmeksen Ylikylän talollisen Reittu Tolvasen välillä solmittu yhtiösopimus. Sen mukaan Olli Tiainen sitoutui naimaan Reitun tyttären Annan ja muuttamaan samaan talouteen Reitun kanssa. Vastineeksi Ollille luvattiin puolet Reitun omaisuudesta tämän kuoltua. Reittu Tolvanen oli jo aikaisemmin yhtiössä velipuolensa Pekka Suhosen kanssa, joten Olli tuli yhtiöön kolmanneksu jäseneksi. Tapa ottaa yhtiömiehiä oli tuohon aikaan verrattain yleinen varsinkin sellaisissa taloissa, joissa ei ollut työvoimaa omista pojista. Yleensä yhtiömies oli talon renki tai vävy. Pari avioitui 1793 ja taloon tullessaan Olli toi mukanaan hevosen, lehmän ja lampaan (Yhtiösopimus 1.12.1792, Nurmeksen käräjäkunnan syyskäräjät 1792 § 62, Karjalan ylisen tuomiokunnan arkisto, JoMA). Ollin ei voida katsoa olleen varsinainen talollinen, vaan yhtiömies. (Suholan tila n:o 8 Nurmeksen Ylikylä). Oman tilan isännäksi hän pääsi vasta vuonna 1815."

---

Maininta Olli Tiaisen kotitalon köyhyydestä on tyypillinen erilaisiin sankaritarinoihin liitetty kertomus. Tarinoissa sankari on kokenut usein kovia lapsuudessaan ja on lähtöisin huonoista kotioloista. Olli Tiaisen kohdalla tämä on myytti." (Kuten hänen isänsä tiedoissa kerrotaan)

---

"Olli Tiaisen yhteydessä mainitaan usein Juuan Vaikossa nälkävuonna 1697 tapahtunut ihmissyöntitapaus. Paavo Tiaisen vaimo Marketta Pertuntytär surmasi kaksi lastaan ja erään kerjäläispojan, jonka jälkeen söi nämä vanhimman poikansa kanssa (Kilpeläinen 1926, 307). Tapaus on historiallinen, mutta sen yhdistäminen Olli Tiaisen perheeseen on kyseenalaista, sillä mikään ei viittaa siihen, että Vaikon ja Tiilikan Tiaisen olisivat olleet läheistä sukua

---

"Olli Tiaisen maine perustuu ennen muuta Suomen sodan aikaisiin sankaritekoihin. Kirjallisuuden mukaan Pielisen ympäristön talonpojat valitsivat hänet päällikökseen ja lähettivät hänet hakemaan aseita Kuopiosta, jossa Savon Prikaati majaili. Samalla hän sai nimityksen rajakapteeniksi. Kenraali Aleksejevin hyökättyä heinäkuussa Pohjois-Karjalaan, kokosi Tiainen talonpojat yhdessä Isak Steniuksen kanssa vastarintaan ja löi venäläisen rakuunaosaston Mönninvaarassa. Syksyllä Tiainen johti menestyksellisesti jälleen miehiään Pielisen itäpuolella, ja muun muassa kansantarinan mukaan huijasi Jauhiaisensalmella venäläiset perääntymään. Sodan loppuvaiheessa hän vielä vangitsi venäläisen käskynhaltijan, jonka johdosta hänen kiinniottajalleen luvattiin palkkio, mutta Tiaisen onnistui paeta Ruotsiin (Vrt. esim Savolahti 1998).

 Ruotsin sota-arkistossa säilytetään ennen tuntematonta Olli Tiaisen laadituttamaa asiakirjaa (Biografica, Olof Tiainen, KrA), jossa hän kertoo vaiheistaan sodan aikana. Asiayhteydestä päätellen kirjelmä on tammikuulta 1809, ja osoitettu kuninkaalle. Asiakirjasta selviää, ettei Tiainen saanut nimitystä rajakapteeniksi Savon Prikaatin komentajalta, vaan itse ylipäällikkö Klingsporilta, jonka luona päämajassa hän kävi myöhemmin keväällä pyytämässä aseita ja ammuksia. Klingspor antoi Tiaiselle valtakirjan, joka valtuutti hänet järjestämään osaston viiden pitäjän talonpojista puolustamaan rajaa vihollisen hyökkäystä vastaan. Kirjallisuudessa on usein liioiteltu Klingsporin penseätä suhtautumista Tiaista ja talonpoikaista puolustusta kohtaan. Ylipäällikkö oli kuunnellut mitä asiaa Tiaisella oli, ja luvannut järjestää hänelle aseita ja ammuksia. Lisäksi Klingspor oli esittänyt Tiaiselle suunnitelman, jonka mukaan Karjalasta lähetettäisiin 2000 miehen sotaväenosasto, jolla yhdessä talonpoikien kanssa valloitettaisiin Sortavala ja Petroskoi (Persson 1988, 171). Nämä tiedot ruokkivat epäilemättä Tiaisen maanpuolustustahtoa." "Pohjois-Karjala joutui sotanäyttämöksi heinäkuussa 1808, jolloin maakuntaan marssi kenraalimajuri Aleksejevin komentama runsaan 500 miehen vahvuinen osasto. Nämä tapahtumat on varsin yksityiskohtaisesti ja alkuperäisiin lähteisiin tukeutuen kuvannut Persson (1988) sekä vielä Partanen (2000). Savon Prikaatia johti eversti Johan August Sandels, joka joukkojen vähyyden vuoksi turvautui pohjoiskarjalaisiin talonpoikaisjoukkoihin. Sandelsia on pidettävä tärkeimpänä aloitteentekijänä sen suhteen, että Olli Tiainen ja muut talonpojat aiheuttivat venäläisille vahinkoa ja sitoivat heidät maakuntaan."

---

"20.10.1808 Pielisjärven talonpojat vangitsivat Enontaipaleessa liperiläisen siltavouti Tegelmanin. Hänet vietiin talonpoikien päämajaan, jossa kuitenkin Tiainen hänet pian vapautti. Tegelman tiesi kertoa, että Pielisjärven talonpoikien joukkoon kuului noin 1000 miestä ja kaksi tykkiä. Tykkejä talonpojilla ei oikeasti ollut, vaan Tegelman lienee luullut Ahvenisen asemissa olleita noettuja ja tervattuja tukkeja tykeiksi. von Fürstenberg päätti nyt lähestyä Tiaista henkilökohtaisen kirjeen kautta. Hän vetosi Tiaisen kunniaan ja kehotti Tiaista joukkoineen luovuttamaan kaikki aseet ja palaamaan rauhassa koteihin. Muussa tapauksessa käskynhaltija uhkasi lähettää sotilaita. Tiainen kertoo, että hän von Fürstenbergiltä saamansa kirjeen takia päätti vangita tämän, ja suoritti tehtävän 7.11. vasten yöllä 60 miehen kanssa sekä kuljetti käskynhaltijan, kirjurin, tulkin ja kaksi rakuunaa Ahvenistolle. Käskynhaltijan vangitsemisen ja siihen liittyneet vaiheet on perusteellisesti kuvannut Raimo Savolahti (2000).

 Tapahtumien johdosta Savon joukkojen komentaja kenraali Nikolai Tutskov lupasi 15.11. Tiaisesta 500 ruplan ja muista kiihottajista 200 ruplan palkkion, jotka toimittaisivat heidät oikeuteen. 23.11. Tiainen toi miehensä Lieksaan, jossa vapautti von Fürstenbergin rovasti Steniuksen ja tuomari Ervastin myötävaikutuksella. Samalla Tiainen laski omat miehensä koteihinsa.

 Tiainen tahtoi pelastaa miehiltään jääneet kiväärit, joita oli kaksi kuormaa ja pakotti Mikko Heikuran mukaansa kuljettamaan niitä Ruotsin armeijalle. Pakomatkalla Ruotsiin Tiainen pelastui venäläisiltä täpärästi Höljäkässä ja Sotkamossa, saapui 4.12. Puolangalle, josta hiihti pohjoisemmaksi ja saapui kertomansa mukaan Ruotsin armeijan yhteyteen kahdeksan päivää ennen joulua (Biografica, Olof Tiainen, KrA). "

---

"Paettuaan Nurmeksen, Sotkamon, Puolangan ja Pudasjärven kautta ja päästyään Ruotsin puolelle lähti Olli Tiainen talvella 1809 Tukholmaan. Karjalan jääkärien asiakirjojen mukaan Liperin komppanian jääkäri Pekka Hyttinen komennettiin Tiaisen mukaan kaiketi hänen palvelijanaan ja kyytimiehenään. Tiainen pääsi Kustaa IV Adolfin puheille, joka antoi hänelle kultamitalin kannettavaksi kaulassa Miekkatähdistön nauhassa, täydellisen virkapuvun ynnä raha-avustukseksi yhden pankintaalerin päivässä. Samalla Tiainen sai käskyn palata armeijaan käytettäväksi jossain sopivassa toimessa. Kun sota päättyi 17.09.1809 Haminan rauhaan, loppui myös Tiaisen virkatoimet armeijassa ja jo sitä ennen hänen raha-avustuksensa näyttää lakanneen. Tiainen, joka sodan jälkeen lähti jälleen Tukholmaan, joutui taloudelliseen pulaan ja kääntyi joulukuussa 1809 uutta avustusta pyytäen viranomaisten, mm entisen ylipäällikön Klingsporin sekä armeijan kenraaliadjutantin Carl Johan Adlercreutzin puoleen. Adlercreutz antoi Tiaiselle neuvon palata Suomeen, johon Tiainen sanoi suostuvansa. Hän sai uuden hallitsijan Kaarle III:n käskystä palkkansa, mikä hänellä oli vielä perimättä maaliskuusta 1809 saakka, sekä yhden kuukauden lisäpalkkion ja matkarahoja mennäkseen kotimaahan. Mutta Tiainen ei lähtenytkään Suomeen, sillä hän pelkäsi venäläisten kostoa, vaan jäi edelleen Tukholmaan."

"Keväällä 1810 Tiainen oleskeli kotikylässään Nurmeksessa käyden vaimonsa kanssa rippikirkossa huhti- ja kesäkuussa. Vihdoin Tiainen kesällä tai syksyllä 1810 lähti Örebrohon, jossa valtiopäivät olivat koolla ja jätti talonpoikaissäädyn puhemiehen kautta taaskin anomuskirjelmän kuninkaalle. (Kopio suomennetusta kirjeestä kirjan s. 50-54)" Lopulta Tiainen "saikin avustuksena kertakorvauksena 800 taalaria sekä 180 taalarin vuotuisen eläkkeen."

---

"Olli Tiainen asui Tukholmassa vuoteen 1816 saakka, mutta saattoi osan ajasta palvella Göteborgiin sijoitetussa tykistörykmentissä. Vuoden 1816 lopulta hän on asunut Haaparannassa vuoteen 1818 ja toiminut rajavartiokorpraalina (05.11.1816-13.04.1818), kunnes palasi kotimaahansa."

---

"Olli Tiainen kuuluu niihin harvoihin kansan keskuudesta nousseisiin sotapäälliköihin, jotka Ruotsin vallan aikana ovat saaneet nimensä aikakirjoihin. Hänelle oli ominaista nokkeluus, häikäilemättömyys ja sotilaallisten kaavojen tuntemattomuudesta johtuva kyky toimia uudella ja viholliselle oudolla tavalla. Hänen vaiheensa osoittavat toisaalta sen, miten paljon yksityinen johtajapersoonallisuus voi saada aikaan omalla tahdonvoimallaan ja kyvyllään, ja toisaalta sen, ettei näinkään merkittävällä toiminnalla voitu vaikuttaa sodan lopputulokseen."

---

Suomen sodan (1808-1809) sankari, "kenraali Tiijana", kuollessa arvo oli kapteeni. Rk 1812-1814: Granse Corporal i Sverige, Rk 1824-29: Gränsse Capten i Swerige. Joensuussa ja Nurmeksessa on hänen kunniakseen pystytetty muistomerkki.