Onni Niklas Abraminpoika Gumér

Pientilallinen Kulmalassa Pihlajavedellä. Kulmalan viimeinen asukas.

"Kulmalan Onni".

Elämäkerta

Pihlajaveden Vähämäessä eli Vuohimäessä syntyneen Onni Gumérin vanhemmat olivat itsellinen Abram Otonpoika Gumér ja Maria Matilda Abramintytär. Abram Otonpoika Gumerin isänisä oli Pihlajaveden lukkari Johan Anders Gumér, joka oli Keuruun kappalaisen Anders Johan Gummeruksen poika. Maria Matilda Abramintytär oli Simsiön Majaniemen torpparin tytär. [1]

Pian Onnin syntymän jälkeen perhe muutti Vähämäestä Laurilaan. He asettuivat asumaan Pihlajaveden aseman tuntumassa sijainneeseen Kulmalan torppaan [1]. Torppa itsenäistyi jonkin ajan kuluttua omaksi tilakseen.

Perheen vanhemmat kuolivat iäkkäinä 1930-luvulla. Lapsista VIlho (Vilhelm) lähti ensin rengiksi Mäntyharjun taloon ja asui sen jälkeen aseman lähellä Simsiöntien varressa. Onnin kanssa Kulmalassa asuivat sisaret Tekla ja Hilda. Onni oli rakentanut tilalle uuden asuinrakennuksen, jolloin vanha torppa oli jäänyt pois asumiskäytöstä. Talossa oli pari lehmää, ja talon isäntä elätti itseään myös metsätöillä. [2]

Onnista kerrotaan, että hän oli kova juttelemaan muiden kanssa. Naapurin pojat kuitenkin vähän pelkäsivätkin omalaatuista vanhaa miestä. Vuoden 1963 devalvaation aikaan Onni suivaantui Pihlajaveden Säästöpankille huomattuaan säästöjensä huvenneen ja ilmoitti nostavansa tilinsä tyhjäksi. Pankinjohtaja Edvard Kalliolla ei ollut riittävästi käteistä rahaa pankin kassassa, ja hän joutui lainaamaan rahat Osuuspankin kassasta. Onnin kerrottiin piilottaneen rahat Kulmalaan. Varkaitakin Kulmalassa tiedetään käyneen aikanaan. [2]

Onnin kolme sisarusta Tekla, Hilda ja Vilho kuolivat vuonna 1969. Onni jäi asumaan tilaa yksin. Hän oli Kulmalan viimeinen asukas, ja talo autioitui hänen kuoltuaan 1977.

Reino Niinimäki haastatteli Onni Guméria menneistä ajoista vuonna 1970. Haastattelu on kokonaisuudessaan seuraavana. Siitä on korjattu joitakin kirjoitusvirheitä.

"Hyvin on kaikki mennyt" (haastattelu)

”Olen syntynyt Pellonpää-nimisessä Vuohimäen talon torpassa v. 1889. Olen entisen piispa Gummeruksen sukua. Isoisäni oli Otto ja isäni oli Abram. Hän perheineen asui Pellonpäässä kestinä ja kävi taloissa tekemässä töitä. Olin kolmen viikon ikäinen lapsi, kun muutimme tähän. Meitä lapsia oli kymmenen.”

Näin muisteli Onni Gumér elämänsä alkuvaiheita ja kertoi yleisemminkin elämänmenosta Pihlajaveden aseman seudulla vuosisadan alkukymmeninä, kun Reino Niinimäki haastatteli häntä nauhalle elokuussa v. 1970. Onni Gumér kuoli 14.1.1977.

Siihen aikaan, viime vuosisadan lopulla, Pihlajaveden asemalla oli vain kahden pienen huoneen rakennus, siinä asemapäällikkö ja kaksi asemamiestä. Kyllä jo silloin oli asemallakin paljon touhua, kun lastattiin halkoja ja parruja ja muutakin puutarvaraa.

Ensimmäinen kauppaliike oli Pajusella ja sitten siihen tuli Kerminen. Se oli nykyisen osuusliikkeen kohdalla. (Nyt paikalla on Pihlajapuisto-niminen rivitalo.) Sitten oli Jukosen kauppaliike tuon pankin paikalla. Pakkalan tontilla oli räätäli Laakso. Asemalta Virtain suuntaan vuosisadan vaiheessa oli vain kärrytie kuten oli Kalliomäkeen, Multamäkeen ja Simsiöönkin päin. Laurinmäkeen ei asemalta ollut kesäisin lainkaan kärrytietäkään. Oli vain polku. Portaita nevojen yli vähitellen tehtiin.

Näistä taloista muistan Laurinmäen Erland-isännän. Sitten tuli vävyksi Hyvärinen, joka möi talonsa Rosenlew-yhtiölle. Leppämäki oli vanhempi talo, Hermanni-isännän muistan. Poikansa Aati rakensi Mäntyharjun ja Aapo Takalan. Martti oli pankinjohtaja Haapamäellä. Sitten oli Eemil ja Karimon Hermanni, joka kävi Amerikassakin.

Leppämäen eli Leppälän tuulimylly Pihlajaveden kotiseutumuseon pihalla. Kuva: Hannele Naatula 2019.

En tiedä kuka rakensi Leppämäen tuulimyllyn. Siinä jauhettiin vielä 1910 paikkeilla. (Nyt mylly on Pihlajaveden kotiseutumuseolla.) Laurinmäessä oli myös aiemmin ollut tuulimylly. Erlandi, jolla oli karkeansortin puhetapa, sanoi: ”Sen sakarrat vain rrouskahti ja siihen se rromahti”.

Kalliomäen vesikäyttömylly oli siellä Kuukkamyllyn alapuolella purossa. Siinä vielä silloin pettuaikaan jauhettiin. Siinä oli useita taloja osakkaina. Kun niiden isännät kuolivat, jäi mylly Kalliolle. Siinä ylempänä, entisen Kuukkamyllyn paikalla oli pärehöylä, jossa minäkin olin monta kertaa töissä, kun tehtiin kattopäreitä. Kauppala rakensi kotitarvemyllyn v. 1930, mutta se meni konkurssiin. Mylly jäi Kalliolle.”

Naapureistaan Onni Gumér mainitsi ensin lähinnä olleen, jo kauan sitten hävitetyn, Jooseppi Koskisen talon. Hänen tyttärensä oli räätäli Mäkisen vaimo. Alangolla asuivat Karjalasta tulleet Rajalat. Väinölän rakensi poliisi Luoma. Hänen pojistaan ei ollut talonpitäjiksi, ja koko talo joutui Kalliomäkisille. Kalle Aho rakensi Rinteen mökin ja Lazarus Gumér rakensi siihen viereen Takasen.

”Vajaan puolentoista kilometrin päässä tästä kodistani Terva-Joosepiksi sanottu mies viimeksi poltti tervaa. Kun Laurinmäestä johti tie Pesälammelle, oli tervahauta sen tällä puolella, lähellä nykyistä metsäajotietä. Talvella sitten ajoivat tervat asemalle. Terva poltettiin kokotuista männyistä. Suuria mäntyjä ei kolottu.

Sitten perustettiin aseman lähelle tervatehdas vuonna 1900. Siinä oli osakkaina pappi Brusila ja talollisista Leppämäen, Rekolan ja Raiskin isännät. Tehdas toimi ympäri vuoden. Kesäisin nostettiin tervaksia, kun kantoja oli. Nostettiin noin 2200-2300 kuutiometriä kesässä. Neljä pannua oli toiminnassa. Jätepuuta tarvittiin noin 2000 m3 vuodessa. Olin monena kesänä kantoja nostamassa. Ensimmäisinä vuosina palkka oli markkakuusikymmentä penniä kuutiolta. Oli isoja kantoja joista sai jopa kolmenkin kuution pinon. Sitten maailmansodan aikana ruvettiin käyttämään kantopommeja. Ihmiset luulivat, että sota oli tullut meidänkin kylällemme. Eräskin mies kaupassa hätäännyksissään, että siellä soditaan, kun ne ampuvat sielläpäin. Siihen sitten joku selitti, että pojathan ne kantoja ampuvat, ei siellä sotaa ole. Sitten oli vähän aikaa tuon matkustajakodinkin rakennustöissä. Se rakennettiin vuoden 1930 tienoilla. Viime sodan aikana jouduin olemaan vähän aikaa työnjohtajana Serlachiuksella, kun miehet olivat rintamalla. Asemalle ajettiin puutavaraa monelta suunnalta. Hutramo oli yhtiön rahavarojen hoitaja ja häntä kyydittiin hevosella. Mutta ei hän silloin talvisodan aikana päivisin uskaltanut rahoja kuljettaa. Hän tuli aina öiseen aikaan. Minä jouduin huolehtimaan kahdestakin ajopalstasta, kun työnjohtajia ei ollut. Mutta kyllä ne tukit tulivat asemalle. Kaatomiehet saivat palkkansa. Niin myös ajomiehet. Minä laskin palkat ja kyllä kaikille tilit tulivat oikein, vaikka jotkut epäilivätkin, miten kouluja käymätön pystyisi ne laskemaan. Niin ne puut vain saatiin vaunuihin ja Mänttään. Että tämmöisessäkin sitä on oltu ja hyvin on kaikki mennyt. [3]

Vilhelm, Tekla, Onni ja Hilda Gumerin hauta Koipikankaan hautausmaalla Pihlajavedellä. Kuva: Heikki Siltala 2016.

Lähteet

[1] Kirkonkirjat

Kastemerkintä

• Pihlajavesi - syntyneet, 1858-1894 (AP I C:2) > 133: sivu 264: 1889 huhti; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...

Rippikirjat

• Pihlajavesi - rippikirja, 1879-1888 (MKO18-29) > 279: sivu 317: Palkolliset Wähämäen talossa, Gumér, Mäkinen, Ahonen, Jokinen, Ahl, Hakala, Silman; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=894...
• Pihlajavesi - rippikirja, 1879-1888 (MKO18-29) > 137: sivu 154: Palkolliset Laurinmäen talossa, Gumér, Mäenpää, Jokinen; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=894...
• Pihlajavesi - rippikirja, 1889-1899 (MKO30-42) > 168: sivu 193: Simsiön ruoti, Laurinmäen itselliset, Mäenpää, Gumer; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=894...
• Pihlajavesi - rippikirja, 1900-1909 (MKO43-56) > 177: sivu 208: Laurilan itselliset, Gumer, Kulmala, Helin; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=141...

[2] Jouko Pihlaisen ja Pertti Valkeisen puhelinhaastattelut 17.11.2019. Haastattelija: Hannele Naatula.

[3] Reino Niinimäki: Onni Gumér: Hyvin on kaikki mennyt. Julkaistu Aisapuu-lehdessä.

Lisätietoa
* Onni Gumérin mainitsemasta Leppämäen eli Leppälän tuulimyllystä on lisätietoa myllyn rakennuttajan Herman Leppälän profiilisivulla: Herman Abrahaminpoika Leppälä

• Nimi Gummerus - Gumér:
  • Nimi Gummerus on johdettu kreikankielen pihkaa tarkoittavasta sanasta gummi, joten suvun on arveltu olleen lähtöisin Pihkala-nimisestä talosta. Suvun kantaisäksi on arvailtu vuonna 1663 kuollutta Oriveden kirkkoherraa Josephus Petri Gummerusta, jonka äidinisä Sigfrid Pihkala omisti Pihkalan talon Turussa. Suvussa oli myöhemmin runsaasti pappeja. Eräs talonpoikaistunut sukuhaara otti käyttöön nimen Gumér. Useat suvun jäsenet suomensivat nimensä 1900-luvun alussa Pihkalaksi ja muutamat Valtavaaraksi. Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gummerus_(suku)
  • Kansallisbiografia: Gummerus (1600 - ) (maksullinen artikkeli)

    ---

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 46. viikkoprofiili (11.-17.11.2019).