Is your surname Karresand?

Research the Karresand family

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Mikael (Mikko, "Onttoni Miihkali") Karresand (Karvonen-Karvarindin)

Russian: Михаил Карресанд (Карвариндин)
Birthdate:
Birthplace: Suvi-Suurijärvi, д. Южное Большое Озеро, Vaarakylä, Kiestinki, Логоварака, Кестеньга, Vienan Karjala, Russia (Russian Federation)
Death: December 02, 1979 (75)
Lövbo, Valdemarsvik, Sweden
Immediate Family:

Son of Ontto (Anton) Trifoninpoika Karvonen-Karvarindin and Marfa Pedrintytär Karvonen-Karvarindina
Husband of Outi (Jeudokia) Karvonen
Father of Private
Brother of Taimi (Tatjana) Huovinen
Half brother of Anastasia Antonintytär Karvonen-Karvarindina; Iivari (Ivan) Antoninpoika Rinne; Aksenti Antoninpoika Karvonen-Karvarindin; Agafia Antonintytär Karvonen-Karvarindina; Anisim Antoninpoika Karvonen-Karvarindin and 1 other

Occupation: kirjailija
Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:

About Onttoni Miihkali

Kirjailija, kansakoulunopettaja. Lövbo,Valdemarsvik. Ruotsi. Aikaisemmin: Karkku, Salmi ja Kuivajärvi, Suomussalmi.

Syntyisin: Suvi-Suurijärvi, Kiestinki (Vaarakylä), Vienan Karjala, Venäjä.

Nimenmuutos 1952 Mikko Karvonen > Mikael Karresand.


Syntymä / Birth / Рождение:

Vaarakylän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1904:
Logovaraka Orthodox Parish, metrics books, Births year 1904:
Логоварака православный приход, метрические книги, рождений 1904 г.:

Nro 3., synt. 02.01.1904, kast. 17.01.1904. Mihail. Vanhemmat: Kemin ujestin Kiestingin volostin Vaarakylän seurakunnan ja kyläkunnan Suurijärven kylän talonpoika Anton Trifonov Karvarindin ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Marfa Petrova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja. Kummi: Kiestingin seurakunnan talonpoika Kokkosalmen kylästä Makarij Petrov Martynov.

Метрические книги Item 1 Ф. 25, о. 23, д. 111 Рождения, бракосочетания, смерти 1904 (стр. 106-131) [https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-99CH-HHJZ?i=254&ca...]

Suomessa tiedossa ollut syntymäpäivämäärä: 03.01.1904.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Mikko Karvonen avioitui Outi (Jeudokia) Filipintytär Huovisen kanssa.

Kuolema / Death / Смерт:

Mikael Karresand kuoli Ruotsin Lövbossa 02.12.1979.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Mihail (Mikko) Karvonen eli Karvarindin eli Onttoni Miihkali syntyi kirkonkirjojen mukaan 02.01.1904 Suvi-Suurijärven kylässä, joka tuolloin kuului Vaarakylän seurakuntaan, Ontto (Anton) Trifoninpoika Karvosen ja hänen toisen vaimonsa Marfa Pedrintytär o.s. Marttisen perheeseen. [1, 2] Äiti Marfa eli Marssa Petrouna oli viemässä kauppias Röhön Petrin lintukuormaa viemessä Ouluun ja hänen oli tarkoitus tavata miehensä, joka kierteli laukkukaupoilla Kuusamon takamailla. Mihail syntyikin todellisuudessa yllättäen tällä matkalla majatalossa jossakin Suomen ja Venäjän rajalla. Äiti Marssa tunnettiin mainiona itkuvirsien, joikujen, kansanrunojen ja satujen taitajana. [3, 2]

Kotikylän Suurenjärven kylän elämälle ja tavoille antoi erikoispiirteensä vanhauskoisuus. Marssa kuului ns. saarelaisten lahkoon. [3, 2] Lähellä sijaitsi Tuoppajärven Pyhän saaren erakkola Kiestingissä, joka oli aikoinaan suurin vanhauskoisten luostari Vienan Karjalassa. Sen kukoistusaika oli vuosina 1800-45, jolloin munkkien ja erakkojen määrä oli lähes 300. Luostarin vaikutuksesta vanhauskoisuus levisi ja sai lujan jalansijan ympäröivissä karjalaiskylissä. [4, 2]

Karjalaispoika kävi ensimmäisen koulunsa Vaarakylässä, 50 savun kylässä, kymmenisen kilometriä Suurestajärvestä itään. Vienan rannoilla -romaanissaan Onttoni Miihkali on kuvannut tätä kaksiluokkaista nelivuotista, ns. venäläistämiskoulua. Karjalaisille itselleen tällaiset koulut lienevät ensi sijassa olleet kauan kaivattuja opinahjoja, kansalaisuuskysymyksistä ei ajateltu siten kuin Suomessa. Poika menestyi hyvin ja Marssa-äiti suunnitteli kunnianhimoisesti tämän koulunkäynnin jatkamista Kiestingissä. Maailmansota esti nämä aikeet, ja niin lähti Onttoni Miihkali mailmalle jo 12-vuotiaana. Poika kierteli talven isänsä kanssa pohjoisessa Vienassa aina Kieretissä saakka. Keväällä tai kesällä 1913 Onttoni Miihkali matkasi Kantalahteen ja Sorokkaan. Vienanmeren rantamilla hän seikkaili kolme vuotta, 1916-1919. [3, 2] Hän kertoi tuosta ajasta Toukomies-lehdessä 1934 [5, 6].

Onttoni Miihkali oli mukana Karjalan metsäsisseissä 1921-1922 ja osallistui Itä-Karjalan kansannousuun. Kesällä 1921 Vienan Karjalassa heräsi kuitenkin bolsevismia vastustavaa metsäsissitoimintaa, joka järjestäytyi virallisesti lokakuussa 1921. Eri puolilla Vienaa syntyneistä kapinaryhmistä muodostuneet Karjalan metsäsissirykmentti ja Vienan rykmentti ryhtyivät sotatoimiin.356 Tästä liikehdinnästä on käytetty nimeä Karjalan kapina. Kapinan aktivistit olivat karjalaisia metsäsissejä ja heihin liittyneitä suomalaisia heimosotureita. Kapinaa tuettiin Suomesta epävirallisesti heimojärjestöjen ja Itä-Karjalan avustuskeskuksen kautta. Suurimmillaan 3000-miehiseksi kohonnut Karjalan vapautusarmeija valtasi ensin Porajärven ja Repolan. Voimakkaimmillaan joukot hallitsivat valtaosaa Vienasta ja Aunuksesta.357 Moskova lähetti kuitenkin heikosti varustettuja ja koulutettuja sissejä vastaan 13.000 sotilaan retkikunnan. Joulukuussa 1921 alkanut punaisten vastahyökkäys ajoi lopulta, helmikuussa 1922, viimeiset metsäsissit pakotaipaleelle Suomeen. Myös Onttoni Miihkali pakeni Suomeen. [7, 8, 2]

Kansakoulunopettajana Suomussalmella

Suomeen siirtymisen jälkeen Onttoni Miihkalin nuoruuden yliopistot jatkuivat mm. pohjoissuomalaisilla metsätyömailla ja tukkijoella. Pian alkoi varsinainen opiskelu, ensin hän suoritti Limingan kansanopiston kurssin 1922-23, ja pääsi sieltä suoraan Kajaanin seminaariin, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1928. Virkapaikan hän sai läheltä synnyinseutuaan Suomussalmen Kuivajärveltä. Siellä hän toimi, viimeiset ajat kuitenkin Pyyvaaran koululla, aina vuoteen 1941. Kajaanin seminaarissa Onttoni Miihkali oli harjoitellut muiden opettajakokelaiden tavoin luterilaisen uskonnon opettamista, mutta jouduttuaan Kuivajärvellä ortodoksilasten opettajaksi hän hankki ortodoksisen uskonnon opetustaidon Sortavalan seminaarissa järjestetyillä erityiskursseilla, joiden johtajana oli rovasti Solntsev. [3, 2]

Kurssilaiset kävivät Solntsevin johdolla Valamossa Petrunpäivänä 1929. Onttoni Miihkali kirjoittaa tästä [3, 2]:

Luostari teki minuun valtavan vaikutuksen, satoja munkkeja, loistavia kirkkoja, mahtavia kuoroja ja erittäin eksoottinen ja kansainvälinen ilmapiiri. Kielitaitoisena (ja uteliaana ja notkeana karjalaisena) pääsin kuitenkin varsin pian selville, että pinnan alla kyti ja että luotarissa riehui katkera ja kiivas taistelu. Oli kaksi puoluetta. Munkit olivat jakaantuneet starostilnikkoihin, siis juliaanisen kalenterin kannattajiin ja novostilnikkoihin, jotka olivat siirtyneet gregoriaaniseen ajanlaskuun. Sydämessään olivat munkit kaikki starostilnikoita, mutta ortodoksinen kirkko oli virallisesti omaksunut uuden ajanlaskun ja vaati, että munkit tekisivät, yhtenäisyyden vuoksi, samoin. Mutta kapinallisia munkkeja ei niin vain lannisteta. Starostilnikot tervasivat uuden igumenin oven, kieltäytyivät jyrkästi jumalanpalveluksista ja sakramentaalisesta yhteydestä kerettiläisinä pitämiinsä novostilnikkeihin. Vanhasta savensekoitusladosta he tekivät itselleen oman kirkon ja pitivät siellä jumalanpaveluksiaan. [3, 2]

Tämä Valamossa käynti ja siellä nähty oli eräänä virikkeenä Onttoni Miihkalin Solovetski-romaanien syntyyn. [3, 2]

Kansakoulunopettajana Salmissa ja Itä-Karjalan Sotilashallinnossa

Onttoni Miihkali nimitettiin Salmin Karkun koulun opettajaksi 1941-44, mutta näinä sotavuosina hän toimi kuitenkin lähinnä Itä-Karjalan Sotilashallinnon alaisena. Näkemäänsä ja kokemaansa hän on kuvannut sotapäiväkirjoissaan ja -kertomuksissaan sekä romaanissaan Heräävän elämän maa. [3, 2]

Itäkarjalaisten pakolaisten äänitorvi

Onttoni Miihkali oli erityisesti 1930- ja 40-luvuilla luettu kirjailija. Esikoisteos Uusi isänmaa ilmestyi Kalevalan riemujuhlavuonna 1935. Söderström marssitti silloin ensimmäisen vienalaissyntyisen kirjailijan markkinoille. Romaani kertoo vaikeuksista, joita Karjalan pakolaisilla Suomessa oli. Kirjailijan rooliminä on teoksen Jyrki Arhippainen, samoin eräillä muillakin henkilöillä on siinä todellisuusvastineensa. [3, 2] Ilmari Kianto kertoi teoksesta Itä-Karjalassa 1936 [9, 2]:

Uusi Isänmaa on sujuvalla suomenkielellä iskevän suppeasti ja asiallisen nasevasti kerrottu rajaseutuelämys, jossa on tunnetta, tulta ja tulikiven käryä. Se on yhtaikaa pienoisromaani ja syvä heimohuokaus. Nuorukainen Jyrki Arhippainen palaa henkihieverissä, haavoittuneena, oman onnettoman synnyinseutunsa vapaussodasta, iskee kiinni tarjolla oleviin, pakolaisille järjestettyihin sahan töihin, tutustuen Suomen työväen politiikkaan, rakastuu agitaattorin morsiameen, ryöstää tämän ja joutuu melkoisiin seikkailuihin. Politikoida ja taistella hän sai tarpeekseen noissa karjalaistenkin järjestöissä. Tuota kourallista, samat taistelut taistellutta, saman kohtalon alaista pakolaisjoukkoa raatelivat samat juonittelut kuin suomalaistakin yhteiskuntaa. [9, 2]

Aiheen kannalta kuuluu tämän romaanin yhteyteen 1937 ilmestynyt romaani Kahden puolen rajaa. Edellisen teoksen ihmiset olivat ruumiillisella työllä leipänsä hankkineita pakolaisia, jälkimmäisessä kuvataan jo aiemmin Suomeen siirtyneitä karjalaisia liikemiehiä ja heimoaatteen harrastajia. Pakolaisaiheen viime tahteja on Raatteen tieltä Vuonniseen -teoksen (1941) loppuluku. Kahden puolen rajaa -romaani herätti tunnistettujen avainhenkilöidensä takia jonkinlaisen kirjasodan pienoiskoossa, mutta nyt kiistat on varmaankin jo autuaasti unohdettu. Vaikka teos ei olekaan viimeistä piirtoa myöten totta ja dokumenttia, sitä on kiintoisa lukea tuon ajan kaavamaisten aatteiden ja asenteiden ilmaisimena. [3, 2] Teos kertoo Vienasta tulleesta pakolaisesta Otto Remssusta, hänen rihkamakaupastaan, kehittymisestään ja rikastumisestaan sekä viimeksi kohoamisestaan suurliikkeen toimitusjohtajaksi, toimistaan, rakkaussuhteistaaan ja sen aiheuttamasta sisäisestä ristiriidasta, joka viimein ajaa hänet takaisin Vienaan hakemaan sinne jäänyttä puolisoaan, retkelle, jolle hän jää. [10, 2]

Vienan rannoilla -romaanissa Onttoni Miihkali viljelee runsaasti vienankarjalaisia sanoja, sanontatapoja ja kokonaisia lauseitakin, vaikka hän normaalisti käytti kirjoituksissaan suomea. Kertomuksen henkilöstön muodostaa pienehkö perhe, johon kuuluu Tero-poika ja hänen muutamaa vuotta vanhempi sisarensa, heidän vanhempansa, isoisä Uljassu, täti, Timo-setä sekä Varvana-piika, josta monien vaiheden jälkeen tulee Timon vaimo. Teron isä Matti Räihä on tyypillinen vienalainen talonisäntä, joka talvet kiertää Suomea laukkukaupalla ja muutamat sydänkesän viikot viettää kotonaan lepäilemässä. Viisitoistavuotiaana Tero pääsee karjalaispoikien tapaan isänsä mukaan ensi kerran laukkukaupalle. [11, 2]

Kalevalan riemujuhlavuonna 1935 Onttoni Miihkali johti Karjalakerhojen Keskusliiton vienankarjalaista kiertuetta, johon kuului yksitoista syntyperäistä vienankarjalaista, vanhaa ja nuorta väkeä. Myös Miihkalin äiti Marssa Petrouna oli ohjelmansuorittajana. Marssa oli taitava tietäjä ja itkijänainen. [12, 2]

Solovetskissa kuohuu ja Kapina luostarissa

Vauhdikkaat historialliset romaanit Solovetskissa kuohuu ja Kapina luostarissa ilmestyivät 1936. [3, 2] Ontto Miihkali kuvaa teoksissa Vienan kansan vaiheita 1600-luvulla. Jossakin kaukana Itä-Karjalan saloilla oli syntynyt pieni itsenäinen karjalaisyhteiskunta, jota pelätty Uhut-Jyrkkä hallitsi. Kerran tämän ollessa ryöstöretkillään joukko Solovetskin streltsejä hyökkäsi kylään ja ryöstin kuninkaan pojat vieden heidät luostariin. Siellä toisesta pojasta tuli Asarios-niminen munkki, joka lopuksi kohosi luostarin yksinvaltiaaksi, ja toisesta, Saukosta sotilas. Tähän historialliseen juoneen liittyy suolana kuvaus Asarioksen rakkaussuhteesta ruhtinas Lvovin tyttäreen ja minte Asarios vihdoin julistaa ruhtinatar Lvovin puolisokseen ja - Karjalan kuningattareksi. [13, 2] Onttoni Miihkali kertoo [3, 2]:

Solovetskin luostarissa en valitettavasti ehtinyt käydä. Olin kylläkin sinne menossa. Marssa Petrouna ompeli minulle valkoisen paikan ja mustat verkavaatteet, harvinainen ylellisyys kylässäni, kun lapsista oli kysymys. Tämä tapahtui keväällä 1914. Meidän Vaarakylän koulun oppilaiden piti lähteä Solovetskiin pyhiinvaellusmatkalle. Luulen, että aloite oli tehty kirkolliselta taholta. Seutumme oli vankkaa ja vastahakoista starovierolaisuuden kirkolle peräti vihamielistä seutua. Tahdottiin kai pelastaa lasten sielut ja johdattaa heidät oikeaan karsinaan. Opettajamme piti toimia retken johtajana. Pahaksi onneksi vietiin hänet kesäkuun alussa sotaväkeen (mobilisaatio) ja niin söi sika meltä hyvät evähät. [3, 2]

Onttoni Miihkali on kertonut Solovetski-romaaniensa esitöistä. Hän luki mm. igumeni Haritonin, hyvän ystävänsä, venäjänkielistä teosta ajanlaskutaisteluista Suomessa [3, 2]:

Suurelta venäläiseltä historioitsijalta Klytjevskijltä sain tarpeellisen taustan ja tarkat tiedot tapahtumista. Mikä minulta puuttui, oli Solukka-saarten ja Solovetskin luostarin tarkka kartta. Niitä etsin Valamon luostarin suuresta kirjastosta ja myös Helsingin yliopiston venäjänkielisestä osastosta, onnistumatta. Syksyllä 1935 näytti minulle anoppini Domna Huovinen erästä lasipäällysteistä kuvaa, jonka hän oli sattumalta löytänyt vanhoista kätköistään. Siinä oli minun Solovetskini ilmielävänä. Kuvan yläosassa oli Pyhä Kolmiyhteys enkelten ympäröimänä, mutta itse luostari oli hyvin tarkkaan esitetty, tornit, portit ja muurien sisällä olevat rakennukset numeroitu ja selitykset kuvan alla. Joku anoppini esi-isistä oli nähtävästi käynyt Solovetskissa pyhiinvaellusmatkalla ja tuonut taulun tullessaan. [3, 2]

Sota-aika

Suomussalmen sotatanterilla 1940, Raatteen tiellä 1940 ja Raatteen tieltä Vuonniseen 1941 olivat Onttoni Miihkalin vero Karjalan ylösnousemuksen ja täyttyneiden toiveiden ajalle. [3, 2]

Onttoni Miihkali eli luutnantti Mikko Karvonen aloitti sotapäiväkirjansa 11.06.1941. Sen merkinnät 20.07.1941 saakka julkaistiin syksyllä 1941 teoksessa Raatteen tietltä Vuonniseen. Rauhan tultua kirja joutui kiellettyjen kirjojen listalle. Sitä seurannut päiväkirjan loppuosa Raiskatun romantiikan mailla jäi kokonaan sensuurin jalkoihin ja julkaisematta pitkään. Vuonna 2013 molemmat päiväkirjat julkaistiin yhtenä niteenä nimellä Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941-1942 (toimittanut Eero Marttinen). Luutnantti Karvonen kertoo kirjassa salaisesta toiminnastaan rajakylissä heinäkuun lopulta 1941 toukokuun puoliväliin 1942. Hän toimi tuon ajan tiedustelu-upseerina Itä-Karjalassa Sotilashallinnon varakomentajan jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin adjutanttina. [14, 2] Heräävän elämän maa, joka ilmestyi 1942, on elävien mallien mukaan rakennettu. Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) kohdistuneen kritiikin vuoksi Vilho Helanen kielsi teoksen myynnin Itä-Karjalassa. [3, 2]

Mikko Karvonen työskenteli talvisodan aikana sotavankileirin esimiehenä ja tulkkina. Mikko Karvosen suhtautuminen puna-armeijan etnisiä vähemmistöjä kohtaan oli luonteeltaan kaunokirjallis-propagandistista. Heimoaktivistina hän hyödynsi sotavankeja henkilökohtaisen vakaumuksensa hengessä ja vakiintuneen kansallisen kirjoitustavan mukaisesti sukuyhteyttä lujittaen ja punaisen hämärän maan hajanaisuutta alleviivaten [15, 16, 2]:

Alussa oli sotavankijoukko minulle vain harmaa massa, liikkuva ja puhuva, rutirumissa pukimissa, oudolta tuoksahtava ihmislauma. Pian siitä erottautui yksilöitä, jotka tulivat tutuiksi. Vasta vähitellen opin erottamaan eri kansat toisistaan. Leirillä olikin oikea kansojen sekamelska, laskin kerran yli kaksikymmentä eri kansallisuutta ja heimoa. useat niistä puhuivat hyvin kehnosti suuren isänmaansa, "Stalinin-Leninin", kieltä. [15, 16, 2]

Vuokkiniemen kokous

Vienan Karjalan Vuokkiniemen kylässä pidettiin 20. heinäkuuta 1941 heimoaktivistien ja miehityshallinnon organisoima kokous, joka Karjalan kansan nimissä päätti, että Viena ja Aunus irtautuvat Neuvostoliitosta ja liittyvät Suomeen. Kokouksesta kertoi radioselostaja Tauno Lautamatti, käyttäen runollista määritelmää "Vienan laulaja- ja tietäjäkansan edustajista", jotka olivat kokoontuneet Kalevalan laulumaille. Seudun aikuiset miehet oli evakuoitu tai otettu puna-armeijaan, joten kokouksessa oli paikalla lähinnä naisia, lapsia ja vanhuksia. Mukana oli myös suomalaisia joukkoja ja III armeijakunnan komentaja kenraali Hjalmar Siilasvuo. Tapahtuman keskeiset esiintyjät olivat enimmäkseen opettajia. Avajaispuheen pitäneen Vasili Keynäsin ohella ammattikuntaa edusti Mikko Karvonen. Mikko Karvonen kokouksessa vaati pesäeroa "Venäjän aasialaisista laumoista". Tilaisuutta olivat aktiivisesti puuhaamassa myös muut miehityshallinnon virkailijat, kuten Akateemisen Karjala-Seuran ex-puheenjohtaja Vilho Helanen ja seuran varapuheenjohtaja Reino Castrén. [17, 2]

Vienan ja Aunuksen liittäminen Suomeen oli AKS:n ja Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) vanha tavoite. Uutta pontta sille oli antanut marsalkka Mannerheimin heinäkuussa 1941 antama päiväkäsky, jossa tavoitteeksi asetettiin Itä-Karjalan vapauttaminen. Rintamamiesten keskuudessa ja kotirintamalla heimoaate ei sen sijaan ollut kovinkaan suosittu. Kun Valtion tiedotuslaitoksen (VTL) sotatiedotusosasto sai tarkastettavakseen Vuokkiniemen kokouksesta tehdyn radioselostuksen, se piti asiaa samanlaisena propagandatemppuna kuin venäläisten järjestämiä vastaavia tilaisuuksi. Heimoaktivistien perustama Karjalan vapausliike, jonka nimissä kokous kutsuttiin koolle, oli VTL:lle tuntematon. Laitoksen saamien tietojen mukaan paikalle eksynyt lehtimiesretkikunta oli käännytetty pois. Sille oli kerrottu, ettei mitään oikeaa kansalaiskokousta edes ollut meneillään. Sotatiedotusosasto kieltäytyikin aluksi lähettämästä ohjelmaa. Se ajettiin kuitenkin ulos ylempää tulleen käskyn nojalla, mutta sijoitettiin erilleen Puolustusvoimien lähetyksistä. [17, 2]

Kuuntele raportti kokouksesta Vuokkiniemellä

Lehtikirjoitukset ja karjalan kieli ja perinne

Onttoni Miihkalin kirjallinen toiminta on runsas, hän on julkaissut mainittujen teosten lisäksi eri lehdissä novelleja, artikkeleita ja runoja. Toukomiehen, Viena-Aunuksen ja Karjalan Heimon avustajana hän toimi puolen vuosisataa, samoinkuin Aamunkoiton avustajana vuosikymmeniä. Hänen työpanoksensa tunnetaan myös kansallisten tieteiden alalla. Niinpä hänen asiantuntemustaan on saatu käyttään karjalan kieltä ja perinnettä koskevissa toimitustöissä myös. [3, 2]

Opettajana Ruotsissa

Vuonna 1944 Onttoni Miihkali oli valittu opettajaksi Tornionjokilaaksoon, Kolarin Vaattojärvelle, mutta saksalaisten ryhdyttyä siellä hävityssotaan, hänen perheensä evakuoitiin Ruotsiin. [3, 2] Hän pelkäsi joutuvansa luovutetuksi Neuvostoliittoon vienankarjalaisen syntyperänsä ja sotakirjojensa takia. [8, 2] Hän toimi Ruotsissa kansakoulunopettajana 23 vuotta. Eläkkeelle hän siirtyi 1969. [3, 2]

Teoksia [8]

  • Selkosen saroja : (ohjelmarunoja Karjala-kerhojen illatsuihin). Kajaanin Karjala-kerho 1927
  • Uusi isänmaa. WSOY 1935
  • Kapina luostarissa : historiallinen romaani Itä-Karjalasta. Karisto 1936
  • Solovetskissa kuohuu : historiallinen romaani Itä-Karjalasta. Karisto 1936
  • Kahden puolen rajaa : romaani itäkarjalaisen liikemiehen elämästä. Karisto 1937
  • Vienan rannoilla, romaani. Karisto 1939
  • Suomussalmen sotatanterilla : rintamamiehen kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 6. painos 1940, 7. painos 1992
  • Raatteen tiellä : muistoja ja kokemuksia. Karisto 1940, 2. - 4. painos 1940, 5. painos 1992
  • Som frontofficer i Suomussalmi. Schildt, Helsingfors 1940
  • Raatteen tieltä Vuonniseen : Sotapäiväkirja. Otava 1941
  • Heräävän elämän maa : kertomus vapautuvasta Itä-Karjalasta. Otava 1942
  • Raiskatun romantiikan mailla. 1944
  • Pyhä Ilja Karjalassa. Tapion kustannus, Espoo 1970
  • Kerjäläinen : (kyläkuva vanhasta Vienasta). Espoo 1973
  • Rukousnauha. Espoo 1975
  • Igumeeni Haritonin vieraana Valamossa. Bysantti, Helsinki 1979
  • Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941–1942, toimittanut Eero Marttinen. Gummerus, 2007

Viitteet:

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 283. viikkoprofiili (09.05.2021-15.05.2021).

view all

Onttoni Miihkali's Timeline

1904
January 2, 1904
Suvi-Suurijärvi, д. Южное Большое Озеро, Vaarakylä, Kiestinki, Логоварака, Кестеньга, Vienan Karjala, Russia (Russian Federation)
1979
December 2, 1979
Age 75
Lövbo, Valdemarsvik, Sweden