Petter Ollinpoika Kohonen

Ylijunailija. Viipuri.

Syntyisin: Impilahti.

Impilahden seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirjat 1867-1880 (I Ab:5)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2760405

Syntymäajaksi on mainittu myös 17.3.1859.

PUOLISO
1: Klara Maria Johsdr Kakkinen /Kuulutuspäivä: 28.12.1878
Impilahden seurakunnan arkisto > Vihittyjen luettelot > Vihittyjen luettelot 1846-1881 (I Eb:1)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10582455
Impilahden seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirjat 1869-1879 (I Aa:13)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2748006
Lisätiedot:
ASP - 1 - i St.Pburg
http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=R013a0001551&srk=0119
Puoliso 29.6.1890 Pietari / Josefina Sibylla Nemlander
Arkistot > Pietarin Pyh > Vihittyjen luettelot > Vihittyjen luettelo 1834-1891 (I Eb:2)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8105130

Ylijunailija Pekka Kohonen kuollut

Kuolon säälimätön wiikatemies on taas käynyt satoaan korjaamassa. T. k. 20 p. katkaisi hän Karisalmella ylijunailija Pekka Kohosen elämän langan. Reippaan miehen kaatoi äkillinen tauti wuoteelle, jolla loppu tapahtui rauhallisesti kowien tuskien jälkeen. Loppua kiirehti wainajaa useampia wuosia waiwannut sydänwaltimoiden kalkkiutuminen lääkärintarkastuksen mukaan. Ylijunailija Petter Kohonen oli syntynyt Impilahdella 17 p. maalisk. maalisk. w. 1859. Käytyään n. k. Siitosen koulun Kymölässä oli hän pakoitettu lopettamaan koulunkäyntinsä ja ansaitsemaan elantonsa 13-wuotiaana, waikka olikin ääretön halu opinteille. — Myöhemmin hankki wainaja sitten itseopiskelulla laajat tiedot. Etenkin wainajan lempiaineina oliwat maantiede, historia ja yhteiskunnalliset kysymykset. — Kun sitten asewelwollisuuslaki tuli woimaan, niin joutui K. 1880 n. k. opetustarkkaampujapataljooneihin Helsingissä, josta hän 1881 siirtyi Wiipurin pataljonan 2:seen komppaniaan. Täällä yleni hän wääpeliksi ja erosi sotapalweluksesta 1887. Rautatien palwelukseen ryhtyi wainaja 1888 Pietarissa ollen asemamiehenä ja waakamestarina. W. 1892
tuli hän alijunailijaksi Wiipuriin ja sit ten 1900 ylijunailijaksi. Loppupuolen ikäänsä toimi wainaja sitten Wiipurissa paitsi ww. 1905—07, jolloin oli Helsingissä. Tässä wainajan ura wirkatoimissaan.
Mutta wainaja ei tahtonut hoitaa waan ammattiaan. Yhteiskunnallisena toimihenkilönä oli hän laajalti tunnettuna kautta ratawerkon. W. 1896—1903 toimi wainaja n. k. Suomen rautatieläisyhdistyksessä sen itäisessä piirissä ollen useissa sen luottamustoimissa. W. 1899—1912 otti sen ohessa wainaja tehokkaasti osaa Suomen rautatieläisten raittiusyhdistyksen Wiipurin—Walkeasaaren piirin toimintaan, ollen m. m. eräs yhdistyksen perustajia. Kun mahtawan kansanliikkeen nostattama suurlakko w. 1905 rawisti unia rautatieläisraatajien silmistä oli K ensimäisenä miehenä luomassa Suomen rautatieläisten liittoa (S. R. L.) ollen liiton perustawassa kokouksessa Tampereella 1906. Liittotoimikuntaan kuului wainoja Helsingissä 1906—07 ja sitten oli Wiipurin piirin puheenjohtajana w 1908—09. Kun „Juna"-lehteä w. 1906 ruwettiin julkaisemaan oli K. lehden ensimäinen julkaisija. W. 1907 siirtyi julkaisuoikeus lehtiosuuskunnalle. Ei ola unohdettawa, että wähäwäkisten hommissa oli K. mukana Osuusliikkeen „Ponnistuksen" hallinnossa 1903—05 ja Wiipurin osuusliik keen r. l. perustajina 1907—08 nauttien luottamustoimia.
Yleisempää luottoa rautatieläisten kes kuudessa nautti wainaja w. 1906 — 1912 ollen tuon 10 miljoonaisen rautatieläisten eläkelaitoksen johtokunnassa pi täen wähäwäkisten rautatieläisten puolta parhaansa mukaan ollen 1906—07 johtokunnan puheenjohtajanakin Lisäksi toimi wainaja ammattitowereidensa kesken Suomen konduktööriyhdis tyksessä ja ottaen osaa muutenkin yleisiin rientoihin. Lukemattomat oliwat sen lisäksi ne muut luottamustoimet, joita w inajalle suotiin työtowereiden puolelta. Aina alutiina oli hän menemään „tuleen", uupumattomana täytti hän tehtäwät silloin, kun oli terwe. Siksipä towerit antoiwatkin hälle luottonsa. Luonnepohjaltaan näytti K. karskilta sotilaalta, mutta ken oppi tuntemaan „Pekan", tiesi, että lämpöinen ja hellä sydän sykki hänen rinnassaan. Aina selwäkohtaisesti oli hän punnitsemassa akoita.
Wainaja oli kahdesti naimisissa ja jäi häntä suremaan 5 lasta. Uupumaton työskentelijä on nyt päässyt lepoon. Yhteiskunnallinen taistelija on saawuttanut kaudansa. Tuonen kylmä kää on kutsunut pois miehen, joka unelmoi suuria työtätekewän kansan päämäärästä, mutta jonka toteutumista hän ei saanut nähdä. Lewätköön siksi rauhassa ja uinukoon untaan wienoisasti synnyinmaansa powessa.
Työ, 22.06.1912, nro 142, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1323018?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Eilen aamulla kuoli Karisalmen asemalla ylijunailija Pietari Kohonen. K. oli syntynyt 1859, tuli wakinaiseksi rautatien palwelukseen 1888, alijunailijaksi 1892 ja ylijunailijaksi 1900. Wainaja palweli aikoinaan wapaaehtoisena Suomen wakinaisessa sotawäessä, eroten wääpelin arwolla. Tehtäwissään oli wainaja aina erittäin täsmällinen nauttien siten ympä-
ristössään yleistä luottamusta. Pari päiwää sitten oli hän ottanut watsamatolääkkeitä ja alkoi pian sen jälkeen woida pahoin kunnes eilen aamulla äkisti waipui kuolemaan. Wainajaa jäiwät lähinnä suremaan lapset ja lastenlapset.
Wiipuri, 21.06.1912, nro 140, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1352041?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kaiholla ilmoitetaan että Ylijunailija Petter Kohonen kuoli rauhallisesti äkillisen sairauden sattuessa Karisalmella 20 p. kesäk. 1912, 53 vuoden 3 kuukauden ja 3 päivän vanhana, suureksi suruksi puolisolle ja 5 lapselle sekä lukuisalle sukulais-, tuttava- ja toverijoukolle. Puoliso ja lapset.
Tuttaville ja tovereille ilmoitetaan, että ylijunailija Petter Kohosen surusaatto lähtee sunnuntaina t. k. 23 p. klo 10 a. p. täkäläiseltä rautatien asemalta „vanhan tullin“ luota Ristimäen uudelle hautaus-maalle. Ruumis tuodaan 9,54 a. p. junassa Karisalmelta.
Työ, 22.06.1912, nro 142, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1323018?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ylijunailija Pekka Kohosen hautajaiset tapahtuiwat tk. 23 p:nä Ristimäen uudella hautausmaalla. Surusaatto läksi klo 12 päiwällä rautatienasemalta n. s. Wanhan tullin luota, johon ruumis oli tuotu junalla Karisalmelta. Saattueessa oli paljon wainajan omaisia ja towereita m. m. Wiipurin konduktööriyhdistys ja rautatieläisliiton Wiipurin piiri. Kun surusaattue oli päässyt haudalle, ja wainajan ruumis oli laskettu maan poween rautatieläisten laulukuoron laulaessa, siunasi haudan past. W. Wainajan työtowerit loiwat sitten haudan umpeen. Tämän jälkeen alkoi seppelten laskeminen. Omaisten seppeleen laski kirjuri O. Kohonen. Isän muistolle lausui joitain sanoja toim. Jalo Kohonen. Seppeleitä laskiwat haudalle m. m. ylijunailija F. Haario konduktööri-, waakamestari- ja pakkamestariyhdistyksen puolesta, asemapäällikkö A. L. Lindqwist aseman wirkamiehistöltä, ylijunailija E. Saima rautatieläisliiton Wiipurin piiriltä, weturinkuljettaja I. Kaario työwäen asunto-osakeyhtiöl-
tä Papulassa, S. Surakka rautatieläisten raittiusyhdistyksen keskustoimikunnan ja Wiipurin piiriltä, kaupanjohtaja P. Hamunen Wiipurin osuusliike r. I:ltä. Rautatieläisten laulukuoro kaiutteli hautakummun ääressä wielä muutamia lauluja.
Wiipuri, 26.06.1912, nro 143, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1352008?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot