Prince Alexander Sergeyevich Menshikov

( "Александр родился в 1787 году в семье генерал-поручика князя Сергея Александровича Меншикова (1746—1815) и княжны Екатерины Николаевны Голицыной, одной из первых красавиц своего времени. По утверждению Долгорукова, его биологическим отцом был граф Армфельд. У него был младший брат Николай и сёстры Елизавета и Екатерина. Получил домашнее воспитание. Образование он получил в Дрездене.")

Александр Меншиков

Something

http://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Sergeyevich_Menshikov Prince Alexander Sergeyevich Menshikov (Russian: Алекса́ндр Серге́евич Ме́ншиков; August 26, 1787 – May 2, 1869) was a Finnish-Russian nobleman, military commander and statesman. He was made adjutant general in 1817 and admiral in 1833.

A great-grandson of Alexander Danilovich Menshikov, Duke of Ingria, and a cognatic descendant of the Princely House of Golitsyn (another of his great-grandfathers was Prince Mikhail Golitsyn, the military governor of Åbo during the Russian occupation in the Great Northern War). Menshikov entered the Russian service as attaché to the embassy at Vienna in 1809. He became close with Tsar Alexander I and accompanied him throughout his campaigns against Napoleon. In 1817 Menshikov was appointed acting Quartermaster general of the General Staff. In 1823, he was transferred to the ministry of foreign affairs. Menshikov retired from army service in 1824.

During the initiation of the Russo-Persian War of 1826–28 and the prevail of Abbas Mirza's initiative in Tehran, Menshikov was placed under house arrest. He was appointed head of the Naval Headquarters and cabinet minister by Tsar Nicholas I. He distinguished himself at the Siege of Varna and in 1830 became a member of the State Council. In 1831 Menshikov held the post of Governor-General of Finland. He mainly devoted himself to naval matters. His bad influence on the development of the Russian Navy stalled its technical progress and combat training.

In 1853, Menshikov was sent on a special mission to Constantinople,[1] and when the Crimean War broke out he was appointed commander-in-chief on land and sea. He commanded the Russian army at Alma and Inkerman and showed incompetence and lack of military talent. On February 15, 1855, Menshikov was removed from command, and replaced by Prince Mikhail Dmitrievich Gorchakov. Between December 1855 and April 1856, he held the post of Governor General of Kronstadt and then retired. He died in St. Petersburg.

He was created Prince (Fürst) in the Finnish nobility, being the only person of the rank of prince to be registered in the Finnish House of Nobility.

The first Finnish steamship Furst Menschikoff was named after him.

------------------------------------------------------------------------------------------

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Sergejevit%C5%A1_Men%C5%A1ikov Aleksandr Sergejevitš Menšikov tai Aleksanteri Menshikov (ven. Александр Сергеевич Меншиков, suom. Aleksanteri Sergeinpoika M., ruots. Alexander Menschikoff , saks. Alexander Reichsfürst Menschikoff, Suomen ritarihuoneeseen introdusoituna Menschikoff (26. elokuuta 1787 – 2. toukokuuta 1869 Pietari) oli Suomen kenraalikuvernööri, Venäjän meriministeri ja ruhtinas.[

• В сентябре 2011 г. в селе Воздвиженское в рамках проекта «Аллея Российской Славы» был установлен его бюст, а также памятная доска во вновь построенном Крестовоздвиженском храме, на месте где он был ранее погребен.

Aleksandr Sergejevitš Menšikov tai Aleksanteri Menshikov (ven. Александр Сергеевич Меншиков, suom. Aleksanteri Sergeinpoika M., ruots. Alexander Menschikoff , saks. Alexander Reichsfürst Menschikoff, Suomen ritarihuoneeseen introdusoituna Menschikoff (26. elokuuta 1787 – 2. toukokuuta 1869 Pietari) oli Suomen kenraalikuvernööri, Venäjän meriministeri ja ruhtinas.

Suku ja arvonimet Menšikovin vanhemmat olivat ruhtinas Sergei Menšikov (1746–1815) ja ruhtinatar Jekaterina Nikolajevna Galitzina (1764–1832), jonka isoisä oli sotamarsalkka ruhtinas Mihail Golitsyn (1674–1730). Golitsyn oli ison vihan aikainen valloitetun Suomen käskynhaltija. Hän polveutui Valko-Venäjän ja Liettuan keskiaikaisista suuriruhtinaista sekä Käkisalmen (Korelan), Pähkinälinnan ja Staraja Ladogan ruhtinaasta Narimantasista (n. 1277–1348). Menšikovin toinen isoisoisä oli aatelisukunsa aloittanut Aleksandr Danilovitš Menšikov (1660/1663?–1729), joka oli Inkerinmaan ensimmäinen herttua ja Pietarin ensimmäinen kuvernööri.

Menšikov oli etnisesti lähinnä venäläinen ruhtinas, mutta tämän ruhtinaallinen arvonimi oli peräisin Saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta, Menšikovin isänisänisän vastaanottamana "diplomaattisena" kunniaosoituksena. Isänisänisän aikakaudella Venäjän hallitsijat eivät vielä myöntäneet uusia ruhtinaanarvoja. Hänet itsensä naturalisoitiin suomalaiseksi aatelismieheksi, mikä merkitsi, että hän sai Suomen "kansalaisuuden", eli hänet merkittiin kirjoille Suomen ritarihuoneeseen, ja hänelle lahjoitettiin Anjalan sääntöperintötila. Näin hänestä tuli Suomen aatelin ainut ruhtinas.

Sotilasura Menšikov aloitti sotilasuransa 1809 esikuntaupseerina. Vuonna 1815 hän pääsi keisari Aleksanteri I:n lähipiiriin ja seurasi häntä hänen kaikilla ulkomaanmatkoillaan. Vuonna 1817 ruhtinas Menšikovista tuli yleisesikunnan huollosta vastaava upseeri. Hänen sotilasuransa ei luultavasti ollut niinkään hänen lahjakkuutensa, kuin syntyperänsä ansiota. Aleksanteri I:n vanhetessa ja muuttuessa konservatiivisemmaksi, Menšikov menetti keisarin suosion ja siirrettiin 1823 diplomaattisiin tehtäviin ja 1824 eläkkeelle.

Nikolai I:n astuttua valtaistuimelle Menšikovin ura aukeni jälleen. Hänet nimitettiin 1827 laivaston korkeimman esikunnan johtoon, amiraaliksi 1834 ja ministerineuvostoon. Muut hänen virkansa olivat Suomen kenraalikuvernöörinä (1831–1855) ja Venäjän valtakunnanneuvoston jäsenenä. Joitakin vuosia sen jälkeen kun Menšikov sai nimityksen kenraalikuvernööriksi, hänestä tehtiin Suomen kansalainen, vaikkakin kansalaisuuden sijasta käytettiin nimitystä “alamaisuus". “Keisarin suomalainen alamainen” kuitenkin merkitsi, että Menshikov oli “Suomen omia miehiä”, ja palkkiona annetun sääntöperintötilan perusteella Anjalan ruhtinas. Hänen pääasiallinen toimensa oli kuitenkin laivastoministeriön valvonta.

Vuonna 1853 Nikolai I lähetti Menšikovin Konstantinopoliin. Hänet tunnettiin ylimielisenä ja näsäviisaana, joten hän oli varmaankin tarkoituksellinen valinta ärsyttämään turkkilaisia. Menšikov saapui Konstantinopoliin ja vieraili suurvisiirin luona, mutta ei saanut tavata ulkoministeriä. Huhtikuun lopussa Britannian ja Ranskan erimielisyydet Palestiinan pyhistä paikoista näyttivät ratkaistuilta. Venäjä jätti 5. toukokuuta 1853 Osmanien valtakunnalle Menšikovin noottina tunnetun nootin, joka oli ensimmäinen askel Krimin sotaan johtaneessa tapahtumasarjassa. Nootissa vaadittiin Venäjän keisarille kaikkien 14 miljoonan ortodoksikristityn suojeluoikeutta Osmanien valtakunnassa. Neuvoteltuaan Britannian ja Ranskan lähettiläiden kanssa sulttaani hylkäsi vaatimuksen ja Menšikov lähti välittömästi takaisin.

Krimin sota alkoi kun Venäjän joukot marssivat Moldaviaan ja Valakiaan ja syksyllä 1853 ja osmanit julistivat Venäjälle sodan. Menšikov nimitettiin Krimin kaikkien maa- ja merivoimien komentoon.

Uudenaikaisilla aseillaan Venäjän laivasto tuhosi turkkilaisten laivaston, mutta Britannian ja Ranskan liityttyä sodassa turkkilaisten puolelle, Venäjä kärsi kirvelevän tappion. Menšikov kutsuttiin takaisin maaliskuussa 1855, eikä hänen seuraajansa voinut muuttaa lopputulosta. Venäjä kärsi tappion ja menetti Mustanmeren laivastonsa.

Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle 2. maaliskuuta 1855, kaksi päivää myöhemmin Menšikov ja hänen sijaisensa kenraali Platon Rokassovski saivat eron Suomen kenraalikuvernöörin tehtävistä.

Kuolema Menšikov kuoli 2. toukokuuta 1869 Pietarissa. Hänen asemansa ruhtinassuvun päämiehenä peri hänen poikansa, ratsuväenkenraali Vladimir Menschikoff.

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B5%D0%BD%D1%88%D0%B8%D0%BA%...

https://rgavmf.ru/books/ministry-imperatorskogo-flota-rossii/siryy-...

• генерал-майор с 30.08.1816
• генерал-адъютант с 06.10.1817 по 20.11.1824
• генерал-адъютант с 01.10.1826
• контр-адмирал с 25.03.1828
• вице-адмирал с 20.06.1828
• адмирал с 06.12.1833

( "Александр родился в 1787 году в семье генерал-поручика князя Сергея Александровича Меншикова (1746—1815) и княжны Екатерины Николаевны Голицыной, одной из первых красавиц своего времени. По утверждению Долгорукова, его биологическим отцом был граф Армфельд. У него был младший брат Николай и сёстры Елизавета и Екатерина. Получил домашнее воспитание. Образование он получил в Дрездене.") https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B5%D0%BD%D1%88%D0%B8%D0%BA%... ( https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D1%80%D0%BC%D1%84%D0%B5%D0%BB%...)

http://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Sergeyevich_Menshikov Prince Alexander Sergeyevich Menshikov (Russian: Алекса́ндр Серге́евич Ме́ншиков; August 26, 1787 – May 2, 1869) was a Finnish-Russian nobleman, military commander and statesman. He was made adjutant general in 1817 and admiral in 1833.

A great-grandson of Alexander Danilovich Menshikov, Duke of Ingria, and a cognatic descendant of the Princely House of Golitsyn (another of his great-grandfathers was Prince Mikhail Golitsyn, the military governor of Åbo during the Russian occupation in the Great Northern War). Menshikov entered the Russian service as attaché to the embassy at Vienna in 1809. He became close with Tsar Alexander I and accompanied him throughout his campaigns against Napoleon. In 1817 Menshikov was appointed acting Quartermaster general of the General Staff. In 1823, he was transferred to the ministry of foreign affairs. Menshikov retired from army service in 1824.

During the initiation of the Russo-Persian War of 1826–28 and the prevail of Abbas Mirza's initiative in Tehran, Menshikov was placed under house arrest. He was appointed head of the Naval Headquarters and cabinet minister by Tsar Nicholas I. He distinguished himself at the Siege of Varna and in 1830 became a member of the State Council. In 1831 Menshikov held the post of Governor-General of Finland. He mainly devoted himself to naval matters. His bad influence on the development of the Russian Navy stalled its technical progress and combat training.

In 1853, Menshikov was sent on a special mission to Constantinople,[1] and when the Crimean War broke out he was appointed commander-in-chief on land and sea. He commanded the Russian army at Alma and Inkerman and showed incompetence and lack of military talent. On February 15, 1855, Menshikov was removed from command, and replaced by Prince Mikhail Dmitrievich Gorchakov. Between December 1855 and April 1856, he held the post of Governor General of Kronstadt and then retired. He died in St. Petersburg.

He was created Prince (Fürst) in the Finnish nobility, being the only person of the rank of prince to be registered in the Finnish House of Nobility.

The first Finnish steamship Furst Menschikoff was named after him.

------------------------------------------------------------------------------------------

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Sergejevit%C5%A1_Men%C5%A1ikov Aleksandr Sergejevitš Menšikov tai Aleksanteri Menshikov (ven. Александр Сергеевич Меншиков, suom. Aleksanteri Sergeinpoika M., ruots. Alexander Menschikoff , saks. Alexander Reichsfürst Menschikoff, Suomen ritarihuoneeseen introdusoituna Menschikoff (26. elokuuta 1787 – 2. toukokuuta 1869 Pietari) oli Suomen kenraalikuvernööri, Venäjän meriministeri ja ruhtinas.[

http://wikimapia.org/1717195/ru/%D0%91%D1%8B%D0%B2%D1%88%D0%B8%D0%B...

• В сентябре 2011 г. в селе Воздвиженское в рамках проекта «Аллея Российской Славы» был установлен его бюст, а также памятная доска во вновь построенном Крестовоздвиженском храме, на месте где он был ранее погребен.