Reino Nestori Halmiainen

Syntymä:

Sivulta 1086, syntynyt 11.6.1913, kastettu 17.6.1913. Reino Nestori. Vt. Vännilän Villamolta torpp. Nestor Akselinpo. Halmiainen ja v. Aina Akselintr. Kt. Mantereen Pietilästä torpp. Nestor Samuelinp. Mäkelä ja v. Emma Maria Heikintr. Kastoi Pappilassa J. s. Ticklén. Miespuolinen, äidin ikä 28 v.
Vesilahti syntyneet 1909-1914 (AP I C:7) Sivu 103 7.6.1913 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2594... / Viitattu 25.03.2024

Elämää:

Vesilahti rippikirja 1910-1920 (AP_II) Sivu 1086 Wännilä Willamo Halmiainen ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4551... / Viitattu 25.03.2024

Reino kävi kansakoulun ja rippikoulun samaan aikaan kuin tuleva puolisonsa Eeva Tanni.

Sota vei nuoren miehen terveyden ja vaikutti Reinon loppuelämään monin tavoin.

Reinon sotilaspassissa löytyvät tiedot sotaväestä:
Tykkimies Reino Halmiainen
PALVELLUT ISÄNMAATA ARMEIJASSA
Joukko-os. Rannikkotykistö I Helsinki.
Helmikuun 1 p:stä v. 1934 - Tammikuun 16 p:ään v. 1935.

                                Majuri Pajunen

pituus 178 cm, paino 72 kg, sin. silmät
tykkimies res. siirrettäessä 26.1.1935
Merkit: urheudesta 1939 + Summa 1939-1940 urheudesta 1941 2 merkkiä, Summa Kunnia Isänmaa Mannerheimiltä, Kunnia Isänmaa 1941.1945, Sotavammaismerkki 1939-1945, Veteraanimerkki, Sotainvalidien Veljesliiton ansiomerkki.
Ylennetty korpraaliksi 11.4.1968, Tampereen läntisen sotilaspiirin esikunta.

Eeva ja Reino vihittiin 1.6.1941 ja he asuivat sen jälkeen Halmiaisissa. Kahden viikon kuluttua vihkimisestä Reino sai kutsun takaisin rintamalle jatkosotaan.

Reino oli talvi- ja jatkosodassa, missä hän haavoittui 7. tai 8.2.1942 Syvärillä päähän ja vasempaan käteen kranaatista. Hän sai vaikean kalloaivovamman vasemmalle puolelle. Päähän jäi 18 sirua, mitkä aiheuttivat kaatumatautikohtauksia koko loppuiän. Invalidiprosentti oli 80.
Lapsena minulle jäi mieleen, kun Reino-pappa erään kerran lähti hevosella avokärryillä "ahteelle" (Hirvijärventien ja Riuttonkulmantien risteys, jossa maitolaituri sijaitsi). Vähän ajan kuluttua hevonen tuli kärryineen yksin kotiin ja pappa löydettiin ojasta makaamasta kohtauksen saaneena. (Virpi muistelee pappaansa.)

Sotilaspassista löytyy osanotto taisteluihin: Korpiselkä 7-11.7.41, Jalonvaara 13-16.7., Lunkulansaari 24-25.7., Säntämä 14-17.8., Tuuloksen puol. 18.8.-3.9. ja hyökk. 4-5.9., Piskinitsan valt. 7.9., Syvärin voimal. 7-30.9., Segesa 22-25.10.41. Syvärin puol. 7-8.2.42.

Haavoittumisen jälkeen Reino oli kaksi viikkoa tiedottomana, eikä perhe tiennyt hänestä mitään. Vesilahden kirkkoherra Laatikainen yritti selvittää hänen kohtaloaan. Kun Eeva oli YpeeAutuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.". Ei tainnut kuitenkaan olla kovin lohduttava kommentti pienen lapsen, Irjan, äidille, jonka mies oli kateissa sodassa.

Reino oli Helsingissä Punaisen ristin sairaalassa. Sieltä päästyään hän oli hyvin heikossa kunnossa, mitä vielä pahensi sairaalassa saatu keltatautitartunta. Niinpä perhe muuttikin 18.11.1942 Ulvilaan, koska Reino ei kyennyt tekemään maataloustöitä. Ulvilaan heidät tahtoi Eevan setä Oskari Tanni. Oskarin ja hänen vaimonsa luona he sitten asuivatkin. Reino auttoi Oskaria kirkossa suntion toimissa. Poika Hannu syntyi Ulvilassa.

Vahvistuttuaan Reino halusi takaisin maata viljelemään. 12.7.1943 he muuttivat takaisin Vesilahteen ja asuivat Halmiaisissa tavaroiden tuloon asti, Mäkisen Armas toi ne. Sitten he muuttivat Krääkkiöön Korpi-Mäkelään vuokralle. Korpi-Mäkelä oli pika-asutustila valtiolta. Heille tarjottiin myös Kokemäeltä pika-asutustilaa, jota Reino kävi myös katsomassa, muttei halunnut muuttaa sinne. Korpi-Mäkelä oli syrjäinen tila Krääkkiössä, 5 km päätieltä sivuun, Narvasta tullessa ennen entistä Murron kauppaa oikealle. Pellot olivat liian pehmeitä, metsät korpea. Kun Köykän tila Riuttonkulmalla tuli myyntiin, he lähtivät Krääkkiöstä, vaikka tilan olisi saanut ostaa edulliseen 250 000 markan hintaan.

Keväällä 1944 he sitten muuttivat Köykkään (Ahvenaisiin menessä Laakson tienoilla ison vaahteran kohdalla). Tila ostettiin Matilda Köykän (Reinon täti äitinsä puolelta) perikunnalta. Kun perhe muutti Halmiaisiin tilallisiksi. Köykän asuinrakennus siirrettiin ja pienennettiin nykyiselle paikalleen Pihlajamäen koulun taakse Lempi Kauniston taloksi.
Vuonna 1951, kun Reinon isä, Nestori, kuoli, he myivät Köykän tilan Reino Kustaa Laaksolle ja muuttivat Halmiaisiin. Reinon äidille Ainalle ja veljelle Aarolle he rakensivat pikkupirtin samana vuonna. "Koivulinna" sijaitsee Halmiaisen talosta Onkemäelle päin. Piharakennus rakennettiin seuraavana vuonna. Ainan kuoltua talo jäi Aarolle, jonka kuoltua 29.11.1963 Reino peri sen ja kiinteistössä asui vuokralaisia, kunnes siitä aikanaan tuli kesäkoti lapsenlapsen perheelle.

Suomen maatalouden järjestöväkeä: Häme, 1973 kertoo Halmiaisen olevan 4-huoneinen, viemär. varust. päärakennus ja karjasuoja. P-ala 38,31 ha, vilj. 16,32 ha, metsää 19,02 ha.

Vuonna 1959 Reino ja Eeva ostivat Mäkipään tilan (Halmiaisen maiden sisällä) Anatolij ja Lempi Puninilta lisämaaksi. Myöhemmin sen siitä tuli tyttären perheen koti.

Reino oli liittynyt Osuuskunta Maito-Pirkan jäseneksi 17.4.1979. Harrastuksena Reinolla oli suomenhevosjalostus. Hämeen läänin hevosjalostusliiton henkilöjäsenkortti n:o 642 on päivätty 11.10.1951.

Eeva ja Reino muuttivat Pirkkalaan 1980, kun tytär perheineen osti tilan.

Reino kuoli 30.6.1989 perjantaina. Hän sairasti pitkälle levinnyttä sairautta. Hänet haudattiin Vesilahden hautausmaalle sukuhautaan vanhempiensa vierelle 9.7.1989 sunnuntaina. Muistotilaisuus pidettiin Vesilahden seurakuntatalolla todelle helteisenä pyhäpäivänä.