Risto Pylkkönen

Risto syntyi Helsingissä, mutta jäi täysorvoksi vuonna 1921. Kahden viikon kuluttua isän kuolemasta diakonissa vei hänet Etelä-Pohjanmaalle Nurmoon Koiviston Jaakon ja Liisan kasvatiksi. Kasvatuskoti oli hyvä, ruokaa ja rakkautta riitti. Risto perusti perheen aikanaan ja jäi asumaan Nurmoon lukuunottamatta joitakin vuosia Helsingissä, Turussa ja Lappeenrannassa. (Riston kertomaa, tallensi Päivikki Kulju)

Riston oma kirjoitus (2003)

Kun äiti sairasti keuhkotautia ja sylki lasiseen pulloon, jossa oli hopeainen kansi, minä imin kikkiä. Minua nuorempi veli, Esko, oli kuollut ja maitoa tuli kyllä. Martti kiusasi: "Tissiäijä, tissiäijä."

Isoäitini Wilhelmiina Saarinen asui Helsingissä Fleminginkadulla "sadan markan villoissa". Minä asuin Somerontie 4-18:ssa. Välimatkaa oli 2-3 kilometriä. Maisema oli metsää ja niittyä. Monta kertaa poliisi kysyi, että mihin minä menen ja sanoin vieväni kukkia mummulle, kun kädessäni oli jotain rikkaruohoa. Poliisi seurasi perässä ja kun olin soittanut ovikelloa ja oli avattu, poliisi lähti pois. Olin silloin ehkä neljän tai viiden vanha.

Yhdeksänvuotiaana nukuin isän kanssa, ja kun isä kerran kävi yöastialla, hän sai jonkun kohtauksen ja kaatui lyöden ohimonsa hellannuppiin niin, että nuppi katkesi. Siihen isä sitten kuolikin. Minä nukuin isän vieressä aamuun asti.

Muistan kun äidin kanssa olin vappumarssilla, jostain Erottajalta Mäntymäelle.

Isän kuoleman jälkeen Helsingin diakonissalaitos järjesti minun kasvatiksi Nurmon Ylijoelle Jaakko ja Liisa Koiviston luo. Koivistossa ei ollut omia lapsia, ja sain olla niin kuin ellunkana. Olin siellä 15 vuotta. Kun lähdin sotaväkeen, niin Koiviston täti itki. Niille oli suuri ilonhetki, kun pääsin aliupseerikouluun.

Sotaväestä tultuani menin Turkuun Turun ammattiopistoon. Sitä kesti kolme vuotta: Olin maalariosastolla ja sain maalarinkisällikirjat taskuuni.

Tultuani ammattiopistosta olin jo naimisissa Alma Maria Salon kanssa. Tyttäreni Tuula Helena syntyi 1937. Tuula oli pienenä muuten mukava, mutta haisi aina, joten annoin hänelle nimen Hajuherne. Talvisodan aikana asuimme Lappeenrannassa ja Pekka Tapani syntyi siellä 1939.

Sodan johdosta toin perheeni evakkoon Koivistoon. Sodan jälkeen kun asuimme Lappeenrannassa Tuula lähti kaverinsa Niemimuukon Sepon kanssa Koivistoon. Olivat menneet jo kaksi ja puoli kilometriä, ennen kuin sain heidät kiinni.

Sotien 1940 - 1941 välistä aikaa sanottiin välirauhaksi. Silloin jouduin olemaan viikon kestävään kertausharjoitukseen Lemille. Olin jo aiemmin ollut kertausharjoituksessa kaksi kertaa. Vuonna 1935 Seinäjoella 25 päivää ja vuonna 1939 heinäkuussa Utissa 25 päivää. Kun tulin Lemiltä kotiin, lähetin perheen ja tavarat Kouraan. Itse jäin vielä Lappeenrantaan. Sitten syttyi jatkosota, ja minä jouduin siihen mukaan. Sodasta tuli hyökkäyssota. Karjalan kannaksen lisäksi jouduin aina Syvärille asti. Jos lasketaan matka linnuntietä Seinäjoelta Syvärille, matkaa olisi ainakin 500 - 700 kilometriä.

Maaliskuulla 1942 päästettiin vanhimmat ikäluokat aina 1911 syntyneisiin asti siviiliin. Minäkin sain olla kolme ja puoli kuukautta kotona. Lauri Antero syntyi 1942, ja kun Lasse oli saanut nimen, minä jouduin uudelleen sotaan. Nyt Kannaksen taisteluihin. Sotaa kesti vielä runsaat kaksi vuotta.

Ennen sotia olin maalarina Seinäjoella, Helsingissä ja Lappeenrannassa Paraisten Kalkin tehtailla. Sodan jälkeen oli Vaasan lehdessä ilmoitus, että maalari saa vartijan paikan Vaasan lääninvankilassa. Niin jouduin linnaan. Siellä olin maalarin verstaalla noin kolme vuotta, mutta kun asuimme Kohtamäellä Ylijoella anoin pääsyä vankivaunuun. Vankivaunussa tuli kolmen viikon tunnit kahdessa viikossa. Naapurikin ihmetteli, että saako Risto palkan siltäkin viikolta, kun se on kotona. Vankivaunu kulki Vaasan ja Helsingin väliä. Kahdesti on minusta tehty valitus lääninvankilan johtajalle. Toisen teki Oulun lääninvankilan apulaisjohtaja ja toisen Tampereen rikospoliisiin päällikkö. Kumpikaan valitus ei aiheuttanut toimenpiteitä. Oulun apulaisjohtaja suuttui siitä, kun minä otin käsiraudat vangin käsistä pois, vaikka hän oli ne määrännyt. Tampereen poliisi taas ei tykännyt, kun minulle ei kelvannut pidätettyjen rahat. Kaksi vankia on karannut, molemmat jalkaraudoissa. Siitä minua on sakotettu 80 mk.

Eläkkeelle jäin 1970. Eläke muodostuu seuraavasti: sotavuosia 3 ja linnaa 26 vuotta. Elokuussa 2003 tulee 33 eläkevuotta täyteen.

Päivikki Maria syntyi 1949 ensimmäisenä omalla maalla. Kun kätilö, Mansikkamäen Anna, oli pessyt ja pukenut vastasyntyneen toi hän Päivikin viereeni, kun makasin alasängyssä, niin Päivikki laittoi kätensä kaulalleni. Aikoinaan kiertelimme maakuntaa koulujen kulttuurikilpailuissa.

Myöhemmin ylioppilasvuotena aiheutti päänvaivaa, vuokrataanko Päivikille asunto Seinäjoelta vai ostetaanko auto. Auto ostettiin, kun Päivikillä oli jo ajokortti valmiina. Päivikki vei auton Helsinkiin, kun hän meni yliopistoon. Eräänä uutena vuotena hän sanoi jättävänsä auton kotiin ja se laitetaan minun nimiini. Minä sanoin silloin ajavani itselleni ajokortin. Kaikki luulivat minun menneen päästäni sekaisin, mutta sanoin, ettei se sovi seiniinkään, että me äidin kanssa seisomme maantien sivussa peukalot pystyssä ja meillä on auto pihassa. Ensimmäisenä arkipäivänä menin Seinäjoen auto-opistoon ilmoittautumaan.

Ensimmäisen ajoon lähtönä kysyi ajo-opettajani, että olenko minä ennen ajanut autoa. Vastasin, etten ole. Sitten hän kysyi, että olenko ajanut traktoria. Vastasin, etten ole, mutta lisäsin, että jarruttomalla mopedilla olen kyllä kierrellyt Seinäjoen katuja. Se kelpasi.

Autokouluaika meni mukavasti. Kirjallisissa kokeissa ei tullut yhtään punaista. Insinööriajon jouduin suorittamaan kaksi kertaa, kun piti ajaa Kauppakadulta Maamiehenkadulle, niin ryhmityin ohjeen mukaan ja käännyin. Insinööri sanoi, että olisi pitänyt pysähtyä ennen kääntymistä. Risteys oli T-risteys ja kun ei ollut muuta liikennettä, en välittänyt olla niin nuuka. Kysyin, että miksi. Hän sanoi, että pankkiauto on suojatien edessä. Sanoin, ettei raha ole koskaan minua kiinnostanut. Sitten hän väitti, että näytin väärin suuntamerkkiä. Kysyin, että mistä hän sen tietää. Sanoi nähneensä. Sitä epäilen, kun suuntamerkin vivut ovat ratin alla ja minun sormet olivat edessä. Se varmaankin suuttui vastauksestani. Kolme kertaa vielä sain ajaa kouluautoa, kun koetettiin uudelleen. Nyt kävi kaikki niin kuin tanssi.

Soitin äidille, että kortit plakkaris. Äitee peljästyy, että eihän vaan viinakortit. Sitten kokeiltiin ajaa Päivikin autolla, Rexi oli takana Pekan sylissä ja pelkäsi, että ajetattaisiin ojaan ja hyppäsi minun kaulaani. Niin kuin sitten ajettiinkin.

Kun sain ajokortin maaliskuussa, niin täytin marraskuussa 60 vuotta. Kaksikymmentä vuotta kerkisin ajaa, ennen kuin Taivaan isä otti pois tällaisen kaaharin liikenteestä antamalla tulla aivoveritulpan. Nyt näen kyllä pitkin tietä, mutta pihat ovat pimeinä.

Aikaisemmin ratkoin sanaruudukoita, mutta veritulpan jälkeen olen rasittanut aivonystyröitä opettelemalla runoja ulkoa ja esittämällä niitä. Koska ihmiset ovat niistä tykänneet, minua on pyydetty vielä lausumaan, mutta olen kieltäytynyt, kun ei ole varmaa, pysynkö pystyssä.

Vuosi takaperin pidin 90-vuotisseurat. Sain siellä eläkkeensaajain kultaisen ansiomerkin ja kutsun kunniajäseneksi. Aikaisemmin olen saanut rintamaveteraanien hopeisen ansiomerkin ja kunniajäsenyyden. Olen sosialidemokraattisen puolueen vapaakirjajäsen ja omistan demarien Vanhat toverit nimen ja arvon. Sotilaalliset kunniamerkit ovat: kaksi vapaudenristin mitalia, talvisodan muistomitali, jatkosodan muistomitali, Taipaleen risti, seitsemännentoista divisioonan muistoristi ja 18. divisioonan muistoristi. Lisäksi sotavammamerkki. Olen kahdenkymmenen prosentin sotainvalidi.

Nyt asustan Nurmon Kuusenlahden palvelukeskuksessa. Tämä on minulle vanhastaan tuttu paikka, johon liittyy vanhoja muistoja. Kun olin Turun ammattiopistossa, niin Alma oli täällä piikana. Nythän täällä ovat lähihoitajia. Maaliskuun 25. päivänä 1937 kävelimme tästä talosta pappilaan ja kirkkoherra Kustaa Eevert Koskimies vihki meidät ikuiseen avioliittoon. Kun vihkiminen oli suoritettu sanoi hän: "Koria ilima. "Maassa oli metri lunta ja kyynärä vitiä päälle ja aurinko paistoi.

Aika näyttää, miksi maailma muuttuu. Markka jo meni ja pian menee itsenäisyys, kun ne saavat sen Euroopan yhdysvallat reilaan.