Senja Maria Salmi

Is your surname Salmi?

Research the Salmi family

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Senja Maria Salmi (Pohjola)

Birthdate:
Birthplace: Suolahti, Keuruu, Finland
Death: November 17, 2006 (100)
Pihlajavesi, Keuruu, Finland
Place of Burial: Pihlajavesi, Keuruu, Finland
Immediate Family:

Daughter of Iivar Marianpoika Pohjola, Pöyhölä and Hulda Maria Johannantytär Saukko
Wife of Aaro Jalmari Salmi
Mother of Martti Mikael Salmi; Maila Tuulikki Salmi; Private; Mauno Salmi and Jukka Mikael Salmi
Sister of Toivo Pohjola, Pöyhölä; Kaarle Rikhart Pohjola and Private

Occupation: Kämppäemäntä
Managed by: Private User
Last Updated:

About Senja Maria Salmi

Lehtomäen metsäkämpän kämppäemäntä 35 vuoden ajan (1932-1967).


Elämäkerta

Senja Maria Pohjola syntyi Keuruulla 1906 Iivari ja Hulda Pohjolan itsellisperheen toiseksi vanhimpana lapsena. Senjan syntymävuonna perhe muutti Keuruulta Petäjävedelle. [1]

Senja avioitui jämsäläissyntyisen Aaro Salmen kanssa. Kesällä 1932 he muuttivat W. Rosenlew & Co:n omistamaan Lehtomäen taloon Pihlajavedellä. Talosta tehtiin tuolloin yhtiön työnjohtajan asunto ja metsäkämppä. Aarosta tuli työnjohtaja ja Senjasta kämppäemäntä. Aaro ja Senja tulivat tavaroineen soutaen järven yli, sillä Lehtomäkeen ei tuolloin vielä ollut tietä.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/05/df/62/6c/5344484b3ac6c3cb/lehtomaki_3_large.jpgLehtomäki on yksi suurimmista ja komeimmista vanhoista metsäkämpistä Pihlajaveden ja Keuruun alueella. Kuva on 1930-luvulta, jolloin Salmet asuivat Lehtomäessä. Kuvaaja: Eenok Lahti.

Lehtomäki oli ajan oloihin verrattuna hyvä metsäkämppä. Tupa oli väljä ja lämmin. Seinävierien laverit tarjosivat kovan, mutta turvallisen sijan ankeisiin oloihin tottuneille metsureille ja hevosmiehille. Kivinavetassa oli Salmen kolmen lehmän, kymmenen kanan, muutaman lampaan ja parin sian lisäksi tilaa vielä ajomiesten hevosillekin.

Ruokapuoli oli järjestetty siten, että miehet saivat joko valmistaa ruuan itse tai ostaa Senjalta valmiin ruoka-annoksen. Jossakin vaiheessa yhtiö alkoi maksaa emännälle pientä palkkaakin siivouksesta.

Hakkuut keskittyivät pääosin talvikauteen, jolloin kämpässä majaili jopa 30-40 miestä. Ennätys syntyi talvella 1939: tuolloin kämpässä nukkui 60 miestä ja navetassa oli 18 hevosta. Miehiä oli majoitettuna myös naapuritaloihin.

Kasvavan nuoren Salmen perheen kotina olivat talon länsipäädyn huoneet. Mutta paljon aikaa siellä ei ehditty viettää varsinkaan talvisin. Aaro oli päivät metsässä, ja kämppäemännyys vaati suorastaan käsittämätöntä työpanosta. Alkuvuosina Salmet viljelivät osaa Lehtomäen peltojakin kotieläinten pidon ohella. ”Kämppäruokalaan sai sillä tavalla syötävää, kun kaupat olivat kaukana huonojen teiden takana.”

Rosenlew rakensi 1930-luvulla Valkeajärveltä Lehtomäkeen puhelinlinjan. Se toi työasioiden hoitamisen ohella toisenkin edun. Koska linjaa piti pystyä korjaamaan vaurion satuttua, tehtiin sen viereen pyörätie, josta tuli tärkeä kulkuväylä Lehtomäkeen.

Kun puhelinyhteys oli käytettävissä, kauppias Ahti Kutinlahti rupesi tuomaan Senjan tilaamat tavarat autollaan perille asti. Samalla kulkivat myös metsureille tilatut työkalut ja varusteet. Tarvikekauppa antoi Senjalle vähän lisätuloa, sillä jätkän lähtiessä hän lunasti työkalut takaisin myydäkseen ne taas pienellä voitolla uudelle tulokkaalle. Työkalujen lisäksi ”Senjan kaupassa” myytiin vaatteita, tupakkaa ja kuivaa muonaa.

Kunnollinen maantieyhteys Lehtomäkeen saatiin vasta 1950-luvun alkupuolella.

Senja oli kämpän asukkaille kuin äiti, jota kulkumiehetkin kunnioittivat ja tottelivat. Vaikeuksia ei tullut edes romanien sen paremmin kuin sodan aikana olleiden sotavankienkaan kanssa.

Salmien esimiehenä W. Rosenlew Co:lla toimi Pihlajaveden piirin piiriesimies Emil Rajala.

Lehtomäki toimi metsäkämppänä vielä 1960-luvullakin, mutta kämppää asuttivat nyt harvalukuiset konemiehet. Aaro ja Senja Salmi jäivät eläkkeelle vuonna 1967 ja muuttivat pois Lehtomäestä asuttuaan siellä 35 vuotta. Nykyisin (2019) Lehtomäki toimii UPM-Kymmenen eräkämppänä. [2]

Matti Turpeinen haastatteli 93-vuotiasta Senja Salmea Etelä-Suomen Sanomiin vuonna 1999. Juttu on kokonaisuudessaan seuraavana:

Kämppäemännän arjessa pehmeää oli vain leipä

Savottamiesten kovista, raskaista ja pitkistä päivistä on puhuttu yleisesti paljonkin. Ylen metsäradio on pitänyt huolen siitä, että vanhojen savottajätkien ja metsien miesten edesottamukset on kirjattu ylös moneen kertaan. Eikä tässä mitään pahaa ole.

Vähemmälle sen sijaan ovat jääneet jutut kämppäemännistä, savottakämppien dynamoista, joiden ruuilla ja ankaralla uurastuksella metsien miehet jaksoivat hankien keskellä uurastaa.

Keuruun Pihlajavedellä asuva Senja Salmi tietää millaista kämppäemännän työ on. Pihlajavedellä vanhustentalossa eläkepäiviään viettävällä Senjalla on takanaan lähes 35 vuotta kämppäemännän kokemusta. Nyt 93-vuotias Senja jakssa muistaa hyvinkin tarkkaan ne ajat, jotka hän asusti Rosenlewin omistamalla Lehtomäen kämpällä.

Eivätkä kaikki muistot ole pelkästään mukavia. ”Se oli niin kovaa aikaa, että ei aina viitsisi muistellakaan”, Senja sanoo ja kuivaa silmänurkkaansa.

Senja aloitti kämppäemäntänä jo paljon ennen sotia. Hän tuli Lehtomäkeen vuonna 1932 ja lopetti 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Lehtomäen kämppä oli yksi suurimmista Keuruun seudulla. Miehiä oli töissä reilusti yli 20 henkeä.

Mukaan mahtui kaikenlaista väkeä – oli isäntämiehiä hevosineen, paikallisia savottamiehiä ja sitten myös kulkijoita, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä savotalle. Olivat töissä muutaman päivän ja katosivat pokasahoineen ja kirveineen yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin.

Rankkaa raatamista

Jos oli talvisavotassa raatavilla miehilläkin kovat oltava, niin ei pahasti käy kateeksi kämppäemännänkään työpäivää.

”Aamulla kello 4 piti ruveta laittamaan kaurapuuroa ja keittämään kahvia. Piti täyttää miesten maitopullot käsin separoidulla kermaisella maidolla ja tehdä päivän eväitä. Miehet heräilivät kuuden maissa ja kävivät ruokapöytään, söivät, pakkasivat eväsreppunsa ja lähtivät metsään.”

Mutta kämppäemännän ei toki tohtinut ryhtyä lepäämään laakereillaan – piti lämmittää tupaa ja uunia. Puulämmitteinen uuni nieli kitaansa reilun metrin mittaisia halkoja, jotka Senja joutui kantamaan tupaan liiteristä. Kun uuni oli saatu lämpimäksi, aamutiskit tiskatuiksi ja paikat laitetuiksi, niin emäntä pääsikin jo aloittelemaan iltapalan laittamista.

”Miehet tulivat 17 aikaan väsyneinä metsästä ja ruuan piti olla silloin valmista. Lihakeitto, hernekeittoa, läskistä lihaa, pullaa, munkkeja, kahvia, maitoa, kermaa ja sokeria. Siinä perusmuonat, joilla metsätöitä tehtiin”, Senja muistelee.

Kun päivällinen oli syöty, keräsi emäntä astiat, tiskasi ne pienessä keittiössään ja ryhtyi aloittelemaan iltapalan tekoa.

”Yhdeksän maissa illalla piti vielä olla iltapala eli kahvia, lettuja, pullaa ja mitä milloinkin, ennenkuin miehet rupesivat asettumaan yöpuulle. Emäntä korjasi sitten vielä astiat ja järjesteli paikat, tiskasi ja vasta sen jälkeen oli työpäivä pulkassa”, Senja kertoo.

Mutta eihän emännän päivä vielä siihen loppunut.

Senjalla oli perhe ja pienet lapset, joten Lehtomäen kodissa odotti vielä kotiaskareet ennen nukkumaan menoa.

Omista eväistä

Suurella Lehtomäen kämpällä oli oma navetta, jossa riitti emännälle lisäaskarointia. Kun miehet olivat lähteneet metsään, piti lypsää lehmät, ruokkia siat ja paistaa leivät. Uuniin mahtui kerralla 14 suurta limppua, mutta sellainen määrä oli kuitenkin hupaa tavaraa nälkäisten savottamiesten käsissä. Paistamista riitti pariksi kerraksi viikossa.

Senjan savottatalous oli miltei omavarainen, sillä vilja saatiin omasta pellosta, maito omista lehmistä ja liha karjasta.

”Eivätkä miehet valittaneet ruuista. Jos oli työ raskasta, niin oli ruokakin raskasta. Lihakeittoa, perunoita ja sianlihakastiketta upposi miesten suihin valtaisat määrät työpäivän päätteeksi”, Senja kertoo.

Kämppäemännän kovinta aikaa oli talvi, jolloin savottatöitä pääasiassa tehtiin. Kesäaikaan kämpälle ei ollut kuin muutamia miehiä, jotka hoitelivat pääasiassa metsien kylvötöitä ja istuttivat taimia.

Kämppäemännän kesä kuilui kämppää kuuratessa, pyykinpesussa, heinätöissä, karjanhoidossa jne. Ja kesän aikana piti paikata kämpän lakanoita, ommella uusia ja tehdä risaisimmista tyynyliinoja ja pyyhkeitä.

Mutta syksyn tullen kämppä alkoi taas täyttyä ja savottahenki elää.

Kaikenlaisia kulkijoita

Lehtomäen kämpällä kävi monenlaista savottamiestä. Pääosa oli paikallisia metsien miehiä, jotka viihtyivät kämpällä jopa koko talven. Mutta oli myös monenlaista ohikulkijaa, jotka tulivat ja menivät miten sattui.

”Etenkin sotien jälkeen kämpillä oli rauhattomiakin aikoja. Savotalle saattoi ilmestyä miehiä, joita sota oli kohdellut kaltoin ja kovassa työssä hermot joutivat koetukselle. Syntyi riitoja ja mekkalaa, kun miehet selvittivät välejään iltapuhteina”, Senja muistelee.

Välillä Senjaa tuppaa hieman naurattamaankin, kun hän muistelee pieniä välikohtauksia. ”Kämpälle tuli kerrankin yksi Rännäri, mistä lie tullut, ja se oli kova pitämään meteliä. Mies oli sellainen rähjäpää, etteivät muut sitä kestäneet kuunnella.

Siinä vaiheessa mies komennettiin matkoihinsa, kun hän luuli olevansa korkea-arvoinen eversti, ja komensi miehiä keskellä yötä sotatoimiin. Menipä mies jopa niin pitkälle, että hankkiutui Pihlajaveden asemalla ottamaan junasta tulevia ihmisiä komentajan ominaisuudessa vastaan”, Senja naurahtaa.

Mutta kertaakaan ei Lehtomäen kämpälle tarvittu poliisia. Suuri apu oli myös siinä, että Senjan mies oli Lehtomäen kämpän työnjohtaja, ja hänen sanaansa uskoivat kovapäisimmätkin suupaltit.

Pieniä näpistelyjä kämpillä toki sattui, mutta suurempia rettelöitä ei syntynyt.

”On aivan ihme, kuinka hyvin kaikki sujui. Palkat nimittäin maksettiin miehille suoraan ”kannolla” eli työnjohtaja haki aina kaikkien miesten palkkarahat käteisenä savotalle ja luki ne sitten jokaisen työntekijän kouraan”, Senja kertoo.

Vankityövoimaa

Vaikka sota-aika olikin raskasta aikaa, niin mahtui savottailmapiiriin myös mukavia kokemuksia. Vuonna 1944 Lehtomäen kämpälle komennettiin parikymmentä nuorta sotavankia töihin ja Senjakin sai hieman apuvoimia päiväaskareisiinsa.

”Vangit aina sanoivat, että mamma ropottaa liikaa, eli että minulla oli liikaa töitä. No he kyllä sitten auttelivatkin minua kantamalla ja hakkaamalla puita, hakemalla vettä ja tekemällä navetta töitäkin.”

”Vangit olivat myös kovia laulumiehiä ja surumieliset sävelet täyttivätkin usein illalla kämpän. Vangit tekivät myös kaikenlaisia puhdetöitä – sormuksia, puutöitä ja sellaista.”

Vangeilla oli päiväurakkanaan tehdä kaksi mottia halkojakin, mutta siihenhän ei mennyt heiltä kauan ja he joutivat savotalta vartojan kanssa jo hyvissä ajoin päivällä takaisin kämpälle. [3]


Keuruun Veräjän äänitallenteet

Kuuntele Senja Salmen kertomuksia elämästään Keuruun Veräjästä. Kunkin tallenteen sivulle pääset klikkaamalla otsikkoa.

LEHTOMÄEN KÄMPÄN HISTORIAA JA ELÄMÄÄ KÄMPÄLLÄ
Kämppäemäntä Senja Salmi, Rosenlewilla työskennelleet Lauri Leppäjärvi ja Heikki ja Aulis Suhonen sekä kauppias Ahti Kutinlahti kertovat Pihlajavedellä sijainneen Lehtomäen metsäkämpän toiminnasta 1930-50-luvuilla.

NAISET PUUNHANKINNAN TUKENA
Kaarina Lähteenmäki, Kerttu Suhonen, Senja Salmi ja Helvi Tyynysniemi kertovat työstään Keurusseudun metsäkämpillä ja metsäpomojen puolisoina 1930-50-lukujen aikana. Pekka Isomäki haastattelee.

LEHTOMÄEN KÄMPÄN SOTAVANGIT
Kämppäemäntä Senja Salmi ja Rosenlew-yhtiöiden pomot muistelevat neuvostoliittolaisia sotavankeja Pihlajavedellä Lehtomäen metsäkämpällä. Pekka Isomäki haastattelee.


s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/67/63/d6/19/5344484e5b6605f6/img_20190901_120043_large.jpgSenja, Martti ja Aaro Salmi Lehtomäen kamarissa. Kuva on Pekka Rajalan kirjasta Valkeajärven kyläkirja.[5]

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/9b/22/cd/40/5344484e5bfd7e3b/69629547_120352639329782_8254040348129492992_n_large.jpgSenja Salmi 100-vuotispäivänään 7.7.2006. Kuva: Matti Saarinen.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/5c/87/98/15/5344484df2caf775/p1520009_large.jpgAaro, Senja ja Martti Salmen hauta Pihlajavedellä Koipikankaan hautausmaalla. Kuva: Heikki Siltala 2016.

s3.amazonaws.com/photos.geni.com/p13/63/ee/15/a6/5344484df2d15081/p1520012_large.jpgKuva: Heikki Siltala 2016.


Lähteet

[1] Kirkonkirjat

[2] Stuart Köhler, UPM Metsä: Lehtomäki

[3] Matti Turpeinen: Kämppäemännän arjessa pehmeää oli vain leipä. Etelä-Suomen Sanomat 26.10.1999

[4] Keuruun Veräjä (äänitallenteet)

[5] Pekka Rajala: Valkeajärven kyläkirja

Profiilikuva: Senja Salmi kämppäemännän työssään siivouspuuhissa vuonna 1956. Kuvan omistaja: Matti Saarinen.

Lisätietoja

  • Aapo Joosepinpoika Salmi, Lehtomäen entinen isäntä, joka myi tilan Rosenlewille; Rosenlewin metsäkämppänä toimineen ja nykyään UPM-Kymmenen eräkämppänä toimivan Lehtomäen talon rakentaja
  • Emil Bruno Rajala, W. Rosenlew & Co:n Pihlajaveden piiriesimies; Aaro ja Senja Salmen esimies

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 35. viikkoprofiili (26.8. - 1.9.2019).

view all

Senja Maria Salmi's Timeline

1906
July 7, 1906
Keuruu, Finland
1932
September 15, 1932
Age 26
Pihlajavesi, Finland
1935
May 30, 1935
Age 28
Pihlajavesi, Finland
1941
1941
Age 34
1947
October 7, 1947
Age 41
Pihlajavesi, Finland
2006
November 17, 2006
Age 100
Pihlajavesi, Keuruu, Finland
????
Pihlajavesi, Keuruu, Finland