Siiri Angerkoski

Siiri Saimi Angerkoski (o.s. Palmu, vuoteen 1904 Pelkonen ( 21. elokuuta 1902 Oulu – 28. maaliskuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa uransa aloittanut Angerkoski tuli tunnetuksi ensisijaisesti Suomen Filmiteollisuuden kuukausipalkkaisena näyttelijänä vuosina 1938–1963. Angerkosken näyttelijänura jatkui hänen kuolemaansa asti. 98 elokuvaroolia tehnyt Angerkoski on kaikkien aikojen työllistetyin suomalainen elokuvanäyttelijä.

Angerkoski oli sivuosien valovoimainen esittäjä joka muistetaan lukemattomista, usein koomisista rooleistaan kotiapulaisina, vanhoinapiikoina, leskirouvina, vuokraemäntinä ja seurapiirirouvina. Jälkipolville hän on tuttu erityisesti kahdesta pitkäikäisestä elokuvasarjasta: rouva Justiina Puupään roolista kahdessatoista Pekka ja Pätkä -elokuvassa sekä kotiapulainen Hildan roolista kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa. Kaksi Jussi-palkintoaan Angerkoski sai kuitenkin vakavista rooleista, sivuroolista Minna Canthin kuvauksessa Anna Liisa (1945) ja pääroolista televisioelokuvassa Aliisa (1970). Hänet palkittiin vuonna 1958 Pro Finlandia -mitalilla.

Varhainen elämä
Siiri Angerkoski syntyi hopeaseppä Kustaa Sakarinpoika Palmun (s. 3. huhtikuuta 1880 Muhos, syntyjään ja vuoden 1904 loppupuolelle Pelkonen) ja Hanna Juhontytär Johanssonin (vuoteen 1899 Jaara, s. 9. maaliskuuta 1877 Ii) esikoislapseksi. Hänen vanhempansa olivat menneet naimisiin Haaparannalla 2. helmikuuta 1902. Hanna Palmu oli muuttanut Ouluun 7. toukokuuta 1895. Hänen äitinsä Brita Liisa Leuvanniemi (1850–1935) oli Iissä syntynyt Maria Liisa Juhontytär Leuvanniemen aik. Pakasen avioton tytär. Brita Liisa Leuvanniemen isäpuoli oli Juho Heikinpoika Hiltunen; biologista isää ei ole saatu selville. Leuvanniemi oli avioitunut 2. maaliskuuta 1873 Iissä Juho Klemetinpoika Jaaran (1847–1934) kanssa.

Angerkosken lapsuuden perhe vietti sangen liikkuvaa elämää; Siirin nuorempi sisar Iines Ihanelma syntyi Turussa vuonna 1905 ja toinen sisar Irja Inkeri puolestaan Maariassa 1907. Hanna Palmu joutui vankilaan vuonna 1910, sillä hän teki laittomia abortteja eli oli niin sanottu ”enkelintekijä”. Kun hän vapautui vuonna 1916, Kustaa Palmu oli ottanut kumppanikseen toisen naisen, Anna Saarenpään. Hanna Palmu muutti saman tien sisarensa luo Amerikkaan, eikä palannut. Hänet julistettiin kuolleeksi 1979. Anna Saarenpäälle ja Kustaa Palmulle syntyi peräti kahdeksan lasta, jotka kaikki saivat äitinsä sukunimen. Kustaa ja Hanna Palmun kolme tytärtä, Siiri, Iines ja Irja jäivät isänsä ja uuden äitipuolensa hoiviin.

Kustaa Palmun perhe muutti Varsinais-Suomesta takaisin Ouluun vuonna 1915. Siiri Palmu kävi kansakoulun Turussa, ja siihen hänen opintonsa jäivät. Sisällissodan jälkeen perhe muutti Poriin. Siiri Palmu liittyi sikäläiseen urheiluseuraan, Porin Pyrintöön. Hän harrasti muun muassa voimistelua ja juoksua.

Ura
Teatteri
Satakunnan, Viipurin ja Vaasan kaudet
Siiri Palmun ensimmäinen teatteriesiintyminen oli Porin Työväen Teatterissa Kirjurinluodon ulkoilmanäyttämöllä lauantaina 20. elokuuta 1921. Näytelmä oli F. A. Dahlgrenin Vermlantilaisia. Uudenvuodenpäivänä 1922 hän näytteli Pohjalaisissa Kaisan roolin. Tulevina vuosina hän näytteli Kaisa Efraimintytärtä useilla näyttämöillä ja myös Pohjalaisten elokuvasovituksessa vuonna 1936. Angerkoski joutui Porissa liikenneonnettomuuteen. Hän loukkasi oikean jalkansa 21. huhtikuuta 1924 Länsi-Puistokadun ja Annankadun risteyksessä. Linja-auto ja henkilöauto kolaroivat, ja jälkimmäinen syöksyi Angerkosken ja hänen ystävättärensä päälle.

Kaudeksi 1924–1925 Palmu siirtyi Raumalle. Rauman Näyttämöllä hän tulkitsi muun muassa Scampoloa Dario Niccodemin samannimisessä näytelmässä. Seuraavaksi näytäntökaudeksi hän palasi Porin Työväenteatteriin. Hänellä oli muun muassa mustalais-Katan osa Ferenc Csepreghyn Punaisessa laukussa. Siiri Palmun viimeinen ensi-ilta Satakunnan lavoilla oli 18. maaliskuuta 1926 Franz Lehárin teoksessa Iloinen leski, jossa hän näytteli Valenciennen roolin. Kaikkiaan hänellä oli nelisenkymmentä roolia Satakunnan vuosinaan. Hän oli saanut hyödyntää myös laulutaitoaan.

Vähitellen rohkean ja lahjakkaan esiintyjän Siiri Palmun maine alkoi levitä myös länsirannikon ulkopuolelle. Hän sai kiinnityksen Viipurin Työväen Teatteriin syksyllä 1926. Viipuri oli arvostettu teatterikaupunki, inspiroiva ja välitön. Siellä hän kohtasi ensimmäisen kerran Kaarlo Angerkosken. Tulevan avioparin ensimmäinen yhteinen näytelmä oli Häitten jälkeen, joka tuli ensi-iltaan 25. elokuuta 1926. Heille kertyi yhteisiä näytelmiä muutama kappale kaudella 1926–1927.

Siiri Palmu palasi länsirannikolle, tällä kertaa Vaasaan, kaudeksi 1928–1929. Vaasan Työväen Näyttämöllä hän aloitti tutulla Kaisan roolilla Pohjalaisissa. Muita rooleja Vaasassa oli muun muassa Colomben osa komediassa Volpone. Lehtiarvosteluissa hän sai huomattavasti enemmän ruusuja kuin risuja. Vaasan Työväen Näyttämön toiminta loppui 1929. Siiri Palmu siirtyi Keski-Suomeen Jyväskylään.

Jyväskylän, Turun ja Tampereen kautta Helsinkiin
Saksalainen operetti Nuoruuden kevät elokuussa 1929 oli Palmun ensimmäinen näytelmä Jyväskylän Työväen Näyttämöllä. Seuraavan vuoden syksyllä hän vietti kymmenvuotistaiteilijajuhlaansa Emmerich Kálmánin säveltämän operetin Hollantilaistyttö merkeissä. ”Nautittavaa oli kuulla hänen lauluaan”, kirjoitti paikallinen sanomalehti Siiri Palmun suorituksesta prinsessa Juttana operetin pääosassa. Hänen Jyväskylän-kautensa kesti kaksi vuotta, ja kesällä 1931 Palmu muutti Turkuun. Myös Kaarlo Angerkoski kiinnitettiin Turkuun samana vuonna. Hänen näyttämönsä oli Turun Teatteri, kun taas Siiri Palmu näytteli Turun Työväen Teatterissa. Pari meni kihloihin jouluna 1932.

Juhannusyönä 1931 Ruissalon Kesäteatterissa Siiri Palmu esiintyi ensi kerran turkulaisyleisölle. Näytelmä oli Sotilasrakkautta. Samana kesänä hän näytteli muun muassa Männistön muoria Seitsemässä veljeksessä. Paikalliset sanomalehdet suitsuttivat Palmun näyttelijäntyötä: ”Uskottava ja taitava luoma”, Turun Sanomat kirjoitti hänestä Mary McCormicin osassa Antonio Morenon komediassa Oikea rakastaja syksyllä 1932. Palmun viimeisiä näytelmiä Turussa olivat Laulu tulipunaisesta kukasta ja Häät Rymättylässä. Vuonna 1933 hän siirtyi Tampereelle, nyt samalle näyttämölle kuin Kaarlo Angerkoski. Naimisiin kihlapari meni sunnuntaina 10. syyskuuta 1933. Hääkuvaksi sai kelvata Jeppe Niilonpoika -näytelmän mainoskuva: Jeppe roikkuu hirsipuussa ja Nilla itkee sen juurella.

Siiri Angerkoski oli mukana viidessä näytelmässä Tampereen Teatterissa syksyllä 1933. Hän synnytti ainoan lapsensa 6. maaliskuuta 1934. Tytön nimeksi tuli Sirkka-Liisa. Angerkosket siirtyivät seuraavana kesänä Helsinkiin, missä molemmat olivat kiinnitettyinä Helsingin Kansanteatteriin vuodesta 1934 vuoteen 1938. Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta kehittyi suosittu komediapari. Kaksikko kasvoi lopulta trioksi, kun joukkoon liittyi Angerkoskien tyttären kummi Leo Lähteenmäki. Ensimmäinen Siiri Angerkosken näytelmä Helsingissä oli Tukkipojan morsian elokuussa 1934, jossa hän näytteli piikaa. Näytelmähupailussa Olenko minä tullut haaremiin? hänellä oli Manta Mäkisen osa. Mantan rooli oli tuttu jo Jyväskylän ajalta ja sen Angerkoski sai myös näytelmän elokuvaversiossa vuonna 1938.

Elokuvat
Marista Kunigundaan
Siiri Angerkosken elokuvaura alkoi syksyllä 1933 elokuvan Pikku myyjätär Marina; tuolloin hänen nimensä oli vielä Siiri Palmu. 38 minuuttia kestänyt näytelmällinen mainoselokuva oli Georg Malmsténin ainoa ohjaustyö. Seuraava valkokangasrooli oli vanhanpiian osa elokuvassa Kaikki rakastavat (1935), joka on jäänyt historiaan ensimmäisenä Ansa & Tauno -elokuvana. Angerkoskella oli elokuvassa yksi ainoa repliikki: ”Go’ morron!”.

Asessorin naishuolet (1937) oli Siiri Angerkosken kannalta merkittävämpi elokuva. Siinä hän on amerikansuomalainen Matilda Bybom, eräs asessorin (Aku Korhonen) naishuolien aiheuttaja. Samassa elokuvassa kuullaan ensimmäistä kertaa Angerkosken laulavan, hän esittää katkelman operettisävelmästä Ollaan niinkuin pääskyset. Vuosien mittaan hän näytteli useissa elokuvissa Aku Korhosen kanssa, esimerkiksi Täysosumassa; valmistumisajankohdalleen (1942) tyypillisessä väärillä henkilöllisyyksillä leikittelevässä Hannu Lemisen esikoisohjauksessa Angerkosken rooli on sikafarmari, leskirouva Andersson ja Korhosen kauppaneuvos August Gyllencrantz. Naispääosan esitti Ansa Ikonen, ja elokuvassa nähdään myös Suomisen Ollina tunnettu 14-vuotias Lasse Pöysti.

Vuonna 1938 Suomen Filmiteollisuus kiinnitti Siiri Angerkosken ja hänen aviomiehensä Kaarlo Angerkosken kuukausipalkkaisiksi elokuvanäyttelijöiksi, joita ei Suomessa tuolloin juuri ollut. He näyttelivät usein samoissa elokuvatuotannoissa. Kaarlo Angerkoski kuoli sydänkohtaukseen talvisodan kynnyksellä 1. lokakuuta 1939 vain 33-vuotiaana. Hän ehti esiintyä kahdessakymmenessäneljässä elokuvassa, ja pari roolityötä jäi kesken. Siiri Angerkoski sen sijaan työskenteli SF:n kuukausipalkkaisena näyttelijänä vuoteen 1963 asti.

Eräs Angerkosken pitkäaikainen rooli oli Suomisen perheen kotiapulainen Hilda, jota hän näytteli kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa vuosina 1941–1959. Hilda oli Angerkosken tavaramerkki 1950-luvulle asti. Silloin valkokankaille syntyi Angerkosken kiistatta tunnetuin rooli, Justiina Puupää, Pekka Puupään kaulinta heiluttava pirttihirmuvaimo. Angerkoski tulkitsi Justiinaa kaikkiaan kahdessatoista yhteensä kolmestatoista Pekka ja Pätkä -elokuvassa vuosina 1953–1960. Useiden aikalaisten mielestä Angerkosken taiteellista lahjakkuutta tuhlattiin Justiina Puupään kaltaisissa yksipuolisissa elokuvaosissa.

Siiri Angerkosken 1940-luvun elokuviin kuuluvat Suomisten lisäksi muun muassa SF-paraati, jossa hän on toisen päähenkilön äiti, sekä Kaivopuiston kaunis Regina, jossa hän on päähenkilön isoäiti. Elokuvassa August järjestää kaiken (1942) hänellä on naispääosa, Maria Blom. Hyveellisten kotihengetär-osien vastakohtana hän näyttelee juopottelevaa Olga-tätiä elokuvassa Pikku-Matti maailmalla (1947). Hienostorouvaa Angerkoski tulkitsee Haaviston Leenissä (1948). Aivan eri maailmoihin hypätään satuelokuvassa Prinsessa Ruusunen (1949), jossa hänellä on Kunigundan rooli. Tuttuun kotiapulaisrooliinsa Angerkoski palasi sotilasfarssissa Serenaadiluutnantti (1949), siinä hän näyttelee majurin kotihengetär Lilja Muhosta. Kaikkiaan Siiri Angerkoski nähdään kolmessakymmenessäkuudessa 1940-luvun ensi-iltaelokuvassa.

Rillumarein ja Justiinan vuodet
Köyhässä laulajassa vuonna 1950 Angerkoski pääsi jälleen hyödyntämään laulajantaitojaan. Vain laulajapoikia -elokuvassa (1951) hänellä oli revyylaulaja Siiri Palmun rooli. Porvoon valtiopäivistä kertovassa elokuvassa Tanssi yli hautojen nähdään oiva esimerkki Angerkoskesta yläluokkaisen seurapiirirouvan osassa. Syksyllä 1951 alkoi suomalaisessa elokuvassa rillumarei-kausi. Siiri Angerkosken toinen mieleenjäänyt osa oli hyökkäystankkimainen Muhoksen Mimmi lajityypin klassikossa Rovaniemen markkinoilla (1951). Mustalaisnainen Jenny Lindmania hän tulkitsi kolmessa elokuvassa: Muhoksen Mimmi (1952), Lentävä kalakukko (1953) ja Majuri maantieltä (1954).

Ensimmäinen Pekka Puupää -elokuva tuli valkokankaille vuonna 1953. Justiina Puupään roolissa Siiri Angerkoski pääsi loistamaan huippuunsa kehitetyllä nopean puhujan taidollaan. Hänen puheensa oli jopa niin nopeaa, että ajan studioteknologia ei kyennyt kunnolla tallentamaan sitä. 1950-luvun loppupuoliskolla Angerkoski näytteli myös muun muassa elokuvissa Kaunis Kaarina (1955) ja Kahden ladun poikki (1958). Vuonna 1959 palattiin vielä kerran Suomisen perheen pariin. Kesäisessä elokuvassa Taas tapaamme Suomisen perheen Angerkoskella on tuttu Hildan rooli. Lehtiarvioissa hänen suoritustaan luonnehdittiin ”aidosti tomeraksi”, ”herttaiseksi” ja ”meheväksi”.

1960-luvulla SF:n toiminta hiipui. Angerkoski tulkitsi Manta Neulasta elokuvassa Kankkulan kaivolla (1960). Manta esittää myös yhden laulun: Vanha mustalainen. Vuoden 1963 kohuelokuvassa Jengi Angerkoskella oli sivuosa vuokraemäntänä. Hänen viimeiseksi SF-elokuvakseen jäi Teerenpeliä (1963), jossa hän esitti myös vuokraemäntää. Ainoat Siiri Angerkosken värielokuvat ovat Kun tuomi kukkii (1962) ja Ihana seikkailu (1962). Kaikkiaan Angerkoski teki pitkälti toista sataa roolisuoritusta elokuvissa ja televisiossa. Työteliäimpinä aikoinaan SF:n näyttelijänä hän esiintyi viidessä tai kuudessa elokuvassa saman vuoden aikana.

Teatterilavoja Siiri Angerkoski ei aivan kokonaan jättänyt pitkän filmiuransa aikanakaan. Hän teki lukuisia teatterivierailuja. Repertuaariin kuului muun muassa Pohjalaisten Kaisa. Keväällä 1948 hän oli mukana Aku Korhosen kiertueella; Mika Waltarin Myöhästyneessä hääyössä hän näytteli Lilli Sorjasta. Kesällä 1950 hän vieraili Tampereen Kesäteatterissa Nummisuutarit-näytelmän Marttana, sama rooli hänellä on myös Nummisuutarit-elokuvassa. 1960-luvulla Angerkoski vieraili muun muassa Intimiteatterissa. Hän antoi äänensä myös muutamalle Radioteatterin esitykselle vuosina 1963 ja 1970.

Televisio
Angerkoski oli mukana useissa televisiotuotannoissa 1960-luvulla. 29. marraskuuta 1964 hänet nähtiin Lasse Malmlundin Kuplia-sarjaan kuuluvassa ohjelmassa yhdessä Maija Karhin ja Leo Jokelan kanssa. Angerkoski esiintyi myös suosituissa Sisarukset- ja Tarinatalo -televisiosarjoissa. Tarinatalossa hän tulkitsi Lydia Lindströmiä, sarja pyöri Mainostelevisiossa vuosina 1966–1969. Angerkosken viimeiseksi roolityöksi jäi Ylen televisioelokuva Aliisa, jota kuvattaessa vuonna 1970 hän oli jo vakavasti sairas; Aliisan pääosassa laihtunut ja riutunut Angerkoski onkin aivan erinäköinen kuin tutuissa elokuvatöissään.

Sota-aika
Talvi- ja jatkosodan aikana Angerkoski työskenteli sekä elokuvanäyttelijänä että ympäri Suomea kiertävissä ohjelmanumeroissa, joissa viihdytettiin sotilaita. Esimerkiksi Maan Turva -järjestön esityksissä hän näytteli useaan otteeseen, ja mukana nähtiin myös muun muassa Aku Korhonen. Talvisodan aikana Angerkoski oli mukana kymmenen päivän kiertueella, joka poikkesi muun muassa Piikanotkon korsulla, vain puolentoista kilometrin päässä etulinjalta. Iltamat jatkuivat sotien jälkeenkin, ja Angerkoski nähtiin useasti niissäkin.

Eräällä jatkosodan aikaisella kiertueella Siiri Angerkoski joutui hengenvaaraan ollessaan uimassa pohjoisessa Kiestingin suunnalla. Neuvostoliittolainen lentokone oli yllättää hänet, mutta lähistöllä valvonut Aku Korhonen ehti varoittaa: Angerkoski ryntäsi maihin ja piiloutui mättäiden suojiin. Talvella 1942 SF-Uutiset kertoi, että Angerkosken sormessa kimalteli alasammutusta neuvostoliittolaiskoneesta tehty sormus. Kannaksella palvelleet suomalaissotilaat olivat antaneet sen hänelle kiitokseksi kiertue-esityksistä. Rukajärvellä puolestaan sattui, että rintamakiertuelaisille oli lämmitetty sauna poikkeuksellisen kuumaksi, jolloin Angerkoski tokaisi: ”Saunassa on aikaisemmin kylvetty, vaan ei helvetissä.”

Tunnustukset
Jussi-palkinnon Siiri Angerkoski sai kaksi kertaa, molemmat vakavista rooleista: 1945 sivuroolista Minna Canthin kuvauksessa Anna Liisa ja postuumisti vuonna 1971 pääroolista televisioelokuvassa Aliisa (1970). Vuonna 1960 Helsingin kaupunki myönsi hänelle 140 000 vanhan markan suuruisen apurahan.

Yksityiselämä
Siiri Angerkoski tuli huonosti toimeen näyttelijä Masa Niemen kanssa, joka Pekka Puupää -elokuvissa näytteli Pätkän roolin. Emmi Jurkkaa hän ei sietänyt silmissään; Angerkosken tyttären mukaan Jurkka oli joskus ollut romanttisesti kiinnostunut Kaarlo Angerkoskesta.

Yksityishenkilönä Angerkoski oli sangen ronskipuheinen, ainakin kun seura oli soveliasta. Hän teki mielellään pilkkaa sivistyssanoista ja harrasti pasianssia. Masennuskausiaan Angerkoski kutsui ”harmaan hunnun päiviksi”. Omien muistelmiensa nimeksi hän ajatteli laittaa Käsi pois sieltä.

Siiri Palmun ja Eero Armas Tuukkasen kihlauksesta v. 1920 -luvulla (perimätieto):
Aune Wirtasen muisteloita Heikki Wirtasen artikkelissa "Kun Siiri Angerkoski pientä pellavapäätä helli". Sanomalehti Keskisuomalainen 5.6.1994, s. 34. Katso kirjoitus profiilista Eero Armas Tuukkanen

Siiri Angerkoski kuoli Meilahden sairaalassa 68-vuotiaana 28. maaliskuuta 1971 sairastettuaan runsaan vuoden paksusuolen syöpää. Siiri ja Kaarlo Angerkoski on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Teatterikiinnitykset
Vuosina 1920–1938 Siiri Angerkoski näytteli kaikkiaan kahdeksassa teatterissa:
Porin työväen teatteri (1921–1924 ja 1925–1926)
Rauman näyttämö (1924–1925)
Viipurin Työväen Teatteri (1926–1928)
Vaasan Työväen Näyttämö (1928–1929)
Jyväskylän Työväen Näyttämö (1929–1931)
Turun Työväen Teatteri (1931–1933)
Tampereen Teatteri (1933–1934)
Helsingin Kansanteatteri (1934–1938)
Filmografia

Elokuvat
Pikku myyjätär (1933)
Kaikki rakastavat (1935)
Vaimoke (1936)
Taistelu Heikkilän talosta (1936)
Seikkailu jalkamatkalla (1936)
Pohjalaisia (1936)
Mieheke (1936)
Lapatossu (1937)
Kuriton sukupolvi (1937)
Kuin uni ja varjo (1937)
Asessorin naishuolet (1937)
Tulitikkuja lainaamassa (1938)
Syyllisiäkö? (1938)
Rykmentin murheenkryyni (1938)
Olenko minä tullut haaremiin (1938)
Nummisuutarit (1938)
Helmikuun manifesti (1939)
Halveksittu (1939)
Eteenpäin – elämään (1939)
Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940)
Suotorpan tyttö (1940)
SF-paraati (1940)
Serenaadi sotatorvella (1940)
Runon kuningas ja muuttolintu (1940)
Totinen torvensoittaja (1941)
Täysosuma (1941)
Suomisen perhe (1941)
Poikamies-pappa (1941)
Perheen musta lammas (1941)
Kaivopuiston kaunis Regina (1941)
Jos oisi valtaa... (1941)
Uuteen elämään (1942)
Suomisen Ollin tempaus (1942)
Onni pyörii (1942)
Niin se on, poijaat! (1942)
Avioliittoyhtiö (1942)
August järjestää kaiken (1942)
Suomisen taiteilijat (1943)
Vaivaisukon morsian (1944)
Sylvi (1944)
Suomisen Olli rakastuu (1944)
Vain sinulle (1945)
Suomisen Olli yllättää (1945)
Anna Liisa (1945)
Synnin jäljet (1946)
Nuoruus sumussa (1946)
Särkelä itte (1947)
Pikku-Matti maailmalla (1947)
Kuudes käsky (1947)
Kultamitalivaimo (1947)
Onnen-Pekka (1948)
Haaviston Leeni (1948)
Serenaadiluutnantti (1949)
Prinsessa Ruusunen (1949)
Isäntä soittaa hanuria (1949)
Tanssi yli hautojen (1950)
Professori Masa (1950)
Köyhä laulaja (1950)
Isäpappa ja keltanokka (1950)
Vain laulajapoikia (1951)
Rovaniemen markkinoilla (1951)
On lautalla pienoinen kahvila (1952)
Muhoksen Mimmi (1952)
Mitäs me taiteilijat (1952)
Kuollut mies kummittelee (1952)
Rantasalmen sulttaani (1953)
Pekka Puupää kesälaitumilla (1953)
Pekka Puupää (1953)
Me tulemme taas (1953)
Lentävä kalakukko (1953)
Hilja – maitotyttö (1953)
Taikayö (1954)
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
Minä soitan sinulle illalla (1954)
Majuri maantieltä (1954)
Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954)
Hei, rillumarei! (1954)
Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)
Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
Kaunis Kaarina (1955)
Viisi vekkulia (1956)
Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957)
Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957)
Pekka ja Pätkä salapoliiseina (1957)
Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957)
Pieni luutatyttö (1958)
Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
Murheenkryynin poika (1958)
Kahden ladun poikki (1958)
Yks' tavallinen Virtanen (1959)
Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)
Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)
Opettajatar seikkailee (1960)
Oho, sanoi Eemeli (1960)
Kankkulan kaivolla (1960)
Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
Tyttö ja hattu (1961)
Minkkiturkki (1961)
Kertokaa se hänelle... (1961)
Kun tuomi kukkii (väri) (1962)
Ihana seikkailu (väri) (1962)
”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962)
Teerenpeliä (1963)
Jengi (1963)
Kesyttömät veljekset (1969)
¹ mainoselokuva, ² elokuvasta säilynyt alku ja loppu, ³ tuhoutunut.

Televisioelokuvat
Mamman kiusallakin (1963)
Viisastohvelisankari (1964)
Ei puku miestä paranna (1964)
Viipurilaisen iltapäivä (1965)
Keinumorsian (1965)
Armoton ammattilainen (1965)
Tanttikauden tilinpäätös (1968)
Rouva Carrarin kiväärit (1968)
Valkoinen varis (1968)
Aliisa (1970)

Syntymä- ja kastetieto:
Siiri Saimi syntynyt 21.08.1902 Oulu ja kastettu 21.09.1902 Oulu vanhemmat kultaseppä Kustaa Pelkonen ja vaimo Hanna.
Oulu Tuomiokirkkoseurakunta - syntyneet, 1895-1908 (MKO44-65) > 355: sivu ???: vuosi 1902 elokuu; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=186... / Viitattu 1.5.2021.

Muut lähteet
Uusitalo, Kari: Siiri ja Kaarlo: Näyttelijäparin tarina. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3690-3.
Viitteet:
Lahtinen, Outi: Angerkoski, Siiri (1902–1971) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Massa, Silja: Sata vuotta suomalaista elokuvaa Yle Plus. 22.3.2017 (päivitetty 23.3.2017). Yleisradio Oy. ”Ylivoimaisesti eniten rooleja kotimaisissa elokuvissa on tehnyt Siiri Angerkoski – Pekka ja Pätkä -elokuvien kaulinta heiluttava Justiina.” Viitattu 22.3.2017.
Huomiot
Tiedot pohjautuvat vuosina 2000–2008 tehtyihin tutkimuksiin Iin kirkkoherranvirastossa, kaste- ja rippikirjoista. Pentti Utriainen, sukututkija.
Aiheesta muualla
Siiri Angerkoski Elonetissä
Siiri Angerkoski Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Siiri Angerkoski Yle Vintti
Siiri Angerkoski Ylen Elävä arkisto.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siiri_Angerkoski

Siiri Angerkoski roolissaan Pekka Puupää -elokuvien Justiinana.

Siiri Angerkoski oli Puupää-elokuvien tomera Justiina, mutta oikeassa elämässä hän kärsi: tällainen on koomikkotähden traaginen tarina
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006422299.html