Tönne Eriksson Thott, till Benhammar

Tönne Erikinpoika Tott oli tanskalaissyntyinen, Sten Sturen palvelukseen tullut Viipurin linnan, Olavinlinnan ja Raaseporin linnan linnanpäällikkö.

Tönne Eriksson, till Benhammar i Vada socken, Stockholms län, som han erhöll genom sitt andra gifte. Stod under Sturarnes strider mot Danmark på de förras sida. Var redan 1492-11-27 hövidsman på Raseborg. Riksråd 1505. Hövidsman på Viborg 1513–1520. Halshuggen 1522-01-02 i Åbo på konung Kristierns befallning. Gift 1:o med Karin Nilsdotter, dotter av riddaren och riksrådet Nils Fadersson (Sparre av Hjulsta och Ängsö) och Kristina Nilsdotter (Oxenstierna). Gift 2:o på nyåret 1495 på Stockholms slott med Hillevi Axelsdotter i hennes 2:a gifte, dotter av Axel Pedersson Brahe till Tosterup och Krageholm och Maren Tygesdotter Lynge. Gift 3:o 1512 med Karin Eriksdotter i hennes 1:a gifte, dotter av riddaren och riksrådet Erik Turesson (Bielke) och Gunilla Bese.

• http://sv.wikipedia.org/wiki/Raseborgs_slott
• http://denstoredanske.dk/Geografi_og_historie/Diverse_historie/Nord...
• http://genealogics.org/getperson.php?personID=I00431068&tree=LEO

Erik Tönnesson Tott. Se Tab. 9. Ingeborg Tönnesdotter Tott, levde ännu 1581 Tottijärvi Gift 1536-09-18 på Laukko med lagmannen Jöns Knutsson Kurck i hans 2:a gifte. Metta Tönnesdotter, död 1616-01-11. Gift med hövidsmannen Göran Hansson, till Högsjögård i Västra Vingåkers socken.

SDHK-nr: 43611

Utfärdat: 15040529, Stockholm Innehåll: Herr Svante Nilsson förlänar Tönne Eriksson (Tott) med Raseborgs slott och län.

SDHK-nr: 42453

Utfärdat: 15121201, Rom Innehåll: (Penitentiarians) regens Mercurius beviljar högborna Tönne Eriksson (Tott) från Åbo stift och Katarina Eriksdotter (Bielke) från samma eller annat stift dispens (att fortsätta vara gifta och) få sin avkomma betraktad som legitim och absolution för att ha ingått och fullbordat sitt äktenskap medvetna om att de är släkt genom att Katarina varit förlovad med en nu avliden man som var släkt med Tönne i andra led, men som hon aldrig haft sexuellt umgänge med.

Tönne Erikinpoika Tott (k. 2. tammikuuta 1522 Turku) oli tanskalaissyntyinen, Ruotsin palveluksessa ollut Viipurin linnan, Olavinlinnan ja Raaseporin linnan linnanpäällikkö. Hänet mainitaan joissain asiakirjoissa valtaneuvoksena.

Tönne Erikinpoika oli Ingeborg Tottin veljenpoika ja 1480-luvulta alkaen tämän puolison, Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhemman palveluksessa. Tott oli Raaseporin käskynhaltijana vuosina 1490–1513. Hän osallistui vuonna 1495 Viipurin puolustukseen venäläisiltä ja piiritti vuosina 1501–1502 Turun linnaa Sten Sturen nimissä unionisodan aikana. Tönne Erikinpoika johti Ruotsin valtuuskuntaa vuoden 1510 Novgorodin neuvotteluissa, joissa välirauhaa Venäjän kanssa päätettiin jatkaa. Sten Sture nuoremman tultua valtionhoitajaksi Tönne Erikinpoika oli Viipurin linnan ja Olavinlinnan käskynhaltijana vuosina 1513–1520. Kun Tanskan kuningas Kristian II oli kukistanut Sten Sturen tukijat Ruotsissa, Tönne Erikinpoika luovutti marraskuussa 1520 Viipurin.

Hänet vietiin vankina Turun linnaan, jossa kuningas Kristianin nimittämä linnanpäällikkö Tomas Lebe (”junkkeri Tuomas”) lopulta mestautti hänet tammikuussa 1522 kapinallisten piirittäessä linnaa.

Lohjan Pyhän Laurin kirkossa on ollut nyt jo hävinnyt lasimaalaus, jossa on ollut Tottin vaakuna. Hänen oletetaan lahjoittaneen kirkon seinämaalaukset.

/////

Tönne Erikinpoika Tott siirtyi Tanskasta Sten Sturen palvelukseen ja sai Raaseporin linnan. Tönne palveli valtionhoitajaa uskollisesti Suomessa ja myös tämän seuraajia. Sten Sture nuoremmalta hän sai Viipurin ja Olavinlinnan päällikkyyden.

Tönne Erikinpoika Tott oli Ruotsin valtionhoitajan Sten Sture vanhemman puolison Ingeborg Åkentytär Tottin veljenpoika ja yksi keskeisistä Suomen linnanpäälliköistä 1500-luvun alussa. Hän siirtyi Tanskasta Sten Sturen palvelukseen 1480-luvun lopulla ja sai tältä viimeistään 1490 Raaseporin linnan ja läntisen Uudenmaan toissijaiseksi läänikseen. Siten hän aloitti Suomessa hallinnollisen ja poliittisen uran, jota kesti kolme vuosikymmentä. Hänestä ei koskaan tullut ritaria, hän kun ei sattunut olemaan läsnä sellaisissa juhlissa, joissa ritareita lyötiin.

Tönne istui valtaneuvoksena Turun maanoikeudessa heinäkuussa 1504, ja myös kuningas Kristian II:n kansliassa hänet luettiin Suomen valtaneuvosten joukkoon kuuluvaksi kesäkuussa 1520.

Suuren venäläissodan aikana Tönne oli puolustamassa piiritettyä Viipuria syksyllä 1495. Sotaa seuranneessa sisäpoliittisessa kriisissä 1497 Tönne pysyi Sturelle uskollisena, ja kun tämä sai pitää koko uuden unionikuninkaan Hannun ajan Raaseporin lääninään, Tönne pysyi siellä päällikkönä. Kun Ruotsissa noustiin 1501 Hannua vastaan kapinaan, Tönne oli piiritysjoukkojen päällikkönä Sturen puolesta Turun linnan edustalla ja otti linnan haltuunsa sen antauduttua syyskuussa 1502. Lääninään hän piti edelleen Raaseporin.

Sten Sture kuoli 14.12.1503, ja hänen tilalleen valittiin valtionhoitajaksi marski Svante Nilsinpoika 21.1.1504. Vaali antoi Sten Sturen miehille miettimisen aihetta, sillä marski oli niitä, jotka olivat saamassa Sten Sturen perikunnalta korvauksia suuren venäläissodan aikana tekemistään uhrauksista. Tönne tukikin tätiänsä Ingeborg Tottia tämän riidellessä uuden hallinnon kanssa lesken oikeuksista linnojen irtaimistoon ja Sten Sturen velkojen suorituksista. Toisaalta hän pyysi jo 5.3.1504 Svantelta Raaseporia ja saikin sen 29.5. ensisijaisena lääninä eliniäkseen, mutta maksua vastaan. Sen jälkeen Tönne seurasi uutta valtionhoitajaa tämän Suomen-matkalle kesällä 1504 ja oli mukana Turun neuvotteluissa ja maanoikeuden istunnossa.

Näin Tönne pysyi uskollisena kansallisen Ruotsin asialle, ja kun unionikuningas Hannu 1.7.1505 tuomitutti joukon Ruotsin ylimyksiä poissaolevina majesteettirikoksesta menettämään henkensä ja omaisuutensa, Tönne oli luettelossa mukana, lähinnä siksi, että Hannu sai siten syyn takavarikoida hänen tanskalaiset tiluksensa.

Svanten korvausasia tuli esiin Tukholman herrainpäivillä lokakuussa 1505. Silloin valtaneuvosto läänitti hänelle Raaseporin eliniäksi sekä vielä leskelle ja lapsille 20 vuodeksi. Vastoin 1504 tehtyä lupausta Tönne joutui luovuttamaan linnan, mutta neuvottelujen jälkeen Svante suostui kuitenkin antamaan sen hänelle takaisin toissijaisena lääninä 1 000 markan vuotuista maksua vastaan. Siten oikeastaan Sten Sturen perikunta vähitellen lyhensi niitä kustannuksia, joita marskilla venäläissodan aikana oli ollut. Valtionhoitajan perikunta joutui siis vastaamaan yksityisoikeudellisesti nykyisen käsityksen mukaan selvästi julkisoikeudellisista menoista.

Suomessa oltiin tyytymättömiä kyseisiin järjestelyihin. Täällä maksettiin vielä venäläissodan johdosta Ruotsiin korvauksia samaan aikaan, kun oli varustauduttava juuttien hyökkäyksien varalta. Raasepori oli siinä avainasemassa, eikä Tönne pystynytkään täysin varjelemaan Uudenmaan rannikoita ryöstöiltä. Tanskalaisten laivasto oli merellä ylivoimainen.

Kun Venäjä oli sanonut irti 1504 solmitun välirauhan 1509, Tönne oli sen valtuuskunnan johtaja, joka neuvotteli uuden sopimuksen talvella 1510 Novgorodissa 60 vuodeksi. Saavutus ei ollut niin hyvä kuin näytti, sillä pelätty rajakokous oli saatu lykätyksi vain vuoteen 1513. Vaikka sopimus ratifioitiin välittömästi, venäläisten puolen joukot liikehtivät jo kesällä 1511. Kun Viipurin linnanpäällikkö Eerik Turenpoika Bielke oli kuollut toukokuussa samana vuonna, Tönne joutui huolehtimaan itärajan puolustusvalmiudesta yhdessä Erikin tarmokkaan lesken Gunilla Besen kanssa.

Rajalinnojen läänittämisestä päästiin ratkaisuun vasta, kun kiista uudesta valtionhoitajasta Svanten kuoleman jälkeen selvisi. Svanten poika Sten Sture nuorempi valittiin isänsä seuraajaksi 23.7.1512, ja sekä Viipuri että Olavinlinna läänitettiin 24.7. konservatiiviseen ylimysryhmittymään kuuluvalle Nils Bonpoika Gripille. Sten Sture ei aikonut sietää valtaneuvoston ratkaisua, vaikka hän oli sen ensin hyväksynytkin. Hän neuvotteli jo elokuussa Tukholmaan saapuneen Tönnen kanssa päätöksen kumoamisesta. Tönne oli heti Svanten kuoltua luvannut Sten Sturelle uskollisuutta ja saanut pitää entisillä ehdoilla tälle perintönä kuuluneen Raaseporin, mutta nyt hänestä tuli sen sijaan Viipurin ja Olavinlinnan päällikkö. Ratkaisu tapahtui Hämeen linnassa pidetyissä neuvotteluissa syyskuussa 1512 Suomen valtaneuvosten myötävaikutuksella. Tönnen oma osuus siinä lienee merkittävä. Hän nai vuoden 1512 aikana Erik Turenpojan ja Gunilla Besen tyttären ja oli Viipurissa ilmeisen toivottu Erikin työn jatkaja. Hän otti linnan haltuunsa 26.5.1513. Valtaneuvosto hyväksyi muutoksen kaikessa hiljaisuudessa 1514.

Viipuri oli siten edelleen kansallisen Ruotsin johdolle varmasti uskollisen miehen käsissä. Tönne keskittyi uuteen, vaativaan tehtäväänsä. Välirauha Venäjän kanssa saatiin aikaan jälleen 1513. Rajakokous lykättiin ensin vuoteen 1518, mutta venäläisten vaatimuksesta se päätettiin pitää jo kesällä 1517. Rauhan jatkuminen idässä oli sitäkin tärkeämpää, koska purjehduskaudesta 1517 lähtien Tanskan kuningas Kristian II ryhtyi asevoimin valtaamaan perintöosuuttaan - niin kuin hän sanoi - Ruotsin valtakuntaa ja samalla entistä innokkaammin houkuttelemaan venäläisiä painostukseen Suomen itärajalla. Lähteet vuosien 1517 - 1519 ajalta ovat hyvin vähäiset, mutta tosiasia näyttää olevan, että Moskovan kanssa päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen rajakokousten lykkäämisestä. Samaan aikaan Suomen rannikot saatiin turvatuiksi juuttien hyökkäyksiltä. Tönne näyttää suorittaneen tehtävänsä menestyksellisesti.

Unionikriisi laukaistiin Ruotsin puolella. Sten Sture nuoremman kuoltua haavoihinsa 3.2.1520 Kristian sai Ruotsin vastarinnan hajoamaan ja lopulta 5.9.1520 Tukholman haltuunsa. Samalla hän lupasi armahduksen kaikille niille, jotka heti alistuisivat hänen valtaansa. Tönnen nimi on lupauksen antaneiden joukossa erityisesti mainittu. Siihen luottaen hän luovutti Viipurin marraskuun alussa, ennen kuin kuuli Tukholman verilöylystä; hänet otettiin vangiksi ja vietiin "turvasäilöön" Turun linnaan. Jostakin syystä Kristian säästi aluksi Tönnen hengen, mutta tammikuussa 1522 Turun linnan jouduttua kansallisten joukkojen piiritykseen sen alipäällikkö "junkkeri Tuomas" eli Tomas Lebe mestautti Tönnen.

/////

Tönne Erikinpoika Tott mainitaan 1489 - , K 2.1.1522 Turku. V Tanskan valtaneuvos, ritari Erik Åkenpoika Tott ja Anna Evertintytär Moltke. P1 Karin Nilsintytär K ennen 1503, P1 V Ruotsin valtaneuvos, ritari Nils Faderinpoika Sparre av Hjulsta och Ängsö; P2 ennen 1503 Hillevi Axelintytär K 1503, P2 V Tanskan valtaneuvos, ritari Axel Brahe ja Maren Lygne; P3 1512 - Karin Erikintytär S noin 1492, P3 V valtaneuvos, Suomen käskynhaltija, Viipurin ja Olavinlinnan linnanpäällikkö, ritari Erik Turenpoika Bielke ja Gunilla Bese. Lapset: Erik; Ingeborg, P laamanni Jöns Knutinpoika Kurck; Metta K , P Göran Hansinpoika.

URA. Raaseporin linnanpäällikkö 1490, vielä 1513; valtaneuvos 1504, vielä 1520; Viipurin ja Olavinlinnan linnanpäällikkö 1513 - 1520.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. G. Carlsson, Hemming Gadh : en statsman och prelat från Sturetiden. Uppsala 1915; Gamla papper angående Mora socken II : Arvid Siggessons brevväxling. Västerås 1932; H. Gillingstam, Ätterna Oxenstierna och Vasa under medeltiden. Stockholm 1952 - 1953; J. Jaakkola, Suomen historia VI : Suomen myöhäiskeskiaika II. 1959; H. Pohjolan-Pirhonen, Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512 - 1523. 1953; H. Pohjolan-Pirhonen, Olavinlinnan historialliset vaiheet. 1973; J. W. Ruuth, Viipurin kaupungin historia I. 1908; J. W. Ruuth, R. Rosén et al., Viipurin kaupungin historia I. 1982: A.-V. Koskivirta, Linnanpäälliköt : Viipurin valtiolliset vaiheet Pähkinäsaaren rauhan jälkeen; G. T. Westin, Riksföreståndaren och makten : politiska utvecklingslinjer i Sverige 1512 - 1517. Lund 1957.