Teuvo Ensio Aura

Ylipormestari, Suomen pääministeri.

Helsinki. Syntyisin: Ruskeala.

Syntymä / Birth / Рождение:

Ruskealan evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1912: Ruskeala Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1912: Рускеала лютеранский приход, рождений 1912 г.:

Seurakunta: Ruskeala, Kirkonkirja: Syntyneiden ja kastettujen luettelo, Sidos: 1910, Sivu: 0, Rivi: 0, Syntymäaika: 28.12.1912, Asuinpaikka: Kymi, Etunimi: Teuwo, Muut etunimet: Ensio, Sukunimi: Aura, Sukupuoli: mies, Kastepäivä: 23.3.1913, Kasteen vahvistuspäivä: -, Isän ammatti: kaupanhoit., Isän etunimi: Jalo. Isän sukunimi: Aura, Isän ikä: -, Isän syntymävuosi: -, Äidin ammatti: v., Äidin etunimi: Sofia, Äidin sukunimi: Kolehmainen. Äidin ikä: -, Äidin syntymävuosi: -, Vihkipäivä: -, Yliviivattu: Ei.

Katiha ‒ Karjala-tietokantahaku [https://katiha.xamk.fi/View.action?item=0461S19120020577&register=S...]

Parikkala lastenkirja 1910-1919 (AP_II) Sivu 1422 A ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3404... / Viitattu 12.01.2022

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Teuvo Aura avioitui Kaino Kielo Kivekkään kanssa v. 1939.

II

Teuvo Aura avioitui Sirkka Annikki Wiikin o.s. Kososen kanssa v. 1976.

Kuolema / Death / Смерт:

Teuvo Aura kuoli Helsingissä 11.01.1999. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Teuvo Aura syntyi Ruskealassa luovutetussa Karjalassa 28. joulukuuta 1912 osuuskauppamies Jalo Auran ja hänen vaimonsa Aino Sofian perheeseen. [1, 2]

Karjalasta Helsinkiin

Karjalaispoika Teuvo Auran isä teki osuuskauppamiehen uraa, joten paikkakunnan vaihdokset seurasivat toistaan. Kierros johti Parikkalan, Kotkan ja Viipurin kautta pääkaupunkiin. [3, 2] Hän kävi Suomalaisen normaalilyseon (Norssin). [4, 2]. Koulutovereikseen Norssissa ja myöhemmin elämänystävikseen hän sai valtakunnalliset vaikuttajat Sakari Tuomiojan, Jussi Lappi-Seppälän ja Aarre Simosen. [3, 2]

Ylioppilastutkinnon jälkeen hän ryhtyi sen jälkeen opiskelemaan lakia. [4, 2] Lakiopintoja seurasi Äyräpään tuomarikunnan notaarin virka ja avioliitto talvisodan kynnyksellä. Talouselämän kysymysten ääreen ja niitä sivuavien ongelmien ratkaisijaksi Aura joutui sodan aikana, kun hän toimi kansanhuollon johtajana. [3, 2]

Karjalaisia juuriaan ja sosiaalisuutta arvostaneen Auran yhteiskunnallinen toimeliaisuus alkoi jo kouluaikana, kun Norssin konventti valitsi hänet puheenjohtajakseen. Ylioppilasvuosina, vuodesta 1931, Auran aktiivinen yhdistystoiminta jatkui, sillä hän oli yksi lainopillisen tiedekunnan ylioppilasjärjestön Pykälän perustajista. Ajan aatteellis-isänmaallinen valtavirtaus jäi Auralle vieraaksi, ja ikätovereiden valtaosan henkinen koti, Akateeminen Karjala-Seura ei häntä houkutellut. Valmistuttuaan lakitieteen kandidaatiksi 1937 Aura omistautui Nuoret Lakimiehet ry:n perustamiseen ja myöhemmin toimintaan Suomen Lakimiesyhdistyksessä. Hän oli saattamassa alkuun kustannusosakeyhtiö Tammea. Hänet oli jo ehditty kutsua Tammen toimitusjohtajaksi, kun sota alkoi, ja uudet velvollisuudet kutsuivat. [4, 2]

Postisäästöpankin johtaja

Jo jatkosodan aikana hän siirtyi Postisäästöpankin johtajaksi ja 1943 pääjohtajaksi. Tässä virassa hän oli vuoteen 1968, jolloin lakitieteen lisensiaatti Aura valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi. [3, 2]

Sodan aikana Postisäästöpankki oli vielä postin "kylkiäinen", mutta Auran aikana siitä paisui valtakunnallinen rahalaitos. Vanhentunut lainsäädäntö sitoi pankkia varsinkin luotonannossa. Sodan jälkeen pankki ryhtyi rahoittamaan voimalaitoksia ja kuntien sijoituskohteita. Vapaa kilpailu ja asiakaslähtöisyys leimasivat Auran johtaja-asennetta. Postisäästöpankki oli ensimmäinen valtion laitos, joka asettui suoraan kosketukseen asiakkaiden kanssa perustamansa asiakaspalvelusosaston puitteissa. Auran aikana pankki tuli lähelle "tavallista ihmistä", kun se alkoi myöntää lainoja asuntojen rakentamiseen. [4, 2]

Poliittinen tie vei valtioneuvostoon

Poliittinen tie vei Auran valtioneuvoston jäseneksi asti. Postisäästöpankin kautta Aura oli tutustunut ministeri Urho Kekkoseen, joka tuli pankin hallituksen jäseneksi 1954. Miesten samanlainen sosiaalinen elämänasenne ("laulu, tanssi ja ilonpito") ja seurustelutaito loivat pohjaa ystävyyden syvenemiselle. Kekkosen, Auran ja Tuomiojan välille syntyi tiivis keskusteluyhteys. Tämä "triumviraatti", tai vastustajien silmissä kolmen kopla, kävi 1950-luvulla syvällistä talouspoliittista keskustelua. "Minä jouduin mukaan valtakunnanpolitiikkaan kiertotietä Kekkonen ja Tuomioja kummeinani", Aura analysoi myöhemmin muistelmissaan. Vuoden 1950 lokakuussa hänestä tuli kauppa- ja teollisuusministeri Sakari Tuomiojan erottua. Tänä aikana, Auran soviteltua työnantajien ja työntekijöiden välistä palkkaerimielisyyttä yleislakon uhan aikana, syntyi kuuluisa A-sopimus. Hän oli viisinkertainen ministeri Kekkosen, V. J. Sukselaisen ja Tuomiojan hallituksissa. Auran rooli ulkomaankaupan vapauttamisessa oli keskeinen. Aura toimi oikeusministerinä 1951, kauppa- ja teollisuusministerinä ja ministerinä ulkoasiainministeriössä 1953–1954, sekä sisäasiainministerinä ja kauppa- ja teollisuusministerinä 1957. [4, 2]

"Aloin olla kysytty sovittelija Suomen maassa", Aura totesi uransa varhaisvaiheista ja toiminnastaan valtioneuvostossa 1950-luvulla. Auran kansantaloudellista tietämystä oli ryhdytty käyttämään "yleisessä kulutuksessa" jo 1940-luvulla, ja sen jälkeen hän piti vuosittain kymmeniä esitelmiä valtiotalouden tilasta ja tulevaisuudennäkymistä, vakauttamisesta ja säännöstelystä, talouselämän lainalaisuuksista ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä. Aura oli talouspoliittisena esitelmöitsijänä vapaan markkinatalouden sanansaattaja. Hän toimi puheenjohtajana muun muassa talousneuvostossa (1946–1947, 1954–1956), hinta- ja palkkaneuvostossa (1950–1951) ja investointineuvostossa (1952–1954). [4, 2]

Liberaali

Teuvo Aura poikkesi lapsuudenkotinsa sosiaalidemokraattisesta perinteestä; hänestä tuli liberaali, vapaamielinen. Hän oli keskeinen henkilö Kansallisessa edistyspuolueessa ja toimi sen perillisen Vapaamielisten liiton puheenjohtajana. Suomen kansanpuolueen ja Vapaamielisten liiton yhdyttyä Liberaaliseksi kansanpuolueeksi Aura oli puolueen varapuheenjohtaja. Ennen Helsingin kaupunginjohtajaksi valitsemistaan Aura oli kaupunginvaltuuston puheenjohtajana runsaat kymmenen vuotta. [3, 2]

Aura määritteli vapaamielisyyden avarakatseisuudeksi ja suvaitsevuudeksi. Hän suosi teollisuuden aloilla valtion yritteliäisyyttä, mutta vastusti valtion monopolisointipyrkimyksiä. [3, 2]

Auran yhteiskunnallinen toiminta vei hänet moniin poliittisiin ja sosiaalisiin luottamustoimiin. [4, 2] Kunnalliselämän vankan kokemuksen ohella Aura tuli niin tunnetuksi talousasiantuntijana ja sovittelijana, että häntä lainattiin tavan takaa valtakunnan politiikkaan. Aura oli viisi kertaa eri hallituksissa ammattiministerinä, talouselämän ja työmarkkinaasioiden parissa sekä kahden, vapaapalokunniksi sanottujen virkamieshallituksen pääministerinä. [3, 2]

Auran lukuisissa puheissa 1960-luvulla nousee esiin hänen yhteiskunnallisen ajattelunsa perusta ja isänmaallinen tulevaisuudenvisio. Suomalainen yhteiskunta oli Auran puheenvuoroissa jatkuvassa liikkeessä, siirtymässä kohti tavoiteltavaa tilaa eli teollistumista, kaupungistumista, hyvinvointia ja palveluelinkeinoja. Aura asettui jo varhain sekä vapaan markkinatalouden että yleisen suunnitelmallisuuden puolestapuhujaksi. Talouden menestyminen perustui Auran visioissa jatkuvaan muuttumisen ja mukautumiseen. Talousmies ja poliitikko Aura osasi vetää yhteen oikeita tasoja ja henkilöitä. Hän oli kokonaisuuksien hallitsija. Aineellisten pääomien lisäksi oli mobilisoitava henkiset ja kulttuuriset pääomat, jotta Suomi ja suomalaiset voisivat sopeutua sekä kaupan vapautumiseen ja kiristyvään kilpailuun että modernin yhdyskuntaelämän vaatimuksiin. Suunnitelmallisuus tuki Auran mukaan kasvupolitiikkaa; suunnitelmallisuus auttoi, kun laadittiin arviota taloudellisen toiminnan tavoitteista ja tarvittiin yleisiä pitkän tähtäyksen toimintaohjeita. [4, 2]

Aura, jolla oli korkein arvosana rikosoikeudessa, kirjasi itse 1962 tärkeimmäksi saavutuksekseen vankeinhoidon uudistamiskomitean puheenjohtajuuden. Komitea työskenteli 1944–1945 painolastinaan sotien jälkeinen ilmianto-, syytös- ja valitusmentaliteetti. Komitean yksimielinen mietintö tunnustettiin Auran ansioksi. Auran lähipiiriin kuuluneen toimittaja Erkki Paavolan mukaan "Auralla on hyvät kuuntelijan lahjat. Hänen sovittelutaitonsa johtuu siitä. Toinen syy on se, että hän ei muodosta kiistakysymyksistä itselleen mielipidettä etukäteen, vaan vasta todenteolla perehdyttyään niihin. " Aura nimitettiin 1946 valtion talousneuvoston puheenjohtajaksi. Hän joutui uudelleen tuleen neljä vuotta myöhemmin yleislakon uhatessa. Aura menestyi 1940- ja 1950-luvun taitteessa työmarkkinaerimielisyyksien sovittelijana. [4, 2]

Auraan turvattiin, sillä hänen hyviä ja puoluerajat ylittäviä henkilökohtaisia suhteitaan tarvittiin. Jo 1970-luvun alkuvuosina hän totesi, että näköalojen puute oli hallitusten ja kansanedustajien perusheikkous. Sinänsä kannatettavia sosiaalilakeja ja muita lakeja säädettäessä ei otettu tarpeeksi huomioon, mitä ne vaikuttavat valtion tulevien vuosien tulo- ja menotaloudessa. [3, 2]

Aura kuului lisäksi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä lukuisiin valtiollisiin ja yksityisiin talous-, finanssi- ja teollisuusneuvottelukuntiin. Näissä kaikissa toimissa hänen välittäjäntaitojaan ja neuvottelukykyjään on tarvittu. Luottamustoimet ulottuivat myös yksityiselle puolelle, sillä Aura kuului lukuisten liikelaitosten hallintoneuvostoihin ja johtokuntiin (Rauma-Repola, Amer-Tupakka, Vuorikemia Oy, Aluma Oy, Teollistamisrahasto Oy). Hän seurasi läheisesti ylioppilaiden kiinteistö- ja rakennustoimintaa vuodesta 1952 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taloustoimikunnan jäsenenä. [4, 2]

Auran vanttera olemus liikkui nopeasti tilaisuudesta ja kokouksesta toiseen. Siinä missä pitkä mies jähmettyi, Aura osoitti ketteryytensä. Hän oli myös nopea päättämään. Aura hyväksyi liikanimen "pallosalama" ja sanoi itsekin syntyneensä taula takapuolessa ja kiireessä viihtyväksi. Hän oli innokas lenkkeilijä. [3, 2]

Aura ei ollut kansanedustajana, mutta keskeinen ja näkyvä vaikuttaja Kansallisessa Edistyspuolueessa. Hän toimi edistyspuolueen perillisen Vapaamielisten Liiton puheenjohtajana vuodesta 1951. Auralla oli keskeinen rooli, kun Vapaamielisten Liitto ja Suomen Kansanpuolue sinetöivät puolueavioliiton ja perustivat Liberaalisen Kansanpuolueen 1965. Aura nousi uuden puolueen varapuheenjohtajaksi yhdessä professori Esa Kaitilan kanssa. Uuden puolueen perustamiseen oli monia syitä. Suuren ja hallitsemattomalta tuntuneen rakennemuutoksen vuosina tuntui perinteisten luokkapuolueiden väliin jäävän tilaa. Tähän kahden porvarillisen puolueen "naimakauppaan" vaikuttivat sisäiset ja ulkoiset voimat. Kokoomusta lähellä ollut pieni Vapaamielisten Liitto oli muuntautunut puolueeksi 1962, ja menestynyt hyvin kunnallisvaaleissa Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Vuoden 1964 kunnallisvaaleissa vapaamieliset saivat Helsingissä viisi valtuutettua. Kansanpuolueen asema oli 1960-luvun alussa vakaa. Sillä oli 13 kansanedustajaa, ja taktisesti edullisen asemansa vuoksi se oli usein hallitusneuvotteluissa ja hallituksissa mukana. Puoluepolitiikan johtotehtävät Aura jätti virallisesti 1968 siirryttyään Helsingin kaupunginjohtajaksi. [4, 2]

Helsingin kaupunginjohtaja ja ylipormestari

Poliittisesti vapaamielisen Auran ominta alaa oli kuitenkin Helsingin kunnallispolitiikka. Hän oli ollut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana yli kymmenen vuoden ajan, kunnes valittiin kaupunginjohtajaksi. [4, 2]

Välit Kekkoseen viilenivät vuoden 1956 presidentinvaalien jälkeen, ja kunnallispolitiikasta muodostui Auran poliittisen toimeliaisuuden päänäyttämö. "Juustosta ja modernista kuvanveistosta" pitävä Aura tunnusti rakkautensa kunnallispolitiikkaan, kun häntä haastateltiin Ilta-Sanomiin 50-vuotissyntymäpäivän johdosta joulukuussa 1962: "Kunnallisessa elämässä viihdyn paremmin kuin sisäpolitiikassa, kunnallisissa riennoissa jaksaa olla mukana, koska olemme aikaansaaneet hyvän yhteistyön yli puoluerajojen, ei työnnetä tikaria selästäpäin vaan tapellaan reilusti kun tapellaan." [4, 2]

Laajemmin kuin koskaan aikaisemmin sai Helsingin uusi kaupunginjohtaja Teuvo Aura esitellä keväällä 1968 pääkaupungin tiedotusvälineissä elämäntarinaansa, taustaansa, perhettään, mieltymyksiään ja ajankäyttöään. Helsinkiläiset saivat kuulla, että uusi kaupunginjohtaja oli monen toimen mies. "Minä lienen imenyt itseeni jo äidinmaidossa intohimon ottaa osaa yhdistystoimintaan", Aura totesi muistelmissaan. Aura kuului tasavallan 1900-luvun jälkipuolen kärkivaikuttajiin. Postipankin pääjohtajan Auran rakettimainen nousu maan näkyvimpien mielipiteenmuodostajien joukkoon myötäili sotien jälkeisten vuosikymmenten yleiskehitystä. Maassa tarvittiin sekä visionäärejä että toiminnan miehiä. [4, 2]

Suomalaisen normaalilyseon kasvatissa yhdistyivät molemmat ominaisuudet. Taustalla näkyi yhteiskunnallisesti valveutuneen kodin vaikutus ja kannustava kasvatus. Vanhempien elämänpiiristä nousi kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Isä, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton toimitusjohtaja Jalo Aura, oli sota-aikana ministeri kansanhuoltoministeriössä. Teuvo Aura totesi myöhemmin, että keskustelut isän kanssa saivat hänet kiinnostumaan talouspolitiikasta. Perheen lähipiiriin kuului monia sosiaalidemokraattisia vaikuttajia ja osuustoimintajohtajia, kuten pääministeri Väinö Tanner ja Linda Tanner, Miina Sillanpää, Toivo Salmio sekä Uuno Takki ja Lyyli Takki. Aurat olivat taiteesta kiinnostuneita, ja Akseli Gallen-Kallelan perheen lisäksi professori Toivo Ilmari Wuorenrinne, kuvanveistäjä Jussi Mäntynen ja taidemaalari Kaapo Virtanen olivat usein nähtyjä vieraita. [4, 2]

Vaikka Teuvo Aura ei ollut paljasjalkainen helsinkiläinen, hän oli aito stadilainen. Hän toivoikin, että helsinkiläisissä heräisi tietynlainen nurkkapatriotismi, helsinkiläishenki. Aura perusti ylipormestarin asukasillat, joissa hän esikuntineen kuunteli kaupunginosien huolia. Toisaalta Aura halusi nähdä koko Helsingin seudun kokonaisuudeksi. Hänen mielestään ainoa tie suuralueen ongelmien selvittämiseksi ovat alueliitokset. Auran aloitteesta perustettiin Pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunta, sittemmin valtuuskunta. [3, 2]

Aura oli kaupunginjohtajana aikana, joka oli poliittisesti kiihkeää. Jälleenrakennusajan kunnallispoliittinen sukupolvi, jonka keskeisiin vaikuttajiin Aura kuului, sai haastajan nuoremmista sukupolvista. Aura oli ollut mukana luomassa Helsinkiin kunnallispoliittista aseveliakselia, joka takasi sotien jälkeen vallan tasapainon sosiaalidemokraattien, kokoomuksen ja muiden porvarillisten ryhmien välille. Kommunistit pidettiin pitkään päätöksenteon ulkopuolella. Hänen aikanaan kaupunginhallintoa tehostettiin ja järkiperäistettiin. [4, 2]

Auran mielestä Helsingin pääongelmia oli liikenteen hoitaminen. Hän moitti monesti päättäjiä joukkoliikenteen kehittämisen jarruttamisesta. Aura ajoi Helsingissä metropäätöksen läpi. Hän todisti, että metroa kiitetään, kunhan ensimmäinen juna kulkee. Hän oli oikeassa. Metro aiheutti muutakin huolta. Oikeuskansleri syytti Auraa metron junahankintasopimuksen allekirjoittamisesta ilman valtuuksia. Korkein oikeus katsoi Auran menetelleen varomattomuuttaan virheellisesti, mutta totesi samalla syyteoikeuden jo vanhentuneen. [3, 2]

Auran sosiaaliset taidot tulivat esille aikana, jolloin Helsinki oli kansainvälistymässä. Aura oli itseoikeutetusti mukana Suomeen suunnatuissa valtiovierailuissa, ja Auran johtamassa kaupungissa pidettiin 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous. [4, 2]

Eläkkeelle ylipormestari Aura jäi 67-vuotiaana vuoden 1979 lopussa. Vielä eläkkeellä ollessaan Aura arvosteli Helsinkiä liikenneongelmien ratkaisematta jättämisestä ja liiallisesta tuijottamisesta äyrinhinnan kurissa pitämiseen. Aura piti säästeliäisyyttä hyveenä, mutta ei itsetarkoituksena. [3, 2]

Ura [4]:

• Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1931; ylempi oikeustutkinto 1936; lakitieteen kandidaatti 1937, lisensiaatti 1948 Helsingin yliopistosta; Viipurin hovioikeuden auskultantti; varatuomari 1940.
• Helsingin kansanhuoltolautakunnan sihteeri 1940–1941; kansanhuoltotoimiston päällikkö 1942; Postisäästöpankin johtaja 1942, pääjohtaja 1943–1968; Helsingin kaupunginjohtaja 1968–1979.
• Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri sosiaaliministeriössä Urho Kekkosen hallituksessa 30.9.1950–17.1.1951; oikeusministeri Urho Kekkosen 2. hallituksessa 17.1.–20.9.1951; kauppa- ja teollisuusministeri Urho Kekkosen 4. hallituksessa 9.7. –17.11.1953; kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä Sakari Tuomiojan hallituksessa 17.11.1953–5.5.1954; sisäasiainministeri, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä 2.9. –, ministeri valtionvarainministeriössä 11.10. –29.11.1957 V. J. Sukselaisen hallituksessa; pääministeri 14.5. –15.7.1970, 29.10.1971–23.2.1972; Vapaamielisten Liiton puheenjohtaja 1951–1965; Liberaalisen Kansanpuolueen varapuheenjohtaja 1965–1970; Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1954–1968, puheenjohtaja 1957–1968; presidentin valitsijamies 1956, 1968.
• Useiden valtion toimikuntien ja komiteoiden jäsen ja puheenjohtaja.
• Valmet Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1951–1954; Teollistamisrahasto Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1954–1960, johtokunnan puheenjohtaja 1960–1968; Rauma-Repola Oy:n hallintoneuvoston jäsen 1952–, varapuheenjohtaja 1976–, hallituksen jäsen 1955–1976; Oy Aluman hallituksen puheenjohtaja 1957–; Oy L. M. Ericsson Ab:n hallituksen jäsen 1963–, varapuheenjohtaja 1964–, puheenjohtaja 1970–; Oy International Business Machines Ab:n hallituksen puheenjohtaja 1968–; Savo Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1970–1975; Osuuskunta Suomen Messujen hallintoneuvoston puheenjohtaja 1972–; Osuuskunta Suomen Asuntomessujen hallituksen varapuheenjohtaja 1977–; Oy Teräsbetonin johtokunnan puheenjohtaja 1980–.
• Sibelius-viikon säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja 1957–1968; A. Gallen-Kallelan museosäätiön edustajiston puheenjohtaja 1957–; Kansantaloudellisen yhdistyksen johtokunnan jäsen 1960–, puheenjohtaja 1961–1962; Partiosäätiön hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1960–1962, puheenjohtaja 1963–1966; Helsingin kaupunginteatterin edustajiston puheenjohtaja 1965–1968; Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtaja 1963–; Suomen rakennustaiteen museon edustajiston puheenjohtaja 1971–1980.
• Kapteeni.
• Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun suurr.; Suomen Leijonan K I; Vapaudenristi (VR) 3 mk.; VR 4 mk.; lukuisia ulkomaisia kunniamerkkejä. Ylipormestari 1968.

Ministeriydet [5]:

• Ministeripäiviä yhteensä 927
• 33. Kekkonen 30.9.1950 - 17.1.1951 Kauppa- ja teollisuusministeri Edistyspuolue 110 30.9.1950 - 17.1.1951 Ministeri sosiaaliministeriössä Edistyspuolue 110
• 34. Kekkonen II 17.1.1951 - 20.9.1951 Oikeusministeri Edistyspuolue 247
• 36. Kekkonen IV 9.7.1953 - 17.11.1953 Kauppa- ja teollisuusministeri ammatti/virkamies 132
• 37. Tuomioja 17.11.1953 - 5.5.1954 Ministeri ulkoasiainministeriössä ammatti/virkamies 170 17.11.1953 - 5.5.1954 Kauppa- ja teollisuusministeri ammatti/virkamies 170
• 41. Sukselainen 11.10.1957 - 29.11.1957 Ministeri valtiovarainministeriössä ammatti/virkamies 50 2.9.1957 - 29.11.1957 Sisäasiainministeri ammatti/virkamies 89, 2.9.1957 - 29.11.1957 Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä ammatti/virkamies 89
• 52. Aura 14.5.1970 - 15.7.1970 Pääministeri ammatti/virkamies 63
• 54. Aura II: 29.10.1971 - 23.2.1972 Pääministeri ammatti/virkamies 118

Viitteet:

• [1] Ruskealan evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Uula Eronen: Ylipormestari Teuvo Aura - sovittelija, kunnallismies, VPK-hallitusten pääministeri. Helsingin Sanomat 12.01.1999. [https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000003770886.html]
• [4] Kolbe, Laura: Aura, Teuvo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 28.6.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000659] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
• [5] Ministerin tiedot: Aura, Teuvo Ensio. Valtioneuvosto [https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministeri...]

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Ruskealan paikkakuntaprojekti
• Helsingin paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 235. viikkoprofiili (07.06.2020-13.06.2020).