Väinö Daniel Åkerman 1901 Voipio

❤️ Väinö Daniel Åkerman 1901 Voipio is Eric Larsson af Kumo's 12th great grandson.
❤️ Elsi Voipio (Orkamo) is Eric Larsson af Kumo's 12th great granddaughter.

• Kansallisarkisto: Viipurin tuomiokirkkoseurakunta - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1881-1888 (I Ca:8), Tiedosto 142, sivu 151: 12/1884 / Viitattu 13.8.2022
• Wikipedia: Väinö Taneli (Daniel) Voipio (vuoteen 1901 Åkerman (11. joulukuuta 1884 Viipuri – 9. huhtikuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen kihlakunnantuomari, hovioikeuden asessori, kirjailija sekä Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja 1958–1963.[1] Voipio julkaisi vuosina 1923–1963 useita näytelmiä ja kolme romaania sekä 1960-luvulla uskontokriittisiä ja uskonnonfilosofisia kirjoja.
• Elämä ja ura
• Voipion vanhemmat olivat senaattori D. W. Åkerman ja yhteiskunnallisesti aktiivinen opettaja Emma Åkerman o.s. Perander. Heidän kolmetoista lastaan suomensivat kaikki vuonna 1901 sukunimensä Åkermanista Voipioksi perheen kesäpaikassa Taipalsaaren Nikin tilalla sijainneen Voipionniemen mukaan. — Väinö Voipion veli oli teologi Aarni Voipio.
• Väinö Voipio kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1903, suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Helsingin yliopistossa 1909 ja sai varatuomarin arvon 1912. Voipio toimi Viipuri-lehden päätoimittajana 1913–1914 ja sen jälkeen asianajajana Viipurissa vuoteen 1933 ja sitten vuoden ajan Helsingissä. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1929–1931.[3] Vuodesta 1934 Voipio oli sihteerinä oikeuskanslerinvirastossa ja vuodesta 1937 asessorina Viipurin hovioikeudessa. Viimeksi hän työskenteli tuomarina, 1942–1949 Pielaveden ja 1950–1954 Nilsiän tuomiokunnassa.
• Voipion esikoisteos oli vuonna 1919 salanimellä Teodor Varjola ilmestynyt näytelmänluontoinen romaani Eri leireistä. Kertomus sortovuosilta. Sitä seurasi myöhempinä vuosikymmeninä kolme muuta romaania ja suuri joukko näytelmiä. Huvinäytelmiä Lönnrot on tulossa (1923) ja Pariisiin (1924) esitettiin Kansallisteatterissakin. 1930-luvulla Voipio kirjoitti nimellä Björn Sund viisi ruotsinkielistä pamflettia ja kokosi niiden sisällön 1937 suomeksi ilmestyneeseen tokseen Isänmaan eheys. Siinä hän toivoi Suomen ”eheytyvän” kielellisesti. Kirjailijana Voipion lopullisen läpimurron muodosti kuitenkin vasta 1947 ilmestynyt romaani Yli lain ja kaikkien tuomioiden, joka voitti Gummeruksen romaanikilpailun ja teki hänestä hetkessä tunnetun. Hän oli suunnitellut teosta sitä ennen jo vuosia. Uskontoon liittyvät teemat nousivat Voipion tuotannossa esille myöhempinä vuosina ja huipentuivat 1960-luvulla ilmestyneeseen uskontokriittiseen trilogiaan Jumalan puolustus (1961), Kahleissa vai vapaana (1967) ja Pelotuksen uskonto (1969). Niitä seurasi vielä 1973 Vapaa-ajattelijain liiton kustantama Vihreä katkismus. ”Ikuisten totuuksien” tarkastelua.
• Voipio meni 1912 naimisiin serkkunsa Elsi Orkamon kanssa ja he saivat neljä lasta. Yksi heidän pojistaan oli eläintieteen professori Paavo Voipio.
• Biografia Sampo: Väinö Voipio
• Ladattavissa PDF-tiedosto Väinö Voipiosta: http://www.ateistit.fi/uutiset/VOIPIO.pdf