Väinö Olof Keinänen

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kein%C3%A4nen

Väinö Keinänen oli 1891 perustetun Helsingin reaalilyseon (Helsingin lyseo, Ressun lukio) ensimmäinen oppilas.

Lainaus kirjasta Otto-I. Meurman VIIPURIN ARKKITEHDIT:

Arkkitehti Paavo Uotilan erottua kaupunginarkkitehdin virasta valittiin hänen seuraajakseen Väinö Keinänen, joka toimi tässä virassa 15. 10. 1928-1. 7. 1932. Arkkitehti Väinö Olof Keinänen oli syntynyt Helsingissä 4.7.1879 ja kuoli siellä 13.7.1948. Hänen vanhempansa olivat taiteilija Sigfrid August Keinänen (1841-1914) ja Charlotta Wilhelmina Salenius (1857-1935). V. 1918 hän solmi avioliiton opettajatar Hilja Matilda Katarina Vikstedin (1894-1955) kanssa. Puolison vanhemmat olivat vaivaistalon johtaja Nikolai Frans Oskar Vikstedt (1861-1896) ja Matilda Charlotta Lindberg (1862-1921). Avioliitto oli lapseton. Käytyään Helsingin Suomalaisen realilyseon Keinänen tuli ylioppilaaksi 1889 ja siirtyi opiskekelemaan Suomen Polyteknilliseen opistoon vuosiksi 1899—1903 valmistuen sieltä arkkitehdiksi viimeksi mainittuna vuonna. Opintoaikanaan hän samalla opiskeli piirustusta ja taidehistoriaa yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi 11 kuukauden ajan työnjohtajana rakennustyömailla. Piirtäjänä hän työskenteli yhteensä kolme vuotta Gustaf Nyströmin sekä Usko Nyströmin, Lars Sonckin ja Armas Lindgrenin toimistoissa. Talvella 1905-06 hän teki puolen vuoden opintomatkan Saksaan, Itävaltaan, Italiaan ja Tanskaan. Hän toimi kolme kuukautta prof. Joseph Hoffmanin piirtäjänä Wiener Werkstädtessä sekä myös J. M. Olbrichin toimistossa. 1902—11 hän opetti käsivarais- ja viivotinpiirustusta Helsingissä Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa ja oli 1908-11 Viipurissa Matti Pietisen puusepäntehtaassa teknillisenä ja taiteellisena johtajana. Sen jälkeen hän toimi Viipurissa yksityisenä arkkitehtina ja oli sen ohella 1914—17 Viipurin Käsityökoulun joh-tajana sekä 1921-28 Suomen Sahateollisuuskoulun rakennusopin opettajana, kunnes hänet viimeksi mainittuna vuonna nimitettiin Viipurin kaupunginark-kitehdiksi. Siitä virasta hänet irtisanottiin 1932. Tämän jälkeen hän jatkoi toi-mintaansa yksityisarkkitehtina Viipurin tuhoon saakka. Keinäsen irtisanominen kaupunginarkkitehdin virasta merkitsi räikeätä vääryyttä. Hänen syykseen pantiin Tuberkuloosisairaalarakennuksen kustan-nusten huomattava ylitys, mikä kuitenkin aiheutui siitä, että asianomainen lautakunta vaati suuria lisäyksiä ja korotusta arkkitehti Uotilan alkuaan suunnittelemaan ja jo alulle pantuun rakennukseen. Valituksesta maaherra to-tesi, ettei syytöksillä ollut perustetta, mutta kun kaupungilla sopimuspalk-kaisessa virassa oli irtisanomisoikeus, erottaminen jäi kaupungin päätöksen varaan. Tapaus herätti suurta paheksumista arkkitehtikunnassa. Nuoruusvuosinaan Keinänen arkkitehtina ja taideteollisuusmiehenä osallis-tui ahkerasti kilpailuihin saavuttaen runsaasti menestystä. V. 1904 hän sai IV palkinnon Viipurin rautatieasemakilpailussa, 1907 rautatieasemien julkisivu-kilpailun ensimmäisessä ryhmässä ensimmäisen ja kolmannen ryhmässä toisen palkinnon, Helsingfors Elektriska Belysnings AB:n kattokruunukilpai-lussa saman vuonna I palkinnon, Maaseudun kansakoulutalon piirustuskilpai-lussa ryhmässä 2 samana vuonna II palkinnon sekä palkintotuomarien suosi-tuksesta vielä tilauksen uudestakin ehdotuksesta, I palkinnon Kulosaaren hu-vilapiirustuskilpailussa sekä 1918 lunastuksen Sellgrenin liiketalokilpailussa Viipurissa yhteistyönä arkkitehtien T. Paatelan, V. Kolhon ja J. Vikstedtin kanssa. Lyhyenä kaupunginarkkitehtiaikanaan Keinänen ehti virkatöinä suunnitella huomattavia kunnallisia rakennuksia. Niinpä hän suunnitteli 1930 Patterin-mäelle uuden vesitornin ja edellä jo mainitun tuberkuloosisairaalan sekä Sa-lakkalahden puiston koillispäähän Linja-autoaseman, 1931 Ammattikoulun suuren rakennuskompleksin ja Sorvalin kansakoulun ynnä lihantarkastamon teurastamon yhteyteen, 1932 Maaskolan kunnalliskodin toisen 2-kerroksisen asuntolan sekä Uuraan ja Monrepoon kansakoulut. Molemmat viimeksi mainitut jäivät puolivalmiina seuraavan viranhaltijan loppuunvietäviksi. Yksityisarkkitehtina Keinänen suoritti monilukuisen, laadultaan sekä ark-kitehtuuriltaan täyspainoisen ja kunnioitettavan uudisrakennusten suunnitte-lun. Tämä toiminta näyttää päässeen alkuun pääasiassa vasta sen jälkeen, kun hän oli jättänyt puusepäntehtaan ja käsityökoulun johtajan tehtävät. Ensim-mäisiin, ja jo sitä ennen suunniteltuna, kuului hänen Repolan osan tontille 4 Karjalankadun varrelle tunnetulle liikkeenharjoittaja John Lindgrenille (Lin-namolle) 1911 rakentama 2-kerroksinen liiketalo, mitä hän jo seuraavina vuo-sina 1912 ja 1916 joutui korottamaan lopuksi 5-kerroksiseksi. Tällöin oli ju-gend-aika jo taakse jätettyä elämää, mikä vieläkin selvemmin näkyi Keinäsen 1913 suunnittelemassa jatkossa arkkit. Uotilan alkamaan Massisen taloon Kannaksenkadun n:o 15:ssa. Tämän julkisivussa näkyy suunnittelijansa myö-hemmissä töissä ilmenevä hienopiirteisyys ilman voimakkaasti korostettuja yksityiskohtia, mutta huoliteltua, sopusuhtaista tasapainoa kokonaissommit-telussa. Seurasi sitten 1915 harvinaisempi tehtävä, puisen kreikkalaiskatolisen siunauskirkon rakentaminen Ristimäen hautausmaalle ja kahta vuotta myö-hemmin J. Hallenbergin puisen toimitalon julkisivujen onnistunut uusiminen (Repolan tontti 80). Siitä alkaen nousi Viipuriin melkein vuosittain Keinäsen suunnittelemina monikerroksisia asuintaloja, lukuunottamatta niinä vuosina, jolloin kaupunginarkkitehdin virka vei hänen koko aikansa. Näitä olivat mm. 5-kerroksinen talo Maununkatu 9:ssä (1919 tontti 20 Repola), saman kor-kuinen 1921 rakennettu, pariin kertaan (1928—39) uusittu rakennus kolmio-maisessa korttelissa Maunun- ja Repolankadun yhtymäkohdassa, 7-kerrok-sinen suuri asuintalo 1926 Pellervonkatu 10:ssä, missä kadun varrelle jätettiin muilta sivuiltaan ympärirakennettu piha, 6-kerroksinen talo Myllyaukion lounaissivulla 1927, (tontti 51 Repola), 5-kerroksinen talo Pellervonkadun 3:-ssa, (tontti 42 Repola), mihin sisältyi Keinäsen sisustama elokuvateatteri, Kinolinna 1927 ja 5-kerroksinen Suorakulma Pontuksenkatu 36:ssa 1928-(tontti 121 Pantsarlahti). Näitä 1920-luvun rakennuksia seurasi Keinäsen kau-punginarkkitehtikauden jälkeen 8-kerroksinen Brahenlinna rakennettuna Pantsarlahden- ja Brahenkadun kulmaan 1937 (tontti 34) sekä samana vuonna 7-kerroksinen Vaasanlinna Vaasan- ja Linnankadun kulmaan (tontti 25), lisäksi vielä 1938—7-kerroksinen talo Linnan-ja Kullervonkadun kulman tont-tipuolikkaalle (tontti 30) ja 1939 5-kerroksinen talo Äyräpäänkatu Leen (tontti 98), missä se sodan sytyttyä jäi alkuvaiheeseen. Kaikkiaan on Viipurin Maistraatin arkistossa säilynyt Keinäsen suunnitel-mia 23 tontille. Niiden joukossa on piirustuksia 2- ja 3-kerroksisia kiviraken-nuksia sekä lukuisia puurakennuksia varten, tehdas- ja varastorakennuksia, julkisivu- ym. muutospiirustuksia. Puurakennuksista mainittakoon Viipurin Voimailijain voimisteluhalli esipihaistutusten katulinjoista erottamana (1921) ja Pukukeskuksen 3-kerroksinen tehdasrakennus Kannaksen- ja Sotamiehen kadun kulmassa (tontti 24, 1935). Viipurin ulkopuolelle Keinänen suunnitteli Käkisalmeen Osuuskaupan ta-lon torin varrelle (1917) sekä rakennuksia mm. Lappeenrantaan, Joensuuhun, Hämeenlinnaan, Ouluun ja Kemiin sekä kirkon Vuoksenrantaan (1922). Arkkit. Keinänen toimi virassaan rakennustarkastajana ja julkisivulauta-kunnan jäsenenä. Hän osallistui paljon yhdistystoimintaan, kuului perusta-misesta lähtien Arkitektklubbeniin toimien sen sihteerinäkin 1905 sekä sanotun klubin jatkoksi perustettuun Suomen Arkkitehtiliittoon, Viipurin Teknilliseen klubiin, Viipurin Taiteenystäviin ja Arkkitehteihin sekä Suomen Taideteol-lisuusyhdistykseen. Hän oli jäsenenä Suomen Matkailuyhdistyksessä, Suoma-laisuuden liitossa, Kalevalaseurassa ja Pamausseurassa ym. Arkkitehti Keinänen kirjoitteli artikkeleita päivä- ja ammattilehtiin sekä julkaisi 1925 kirjan Puumiehen rakennusoppi, 1930 Lyhyt rakennusopin tietokirja ja 1943 Rakennusopin tietokirja II. Väinö Keinänen oli taiteellisista lahjoistaan tunnetun kulttuurikodin kasvatti, olihan hänen isänsä tunnustettu taidemaalari. Siten hänen harrastuksensa alusta pitäen suuntautuivat taidetta kohti. Nuoruusvuosinaan hän omistautui paljon taideteollisuudelle, etenkin huonekalusuunnitteluun, mutta siirtyi sitten kiinteästi huoneenrakennuksen työsaralle. Hänen opintoaikansa ja nuoruusvuosiensa työt kuvastavat silloista kansallisromanttista taidevirtausta, mutta voimakkaammin jätti "Die Wiener Moderne" jälkensä hänen suunnitteluunsa, mikä onkin havaittavissa hänen 1920-tyylisessä miehuusaikansa tuotannossa. Vaikka hän myöhemmin pyrkikin ymmärtämään funktionalismin tavoitteita, hän jäi kuitenkin sommittelussaan aikaisemmin omaksumalleen pohjalle heittäytymättä siitä jyrkästi poikkeaviin muotoseikkailuihin. Hänen työssään oli aina hienovaraisuuden piirrettä. Viipurin menetyksen jälkeen Keinänen siirtyi Helsinkiin ,missä hän pitkän uutteran päivätyönsä tehneenä kuoli. Hänen tuhkansa on kätketty Hietaniemen kolumbarioon.