Yrjö Heikinpoika Reinikka

http://areena.yle.fi/radio/1311365

http://oikariset.arkku.net/dokumentit/Sukulehti_nro13.pdf

http://www.kajaaninlinna.fi/index.php?k=13710

Yrjö Heikinpoika Reinikka (Reinikainen), Kajaanin linnan pyöveli 1665-1680, s. noin 1625-30 Turussa?, k. 1688 Ristijärvi Vattuniemi. Yrjö Reinikaisen isoisä Perttu oli toiminut Turussa pyövelinä. Hänen pojastaan Heikistä tuli mestarismies siksi, että hän tällä tavoin pystyi pelastamaan vaimonsa Riitan, joka oli tuomittu ruoskittavaksi kaakinpuussa ja karkoitettavaksi Turusta varkausrötösten takia. Heikki toimi Turun pyövelinä 1643-1663.

Heikki-pyövelin voimien heiketessä kysyttiin hänen pojaltaan Yrjöltä, olisiko hän halukas jatkamaan isänsä jälkeen Turun pyövelinä, ja hän aloitti toimessa toukokuussa 1663. Tuolloin hän oli kihloissa piika Annikki Heikintyttären kanssa. Jo kahden kuukauden kuluttua pyöveli Yrjö Heikinpoika aiheutti juovuspäissään jatkuvia häiriöitä kaupungissa niin paljon, että hänet tuomittiin kuolemaan 11.syyskuuta 1663. Hovioikeus kuitenkin lievensi tuomion kaakinpuussa ruoskimiseksi ja Suomen herttuakunnasta karkottamiseksi. Lokakuun viimeisenä päivänä hänet ruoskittiin Turun torilla. Ruoskinnan suoritti Hämeenlinnan pyöveli Grels Jaakonpoika isä-Heikin kieltäydyttyä tehtävästä.Tämän jälkeen kaksi linnan knihtiä kuljetti pyöveli Yrjö Heikinpojan Helsinkiin, josta hänet edelleen vietiin Venäjän valtakunnan rajalle karkotettavaksi maasta.

Kului kaksi vuotta [siis 1665] ennen kuin Yrjö Heikinpojasta kuultiin seuraavan kerran, Pietari Brahe halusi oman pyövelin Kainuuseen. Yllättäen virkaan valittiin mestarisnäytteen suorittanut Turun virasta poispotkittu Yrjö Heikinpoika, jolla oli nyt myös sukunimi Reinikainen. Mistä tämä sukunimi on peräisin, ei ole tiedossa.

Kun Turkuun etsittiin pyöveliä vuonna 1686, ehdokkaana oli Kajaanin pyöveli Yrjö Heikinpoika, jota ei kuitenkaan tehtävään valittu nuoruuden rötöstelyjen takia.

Kuolemantuomiot kuuluivat oleellisena osana entisajan rangaistusvalikoimaan. Pyövelin tehtävänä oli kuolemantuomioiden toimeenpano mestaamalla, hirttämällä tai polttamalla. Vielä vuoden 1734 lain mukaan kuolemanrangaistus langetettiin 68 rikoksesta. Aluksi Kajaanin ja Oulun linnoilla oli yhteinen teloittaja, joka lienee asunut Oulussa. Vuonna 1665 Kainuu sai oman pyövelin, kun Yrjö Heikinpoika Reinikka (Reinikainen) muutti Kajaaniin hoitamaan virkaansa.

Reinikainen hoiti pyövelin tehtäviä Kajaanin vapaaherrakunnan peruuttamiseen saakka 1680. Hän asui ensin Kajaanin linnassa vuosina 1665-1680. Sen jälkeen hänelle annettiin Ristijärveltä asutettavaksi Lauri Oikarisen Vattuniemen autiotalo, joka oli Lauri Oikarisen kuoleman jälkeen jäänyt autioksi ainakin kolmeksi vuodeksi.

Pyöveli Reinikainen asui Vattuniemessä kahdeksan vuotta, kuolemaansa 1688 saakka. Tämän jälkeen talossa asui hänen vaimonsa Annikki sekä pyövelin poika Heikki, joka vaimonsa Elinan kanssa piti taloutta Isoon Vihaan saakka, jolloin venäläiset polttivat talon vuonna 1714.

Veli Pekka Toropainen artikkelissa Turun pyöveleistä). Artikkeliin referoidun tuomiokirja-aineiston mukaan Turussa pyövelinä lyhyen aikaa vuonna 1665 ollut Jöran Henrikinpoika karkotettiin samana vuonna ja oli vielä vuonna 1686 pyövelinä Kajaanissa. Jokipiin (1960, 62) mukaan Kajaani sai vakituisen pyövelin vuonna 1665 ja Mannisen (1981, 79) mukaan tämä oli Jören (Yrjö) Henrichinpoika (Henrikinpoika), joka sai vuonna 1680 autioituneen tilan asuttavakseen.

Satu Materolle on henkikirjojen perusteella päässyt syntymään hypoteesi, että Kainuun Reinikat ovat tämän pyövelin jälkeläisiä. Pyövelin perhe asui aluksi Ristijärvellä ja otti sittemmin Karjalaisilta autioksi jääneen tilan Uuralta viljelykseen. Satu Matero olettaa, että veljesten (mm. Paltamon rk 1731 s. 2/2) Pekka ja Heikki Heikinpoika Reinikan isä oli Heikki Yrjönpoika Reinikainen, joka oli hänen mukaansa tämän Kajaanin I vakituisen pyövelin Yrjö Heikinpojan poika tai pojanpoika. (Vrt. Kajaanin historia I. s. 178-180, 359-364, jossa on suorat viitteet tuomiokirjoihin, josta asiat voi halutessaan tutkia). “Vattuniemi oli pyöveli Yrjö Heikinpoika Reinikaisen virka-asuntona 1680-88. Hänen kuoltuaan 1688 leski Annikki Heikintytär ja poika Heikki asuivat verovapaasti lesken kuolemaan saakka eli noin vuoteen 1699 saakka. Heikki Yrjönpoika Reinikainen jatkoi talon pitoa (1/8) Isoonvihaan saakka ja maksoi verot vielä vuonna 1712. Heikin puoliso oli Elina. Venäläiset polttivat Vattuniemen talon 1716.” (Oikarisen sukukirja sivu 120 Esipolvikaaviot.) Lumikylän Kemppaala no.19 oli isonvihan jälkeen pitkään autiona. Kruunu pyrki löytämään tilalle uuden veronmaksajan. Vuonna 1765 tehdyssä Kemppaalan kartoituksessa - Mieslahden vanhimmassa talokohtaisessa kartassa maanmittari Friedric Garbiel Adelman mainitsee, että Kemppaalan mailla suunnilleen nykyisen Kivipuron seudulla oli asunut jonkin aikaa pyöveli (skarprättaren) ja torppari. Lumikylän pyövelin henkilöllisyys selviää vuoden 1757 ruodutusluettelosta. Ruotuun no. 1 sijoitettiin korpraali Johan Holmberg, jonka ruotutorpan paikaksi määrättiin Kaitasenmäki. Samassa yhteydessä käy ilmi, että pyöveli Yrjö Reinikka oli asunut Mieslahden no.19 Kemppaalan talon Kivipuron torpassa. Miksi Reinikka sitten asui näin kaukana Kajaanin linnasta? On pidettävä mahdollisena, että kaupunkilaiset karsastivat mestaajaa. Pyövelit joutuivat elämään sangen eristäytynyttä elämää, joten Ristijärven Vattuniemi ja Mieslahden Kivipuro olivat sopivan kaukana, mutta kuitenkin riittävän lähellä Kajaania. Romppainen 2007,118.

Lähde: Yrjö Heikinpoika Reinikka (Reinikainen) Jälkipolvet 6 polvea Laatinut Ritva Rajander-­‐Juusti

Yrjö Heikinpojan äiti esitti kesäkuussa ja uudelleen joulukuussa 1664 oikeudelle pyynnön, että Yrjö otetaan pyöveliksi Turkuun ja silloin pyövelinä toiminut mies lähetettäisiin Kajaaniin. Tuolloin äidin mukaan Yrjö oleili Kaarinassa. 1686 vuoden takaisinkutsua Turkuun pyöveliksi ehdottivat raatimiehet Johan Miltopaeus ja Michael Corelius, koska tuolloin vanha pyöveli oli karkoitettu valtakunnasta ja uusi tuomittu kuolemaan. Kajaani ei Yrjöstä luopunut ja näin Matts Hansson Tasainen sai pitää päänsä ja virkansa. (lähde Veli Pekka Toropainen: 13 pyöveliä - Päätöntä menoa 1600-luvun Turussa)