1918-LAPSIVANGIT

https://oikeushistoria.wordpress.com/2020/02/19/valtiorikosoikeuksi...

KA UUSI ASTIA tarjoaa lisää skannattuja akteja Fb:491 Valtiorikosoikeuksien aktit 11.1.2022 alkaen

Uusi täydentävä tutkimus julkaistu 2.6.2021 https://arkisto.fi/news/2828/61/Ruumis-vietiin-pois-ja-haudattiin-A...

VANKILEIREISTÄ

Koska tämä projekti käsittelee lasten ja nuorten kohtaloita sisällissodan vankileireillä ja tuomioissa, niin aluksi lyhyt koonti yleensä vankileireistä 1918, terroriteoista, teloituksista, kenttä- ja valtiorikosoikeuksista.

VALKOISIA VANKILEIREILLÄ
Etelä-Suomessa punaisten hallitsemassa osassa otettiin valkoisia vankileireille n. 1000 henkilöä.

PUNAISIA VANKILEIREILLÄ
Muualla Suomessa valkoiset siirsivät taistelussa antautuneita punaisia vankileireille. Helmikuussa Mannerheim antoi julistuksen helmikuun lopulla, että taistelussa antautuneiden lisäksi leireille siirretään työväen liikkeen piirissä olevia ihmisiä, jotka ovat 'vaaraksi asiallemme'.
Tämä johti yhdessä taistelujen etenemisen kanssa vankimäärän valtavaan nousuun, suurimmat olivat mm. Tampereen valtauksen yhteydessä 10 000 ja Lahden lähellä Fellmanin pellolla 22 000 antautunutta, joista osa pääsi viikon perästä lähtemään, niin että leirin vankimääräksi jäi 16 000 - 18 000. Helsingin valtauksessa vangittiin 6 200. Jatko käsittelee tästä johtuen vain punaisia vankileireillä.

LEIRIEN JA VANKIEN MÄÄRÄ
Vankileirejä oli kevään aikana enimmillään jopa 60 - 64. Osa niistä oli pienempiä pidätysleirejä. Huhtikuussa leirejä varten perustettiin sotaministeriöön sotavankilaitos, joka johti vankileiritoimintaa. Kaikilta leireiltä vankeja siirrettiin suuremmille leireille, niin että kesäkuun alussa oli jäljellä enää 26 leiriä, joista edelleen koottiin suuremmille keskusleireille ja niiden määräksi tuli 13 ja vankien lukumäärä oli 80 000.

LEIRIEN TILANNE
Vangit odottivat leirillä kuulusteluja ja valtiorikosoikeuden ratkaisuja, armahduksia, ehdonalaiseen vapauttamista, vankeutta tai kuolemantuomiota heidän osuudestaan sisällissotaan. Näin suurten vankimäärien asioiden käsittely kesti pitkään.
Vangit olivat keskitysleirien omaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa. Heiltä puuttui lähes kaikki tarvittava, ruokaa, terveydenhoito, jolloin nälkä, Espanjantautiepidemia ja muut tarttuvat sairaudet veivät nälän heikentämät suuret joukot vankeja kuolemaan yhteensä n. 13 500, joka on enemmän kuin yhteensä taisteluissa ja terroriteoissa.

Kuvaavaa julmuudelle oli, että voittajapuoli kielsi 22. toukokuuta omaisia toimittamasta sukulaisille ruokaa vankileireille, mikä pahensi ennestään nälänhätää leireillä. Viikon kuluttua kamariherra Hjalmar Linder paljasti leirien epäinhimillisen tilanteen Ruotsin lehdistölle ja tieto levisi maailmalle.
Vallanpitäjät kiistivät kaiken, mutta yleinen paine maailmalta ja oman maan sisältä johti siihen, että 3. päivä heinäkuuta elintarvikekielto kumottiin ja sukulaiset voivat taas toimittaa ruokaa leirille omaisilleen.
Monet vartijatkin näkivät vankien hädän ja koittivat antaa heille ruokaa ja auttaa heitä, mutta vartijoita rankaistiin silloin niinkuin vankeja.

LEIRIEN JA VANKIMÄÄRIEN MUUTOKSET
Leirejä oli lopulta 13. Kahdeksan niistä jatkoi toimintaansa pakkotyölaitoksena ja muut leirit suljettiin syksyn 1918 aikana. Samassa yhteydessä noin 40 000 vangin tuomiot muutettiin ehdollisiksi ja heidät vapautettiin, mutta ehdonalaiseen tuomituilla ei ollut äänioikeutta.
Tämän jälkeen vielä noin 10 000 vankia armahdettiin 30. lokakuuta 1918.
Jäljelle jäi noin 6 100 punavankia, jotka pysyivät vangittuina pakkotyölaitoksissa.
Vuonna 1921, jolloin kansalaisuus palautettiin 40 000 entiselle punavangille jäljellä oli enää 100 vankia.
Muut pakkotyölaitokset lakkautettiin ja heidät siirrettiin Tammisaaren pakkotyölaitokseen, josta Väinö Tannerin sosialistihallitus armahti viimeiset 50 vankia vuonna 1927.

Kalevi Sorsan I hallitus maksoi korvauksia vielä elossa oleville 11 600 entiselle punavangille vuonna 1973.

TELOITUKSET/TERRORITEOT, KENTTÄOIKEUDET JA VALTIORIKOSOIKEUS

TELOITUKSET JA TERRORITEOT
Taistelujen lisäksi tapahtui molemmin puolin paikkakunnasta riippuen monia terroritekoja ja teloituksia, joissa etsittiin toisen puolen ihmisiä ja heitä yksinkertaisesti surmattiin siellä missä tavattiin. Samaa tapahtui vankileireillä.
Valkoisia kuoli terroriteoissa n. 1600
Punaisia kuoli n 8000 - 10 000.

KENTTÄOIKEUDET
Itsenäistyneellä maalla ei ollut lakia kenttäoikeuksista, mutta Venäjän vallan ajalla kenttäoikeus oli käytössä sodan aikana. Suomella ei ollut julistettuna sotaa Venäjää vastaan, vaikka valkoiset katsoivat käyvänsä vapaussotaa Venäjää vastaan. Silloin ei ollut myöskään mitään lainsäädäntöä sisällissodasta.

MOLEMMAT PUOLET KÄYTTIVÄT KENTTÄOIKEUKSIA
Kuitenkin kenttäoikeutta käytettiin molemmin puolin heti sodan aikana - myös niillä seuduilla, joissa ei ollut välittömästi taisteluita.
Sisällissodan alkaessa oli seutuja, joissa oli enimmäkseen punaisia tai valkoisia ja vahvempi puoli suoraan tai taistelujen jälkeen otti haltuunsa paikkakunnan hallintoelimet, viranhaltijat, nimismiehen ym. paikat. Sitten vangittiin vastustajan puolen väkeä, pidettiin oikeudenistunto ja tuomittiin vankileirille tai teloitettiin samantien.
Koska valkoiset voittivat, punaisia telotettiin terroriteoissa enemmän.
Kun punaisille selvisi muutamilla seuduilla, että he häviävät, he käyttivät vielä jäljellä olevaa aikaa tappaen mahdollisimman monta valkoista ennen kuin heidät itse vangittiin.

(Mannerheim oli ollut sitä mieltä, että suurimmat rikolliset = punaisten joukkojen johtajat piti tuomita kuolemaan ja kaikki rivimiehet vapauttaa, jolloin vankimäärä olisi ollut ratkaisevasti pienempi ja kansa yhtenäisempi tilanteen rauhoituttua.
Nopea em. kaltainen oikeus/tuomiot olisivat ehkäisseet suurimman ongelman - suurten vankimäärien epäinhimilliset olot ja monet kuolemat.)

VALTIORIKOSOIKEUS
Eduskunta päätti toukokuussa 1918 valtiorikosoikeuksien perustamisesta ja valtionhoitaja Svinhufvud vahvisti lain ja kesäkuussa valtiorikosoikeudet alkoivat heti toimia. Koska vankeja oli 80 000, niin monet joutuivat odottamaan pitkälle syksyyn tapauksensa käsittelyä.
Kaikki valtiorikosoikeuksien pöytäkirjat/asiakirjat ovat netissä luettavissa. https://digihakemisto.net/aineisto/2629272058 SSHY sivuilla mainio hakukone https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/1918/ tosin VRYO ja lukuisat muut löytyvät
Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto > J MUUT ASIAKIRJAT >
J:4 Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien aktihakemisto https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=2661447864. VRYO akteja https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=2631545561

SEURAAVIEN VUOSIEN AIKANA
Vuonna 1921, jolloin kansalaisuus palautettiin 40 000 entiselle punavangille jäljellä oli enää 100 vankia.
Muut pakkotyölaitokset lakkautettiin ja heidät siirrettiin Tammisaaren pakkotyölaitokseen, josta Väinö Tannerin sosialistihallitus armahti viimeiset 50 vankia vuonna 1927.
Jälleen yksi sisällissodan julmimmista ja surullisimmista vaiheista oli vihdoin päättynyt, mutta leirien keskitysleirin kaltaiset olot ja muistot olivat painuneet uhrien, perheiden, sukujen, paikkakuntien yhteiseen muistiin, jossa niistä ensin vaiettiin vuosikymmenten ajan.

VANKILEIRIEN JA UHRIEN KOHTALOIDEN TUTKIMINEN
1900-luvun lopulla ruvettiin tutkimaan ja käsittelemään 1918 vaihetta enemmän ja eri tahoilla, historian tutkimuksessa, puolueiden historiassa. Kerättiin sekä dokumentteja että muistitietoa. Valtioneuvoston kanslia avasi nettiin 3.5.2002 monista arkistoista ja lähteistä kootun:
"Vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto", jota on täydennetty 19.5.2004. Sieltä voi hakea yksittäistä henkilöä kirjattua tietoa sekä monia tilastoja alueittain, vuosittain ym. Rekisterissä on 1914 -1922 vuosien 39 551 sotaoloissa surmansa saaneen tiedot. Kuvaavaa on, että vuoden 1918 lukumäärä on 36 943. Osoite Sotasurmasammossa https://sotasurmat.narc.fi/fi/

ARKISTOT JA MUISTITIETO
Arkistojen avautumisen myötä on julkaistu ja julkaistaan edelleen tutkimuksia, kirjoja, muistoja, kertomuksia ym.
Historian tutkijat pyrkivät selvittämään lähteet tarkoin, arkistot avaavat järjestelmällisen todennetun tiedon useimmiten alkuperäisistä asiakirjoista lähtien.

Lähteinä käytetään monesti myös kerättyä muistitietoa. Koska on kysymys sadan vuoden takaisista asioista, niin muistitietoa voi olla joskus toisistaan poikkeavina kertomuksina ajoituksen tai tapahtuman sisällön suhteen. Sen tähden ei tarvitse ihmetellä, jos tällaista löytyy kirjoista, silloin on hyvä tutustua erilaisiin selvityksiin. Toinen tai molemmat käsitykset saattavat erehtyä.
- Meille on kuitenkin tärkeintä vastuumme tästä ajasta ja tulevaisuudesta.

LAPSET VANKILEIREILLÄ, KENTTÄ- JA VALTIORIKOSOIKEUKSISSA

LASTEN ASEMA
yhteiskunnassa oli 1900-luvun alussa aivan toinen kuin nykyisin. He eivät saaneet ikäkaudelleen tarpeellista erikoiskohtelua. Vain osa lapsista saattoi käydä muutaman vuoden koulua. Siksi kaikilla ei ollut luku- eikä kirjoitustaitoa, mutta töihin piti lähteä jo varhain 7v iässäkin, löytyipä erään vankileirin kirjoista 5v ikäinen lapsi, jonka ammatiksi oli merkitty puuseppä.
Monet lapset olivat menettäneet kotinsa, toisen tai molemmat vanhempansa. Punakaartiin liittyminen oli heille mahdollisuus päästä aikuisten mukaan, saada ruokaa ja vaatetta. He toimivat juoksupoikina tai apulaisina, pikkupunakaartilaisina.
Valkoisten joukoissa oli vähemmän lapsia sotivissa joukoissa.

SISÄLLISSODASSA
arvellaan n. 300 alle 15v lapsen menehtyneen eri tavoin. Asiakirjojen mukaan vahingonlaukaukset muodostivat suurimman yksittäisen kuolinsyyn, mutta myös taudit ja nälkä tappoivat lapsia. Lisäksi heitä kuoli räjähdyksissä, onnettomuuksissa ja tulipaloissa ja jotkut vain katosivat - usein katoaminen merkitsi ampumista.

KENTTÄOIKEUKSISSA
Sodan aikana lapsia oli kenttäoikeuksissa tuomittu ja telotettu useita kymmeniä yhdessä perheensä kanssa ja joitakin erikseen.
Yleinen syytös oli avunanto valtiopetokseen, vaikka heille punakaartiin liittyminen oli ollut monesti ainoa mahdollisuus elinehtoihin, ruokaan ja vaatteisiin.

VANKILEIREILLE
päätyi n. 1500 lasta. Olosuhteet leireillä olivat äärimmäisen vaikeat aikuisillekin (ks. ylh.) ja vankileireille joutuneista lapsista kuoli yli 100. Valtaosa heistä menehtyi tauteihin ja nälkään. Vankileirit oli perustettu siksi, että voitiin tutkia millaisiin rikoksiin vangit olivat syyllistyneet sisällissodassa. Sen jälkeen heidän asiansa käsiteltiin valtiorikosoikeuksissa aikuiset ja lapsista 13-15 vuotiaat, jos he olivat selvinneet hengissä leirillä oikeuden istuntoon.
Lisäksi leireillä syntyi lapsia, jotka eivät selvinneet äärimmäisissä olosuhteissa.

LASTEN KOHTALOIDEN SELVITTÄMINEN
Koska vuosisadan alun suhtautuminen lapsiin oli niin toisenlainen kuin nykyisin, niin vasta viime vuosikymmeninä on ruvettu selvittämään lasten kohtaloita 1918 sisällissodassa. Ensimmäinen, laajin ja tarkin tutkimus on tietokirjailija Tuulikki Pekkalaisen teos "Lapset sodassa 1918", jonka aineiston hän on kerännyt Kansallisarkistosta ja sen lähteistä, tutkinut 63 vankileirin kaikki vankiluettelot n. 80 000 henkilöä ja 35 leirillä oli lapsia, kerännyt sieltä 1500 lapsen kohtalot, yli 100 kuollutta, joista viidennes ammuttuja.
Kuolleista 2/3 oli punaisia. 1/3 oli puoliksi valkoisia ja 'muita'. Näin suuri osa muita kertoo miten turvaton asema lapsella yleensäkin oli sen ajan yhteiskunnassa.

VALTIORIKOSOIKEUKSISSA
Nyt hänellä on valmistumassa väitöstutkimus lähes sadan lapsen joukosta, "Lapset valtiorikosoikeuksissa 1918" ja väitöskirja-aineiston lapset löytyvät valtiorikosoikeuksien tuomioluetteloista, jossa on kaikkiaan 75 575 henkilön tiedot.

Lapset kuulusteltiin vankileirillä, kuulustelusta tehtiin asiakirjat, jotka odottivat oikeuden istuntoa. Saattoi kulua kuukausia ennen kuin kunkin lapsen asia tuli siellä käsittelyyn. Lapsi saattoi päästä vankipassilla pois leiriltä vapauteen tai pakkotyöhön suojeluskunnan lausunnon perusteella odottamaan oikeudenistuntoa.
Tapauksia oli niin paljon, että tuomarilla oli aikaa 6 minuuttia tutustua lapsen asiakirjoihin, joissa syyttäjät vaativat ankaraa rangaistusta ja tuomarit olisivat halunneet monesti päättää oikeudenmukaisemmin.

NÄKÖKULMA
https://oikeushistoria.wordpress.com/2020/02/19/valtiorikosoikeuksi...

Pyrin täydentämään tätä pikkuhiljaa mainittuihin 1800 alaikäiseen lapseen, jotka mm. FM Tuulikki Pekkalainen on arkistoista kaivanut. Pyrin rajoittamaan lapset 1902 ja jälkeen syntyneisiin, mikäli aiemmin syntyneitä mukana, johtuu se vääristä kirjauksista kortistoissa ja luetteloissa. Lähdeaineisto pohjautuu Tuulikki Pekkalaisen kirjaansa Lapset sodassa 1918 (2014) kokoamaan aineistoon tekijän luvalla.

Tämä johdatus perustuu sivustoon
1918 SISÄLLISSODAN LASTEN KOHTALOISTA
vuorovaikutuksellinen sivusto nuorille Osa Suomen itsenäisyyden 100 v ohjelmaa
Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry:n tutkiessa
SOTAA LAPSEN NÄKÖKULMASTA JA VAIKUTUSTA JÄLKIPOLVIEN ELÄMÄÄN. http://www.sotaorvot.fi/psso/lapsenkokemus/4_1918lapset_vangit.html

Lopuksi, jos olisi elossa olevia henkilöitä, joilla omakohtaisia muistoja liittyen näihin vankileirien lapsiin, toivon yhteydenottoanne Tapio Siivonen tajusi@hotmail.com tai alempana mainittuihin, asia yhä ajankohtainen 05/2023!

Fakta Helsingin Sanomat 2.4.2021
Omaisia etsitään yhä elokuvaan
■ Dokumenttielokuvaa varten etsitään henkilöitä, joiden perhehistoriaan kuuluu alle 15-vuotiaan lapsen vangitseminen ja valtiorikosoikeuteen joutuminen vuonna 1918.

■ Elokuvaa käsikirjoittavat tutkija Tuulikki Pekkalainen ja elokuvaohjaaja Timo Korhonen, joka myös ohjaa sen. Tuotantoyhtiönä on Illume Oy.

■ Tekijöitä kiinnostaa erityisesti se, miten lapsena koettu vankeusaika ja tuomio vaikuttivat ihmiseen ja hänen elämänkohtaloonsa sekä seuraaviin sukupolviin. He haluavat kuulla perheitä, joiden historiaa tämä usein vaiettu kokemus on.

■ Henkilöitä, joita aihe koskee, pyydetään ottamaan yhteyttä Timo Korhoseen joko sähköpostilla timo.korhonen@illume.fi tai puhelimitse 040 0365 770. ■ Yhteydenotto ei vielä tarkoita sitoutumista elokuvan tekemiseen.

lähde ja artikkeli Nälkää, kuolemaa ja lapsisotilaita – Suomi vuonna 1918 https://yle.fi/uutiset/3-10172943

kuva Antti Hämäläinen / Yle