Follow
Kuvausta Pyöriän talosta ja sen asukkaista.
Päivitetty 24.9.2020
Alakylän alue 1700-luvulla
Alakylä ja sitä kautta Pyöriän maat ovat kuuluneet alun perin Mieluskosken kylään, joka mainitaan ensimmäisen kerran Oulun erämaan maakirjassa 1598. Tuolloin kylässä oli seitsemän taloa. Tuohon aikaan Suomi kuului Ruotsille ja maankäyttöä sääteli Ruotsin maalaki, joka oli säädetty jo keskiajalla. Maalain mukaan alueet jaettiin kyläkunnittain sarkajaolla, jolloin kylän alueella olevat suot, metsät, niityt, kylätontit, puronvarret ja vesialueet tuli jakaa samanarvoisiin lohkoihin ja jakaa kylän kantatalojen kesken niiden manttaaliluvun mukaan. Sarkajaon korvasi isojako Alakylällä vasta 1851.
Ensimmäinen tarkka kartta Mieluskoskesta on vuodelta ja 1753 ja sen on piirtänyt kuuluisa raahelainen maanmittaaja Ernst Johan Gutzén. Hänen karttamerkinnöistään selviää, että Mieluskoskella sarkajako on koskenut 1753 käytännössä soita, puronvarsia, niittyjä ja pieniä järviä, mutta ei metsiä. Nykyisen Alakylän alueella, Pyöriän maat mukaanlukien, metsät ovat olleet selvästikin yhteisomistuksessa. Vuoden 1753 karttaselitteen perusteella nykyisen Pyöriän lähellä olevat Härkäneva, Puutionneva, Alamäyränneva ja Pihkapuutionniska olivat Rantsilasta muuttaneiden veljesten Niilo Martinpoika Alatalon ja Martti Martinpoika Alatalon hallinnassa. Pihkapuutionnevan (nyk. Puutionneva) vieressä sijainnut tervahauta oli todennäköisesti heidän omistuksessaan. Pyöriän vieressä (n. 300 m) sijainneen Aijönnevan omisti Juho Juhonpoika Humaloja (No 9). Niilo Alatalo ja Juho Humaloja ovat Pyöriällä asuneiden Kannusten esi-isiä.
Muutaman kilometrin säteellä Pyöriästä on sijainnut ainakin viisi tervahautaa, mistä päätellen alue on ollut aktiivista tervantuotantoaluetta. Mäyränjärven tervahaudan kohdalle on karttaan kirjoitettu 1753 ruotsiksi "ikimuistoisen vanha", joten mikseipä se olisi jopa 1600-luvulta peräisin. Tervantuotantoon viittaa myös se, että karttaan on merkitty alueita, joille on jätetty puuta kuivumaan. Kuivuneista puista on ladottu tervahautoja (ruotsiksi tjära dal). Kuivumaan jätettyä puuta on saatettu käyttää myös polttopuuna ja hiilenvalmistuksessa. Pyöriän pohjoispuolella oleva Miilukangas viittaa puuhiilen valmistukseen. Tästä toiminnasta ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa.
1753 piirretystä kartasta voidaan nähdä, että lähes kaikki Alakylän metsät on poltettu maan tasalle, mistä päätellen alueella on harjoitettu laajamittaista kaskiviljelyä. Pitkäaikaiseen kaskiviljelyyn viittaa myös se, että alueella on runsaasti niittyjä ja koivumetsiä, jotka ovat kaskiviljelyvaiheen jälkeisiä maaston kehitysvaiheita. Kartasta voidaan myös nähdä, että osa metsistä on säästetty tukkipuun tuotantoon. Nämä erityiset tukkipuualueet oli korvamerkitty tietyille kantataloille.
Kartan mukaan Pyöriä on sijainnut vanhan itä-länsisuuntaisen talvitien varrella, joka on johtanut Kalajoelta Haapaveden kirkonkylälle ja varmasti siitä vielä itäänpäin. Pyöriän naapuritila Yrtti on sijainnut Mieluskylän ja Haapajärvenkylän rajalla, ja vaikka läheinen Vatjusjärven kylä oli hyvien kulkuyhteyksien päässä, heillä ei ole ollut käyttöoikeutta Mieluskosken isäntien maihin.
Alakylän alue 1800-1832
Vuoden 1802 karttaselitelmistä päätellen metsien hallintaoikeuksia oli alettu jakaa selvemmin kuin 1750-luvulla. Äijön maa-alue oli Mieluskosken jakokunnan omistuksessa, mutta nykyinen Pyöriän alue oli Humalojan (No 9, II Ala-Humaloja) hallinnassa. Maa-aluetta käytti Matti Laurinpoika Ala-Humaloja. Hän ei ollut sukua Pyöriän myöhemmille omistajille.
Ilmeisesti metsien käyttöalueet olivat vakiintunut tietyille suvuille jo 1700-luvulla ja nämä käytännöt vain kirjattiin uusiin karttoihin. Aikaisempi yhteisomistusperiaate ei suosinut yksityistä yritteliäisyyttä eikä siten uudisraivausta tai sijoitustoimintaa, mutta 1800-luvulle tultaessa ajattelutavassa oli selvästi tapahtunut muutos. Yhteismetsistä oli menty yksityisomistuksien suuntaan ja tämä enteili myös isojaon saapumista. Juuri noihin aikoihin maanmittarit aloittivat tarkat 50 vuotta kestävät maanmittaukset, jotta maanomistukset voitaisiin jakaa uudelleen.
1833-1844: Alakylän kantatalojen perustaminen
Pyöriän tilan nimi ja tilanumero 42 (vuodesta 1877 No 37) esiintyvät ensimmäisen kerran Haapaveden seurakunnan rippikirjassa vuonna 1833. Tontti on ollut asiakirjan mukaan asumaton ainakin vuoteen 1839 asti, samoin kuin lähes kaikki saman kylän kantatalot. Isojaon valmistumista lienee odotettu hartaasti tilattomien piirissä. Monille se oli ensimmäinen mahdollisuus saada oma maapala ja päästä yrittämisen alkuun. Pyöriän uudistilan perustamiskuvaus ja karttapiirros vuodelta 1840 ovat Maanmittaushallituksen arkistoissa, mutta sitä ei ole julkaistu netissä.
Pyöriän tila otettiin kruunun maaveroluetteloihin 13.6.1844 keisarillisella päätöksellä ja tilakooksi määriteltiin 1/6 manttaalia. Veron suuruudeksi asetettiin 5 ruplaa vuodessa. Tilalle myönnettiin 20 vuoden verovapaus imissionin eli haltijakiinteen saamisen jälkeen 2.7.1850. Maavero oli edelleen 5 ruplaa vuoden 1905 maakirjassa. 1840-luvun alussa luetteloitiin ja asutettiin kaikki Alakylän kantatalot, joten nykyinen Alakylä on käytännössä saanut alkunsa 1842-1845.
Alakylän perustaminen ajoittuu 1840-1850 -luvuille sen vuoksi, että hitaasti etenevä isojako saatiin päätökseen noin 1851. Kylissä asui maanmittareita, jotka suorittivat mittauksia isojakoa varten. Isojaon aloittaminen oli pysäyttänyt Mieluskosken uudistilojen perustamisen noin 50 vuotta aiemmin. (Suurpyhäjoen historia, s. 143) Pyöriän kanssa samalla päivämäärällä veroluetteloitiin naapuritilat Matola, Murto ja Rasva. Naapuritila Yrtti perustettiin kahta kuukautta myöhemmin. Tilat on lohkottu valtion omistamasta maasta, joten ensimmäiset asukkaat olivat kruununtorppareita.
Kruununtorppareiden yhteiskunnallinen asema oli melko turvaton ja oikeudet olivat rajoitettuja. Ehkä tämän takia uudisraivausta helpotettiin 20 vuoden verovapaudella, joka kesti lähes kaikilla Alakylän kantataloilla vuoteen 1871 asti. Verovapaudesta saattoi johtua Alakylän hidas kehittyminen alkuvaiheessa - tilan menettämistä ei tarvinnut pelätä veronmaksukyvyttömyyden vuoksi. Verovapauden loputtua useimmat kantatilat alkoivat lunastaa taloja perintötiloiksi, mikä varmasti kannusti isäntiä kerryttämään vaurautta. Ainakin Pyöriän voimakkain kehitysvaihe alkoi sen jälkeen, kun tila oli lunastettu kruunulta.
Kantatilojen nimistöstä
Alakylän uudet kantatalot nimettiin ympäröivien maastonkohtien mukaan vuonna 1833. Alakylän ympäristö on ollut varsin soinen ja useimmat nimet on lainattu nevojen ja soiden nimistä. Asia selvisi vasta vanhoja karttoja tutkiessa, sillä nykyisin useimpia soita ei ole enää olemassa. Niitä on kuivattu voimaperäisesti ainakin 1800-luvulta lähtien.
1750-luvun karttaan, suunnilleen nykyisen Pyöriän kohdille, on merkitty paikannimi Yrttineva. Yrtin tila on selvästi saanut nimensä nevan mukaan, joka tunnetaan nykyään Yrttiaronsuona. Läheisen Rasvan tilan nimi juontuu Rasvanevasta (Rasfia Neva), jota nykykartoissa ei ole. Matola lienee saanut nimensä läheisestä Mato-ojasta, Aittola Aittonevasta ja Murto Murtonevasta.
Pyöriän nimi on saatu todennäköisesti 2-3 kilometrin päässä koilliseen sijaitsevasta Pyöreännevasta, jota ei löydy enää nykykartoista. Samassa yhteydessä on ollut myös Pyöreänniemi. Pyöreänneva on ollut pienehkö suo, mutta siellä on ollut varsin aktiivista tervanpolttoa: parinsadan metrin päästä toisistaan on ollut kolme tervahautaa. Haapavedellä on nykyäänkin Pyöriäneva, mutta se sijaitsee eri suunnalla, 8 km Pyöriästä kaakkoon. Tällä paikalla tuskin on ollut mitään tekemistä talon kanssa, kuuluihan se eri kylän alueellekin.
Pyöriän nimeksi lienee kaavailtu myös Äijöä viereisen suon mukaan. Maanmittaushallituksen uudistushakemistossa nimi Äijö on merkitty sulkuihin Pyöriän kohdalle. Joidenkin muiden talojen kohdalla on samalla tavoin kaksi nimeä ja ne esiintyvät rinnakkain rippikirjoissa. Vuoden 1802 metsienjaossa tonttia ei ollut vielä olemassa, mutta tienoo tunnettiin Äijönä tai Äijönnevan ympärysalueena. Humalojalle oli osoitettu "skog mellan åkrarna wid Äjennäva" eli vainioiden välinen metsä Äijönnevan vieressä. Silloinen maanmittaus ei ollut nykypäivän tasoa ja alueiden rajat olivat epäselviä. Alueet määriteltiin pitkälti maastonmuotojen mukaan varsinkin noin kaukana sydänmaalla. Pyöriää ei tule sekoittaa Mieluskosken Kirjalan tilaan, jolla oli alussa sama tilanumero 37. Edellä mainitussa Maanmittaushallituksen uudistushakemistossa nimet esiintyvät vierekkäin, mutta eivät siis ole toistensa kaksoisnimityksiä.
Nykyisen Pyöriän (ent. Äijön) alueen omistushistoria
Äijön alueen käyttöoikeudet
1500-1800 Mieluskosken kantatalojen yhteismetsää
1802-1809 talollinen Matti Laurinpoika Ala-Humaloja
1810-1826 veli Mikko Laurinpoika Humaloja
1827-1840 vävy Abraham Pekanpoika Humaloja e. Pirnes
1841-1851 leskiemäntä Valpuri Mikontytär Humaloja
Pyöriän isännät isojaon jälkeen
1851-1869 kruununtorppari Emmanuel Juhonpoika Johannisdahl (Nivala)
1870-1880 kruununtorppari Jaakko Olavinpoika Kurra
1881-1905 talollinen Antti Adaminpoika Kannus (Nivala)
1906-1968 poika Juho Kannus
1845-1869: Ensimmäiset uudisasukkaat
Pyöriän ensimmäiset asukkaat mainitaan Haapaveden henki- ja rippikirjoissa vuodesta 1845 eteenpäin. Henkikirjojen mukaan he olivat nivalalainen Emmanuel Johannisdahl eli Pyöriän Manna ja hänen vaimonsa Anna Erkintytär Ansala. Aluksi perhe asui entisen maanomistajan eli Humalojan maalla, mistä syystä Mannan titteli on ennen vuotta 1851 "inhysare", mikä tarkoittaa tilatonta. Lainhuudatuksen jälkeen hän oli kruununtorppari.
Mennessään naimisiin vuonna 1845 Emmanuelin sukunimeksi on merkitty Johannisdahl el. Yrtti. Vuonna 1849 lapsen syntymän yhteydessä asuinpaikaksi on merkitty Pyöriä. Rippikirjojen mukaan perhe asui joitakin aikoja Yrtissä vuosien 1852-1861 välillä yhdessä Juho Kaninin ja Kaarle Kaninin perheiden kanssa. Rippikirjat tuolta ajalta ovat vaikeaselkoisia: jaksolta 1852-1861 rippikirja puuttuu ja tuon ajan hajanaisia merkintöjä on tehty jälkikäteen vuosien 1845-1851 rippikirjaan. Pyöriän Mannan vaimo ja lapset kuolivat nälkään suurena nälkävuonna 1868. Manna itse katosi seuraavana vuonna. Arvelujen mukaan hän olisi kokenut väkivaltaisen kuoleman ryöstömurhan seurauksena.
Mannan sisar Riitta Liisa Johannisdahl oli muuttanut perheineen Pyöriälle Nivalasta vuonna 1848. Hänen miehensä, vihantilainen Heikki Häkkilä, omisti puolet tilasta vuosina 1852-1868. Myös Heikki ja hänen toinen vaimonsa Reetta kuolivat nälkävuoden 1868 keväällä. Perheen poika Leander pakeni nälkää Käkisalmeen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, joista toinen kuoli Joroisilla. Toinen poika Samuel otti talonnimen sukunimekseen. Myös hän pakeni katovuosia Etelä-Karjalaan ja Pyöriä-nimisiä on asunut Kirvun alueella ainakin 1900-luvun alkuun asti.
Tarina Pyöriän Mannasta
Pietari Päivärinta on kirjoittanut Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta -teoksen, jonka päähenkilöiden sanotaan kuvaavan Pyöriän uudisasukkaita. Perheenisä Antti Kanttila (Manna Pyöriä) asuu perheineen uudistalossa kaukana sydänmaalla. Katovuodet ovat kurjistaneet perhettä ja perheenäiti lähtee taivaltamaan Kirkonkylälle mukanaan kolme lasta. Äiti uupuu Rytkyn ja Haapakosken välille ja vanhin lapsista lähtee hakemaan apua. Kun apu saadaan paikalle, äiti on jo kuollut. Seuraavana vuonna Antti lähtee kirkolle mutta ei pääse perille. Vain hevonen saapuu yksin läheiseen taloon. Kyläläiset sanovat, että Antin kohtaloksi koitui sama tienristeys, johon hänen vaimonsa on jäänyt.
Kanttilaiset on fiktiivinen tarina, mutta perustuu tositapahtumiin. Mannan vaimo ja kaksi lasta kuolevat keväällä 1868 ja Manna itse merkitään kadonneeksi 1869 Haapaveden rippikirjassa. Pyöriän Mannan tarina on kirjoitettu vuonna 1889 ja siinä mainitaan Haapakosken/Rytkyn tienristeys, johon Mannan vaimo kuoli. Vuoden 1870 kartassa Pyöriä on merkitty karttaan, mutta minkäänlaista tietä ei ole merkitty Pyöriän ja Rytkynjärven välille. Kyseessä on kai umpimetsässä ja soilla kulkenut polku, jonka loppuosa noudattaa nykyistä Ylivieskantietä. Tarinan mukaan sitä on pystynyt käyttämään hevosella talvella. Polku on muuttunut tieksi Ison Rytkynjärven tuntumassa kahdeksan kilometrin päässä Pyöriästä.
Nälkävuodet 1862-1869
Nälkävuodet alkoivat hallanaralla Haapaveden alueella jo vuonna 1862 ja vuosina 1864-1870 Viipurin lääniin muutti noin 100 henkilöä, niin myös kaksi nuorta perhettä Pyöriältä. Syy muuttoliikkeen suunnalle olivat tiedot Viipurin alueen piristyneestä taloudesta sekä Itä-Suomen parantuneet kulkuyhteydet kuten Saimaan kanava, joka valmistui vuonna 1856. (Suurpyhäjoen historia, s. 159)
Kuten Kanttilaiset -tarinasta käy ilmi, Pyöriä on sijainnut keskellä erämaata metsien ja soiden keskellä. Suot ovat nykypäivänä pitkälti kuivattu ja Äijönneva on turpeennostoaluetta. Talvitietä lienee päässyt kulkemaan Vatjusjärven ja Ylivieskan suuntaan. Alakylän ainoat raivatut pellot sijaitsivat kartan mukaan Ojakankaalla. Jos Pyöriällä ei ole viljelty viljaa tuohon aikaan, minkä sadon katovuodet ovat vieneet? Perhe on luultavasti ollut pienviljelijä ja omistanut vähän karjaa ja niittypalasen.
Isäntäperheet
1845-1869 isäntä Emmanuel Juhonpoika Johannisdahl
1845-1858 2. vaimo Anna Erkintytär Ansala
1860-1868 3. vaimo Liisa Joosepintytär Pajula
1866-1868 poika Emmanuel Emmanuelinpoika Johannisdahl
1866-1868 tytär Anna Emmanuelintytär Johannisdahl
1845-1862 tytär Kaisa Emmanuelintytär Kurra
1846-1865 poika Erkki Emmanuelinpoika Pyöriä
1848-1868 rinnakkaisomistaja, Mannan lanko Heikki Matinpoika Häkkilä
1848-1859 1. vaimo Riitta Liisa Juhontytär Johannisdahl
1860-1868 2. vaimo Reetta Erkintytär Siirilä
1852-1865 poika Leander Heikinpoika Häkkilä, vaimo Kustaava Heikintytär Hintta, tytär Maria Liisa, poika Heikki
1848-185x poika Juho Heikinpoika Häkkilä, vaimo Stiina Hannuntytär Hynynen
1854-1856 poika Enok Heikinpoika Pirttimaa e. Häkkilä, vaimo Reetta Pekantytär Palosaari
1848-1859 tytär Anna Maria Heikintytär Häkkilä, poika Oskari Heikki Annamarianpoika
1848-1865 poika Samuel Heikinpoika Pyöriä
1849-185x tytär Kaisa Heikintytär Häkkilä
1849-185x poika Matti Heikinpoika Häkkilä
Piiat ja rengit
1855-1856 Eleonora Annantytär Ansala
1855-1856 Antti Sotala
1860-1860 Reetta
1870-1880: toisen polven kruununtorpparit, Kurrat ja Knuutilat
Mannan tilalle 1870 tuli isännäksi Jaakko Kurra, joka oli kotoisin Haapajärvenkylästä Kurran talosta No 46. Hän eli perheineen Pyöriällä noin kymmenen vuotta. Kurra myi osuutensa vuonna 1881 Antti Kannukselle ja muutti pois.
Häkkilän tilalle muutti Heikki Knuutila perheineen Ylivieskasta. Heikki myi osuutensa Antti Kannukselle ja siirtyi perheineen mäkitupalaiseksi 1877. Knuutilan vanha pari asui mäkituvassa ainakin vuoteen 1890, ja Kannuksilla oli elatusvelvollisuus ilmeisesti kuolemaan saakka.
Toisen polven kruununtorppareista on niukasti tietoa. Tältä ajalta on olemassa lähinnä henkikirjalähteitä.
Pyöriän maat olivat vuoteen 1877 asti luonnontilassa (ks. vuoden 1877 kartta). Maa oli suurimmaksi osaksi metsää ja suota sekä muutama hehtaari luonnonniittyä. Peltoja ei vielä ollut alettu juurikaan raivata.
Isäntäperheet
1870-1879 isäntä Jaakko Olavinpoika Kurra
1870-1870 1. vaimo Anna Reetta Laurintytär Pellikka
1872-1879 2. vaimo Johanna
1870-1870 poika Kustaa Jaakonpoika Kurra
1870-1875 poika Esko Jaakonpoika Kurra
1870-1873 poika Lauri Jaakonpoika Kurra
1870-1890 rinnakkaisomistaja Heikki Jeremiaanpoika Knuutila
1870-1890 vaimo Liisa Heikintytär Trapp
1868-1868 poika Olavi Heikinpoika Knuutila
1868-1868 tytär Agatha Heikintytär Knuutila
1868-1869 tytär Eeva Heikintytär Knuutila
1868-1869 tytär Hilma Heikintytär Knuutila
Itselliset ja mäkitupalaiset
1869-1869 itselliset Anna Maria Pyöriä e. Häkkilä
1869-1869 aviomies Tuomas Teeri
1876-1876 Itselliset Juho, vaimo Anna
1881-1906: siirtyminen Kannuksen suvulle ja tilan lunastaminen kruunulta
Pyöriä sai uudet asukkaat vuonna 1877, kun sinne muutti Antti Kannus isänsä Juhon ja siskonsa Iidan kanssa (ensimmäinen henkikirjamerkintä). Viralliseksi muuttopäiväksi on merkitty 26.9.1878. Juho-isä lienee kuollut muutaman vuoden kuluttua muutosta ja Iida-sisko avioitui nivalaisen Markku Honkalan kanssa vuonna 1885 ja muutti takaisin Nivalaan. Antti Kannuksesta tuli Pyöriän isäntä 1881 ja hän osti tilan kruunulta 30.6.1891. Kauppahinta ilmenee Karoliina Yrtin perukirjasta vuodelta 1896 ja se oli 2 000 markkaa. Tila irtaimistoineen oli merkitty Karoliinan nimiin.
Vuonna 1896 Pyöriä oli jo kohtalaisen kokoinen maatila. Navetassa oli 10 lehmää, sonni, vasikka, hieho ja kuusi lammasta sekä tallissa yksi hevonen. Pihapiirissä oli pajarakennus, jossa työstettiin metalliesineitä, luultavasti lähinnä työkaluja, ja sahattiin oman metsän tukkipuista lankkuja. Metsätyökaluja olivat esimerkiksi piilukirves, justeeri, lankkusaha ja kirveet. Näillä tehtiin myös polttopuut, joita poltettiin päärakennuksen leivinuunissa ja kolmessa pönttöuunissa. Höyläpenkki ja höylät luettiin huonekaluiksi, joten puutöitä lienee tehty pirtissä iltaisin. Pajan ja metsätyökalujen lisäksi talon esineistöön kuuluivat pelto- ja navettatyökalut. Näitä olivat esimerkiksi karhi, kääntöaura (vältti), rusamasiini (viljanpuhdistuskone), viikatteet, sirpit, kuokat ja lapiot. Perukirjassa mainitaan silppumylly, jolla silputtiin heinää. Sama silppumylly on mahdollisesti edelleen navetan ylisillä. Tähän aikaan ei ollut vielä sähköä tai kunnollisia teitä. Sähköjä alettiin vetää kyliin vuodesta 1912 ja tieverkostoa alettiin rakentaa 1900-luvun alussa.
Antti Kannus oli ensimmäinen Pyöriän isäntä, jonka aikana tilaa kehitettiin voimakkaasti. Vuoden 1933 Suomen Maatilat -kirjassa todetaan, että silloiset 30 hehtaaria peltomaata on raivattu Juhon ja hänen isänsä Antin aikana. Peltoja raivattiin soita ojittamalla ja puustoa raivaamalla.
Perimätiedon mukaan Antti rakensi nykyisen hirsirunkoisen päärakennuksen vuonna 1896. Uuden isännän oli tarkoitus muuttaa perheensä kanssa vastavalmistuneeseen kotiin juhannukseksi. Emäntä Karoliina ja vastasyntyneet kaksoset kuolivat tuolloin.
Pyöriän asukkailla on ollut erityisen läheiset suhteet naapureihinsa Yrttiin ja Matolaan. Antti Kannus avioitui Yrtin isännän tyttären kanssa 1878. Yrtin ja Pyöriän nuoret miehet ovat olleet renkeinä puolin ja toisin. Yrtin emäntä Maria Simontytär Takkunen oli Antin isän Juhon serkku ja syntynyt samassa Kannuksen talossa Kalajoella. Marian elämäkerrasta voi lukea täältä.
Pyöriän vanhaisäntä Antti muutti Matolaan, kun isännyys vaihtui vuonna 1906.
Isäntäperhe
1877-1909 isäntä Antti Adaminpoika Kannus
1879-1896 vaimo Karoliina Yrtti
1881-1968 poika Juho Vihtori Kannus
1882-1903 tytär Ida Johanna Kannus
1885-1905 tytär Katariina Elisabeth Kannus
1887-1906 poika Antti Aatami Kannus
1890-1909 poika (Frans) Oskari Kannus
1891-1900 poika Emil Kannus
1893-1898 tytär Ruusa Maria Kannus
1895-1901 tytär Justiina Karoliina Kannus
1877-1881 Antin isä Juho Adam Adaminpoika Kannus
1877-18xx Antin sisar Ida Johanna Adamintytär Kannus
Loiset, itselliset ja mäkitupalaiset
1877-1896 mäkitupalainen Heikki Knuutila
1877-1896 vaimo Liisa
Piiat ja rengit
1883-1883 Anna Murto
1884-1888 Anna Tirinen
1888-1888 Fredrik Perkkiö
1890-1890 Veera Juola
1892-1892 Alrik Marjomaa
1893-1893 Maria Aikomus
1900-1900 Saara Haapakoski
1901-1903 Severiina Kivilahti
1904-1904 Ransa Haapakoski
1904-1905 Anna Knuutila
1906-1906 Sofia Kangasaho
?-? Aappo Perkkiö
1906-1968: Juho Kannuksen isännyyden aika
Omistussuhteiden vakiintuminen
Karoliinan kuoltua laadittiin perukirjoitus ja jakokirja, jota en ole toistaiseksi löytänyt arkistoista. Jakokirja jäljennettiin lainhuudatuksen liitteeksi olennaisilta osin 7.5.1906. Puolet tilasta jäi vanhalle isännälle Antille ja toinen puolikas jaettiin neljän lapsen kesken, joista jokainen sai 1/48 manttaalia. Perijöitä olivat Juho, Oskari, Iida ja Antti. Katria ei ole mainittu lainhuudatuksissa ja kolme nuorinta lasta olivat kuolleet lapsina.
Oskari ja Antti myivät omat osuutensa sisarelleen Iidalle ja tämän aviomiehelle Jaakko Jokelalle 3.9.1909 kauppahinnan ollessa yhteensä 4 400 markkaa. Pariskunta myi osuutensa Juholle 4.3.1913 viidentuhannen viidensadan markan hintaan.
Ensimmäinen sisarussarja
Ensimmäinen Pyöriällä syntynyt sukupolvi aikuistui 1900-1910 ja hajaantui maailmalle. Sisarussarjan kaikki miespuoliset jäsenet ja toinen lanko kävivät Amerikassa. Osa heistä palasi Suomeen, Oskari, Antti ja Katrin mies Sefanias jäivät sinne.
Juho jäi Pyöriän isännäksi ja avioitui 1908 Jenni Alatalon kanssa. Perhe alkoi kasvaa vuonna 1909 ja kaikkiaan he saivat yhdeksän lasta, joista kaksi kuoli pienenä.
Iida avioitui kruununtorppari Jaakko Jokelan kanssa ja muutti hänen luokseen Perkkiöön No 27. Pariskunta peri Iidan äidiltä pienen osan maatilasta vuonna 1909 ja Antti-isä myi heille puolet Pyöriästä vuonna 1913. Perimätiedon mukaan perhe asui 1910-luvulla Pyöriän isossa kamarissa talon tienpuoleisessa päässä. Perkkiö yhdistettiin kruununmetsään vuonna 1913. Iida ja Jaakko myivät osuutensa Juholle vuonna 1917 ja pariskunnan tiedetään asuneen Nurmen tilalla No 66 kuolemaansa asti.
Isännän sisar Katri oli avioitunut Sefanias Matolan kanssa 1906 ja pariskunta asui Kokon ja Matolan tilalla. Sefanias muutti Amerikkaan 1909 ja Katri takaisin kotiin Pyöriälle tyttärensä Martan kanssa. Sefanias jäi sille tielleen Amerikkaan ja muutti nimensä Steve Matsoniksi. Katri oli jätetty pois perinnönjaosta lienee siksi, että hän oli sisaruksista ainoa naimisissa oleva perinnönjaon aikaan. Myöhemmistä asiakirjoista selviää, että Amerikan leskeksi jäätyään hän sai osansa maatilasta. Pariskunta otti avioeron 28.12.1917, kun Sefanias ei palannut. Katri jäi tyttärensä Martan kanssa asumaan Pyöriälle itsellisenä ainakin vuoteen 1920, mihin asti henkikirjat on julkaistu. Heidän tiedetään asuneen Rasvan tilalla vuokralla vuoteen 1929 asti. Katri kuoli vuonna 1943.
Isännän veli Antti Aatami muutti Amerikkaan kaksi kertaa. Amerikanmatkojen välillä hän asui Haapaveden kirkonkylällä, osti kiinteistön ja perusti sinne valokuvausliikkeen. Lisäksi hän perusti Haapaveden ensimmäisen kioskin. Antin elämäkerrasta voi lukea täältä. Hän kuoli Amerikassa espanjantautiin 31-vuotiaana vuonna 1918. Hänen jälkeläisiään asuu yhä Amerikassa.
Juhon veli Oskari lähti rengiksi naapuritilalle Yrttiin 1909 ja Matolaan 1911, jossa hänen isänsä ja sisarensa tuolloin asuivat. Oskari muutti Amerikkaan vuonna 1911. Oskarin jälkeläisiä asuu USA:ssa yhä tänä päivänä.
Muut asukkaat
Pyöriän suuri talo oli suhteellisen tyhjänä vuosina 1909-1912. Tämän jälkeen sinne alkoi tulla tilapäisiä asukkaita, renkejä, piikoja, loisia ja mäkitupalaisia. Loiset olivat tilapäistä työväkeä, mitä suurehko talous tarvitsikin. Alla olevaan listaan on koostettu asukkaita. Enimmillään väkeä asui Pyöriällä 16 henkeä vuonna 1915. Suurin osa asui päärakennuksessa ja mäkitupalaisten perhe asui erillisessä rakennuksessa.
Juho Kannuksesta on säilynyt pitkä haastattelu, yhteensä neljä tuntia, ja se on äänitetty kahdessa osassa, 18. ja 20.8.1965. Haastattelussa hän kertoo Pyöriän ja Alakylän elämästä. Haastattelijana on Outi Huurre. Tarkemmat tiedot nauhoitteesta löydät täältä.
Pyöriän tila vuonna 1933
"PYÖRIÄ 19 km Nivalan asemalta. Omistaja v:sta 1906 Juho Kannus, jonka suvulla se on ollut 60 v. Lunastettu perintötilaksi n. 36 v. sitten. Erotettu 2 ha:n suuruinen palstatila. Pinta-ala 180 ha; siitä peltoa 30, luonnonniittyä 3, metsämaata 137 ja joutomaata 10 ha. Pellot tasaisia savi- ja hiekkamulta- sekä suomaita (n. 2/3). Pellot on raivattu nyk. omistajan ja hänen isänsä aikana. Talouskeskus niiden reunassa, kylätien varrella. Päärakennuksessa on 5 huonetta. 20 lehmän navetta uusittu 1931; siinä on vesi-johto. Vapaa viljelys. V. 1931 oli 1 ha ruista, 1,5 kauraa, 2,5 ohraa, 1 sekaviljaa, 0,35 perunaa, 0,5 rehujuurikasveja, 20,15 heinää, 2 laidunta ja 1 ha kesantoa. Kotieläimiä: 2 hevosta, 15 lehmää, 1 sonni, 2 sikaa, 7 lammasta ja 5 kanaa. Myydään voita ja lihaa Nivalan osuuskauppaan. Sekametsä. Käyttövoimana polttomoottori." Lähde: Suomen maatilat V osa.
Isäntäperhe
1881-1968 Juho Kannus
1908-1931 vaimo Jenni Malakiaantytär Kannus os. Alatalo
1909-1992 poika Vilho Kannus
1910-193x tytär Anni Kannus
1912-1912 poika Veeti Kannus
1914-197x poika Veikko Kannus
1916-199x tytär Tyyne Kannus
1919-19xx poika Väinö Kannus
1920-196x tytär Tellervo Kannus
1926-1926 poika Arvo Kannus
Piiat ja rengit
1907-1907 Markus Anttila
1908-190x Naimi Niskala
1908-190x Erkki Kivilahti
1910-1910 Jenny Aittola
1912-1912 Agneta Manni
1912-1912 Leonard Haapakoski
1914-1915 Sakari Vauhkala
1915-1915 Emil Savikko
1916-1916 Otto Kivilahti
1916-1917 Katri Nivala
1917-1917 Matti Haapakoski
1920-1920 Selma Hietasaari
Mäkitupalaiset ja loiset
1912- loinen Katri Matola, tytär
1914-1915 mäkitupalainen Heikki Marttila, vaimo Riitta, yksi poika
1915-1915 loinen August Kivilahti, vaimo Albertiina, kolme tytärtä
Lähteet
Maakirjat
Rippikirjat
| 1833-1839 | 1845-1851 (Pyöriä No 42) |
1845-1851 (Yrtti No 40, ensimmäinen sivu) | 1845-1851 (Yrtti No 40, toinen sivu |1862-1869 |
Henkikirjat 1845-
1845 | 1846 | 1847 | 1848 | 1849 | 1851 |1852 | 1853 | 1854 | 1856 |1857 | 1858 | 1860 | 1861 | 1862 | 1863 | 1864 | 1865 | 1866 | 1868 | 1869 | 1870 | 1871 | 1872 | 1873 | 1874 | 1875 | 1876 | 1877 | 1879 | 1880 | 1881 | 1882 | 1883 | 1884 | 1885 | 1886 | 1887 | 1888 | 1890 | 1892 | 1893 | 1894 | 1901 | 1902 | 1903 | 1904 |1905 |1906 | 1907 |1908 |1910 |1911 |1912 |1913 |1914 |1915 | 1916 |1917 |1919 |
Amerikkaan muuttaneita 1902-1914
1902 |
1903 |
1904 |
1905 |
1906 |
1907 |
1908 |
1910 |
1911 |
1912 |
1913 |
1914 |
Perukirjat
Piippolan tuomiokunnan arkisto - Perukirjat 1891-1903 (EcIV:1), jakso 314: 1896, no 19 Justiina Karoliina Yrtti; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77804988 / Viitattu 18.1.2020
Kartat
| 1750 |
1753 |
1802 |
1870 |
1877 |
1919 |
Muut lähteet
Sukutilat webissä: http://sukutilat.sarka.fi/
Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmatietokanta: Juho Kannuksen haastattelu 18.8.1965, haastattelu jatkuu 20.8.1965