Takaisin päävalikkoon

Selvennettyjä ja suomennettuja käräjäkirjoja - Kitee ja Tohmajärvi

Kiteen käräjät 28.10.1637

Käännös: Veli Pekka Toropainen

196v-197v

Kiteen pogostan kirkkoherra Jöran syytti lokakuussa 1637 venäläistä tiakkaa Iivana Simananpoikaa vaimonsa halventamisesta. Tiakka kielsi tämän ja sanoi, ettei kukaan voinut todistaa tällaista. Tiakka oli tullut kirkkoherran taloon humalassa ja pyytänyt juotavaa kirkkoherran vaimolta. Vaimo oli antanut hänelle puoli kannullista olutta ja mennyt ulos. Iivana oli juonut oluen ja mennyt maata kirkkoherran tuvan penkille. Samaan aikaan veronkeruumiehet olivat olleet ryyppäämässä kirkkoherran luona. He olivat lähteneet kirkkoherran luota ja lähettäneet virstan kuljettuaan Petri Sergeinpojan ja Mikifara Petrinpojan hakemaan jälkeen jäänyttä tiakkaa kirkkoherran tuvasta. Kun miehet olivat tulleet tupaan, oli tiakka ollut aivan humalassa. Paikalla oli ollut vain piika, eivätkä kirkkoherra tai hänen vaimonsa olleet kotona. Miehet olivat ottaneet tiakan mukaansa. Kun miehiltä kysyttiin, oliko tiakka sanonut jotakin sopimatonta papin vaimosta, evät nämä sanoneet kuulleensa mitään sellaista. Mikifara tosin lisäsi, että kun he olivat vieneet tiakkaa pois papin talosta, oli heitä vastaan tullut eräs vaimo. Tälle tiakka oli sanonut, että tuohan vanttuusi tänne, niin minä teen sinulle kuten tein papin vaimolle. Tämän tiakka kielsi täysin. Petri Sergeinpoika totesi, ettei hän ollut kuullut mitään tällaista. Jyrki Jeusenpoika ja Bogdan Jakofleff todistivat, että he olivat kuulleet Mikifaran ja Petrin sanovan, että kirkkoherra olisi löytänyt vaimonsa ja tiakan aitastaan kahden kesken. Myös Mikko Karppanen kertoi kuulleensa tämän Petriltä. Starosta Nesteri Ivanoff kertoi kuulleensa, kuinka Mikifara ja Petri olivat sanoneet tiakalle, että he halusivat kurittaa tätä tämän synneistä. Tämän jälkeen olivat miehet heittäneet vettä toistensa päälle. Tiakka oli vastannut, että kyllä te nyt hymyilette, mutta itkette vielä kun asia saadaan käsitellyksi loppuun. Muutaman päivän kuluttua tiakka oli sanonut heille uudelleen, että älkää hymyilkö minulle, minä olen syytön. Lautakunta katsoi tarkkaan harkittuaan, että Mikifara ja Petri olivat tämän perättömän huhun alullepanijoita. Molemmille heille tuomittiin siksi 40 markan sakko. Kirkkoherran vaimo ja tiakka vapautettiin kokonaan epäilyistä.

Kiteen, Liperin ja Pielisjärven käräjät 19.8.1641

Käännös: Veli Pekka Toropainen

100-100v.

Kiteen käräjillä elokuussa 1641 Iivana Simananpoika (kirjurin Iivari Simonpoika) kantoi hövitsman Konrad Simonpoikaa vastaan siitä, että hän oli menettänyt kaksi vuotta aiemmin ristin messun aikaan toukokuussa vyönsä, josta roikkui puukko. Iivana epäili, että Konrad oli ottanut sen kun hän nukkui humalaansa. Eräs Muskoviitin rajan yli paennut Miikkula oli sitten vienyt sen mukanaan. Asia lykättiin seuraaville käräjille.

100v-101.

Kiteen käräjillä elokuussa 1641 määrättiin koko lautakunta ja tiakka Iivari Simonpoika (oikealta nimeltään Iivana Simananpoika, jonka kirjuri on kirjoittanut latinalaiseen muotoon, kuten muitakin nimiä) katsastamaan Nesteri Iivananpojan ja Sakari Hodarinpojan ulkomaaomistukset. Samaan aikaan Iivana määrättiin yhdessä lautakunnan kanssa suorittamaan myös kaksi muuta katselmusta.

Kiteen käräjät 24.─25.8.1642

Käännös: Veli Pekka Toropainen

200v-201

Kiteen käräjillä elokuussa 1642 Lauri Klemetinpoika Juurikkajärveltä valitti, että saman kylän Olli Mononen poikineen oli lyönyt häneen kaksi verihaavaa kaskella. Monosen mukaan Lauri oli ensin lyönyt hänen poikiinsa kolme mustelmaa. Osapuolet tuomittiin sakkoihin näistä vammoista.

Kiteen käräjät 26.─27.3.1661

Käännös: Veli Pekka Toropainen

1183

Maaliskuussa 1661 Abraham Mustonen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan Pekka Heikinpojan haasteeseen.

Kiteen käräjät 10.-12.3.1663

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 51-52

Maaliskuussa 1663 Suorlahden Abraham Mustoselle tuomittiin kolmen markan sakko, kun ei saapunut vastaamaan Heikki Sorvarin esittämään varkaussyytteeseen.

s. 55

Maaliskuussa 1663 mainitaan Kiteen käräjillä Tohmajärven Olli Immosen toinen veljenpoika Risto nuottaa koskevassa perintöasiassa.

s. 183

Maaliskuussa 1663 Abraham Mustonen tuomittiin kolmen markan sakkoon, kun ei saapunut vastaamaan Pekka Heikinpojan haasteeseen.

1080─1080v

Maaliskuussa 1663 ilmoitettiin, että Kiiro Martinpoika Siloiselta oli kadonnut uusi vaippa Heikki Juhanpoika Hämäläisen vuoksi.

1080v

Maaliskuussa 1663 määrättiin Erkki Lappalainen korvaamaan Kiiro Martinoffille tämän työreki yhdellä kuparitaalarilla.

1083

Maaliskuussa 1663 Knuutti Reijunen kertoi, että hän oli menettänyt joitakin vuosia sitten sadan kyynärän mittaisen puolinuotan. Tähän syylliseksi hän epäili Olli Immosta. Ollin veljenpoika Risto Immonen kertoi, että kun he olivat eronneet pesästä Ollin kanssa, oli tällä ollut oma nuottansa, joka ei tullut mukaan perinnönjakoon. Nuotta oli nyt Riston veljellä Knuutilla. Mistä nuotta oli alun perin kotoisin, hän ei tiennyt. Ollikaan ei nyt ollut paikalla käräjillä.

Kiteen käräjät 12.─13.10.1663

Käännös: Veli Pekka Toropainen

1083v

Lokakuussa 1663 Lassi Ollinpoika Immonen valitti, että Lars Flemingin amtmanni Zacharias Månsson oli ottanut häneltä ohria hänen ollessaan jonkin aikaa Flemingin hovileirin lampuotina. Amtmannin mukaan Immonen oli karannut talvella tilaltaan luvatta ja siirtynyt paroni Cronstiernan rälssin lampuodiksi. Keväällä hän oli kuitenkin kylvänyt vähän ohria entisen tilansa maille luvatta. Koska Immonen oli itse karannut luvatta ja sitten ottanut maata käyttöönsä luvatta, oikeus hylkäsi hänen vaateensa saada ohrat.

Tohmajärven käräjät 21.-22.10.1663

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 43-44

Lokakuussa 1663 Olli Immosella oli hallussaan sadan sylen mittainen nuotta, joka hänelle oli jätetty edellisen ruptuurin aikaan säilytykseen. Ollila oli kuitenkin perinnönjako kesken hänen veljenpoikansa Knuutti Immosen kanssa.

1077─1077v

Lokakuussa 1663 Knuutti Reijunen kertoi antaneensa paetessaan ruptuuria Savoon sata kyynärää nuottaa Olli Immoselle säilytettäväksi. Hän oli saanut nuotasta takaisin vain 50 kyynärää. Ollin veljenpoika Knuutti Immonen todisti, että kun he olivat suorittaneet perinnönjaon, oli talossa ollut vieras nuotta. Koska Olli ei ollut saapunut oikeuteen lainlukija Samuel Mattssonin aikana, vaikka Pekka Rautia oli hänet usein haastanut, määrättiin Immonen korvaamaan nuottaa 80 kyynärää tai sen arvo rahassa. Koska nuotta oli ollut niin monta vuotta hänen hallussaan, tuli hänen suorittaa myös siitä korvaus. Asia annettiin ulosottoon.

1078─1078v

Lokakuussa 1663 Olli Rautiainen kertoi ottaneensa joitakin vuosia aiemmin lainaan jalkajousen Heikki Matikaiselta. Sen hän halusi vaadittaessa palauttaa. Heikin veli Iivari Matikainen arveli, että Olli voisi pitää jousen niistä rahoista, jotka Iivari oli hänelle velkaa. Oikeus kuitenkin katsoi, että kummankin osapuolen oli hoidettava asiansa erillään toisistaan.

Kiteen käräjät 26.─27.1.1665

Käännös: Veli Pekka Toropainen

994

Tammikuussa 1665 määrättiin Lassi Toropainen maksamaan yksi riikintaalari kengitysseppä Olli Kontiaiselle. Kontiainen oli lääkinnyt Toropaisen muutama vuosi aiemmin puukolla Niilo Makkaseen lyömän haavan.

994─994v.

Tammikuussa 1665 kerrottiin, että Paavo Rouvinen oli ottanut vuotta aiemmin veljensä Matti Rouvisen pyynnöstä kuusi tynnyriä tämän tervaa myydäkseen ne Viipurissa. Näistä tynnyreistä hän ei ollut vielä tehnyt tiliä. Lautamies Yrjö Halonen kuitenkin kertoi, että hän oli saanut tervasta viisi tynnyriä. Hänet määrättiin maksamaan ne Matille, joka sai vielä hakea yhden tynnyrin hinnan veljeltään.

994v

Tammikuussa 1665 Tahvo Ruottinen, Antti Hirvonen ja Heikki Kilponen määrättiin maksamaan arviosakkoina 20 kappaa ohria Matti Laasoselle, jolta heidän karjansa oli syönyt saman määrän viljaa.

Kiteen käräjät 23.─24.9.1665

Käännös: Veli Pekka Toropainen

1040v

Syyskuussa 1665 Pekka Leinonen kertoi olevansa velkaa taalarin ja kuusi äyriä kuparia Heikki Makkosen leskelle Kirsti Matintyttärelle. Hänet määrättiin maksamaan velkansa.

1040v─1041

Syyskuussa 1665 tuomittiin Oravisalon Heikki Makkonen kolmen markan sakkoon, sillä hän ei tullut vastaamaan tappelemisesta Paavo Karhuselle.

1042

Syyskuussa 1665 Heikki Toropainen tuomittiin kolmen markan sakkoon, kun ei tullut vastaamaan oikeuteen haukuttuaan veljeään Lassi Toropaista.

1042

Syyskuussa 1665 oikeus määräsi miehet jakamaan veljesten Heikki ja Lassi Toropaisen omistukset sekä viljellyssä että viljelemättömässä maassa.

1042─1042v

Koska Kiteen kirkko oli poltettu ruptuurin aikana, määrättiin Kiteen rahvas syyskuussa 1665 hankkimaan uuden kirkon paikalle tukkeja ja muuta tarvittavaa rangaistuksen uhalla.

Kiteen käräjät 29.-30.1.1666

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 10

Tammikuussa 1666 määrättiin että Suorlahden Abraham Mustonen menetti saavuttamansa hyödyn niistä heinistä, jotka hän oli korjannut Suorlahden hovin maalta. Hänen köyhyytensä vuoksi hänet kuitenkin armahdettiin sakoista.

886─886v.

Tammikuussa 1666 Olli Rouvinen määrättiin maksamaan veljelleen Jaakko Rouviselle 16 kuparitaalaria tämän isänperintönä hevosista ja yhdestä veneestä.

886v.

Tammikuussa 1666 ilmoitettiin, että koska Olli Rouvinen oli ottanut veljeltään Jaakolta viisi tynnyriä tervaa myydäkseen ne Lappeenrannassa, tuli hänen maksaa tälle neljästä tynnyristä 11 taalaria 16 äyriä kuparia, jotta käsi löisi kättä (hand bör hand fånge). Viides tynnyri oli mennyt muiden täyttämiseen myyntipaikalla.

887v

Tammikuussa 1666 Pekka Ravinen vakuutti oikeudelle, että hän oli kuullut Sipi Heikinpoika Makkosen sanovan, että hänen isänsä Heikki Makkonen maksaisi Hemminki Skinnarin lampaan. Tästä Skinnari oli saanut syytä epäillä, että Makkonen olisi varastanut ne neljä lammasta, jotka häneltä katosivat neljä vuotta aiemmin.

888

Tammikuussa 1666 määrättiin suoritettavaksi katselmus Potoskavaarassa Kiiro Martinpojan ja Niilo Hilvosen riidanalaisella kaskella ja erämaassa.

891

Tammikuussa 1666 määrättiin että Suorlahden Abraham Mustonen menetti saavuttamansa hyödyn niistä heinistä, jotka hän oli korjannut Suorlahden hovin maalta. Hänen köyhyytensä vuoksi hänet kuitenkin armahdettiin sakoista.

891─891v

Tammikuussa 1666 Heikki Toropainen määrättiin palauttamaan veljelleen se sormus, joka oli ollut heidän vanhempiensa oma. Heikin vaatimus saada veljeltään Lassi Toropaiselta tälle antamansa viisi kuparitaalaria hylättiin, sillä maata oli hallittu yhdessä heidän isänsä eläessä.

892

Tammikuussa 1666 määrättiin Antti Silvonen ulosmittaamaan Oravisalon Heikki Makkoselta viisi kuparimarkkaa rahtikorvausta niistä neljästä tervatynnyristä, jotka Yrjö Halonen oli vienyt hänen puolestaan Lappeenrantaan.

892─892v

Tammikuussa 1666 määrättiin Potoskavaaran Lassi Immonen palauttamaan Hiipposelle (etunimi puuttuu asiakirjan tuhoutumisen vuoksi) ne kolme varsaa, jotka hän oli saanut hevosten vaihtokaupassa. Hänen tuli saada oma hevosensa takaisin. Kaupassa oli sovittu niin, että se purkautuisi kolmen viikon sisällä, mikäli Immosen antama hevonen ei kelpaisi kruunulle ratsuhevoseksi. Kun ratsumestari Jürgen Pistolekors ei ollut kelpuuttanut hevosta, oli Hiipponen tarjonnut sitä takaisin Immoselle, joka ei halunnut ottaa sitä enää. Ne kymmenen kuparimarkkaa, jotka Hiipponen oli antanut Immoselle välirahana, sai tämä pitää rehukustannuksina oikeuden päätöksellä.

Kiteen käräjät 12.─13.9.1666

Käännös: Veli Pekka Toropainen

958v─959

Syyskuussa 1666 arrendaattori jalo ja miehuullinen Jakob Ruuth kertoi oikeudelle, kuinka talollinen Pekka Makkosen vaimo Maisa Laasonen oli tunnustanut kuolinvuoteellaan Pälkjärven kirkkoherra Mattsille, että arrendaattori oli pahoinpidellyt häntä neljä vuotta aiemmin ja antanut panna hänet jalkapuuhun. Tämä johti nyt hänen kuolemaansa. Lautamiehet Antti Silvonen ja Yrjö Halonen sekä vainajan sisar Seikka Laasotar kertoivat kuitenkin oikeudelle, ettei arrendaattori ollut millään tavoin pahoinpidellyt häntä. Tukissa Ruuth oli häntä istuttanut tunnin vastahakoisuuden vuoksi. Tämän jälkeen hän oli elänyt ja työskennellyt terveenä kolme vuotta. Maisa ei myöskään ollut puhunut kenellekään pahoinpitelystä.

960

Syyskuussa 1666 Kiteen pogostan asukkaat ja talolliset valittivat, että Kaikkivaltias Jumala oli rankaissut heitä kuluneena kesänä kylmyydellä ja hallalla, jonka tähden suurin osa heidän satoaan oli tuhoutunut. Odotettavissa oli kurjuutta ja nälkää tulevana vuotena.

962v

Syyskuussa 1666 lautamiehet Kiiro Martinpoika ja Mikko Hirvonen määrättiin suorittamaan katselmus sillä niityllä Kiteenlahdella, jolta Jussi Laasonen väitti naapurinsa Kosta Mustapäänpojan korjanneen heinät luvatta.

963─963v

Syyskuussa 1666 Knuutti Reijunen valitti Kiteen kylän Tuomas Ritmasen ja hänen kahden poikansa hyökänneen hänen kimppuunsa kirkkotiellä juhannuksena, joka sattui sunnuntaiksi. Hän oli kaatunut tästä ja saanut lyönneistä kolme mustelmaa käteen, käsivarteen ja selkään. Lautamies Kiiro Martinpoika oli kiiruhtanut erottamaan miehiä ja häntä oli revitty hiuksista ja lyöty kepillä selkään. Tästä hänelle ei ollut kuitenkaan syntynyt vammoja. Köyhyytensä vuoksi Ritmaset saivat maksaakseen yhdessä vain 40 markan sakon sapattirikoksesta sekä yhdeksän markkaa mustelmista ja kuusi markkaa Kiiron pahoinpitelystä.

964

Syyskuussa 1666 Iivana Purkar kertoi oikeudelle, että Kiteenlahden Kosta Jyrkinpoika oli kertonut hänelle, minkä puun alla metsässä olivat seppä Kiiro Martinpojan varastetut pajakalut. Lisäksi hän oli antanut yhden Kiirolta varastetuista viikatteista Iivanalle.

964v

Syyskuussa 1666 kirkkoherra Jöran kertoi lautamies Mikko Hirvosen tarkastaneen Heikki Sorvaisen Heikki Lassinpoika Ruuttiin lyömät haavat. Tämän vasen käsi oli ollut aivan sininen ja vasemmassa jalassa oli avohaava, minkä vuoksi hän ei päässyt käräjille.

Kiteen käräjät 31.1.1667

Käännös: Veli Pekka Toropainen

704

Tammikuussa 1667 ilmoitettiin, että amtmanni Zacharias Månsson oli antanut 5. toukokuuta 1663 Kiiro Martinpojalle Potoskavaarasta sen tilan, josta Paavo ja Simo Turoinen olivat joutuneet luopumaan suuren köyhyytensä vuoksi. Tilan hallinta vahvistettiin Kiirolle niin pitkäksi aikaa kuin hän kykenisi maksanaan siitä verot ja suoritukset herrasväelleen.

704v.

Tammikuussa 1667 määrättiin Yrjö Halonen ja Antti Silvonen ulosmittaamaan Paavo Rouviselta 15 kuparitaalaria, jotka kuuluivat hänen veljelleen Reko Rouviselle sakkoina tappelemisesta Hemminki Skinnarin poikien kanssa. Paavokin sanoi olleensa osallisena tappelussa ja katsoi osan rahoista kuuluvan itselleen. Lautakunnan mukaan Paavo ei kuitenkaan ollut paikalla, kun asiaa käsiteltiin. Rekon mukaan Paavo oli saanut vain harvoja iskuja. Oikeus määräsi, että Rekon tuli saada rahansa ja Paavo voisi hankkia korvausta toisessa oikeusjutussa.

704v─705

Tammikuussa 1667 oikeus määräsi Mikko Hukkaisen pitämään sen kahden kapan maan, jonka hän oli kaskennut ja hänen naapurinsa Pekko Leppäinen halusi omia.

705v.

Tammikuussa 1667 määrättiin Matti Rouvinen palauttamaan veljelleen Paavo Rouviselle se vene, jonka hän oli tältä lainannut. Veneen arvo oli ainoastaan kymmenen kupariäyriä, sillä se oli vanha ja pieni.

707v─708

Tammikuussa 1667 Pekka Yrjönpoika määrättiin maksamaan Matti Pakariselle ne kymmenen kuparitaalaria, jotka hän oli velkaa hevoskaupasta. Pekka sai lisäksi kolmen markan sakon oikeuden tuomion moittimisesta ja kolmen markan sakon lautamies Antti Silvosen haukkumisesta. Lautamies Matti Pakarista hän haukkui noitaukoksi ja tämän osalta asia lykättiin seuraaville käräjille. Tämän Pekka sanoi voivansa todistaa, mutta hänen todistajansa eivät nyt olleet paikalla.

710

Tammikuussa 1667 Lassi Heikinpoika Toropa määrättiin maksamaan Maunu Riikoselle kuusi kuparitaalaria hevoskaupasta. Lisäksi hän sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan oikeuteen selvästä velasta haastettuna.

Kiteen käräjät 20.─21.9.1667

Käännös: Veli Pekka Toropainen

811v

Syyskuussa 1667 oikeus määräsi Kiiro Martinpojan Jumalan lain 33 luvun ja maanlain maankaaren perusteella elättämään ja pitämään kunniassa appensa tämän kuolinpäivään. Tämän Kiiro sanoikin mielellään tekevänsä. Mutta appi Turroisen vaatimukseen saada lehmä ja kattila hän ei suostunut, sillä lautamies Reijusen todistuksen mukaan karhu oli repinyt ja syönyt lehmän ja kattilan Kiiro oli antanut pojalleen Vasilille.

811v─812

Syyskuussa 1667 ilmoitettiin, että Heikki Timonen oli asunut tilallaan Kiteenlahdessa 20 vuotta ja maksanut siitä veronsa. Venäjän vallan aikana tilaa olivat asuneet kaksi veljestä. Oikeus myönsi hänelle nyt tilaan asumisoikeuden niin pitkäksi aikaa kuin hän suorittaisi siitä verot. Oikeus määräsi myös katselmusmiehet sille kaskelle, jonka Heikki väitti Potoskavaaran Pekka Jussinpoika Leinosen kaataneen hänen mailleen. Samat miehet saivat suorittaa katselmuksen myös Heikin ja Tuomo Hakulisen riidanalaisesta Sällinvaaran niitystä.

813

Syyskuussa 1667 jaettiin Ruppovaarassa sijainnut humalatarha, joka aiemmin oli ollut kahden veljeksen hallussa, Olli Kankkusen, Frans Hirvosen ja Iivari Iivarinpojan välillä.

813

Syyskuussa 1667 amtmanni Zacharias Månsson valitti, että Heikki Immonen, Lassi Pekanpoika Toropainen, Pekka Kurppa ja Heikki Sorvonen olivat tullessaan suorittamaan tilojensa taksvärkkiä tulleet tupaan ja hävyttömin sanoin vaatineet amtmannia näyttämään herrasväeltä saapuneen kirjeen. He olivat vaatineet päivätöihinsä helpotusta, sillä he olettivat, että kirjeessä luvattiin sitä. Kullekin heistä määrättiin kuuden markan sakko. Mikäli he osoittautuisivat vielä nenäkkäiksi, rangaistaisiin heitä korvien leikkaamisella (med höre straff).

813v─814

Syyskuussa 1667 kerrottiin, että Lassi Toropainen oli kuullut Ortuska Mironoffin pojan Simon naureskelleen ja sanoneen Heikki Skinnarin tervaspuiden palaessa: ” Jo ruodzin miehen terwaxet pölöä.”

814

Syyskuussa 1667 Kiteen talonpoikia kehotettiin jälleen rangaistuksen uhalla rakentamaan kirkkonsa, joka oli poltettu ruptuurin aikana.

814v

Syyskuussa 1667 Mikko Hirvonen määrättiin maksamaan Matti Toivoselle tynnyri rukiita, jotka hänen sikansa oli syönyt tältä.

815

Syyskuussa 1667 Kiiro Martinpoika määrättiin maksamaan oman tunnustuksensa mukaan Maria Ollintyttärelle kuusi kappaa viljaa tämän palkkana.

816─816v

Syyskuussa 1667 Kantosyrjän Heikki Immonen valitti naapurinsa Mikko Antinpojan omineen hänen myllynsä viime kesänä. Mikko oli korjannut sen parilla kiviä, vaikka mylly oli kuulunut ikimuistoisista ajoista hänen tilaansa, minkä lautakuntakin yksimielisesti vakuutti. Mikko ilmoitti, että Immosen edeltäjä tilalla ennen kuin se joutui vapaaherrakunnan alle, oli ostanut myllyn toiselta isännältä kylässä. Siksi Mikko katsoi, että hän voisi saada myllyn takaisin oman tilansa alle. Lautakunnan mukaan mylly oli kuitenkin aina kuulunut Immosen tilalle ja hänelle se myös määrättiin jäämään.

Kiteen käräjät 28.─29.11.1667

Käännös: Veli Pekka Toropainen

855v.

Marraskuussa 1667 Juurikkajärven Hannu Maliselle myönnettiin omistusten katselmus Papinniemen kaskeen, josta hän riiteli Niinikummun Antti Torvisen kanssa. Kun Kontiolahden Olli Pöllinen tunnusti, että häneltä karannut tuli oli polttanut kahdeksan syltä Hannun tervaksia ja osan vapaaherrakunnan metsää, määrättiin hänet korvaamaan tervakset, joista arvioitiin saatavan neljä tynnyriä tervaa.

Kiteen käräjät 17.2.1668

Käännös: Veli Pekka Toropainen

600v

Helmikuussa 1668 Olli ja Risto Immonen määrättiin maksamaan Tahvo Lassinpoika Vilkolle 29 taalaria ja 24 äyriä kuparia tämän veljen Pentti Lassinpojan sotamiehen palkkaa. Tämän jälkeen Immoset olivat korvanneet koko Pentin 250 taalarin palkan.

600v

Helmikuussa 1668 Heikki Makkonen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan käräjille vastaamaan lautamies Yrjö Halosen haukkumisesta.

600v─601

Helmikuussa 1668 Jaakko Paavonpoika Rouvinen vaati entiseltä arrendaattorilta Jakob Ruuthilta 15 kuparitaalaria hevosesta, jonka arvo oli 20 taalaria. Koska Ruuthia ei ollut haastettu käräjille, lykättiin asia seuraaville käräjille. Rouvinen valitti vielä, että vaikka hän ei omistanut hevosta tai lehmää, vaan ainoastaan yhden lampaan, ja hän oli saanut kylvöstään vain kaksi tynnyriä viljaa, oli hänelle asetettu 1½ ruplan vero. Arviomiehet alensivat nyt tämän summan lautakunnan todistuksen perusteella puoleen ruplaan.

601

Helmikuussa 1668 ilmoitettiin, että Reko Rouvinen oli määrätty jo edellisen vuoden käräjillä 1. helmikuuta esittämään takuumiehet veronmaksulleen siltä tilalta, jonka hän oli ottanut viljelykseen veljensä jälkeen Rääkkylän kylästä. Hän ei voinut esittää takaajia eikä niitä ollut odotettavissa tulevaisuudessakaan. Lautakunnan todistuksen mukaan hän ei voisi pitää tilaa, sillä hänellä ei ollut hevosta eikä lehmää. Koska paroni Cronstierna tulisi kärsimään tästä vahinkoa, otettiin tila häneltä pois.

601v

Helmikuussa 1668 määrättiin Yrjö Halonen maksamaan Matti Rouviselle kaksi kuparitaalaria tervasta.

603v

Helmikuussa 1668 lautamies Matti Pakarinen vaati, että Pekka Yrjönpojan olisi vihdoin vastattava siitä, että tämä oli haukkunut häntä loitsu-ukoksi (trolkarl) istuvan oikeuden edessä 1. helmikuuta 1667. Pekka ei ollut saapunut käräjille, vaikka hänet oli niille haastettu. Lisäksi Pekka oli ilmoittanut voivansa osoittaa asian todeksi todistajien avulla. Koska Pekalla oli ollut aikaa jo vuoden ja päivän tuoda todistajat oikeuteen, tuomittiin hänet perättömästä haukkumisesta 40 markan sakkoon ja Matti sanoista vapaaksi.

Kiteen käräjät 4.-5.9.1668

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 47v

Syyskuussa 1668 tuomittiin Suorlahden Abraham Mustonen repimään aitansa, joka tukki vanhan yleisen tien. Hän ei saanut sakkoa, kun pystyi osoittamaan, että hänen edeltäjänsä hänen tilallaan oli pystyttänyt sen. Sen sijaan hänelle tuomittiin 40 markan uhkasakko, mikäli hän ei repinyt aitaa.

s. 51v-52

Syyskuussa 1668 amtmanni Zacharias Månsson valitti kirkkoherran torppareista Abraham Mustasta ja Pekko Savolaisesta, että nämä olivat hakanneet hovin maalle 13 kopan suuruisen kasken. Musta pyysi anteeksiantoa, sillä hän ei ollut tiennyt kenelle maa kuuluu. Kun lautakunta pyysi kummallekin armahdusta, vapautettiin heidät sakoista. Kylvönsä ja satonsa he menettivät hovin herrasväelle.

637

Syyskuussa 1668 Jaakko Rouvinen määrättiin maksamaan edellisen vuoden veronsa arvioluettelon mukaan. Lisäksi hänen olisi tullut saada kolmen markan sakko vastahakoisuudestaan, mutta hänet armahdettiin siitä hänen köyhyytensä vuoksi.

637

Syyskuussa 1668 tuomittiin Suorlahden Abraham Mustonen repimään aitansa, joka tukki vanhan yleisen tien. Hän ei saanut sakkoa, kun pystyi osoittamaan, että hänen edeltäjänsä hänen tilallaan oli pystyttänyt sen. Sen sijaan hänelle tuomittiin 40 markan uhkasakko, mikäli hän ei repinyt aitaa.

637v

Syyskuussa 1668 Lassi Immonen määrättiin antamaan takaisin niin monta tukkia, kuin kuului siihen rakennukseen, jonka hän oli ottanut Potoskavaarasta siltä autiotilalta, jonka Lassi Yrjönpoika oli ottanut verolle. Hänet armahdettiin sakosta, sillä hän sanoi saaneensa luvan rakennuksen ottamiseen amtmannilta.

637v

Syyskuussa 1668 Jehkimänvaaran Lassi Yrjönpoika oli valittanut, että Lassi Sairanen, Lassi Immonen, Heikki Karvinen ja Paavo Kontiainen Potoskavaarasta olivat kaataneet kasken hänen maalleen. Lautamiehet Yrjö Halonen, Heikki Timonen, Knuutti Reijunen ja Kiiro Martinpoika määrättiin suorittamaan paikalla katselmus. Kasken kaatajat määrättiin maksamaan vero siitä viljasta, jonka he korjaisivat kaskesta.

638v─639

Syyskuussa 1668 Kantosyrjän Metsä Mikko valitti naapuristaan Heikki Immosesta. Immonen oli hänen mukaansa hakannut hänen maalleen heidän kylänsä viereen neljän kapanalan kasken. Koska maa oli Immosen ja lautakunnan todistuksen mukaan heidän yhteismaataan, sai Immonen pitää sen itsellään kolmen sadon ajan. Kun se pantaisiin sen jälkeen karjalle, palautuisi se yhteismaaksi.

640v─641

Syyskuussa 1668 amtmanni Zacharias Månsson valitti kirkkoherran torppareista Abraham Mustasta ja Pekko Savolaisesta, että nämä olivat hakanneet hovin maalle 13 kopan suuruisen kasken. Musta pyysi anteeksiantoa, sillä hän ei ollut tiennyt kenelle maa kuuluu. Kun lautakunta pyysi kummallekin armahdusta, vapautettiin heidät sakoista. Kylvönsä ja satonsa he menettivät hovin herrasväelle.

641v

Syyskuussa 1668 venäläinen talonpoika ja lautamies Kiiro Martinpoika Potoskavaarasta valitti, että amtmanni Zacharias Månsson oli antanut vuonna 1663 hänelle asumisoikeuskirjan saman kylän toiseen tilaan, jonka Simo Turunen oli jättänyt autioksi. Nyt amtmanni oli kuitenkin ottanut häneltä tämän tilan pois. Tämä oli tapahtunut siksi, että amtmannin armollinen herra oli kirjoittanut, ettei yhdellekään talonpojalle saisi antaa kahta tilaa viljeltäväksi samanaikaisesti. Kiiron mukaan hänen oma tilansa oli heikko ja sijaitsi huonolla paikalla niin, ettei hän voinut saada elantoaan pelkästään siltä. Tämän lautakuntakin todisti. Siksi Kiiro anoi nöyrimmin, että hän saisi muuttaa pois tilalta tai että hänelle annettaisiin lisää maata. Asia alistettiin armollisen herran harkittavaksi. Oikeus suositteli Kiirolle parempia oloja, sillä hän oli aina asunut paikallaan eikä ollut karannut paikalta ruptuurin aikana muiden ryssien tavoin.

Kiteen käräjät 15.-16.2.1669

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 6

Helmikuussa 1669 Rantasalmen Joutsenmäen Niilo Koikkalainen kertoi pestanneensa vuonna 1659 itselleen sotamiehen Heikki Matinpoika Toropaisesta. Tämä oli karannut vuonna 1664 Käkisalmesta. Hän oli antanut Toropaisen äidille Anna Karviselle rahaa, hopearistin, hopeasormuksen, hopeasoljen ja ketunnahkaisen myssynvuorin. Hän vaati näitä nyt takaisin, mutta juttu lykättiin.

s. 6-6v

Helmikuussa 1669 Olli Rautiainen asui Rasivaarassa. Hänen tilansa oli omistanut ruptuuriin saakka ryssä Mäsijn Hothar.

486v

Helmikuussa 1669 Matti Pakarinen ja Lassi Tirkkonen riitelivät siitä, oliko Pakarinen lainannut vai myynyt Tirkkoselle kaksi tynnyriä kahdeksan kappaa rukiita. Pakarisen mukaan kyseessä oli laina, jota vastaan hän oli saanut lainaksi 24 kuparitaalaria. Tirkkosen poika oli jo palauttanut kahdeksan kappaa viljasta. Oikeus määräsi viljan ja rahat palautettavaksi oikeille omistajilleen.

486v─487

Helmikuussa 1669 Prusi Puumalainen lähetettiin Oravisalon Heikki Makkosen luo ulosmittaamaan verkkoa. Verkon Makkonen oli ottanut saman kylän Pekka Raniselta. Se kuului kuitenkin Lassi Takkiselle. Verkon hän oli käyttänyt aivan rikki. Seuraavilla käräjillä hänen tulisi vastata aiheuttamastaan vahingosta.

487─487v

Helmikuussa 1669 kerrottiin, että neljän kapan maalla Riihisaarenmaalla oli oleskellut ruptuuria paossa ryssä Wäsijn Hothar, joka oli halunnut liittää maan tilaansa, vaikka se oli ollut yhteismaata. Nyt Olli Rautiainen Rasinvaarasta, joka oli saanut ryssän tilan haltuunsa, halusi saada maan omakseen. Oikeus määräsi maan jäämään yhteismaaksi, mutta lähetti lautamiehet katsastamaan sillä sijaitsevat niityt, jotta asiassa voitaisiin tehdä lopullinen päätös seuraavilla käräjillä.

490v

Helmikuussa 1669 Martti Hirvonen ja Olli Multanen määrättiin haastettavaksi seuraaville käräjille vastaamaan Olli Kankkuselle ja Riiko Jehkimänpojalle siitä, että he olivat kaataneet kahden tynnyrin kasken heidän maalleen.

490v─491

Helmikuussa 1669 Jussi Kilpeläinen valitti, että paroni Cronstiernan veronkantomies Simon Hoppenstång ja sotamies Pentti Teräväinen olivat Rääkkylässä Yrjö Halosen luona lyöneet hänet rautoihin ja sitten juoksuttaneet häntä rekensä perässä ympäri kylää. Kolme päivää myöhemmin oli Teräväinen sitonut hänen kätensä köydellä selän taa Rasinvaaran Toropaisen luona. Tämän jälkeen häntä oli taas juoksutettu reen perässä kylästä toiseen niin, että hän oli ruskea ja sininen. Lisäksi kaksi hänen kylkiluistaan oli murtunut. Sotamies myönsi sitomisen, mutta kielsi luiden rikkomisen. Hänen mukaansa Hoppenstång oli määrännyt hänet tekemään niin. Tämä oli tapahtunut siksi, että Kilpeläinen olisi uhannut haavoittaa puukollaan Hoppenstongia ja Teräväistä. Lautamies Matti Pakarinen kuitenkin todisti, että Kilpeläinen oli maksanut velkansa jo ennen pahoinpitelyä. Asia jouduttiin lykkäämään, sillä Hoppenstång oli matkustanut jo aikaa sitten Riikaan.

Kiteen käräjät 3.─4.9.1669

Käännös: Veli Pekka Toropainen

560v─561.

Syyskuussa 1669 valittivat Olli Rouvinen, Risto Halonen ja Mikko Kaassonen valittivat, että entinen arrendaattori Jakob Ruuth oli arentikaudellaan ajanut heidät takaisin Lappeenrannan matkalta. Lapinsalmen saaren rannassa hän oli ottanut heiltä pois tervatynnyreitä. Siten Olli oli menettänyt kolme Mikko Kaasiselle kuulunutta tynnyriä ja Risto 2½ tynnyriä. Ruuthin mukaan talonpojat olivat jättäneet tervansa vapaaehtoisesti saaren rantaan, sillä markkina-aika oli jo päättynyt. Kun talonpojat vannoivat edelleen valallaan, että heidän oli ollut jätettävä terva Ruuthin käskystä, määrättiin hänet palauttamaan se heille. Lisäksi Paavo Rouvisen, Heikki Makkosen ja Heikki Puustisen oli vannottava, etteivät he olleet vieneet saarelta muuta kuin omaa tervaansa. Antti Halonen oli jo tehnyt samanlaisen valan.

562─563

Syyskuussa 1669 Tohmajärven vapaaherrakunnan arrendaattorin Simon Örndtkenin kirjuri Erik Henriksson valitti, että Kantosyrjän Heikki Immonen, joka oli Lars Flemingin talonpoika, oli kaatanut puolen tynnyrin kasken vapaaherrakunnan maalle Kangassuonmaalla. Tämä maa kuului vapaaherrakunnan talollisen Matti Toivoisen tilaan. Immonen oli myös korjannut viljan tältä kaskelta. Vapaaherrakunnan lautamiehen Hannu Jussinpojan ja Matti Raatikaisen todistuksen mukaan Immonen oli tehnyt myös toisen 1½ tynnyrin kasken vapaaherrakunnan maalle Pahansillanorkon maalla. Flemingin amtmanni Zacharias Månsson ja Immonen väittivät, että Pahansillanorko oli yhteismaata ja sen vieressä oleva pienempää kaskea Kangassuonmaata Immonen oli käyttänyt jo kymmenen vuoden ajan. Asia lykättiin, kunnes herra paroni ottaisi asiaan kantaa. Samoin lykättiin Kantosyrjän vapaaherrakunnan talollisen Antti Mikonpojan ja Immosen riita Kutsan Kontoksen (Cutzan Condos) autiosta.

565

Syyskuussa 1669 Kiteen pitäjän rahvas ja vapaaherrakunnan asukkaat kertoivat valittaen, että Jumalan Kaikkivaltiaan lähettämä halla ja kylmä oli viime päivinä rankaissut heitä ankarasti. Tämän kautta he joutuisivat suureen köyhyyteen, nälkään ja hätään tulevana vuonna. Halla oli vienyt kaikki heidän kylvönsä, niin rukiin, ohran kuin muunkin kylvetyn. He anoivat käräjiltä todistusta toimittaakseen sen esivallalle.

Kiteen käräjät 12.─13.9.1670

Käännös: Veli Pekka Toropainen

450

Syyskuussa 1670 määrättiin Sortavalan porvari Tarassie Ivanof Pukar maksamaan Kiiro Siloiselle kuusi taalaria ja niille korkoa yksi taalari, sillä hän oli taannut Sipi Lassinpojan Kiirolta saamat 1½ tynnyriä rukiita. Sipi oli asunut ennen Kiteenlahdella, mutta paennut sittemmin Savoon.

450v

Syyskuussa 1670 määrättiin Knuutti Reijunen maksamaan Kiiro Siloiselle viisi taalaria, jotka hän oli taannut Jussi Kaikon puolesta.

450v

Syyskuussa 1670 lautamiehet Prusi Puumalainen ja Yrjö Halonen todistivat, että Oravisalon kylän kaikki metsät olivat yhteismaata. Siksi Matti Riikonen ja Heikki Makkonen saivat pitää sen metsäalan, jonka he olivat kaataneet kaskeksi. Lautamiehet määrättiin jakamaan se heidän keskensä.

451─452v

Syyskuussa 1670 käsiteltiin asiaa, jonka mukaan Ruppovaaran Antti Sihvonen oli veljensä Pekan ja Pekka Turusen kanssa varastanut runsaasti tavaraa. Pekka Sihvonen oli jo kuollut ja Pekka Turunen tuomittu edellisillä käräjillä kuolemaan. Paavo Toropainen oli ottanut Antti Sihvosen kiinni ja hänet oli kuljetettu vankeuteen Käkisalmen linnaan. Vaivoistaan Toropaiselle maksettiin Sihvosten kaskesta 13½ kappaa viljaa.

453v

Syyskuussa 1670 mainitaan lautamies Kiiro Martinpoika, josta toisissa yhteyksissä käytetään nimitystä Kiiro Siloinen.

454v

Syyskuussa 1670 Kiiro Martinpoika kertoi valalla, että hän oli lainannut edellisen ruptuurin aikana Hökkä Simonpojalta 12 riikintaalaria. Hän oli heti maksanut lainasta Hökälle 7 leiviskää pellavia à 6 kuparitaalaria leiviskä eli yhteensä 42 kuparitaalaria, leiviskän hamppua à 2 taalaria 16 äyriä, 15 kyynärää palttinaa à 5 äyriä kyynärä eli yhteensä 2 taalaria 11 äyriä ja 12 kuparitaalaria. Kiiro oli siis maksanut jo enemmän kuin lainan summan. Kun asiassa oli tuomittu jo kuusi vuotta aiemmin siten, ettei kumpikaan osapuoli enää esittäisi vaateita, annettiin jutun raueta.

Kiteen käräjät 2.-3.9.1673

Käännös: Veli Pekka Toropainen

48-48v

Syyskuussa 1673 lautamiehet ilmoittivat katsastaneensa sen maan, jolle Kiteenlahden Pekka Kaasonen ja Heikki Hirvonen olivat kaataneet edellisenä vuonna neljän kapan kasken. Maa oli yhteismaata ja kuluneena vuonna olivat Potoskavaaran Tuomas Hakulinen, Lauri Sairanen, Lauri Immonen ja Pekka Leinonen kaataneet koko saman maa-alan yhdeksi kolmen tynnyrin kaskeksi.

144v.

Syyskuussa 1673 inspehtori Zacharias Månsson ja seigneur Hoppenstång määrättiin arvioimaan Täitimänniemen Trohkima Markinpojan ja Antti Laasosen riitelemä pykälikkö (suomeksi pykälikkö).

Kiteen käräjät 3.─4.3.1674

Käännös: Veli Pekka Toropainen

36

Maaliskuussa 1674 Pekka Rautiainen Potoskavaarasta todisti Ignatanahon ja Haapariihen maasta, joista Rasivaaran Antti Lappalainen ja Heikki Lempinen riitelivät.

38

Maaliskuussa 1674 lautamiehet Mikko Hirvonen ja Riiko Jehkimänpoika määrättiin jakamaan edesmenneen Heikki Laurinpoika Multasen ja hänen veljensä Olli Laurinpoika Multasen perintö heidän tilallaan Kunnonniemessä. Heikin lesken ja lasten tuli saada perinnöstä yhtä suuri osa kuin Ollinkin. Mitä leski oli antanut tyttärilleen myötäjäisinä, tulisi otettavaksi huomioon hänen kuoltuaan perinnönjaossa hänen poikansa Pekan ja lasten sedän Ollin välillä.

38v

Maaliskuussa 1674 määrättiin kaksi lautamiestä jakamaan oikeassa suhteessa Rääkkylän Yrjö Halosen ja Rasivaaran Olli Rautiaisen kaatama kaski.

57

Syyskuussa 1674 käsiteltiin jälleen Pekka Rautiaisen todistusta.

Kiteen käräjät 12.─13.2.1675

Käännös: Veli Pekka Toropainen

1160v

Helmikuussa 1675 Piimälahden Antti Hirvoselle myönnettiin paloapuna kolme hopeaäyriä Kiteen jokaiselta talolta, sillä hän oli menettänyt tulipalossa riihensä, joka oli täynnä puimatonta ruista.

1160v

Helmikuussa 1675 lykättiin juttua, jossa Matti Pakarinen oli velkaa neljä kuparitaalaria 11 ruistynnyrin kuljettamisesta Lappeenrannasta Viipuriin.

Kiteen käräjät 19.─20.2.1678

Käännös: Veli Pekka Toropainen

1044v─1045

Helmikuussa 1678 todettiin, ettei Olli Rautiaisella ollut oikeutta naapurinsa Jussi Lötjösen yksityisesti omistamaan maakappaleeseen, jota hän oli alkanut käyttää omavaltaisesti. Olli sopi myös toisesta kaskesta naapureidensa Heikki Lempisen ja Elias Silvennoisen kanssa.

1045

Helmikuussa 1678 Truppovaaran Lauri Turunen vannoi, ettei hän tiennyt, kuka oli vienyt hänen luonaan itsellisenä asuneen seppä Matti Vareksen arkun hänen eteisestään.

1049v─1050

Helmikuussa 1678 kerrottiin, että Kantosyrjän Knuutti Imposen renki Pekka Turtinen oli siittänyt tyttölapsen naikkonen Maria Pekantytär Leinoselle. Maria oli tullut lapsena vanhempiensa kanssa Savon Kerimäen Hälvänsaaren kylästä Käkisalmen läänin Uukuniemen pogostan Totkunniemen kylään. Nykyisin hän oleskeli Kantosyrjässä.

Kiteen käräjät 24.─26.3.1679

Käännös: Veli Pekka Toropainen

922v

Maaliskuussa 1679 asetettiin katselmusmiehet Kiteenlahden Erkki Monosen ja Jaakko Haverisen kaskiriitaan, jossa kumpikin väitti toisen ylittäneen rajat. Mononen valitti lisäksi Haverisen tulen levinneen hänen maalleen ja aiheuttaneen hänelle siten vahinkoa.

925─925v

Maaliskuussa 1679 Pekka Turtinen valitti Kantosyrjän Tuomo Immosen lyöneen häntä Pekka Kurpan luona edellisenä talvena. Immonen oli ollut tuolloin keräämässä Turtiselta salavuoteussakkoja. Turtinen ei ollut kuitenkaan kyennyt maksamaan, sillä hän oli antanut rahat inspehtorin käskystä Immosen sedälle Heikki Immoselle. Kurppa eli Leinonen todisti, että kun Turtinen ei halunnut seurata hänen sakkonsa taannutta Tuomo Immosta tämän kotiin, oli tämä ottanut tapparansa eli venäläisen kirveensä ja lyönyt Turtista niin, että tämän oli ollut maattava neljä viikkoa. Turtisella oli ollut kaksi haavaa käsivarressa ja yksi päässä. Starosta Matti Reijonen kertoi, että Tuomo Immonen oli jo palannut matkaltaan Viipurista, sillä hänet oli nähty edellisenä päivänä humalassa kylällä. Hän ei kuitenkaan saapunut oikeuteen vaikka hänet oli haastettu. Hän sai tästä kolmen markan sakon ja asia siirrettiin seuraaville käräjille.

927─927v

Maaliskuussa 1679 valitti Kunnonniemen Pekka Hirvonen, että hänen noin 10-vuotias tyttärensä Maalina oli jäänyt vuoden 1678 ensimmäisenä helluntaipäivänä metsässä noin puolen virstan päässä kylästä Jussi Tikkasen lehmän alle ja kuollut. Tikkasen paimentyttö ei ollut kertonut tästä hänelle, vaan oli mennyt hänen talonsa ohi kotiinsa, josta Tikkasen pojat Heikki ja Taavetti olivat menneet metsään ja nostaneet lehmän ylös. Vasta sitten he olivat kertoneet asiasta Hirvoselle, joka oli mennyt metsään ja löytänyt tyttärensä istumasta erään puun luota vasten jyrkkää kalliota lähellä järven rantaa. Tytön selkä oli ollut mustelmilla. Hän oli kantanut Maalinan sitten kotiin. Paimentyttö Juudit ei tiennyt isänsä nimeä, sillä hän oli huoranpenikka ja 16-vuotias. Paimenen mukaan lehmä oli ollut hyvin huonona ja kaatunut puolen päivän aikaan jyrkkään paikkaan. Paimen oli lähettänyt Maalinan 8-vuotiaan sisaren Marketan sateen alkaessa hakemaan isäänsä, sillä hän oli luullut Tikkasen poikien olevan kirkossa. Kun Maalina oli vastannut, ettei hänen isänsä mitenkään tulisi auttamaan Tikkasen lehmää, oli paimen yrittänyt työntää sitä takalistosta pystyyn. Maalina oli seissyt jyrkänteen alapuolella ja Juudit oli varoittanut häntä siitä, että lehmä saattaisi kieriä alas. Maalina oli sanonut, ettei se kuitenkaan putoaisi niin kauas kuin hän oli. Samassa lehmä oli kierähtänyt kyljelleen ja pudonnut alas päistikkaa. Maalina oli yrittänyt juosta pois alta, mutta kompastunut risuun ja jäänyt lehmän alle selkä vasten suuren lepän juuria. Maalina ei ollut sanonut muuta kuin: ”Voi minua” ja huokaissut toisen kerran. Juudit oli yrittänyt nostaa lehmää, mutta kun hän ei ollut onnistunut siinä, oli hän mennyt pois jonkin matkaa kylään päin korkealle kalliolle ja huutanut apua. Sitten hän oli mennyt jälleen Maalinan luo, joka jo kuitenkin oli kuollut. Hän oli juossut kotiin hakemaan apua ja saanut lehmän pois Maalinan päältä Tikkasen poikien kanssa. Palattuaan kylään he olivat kertoneet asiasta Hirvoselle. Juuditin mukaan Maalina ja lehmä olisivat vierineet järveen, mikäli kyseinen leppä ei olisi pysäyttänyt heitä jyrkänteelle.

930

Maaliskuussa 1679 ilmoitettiin, että vuonna 1674 yksinkertaisesta huoruudesta Marketta Pekantyttären kanssa tuomittu Pekka Savolainen oli häipynyt vaimonsa kanssa paikkakunnalta ennen tuomion täytäntöönpanoa.

930─930v

Maaliskuussa 1679 Kiteen vapaaherrakunnan Kangasjärven talollinen Juha Simonpoika valitti jakoveljineen, että Lars Flemingin talolliset Heikki ja Knuutti Immonen Kantosyrjästä sekä Lassi Sairanen, Paavo Kontiainen, Matti Reijonen ja Oleksi Silonen Potoskavaarsta olivat hakanneet kasken Kantosyrjän Hiirelänpirtinmaahan. Siitä he olivat korjanneet ja nauttineet 16 000 lyhdettä rukiita.

930v─931

Maaliskuussa 1679 Oravisalon Prusi Makkonen ja hänen äitinsä halusivat purkaa yhtiön ensin mainitun langon Matti Lievosen kanssa. Yhtiö oli ollut jo voimassa kymmenen vuotta.

931

Maaliskuussa 1679 Oravisalon Sipi Makkonen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan Matti Lievoselle siitä, että oli lyönyt sadonkorjuun aikaan tämän vaimon käsivarteen mustelman.

931

Maaliskuussa 1679 Lassi Paavonpoika Toropainen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan veljenpoikansa Lassi Pekanpoika Toropaisen syytteeseen varkaudesta. Veljenpoika väitti setänsä vieneen matkalla Viipuriin hänen sumpsansa, jossa oli ollut puoli markkaa tupakkaa ja 20 äyriä rahaa. Näistä hän oli saanut takaisin neljännes markkaa tupakkaa ja 3½ äyriä.

931v

Maaliskuussa 1679 entisen kirkkoherran pojat Pekka ja Heikki Yrjönpoika halusivat selvitettäväksi, tuliko Suorlahden Abraham Mustosen maksaa vielä heille heidän tilastaan Suorlahdella. Mikäli velkaa oli, tuli se suorittaa, sillä veljekset olivat jo sanoneet Abrahamin ylös tilalta, sillä hän ei kyennyt viljelemään sitä heitä tyydyttävästi.

Kiteen käräjät 20.─22.12.1679

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Joulukuussa 1679 tuomittiin Suorlahden ratsumies Tuomo Heikinpoika Olkkonen sakkoihin saman kylän talollisen Heikki Laasosen pahoinpitelystä 17-vuotiaan Pekka Ristonpoika Makkosen todistuksen pohjalta.

996v

Joulukuussa 1679 Pekka Toropaisen leski Inka Heikintytär tuomittiin maksamaan lankonsa Jussi Toropaisen verot herrasväelle.

Kiteen käräjät 18.─20.9.1680

Käännös: Veli Pekka Toropainen

827v─828

Syyskuussa 1680 Antti Hirvonen Piimälahdesta kertoi, että kun hän oli ollut edellisenä kesänä kaatamassa kaskea omalla yksityisellä niittykappaleellaan, olivat Matti Laasonen ja hänen poikansa Pekka olleet kaatamassa omaa kaskeaan metsän toisella puolella. Pekka oli tullut hänen kaskelleen ja ilman yhtä sanaa lyönyt häntä kirveen hamaralla olkapäähän niin, ettei hän ollut voinut tehdä koko kesänä työtä. Isä oli lyönyt häntä kirveellä selkään takaapäin. Tästä hän oli saanut vaarallisen haavan, jonka hän näytti oikeudelle kuten verisen paitansa. Hänen maatessaan maassa oli häntä lyöty vielä kerran kirveen hamaralla selkään. Hän oli joutunut pysyttelemään neljä viikkoa vuoteessa. Laasoset väittivät, että Hirvonen oli tullut heidän kaskelleen ja lyönyt isää kepillä otsaan niin, että hän oli vuotanut verta. Siksi heidän oli ollut puolustauduttava. Pekka Pekanpoika Pakarinen, joka oli 17-vuotias ja palveli Hirvosella renkinä, todisti, että tapahtumat olivat edenneet kuten Hirvonen kertoi. Pakarinen oli vieläpä Laasosten sukulainen. Asia lykättiin seuraaville käräjille.

831─831v.

Syyskuussa 1680 lautamies Yletyinen määrättiin haastamaan Sipi Makkonen toisen kerran käräjille Matti Levosen vaimon käsivarteen lyömästään mustelmasta, kuten vuoden 1679 talvikäräjien pöytäkirjasta käy ilmi.

832─832v

Syyskuussa 1680 mainitaan Erkki Multanen ja hänen poikapuolensa Tahvo Villalasta.

Tohmajärven, Liperin ja Pielisjärven käräjät 6.─7.12.1681

Käännös: Veli Pekka Toropainen

612─614

Joulukuussa 1681 oikeuden eteen tuli noin 25-vuotias Erkki Matinpoika Kotilainen, joka oli luopunut oikeasta uskostaan ja antanut kastaa itsensä uudelleen Venäjällä. Tämän hän oli itse kertonut edellisenä kesänä Tohmajärven kappalainen Johan Ilianukselle. Kotilainen oli liikkunut alueella Antipan kanssa, joka oli myös antanut kastaa itsensä uudelleen viisi vuotta aiemmin ja asusteli nykyisin Venäjällä. Kolmantena seurueessa oli Olli Peterinen, joka oli vihainen ryökäle ja teki paljon pahaa kulkiessaan seudulla. Hän oli harjoittanut erityisesti hevosvarkautta, joka oli kohdistunut muun muassa lautamies Matti Pakarisen hevosiin. Olli oli lyönyt metsässä lähellä Littilän kylää Antippaa kirveen hamaralla päähän niin, että hänet löydettiin paikalta kuolleena. Hän oli lyönyt myös Kotilaista, joka oli virottuaan mennyt Tohmajärven kirkolle lukkarin veljen luo, jolla oli hänen sisarensa vaimona. Siellä hän oli maannut lyötyä päätään, joka oli ollut aivan turvonnut.

616v

Joulukuussa 1681 ilmoitettiin, etteivät Littilän Simo Nousiainen, Olli Vauhkonen ja Antti Kaartinen eivät olleet hakeneet yön ja vuoden kuluessa omistusoikeutta Lamminrannan 1½ tynnyrinalan maakappaleen omistusoikeutta sitä vaatineelta Kantosyrjän Antti Leinoselta.

621─621v

Joulukuussa 1681 ilmoitettiin, että Erkki Antinpoika Simonen, Heikki Tynkkysen renki, ja Mateli Ristontytär Tietäväinen olivat langenneet salavuoteuteen. He olivat kumpikin nuoria ja naimattomia. Mateli ilmoitti makaamisen tapahtuneen pääsiäisen aikaan 1680 Riikolassa Perttu Pitkäsen luona, jossa Mateli oli palveluksessa. Koska Simonen kielsi makaamisen ja huusi todistajia, lykättiin asia seuraaville käräjille, jonne hänen oli hankittava todistajansa.

Tohmajärven käräjät 5.─7.2.1683

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 71v

Helmikuussa 1683 valitti Littilän Matti Raatikainen, että hänen poikansa oli noiduttu sairaaksi tämän häissä Onkamossa edellisenä syksynä. Poika ei ollut edelleenkään saanut terveyttään takaisin. Onkamon Jaakko Niiranen kertoi, että hänelle oli käynyt samoin hänen omissa häissään 16 vuotta aiemmin. Hän ei ollut nähnyt tervettä päivää sen koommin. Molemmat miehet kertoivat vielä, että Niirasen puhemies Olli Matikainen oli noiduttu samalla kertaa. Hän oli sairastanut sen jälkeen kuolemaansa saakka kolme vuotta myöhemmin. Lautamies Kolehmainen ilmoitti epäilysten kohdistuvan Onkamon Pekka ja Paavo Nuppuiseen sekä Paavon vaimoon Inka Ollintytär Monoseen eli Pälkiseen. Muut kyläläiset Erkki Kärkkäinen, Mikko Riikonen ja Pekka Tolvanen sekä lautakunta olivat sitä mieltä, etteivät he voineet vapauttaa näitä epäilyksistä. Epäillyt määrättiin hankkimaan todistukset entisiltä asuinpaikoiltaan sekä vanhemmistaan seuraaville käräjille 40 markan sakon uhalla.

77

Helmikuussa 1683 Hammaslahden Lauri Turunen tuomittiin maksamaan velkansa oman tunnustuksensa mukaan Palon Jussi Matikaiselle.

Kiteen käräjät 9.─12.2.1683

Käännös: Veli Pekka Toropainen

36v

Esimerkiksi helmikuussa 1683 mainitaan Kiteen käräjien lautamiehenä Erkki Sairanen.

38

Helmikuussa 1683 Pekka Ollinpoika Soininen Ruskialasta tuomittiin 40 markan sakkoon irtolaisnainen Kaatamon Elina Pekantytär Kojottarelle siittämästään lapsesta. Elina syyllistyi tähän rikokseen jo kolmatta kertaa.

38─38v

Helmikuussa 1683 tunnusti Kiteenkylän Lauri Laitinen maanneensa sotamies Hannu Sairasen vaimon Marketan. Sairanen oli hylännyt vaimonsa jo kahdeksatta vuotta sitten ja Laitinen tunnusti heidän yhteisen lapsensa syntyneen aviolupauksen alla. Viipurin piispa Petrus Bång oli antanut heille vihkiluvan 25. tammikuuta 1683.

s. 39-39v

Helmikuussa 1683 käsiteltiin juttua, jossa Sänkisyrjän Jussi Töhölä oli vastaajana ja saman kylän Tuomo Ollinpoika Tilli, Pekka Tervonen ja Mikko Jussinpoika Soikkeli kantajina. Riita koski neljän tynnyrin kylvön maakappaletta nimeltään Utrianpää. Kantajat olivat kaataneet sille edellisenä kesänä kasken. Sortavalan pitäjästä tuotettu todistaja kertoi palvelleensa venäläisellä Kyrö Parosella samassa kylässä 30 vuotta aiemmin, ja tuolloin maa kuului tämän tilaan. Samaa tilaa hallitsi nyt Töhölä. Asia sovittiin niin, että kantajat saivat Töhölältä luvan nauttia puolesta kaskesta kaksi satoa, minkä jälkeen se tuli luovuttaa kokonaan tälle.

42v

Helmikuussa 1683 myönnettiin Haarajärven Erkki Mullalle paloapuna puoli kappaa viljaa tai kolme kupariäyriä pitäjän jokaiselta talolta, sillä hän oli menettänyt tulipalossa edellisenä kesänä talonsa ja vaatteensa.

s. 43-43v

Helmikuussa 1683 Heikki Turtinen Säämingin pitäjästä ja Paavo Kupiainen Kiteen Kiteenkylästä kertoivat jakaneensa sovinnossa sen perinnön, joka jäi Heikin veljeltä Olli Turtiselta. Kupiainen oli ollut Ollin luona yhtiömiehenä. Heikki sai perinnöstä puolet, mutta kaikki pesän velat ja kruununverot tuli maksaa ensin koko perinnöstä. Heikki kustansi myös yksin veljensä hautajaiset ja ruumissaarnan.

43v.

Helmikuussa 1683 ilmoitettiin, että Haarajärven Kuisma Makkonen oli kertonut käräjäpaikalla kahdelle lautamiehelle, että hän oli saanut kaksi vuotta aiemmin lainaksi Vesonvaaran Lauri Tunniselta 49 kuparitaalaria.

Kiteen käräjät 27.-29.8.1683

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 138-138v

Elokuussa 1683 Haarajärven Paavo Riikonen valitti, että hänen vaimonsa Kirsti Laurintytär Mullatar oli hirttäytynyt päivää jälkeen edellisen Yrjänän messun haasiaan virstan päässä kylästä metsässä. Ruumis oli löydetty kaksi viikkoa myöhemmin. Ruumis oli tuolloin jo pudonnut maahan ja sen kaulassa oli ollut kappale niiniköyttä. Ruumiin olivat metsän eläimet syöneet niin, ettei siitä ollut edes luita jäljellä. Ruumis tunnistettiin hänen palttinaisesta hameestaan ja särkistään sekä joistakin hiuksista. Todistajat kertoivat vaimon tulleen sekapäiseksi jo edellisen joulun aikaan ja kierrelleen kylää ja metsiä yöaikaan. Vaimo oli sitten päässyt karkaamaan vartioiltaan, joita olivat aviomies itse, hänen isänsä ja velipuolensa. Kirsti Mullatar oli ollut sekapäinen jo ennen avioliittoaan ja hän oli syyttänyt joitakin vuosia aiemmin käräjillä tästä Kantosyrjän Pekka Tervosta ja Tahvo Sairasta, mutta ei ollut voinut tuolloin todistaa asiaa. Tämän jälkeen hän oli ollut jonkin aikaa terve siihen saakka, kunnes oli synnyttänyt ensimmäisen lapsensa edellisenä syksynä. Hän oli sairastunut uudelleen, kun hänen lapsensa oli kuollut kastamattomana. Paavo Riikonen vapautettiin epäilyistä vaimonsa surmaamiseen.

Kiteen käräjät 9.-12.2.1684

Käännös: Veli Pekka Toropainen

16v-17v

Helmikuussa 1684 Säynäjärven Sipi Härkönen, Pekka Pulkkinen, Niilo Lonkainen, Lauri Luukkainen, Erkki Mutka ja Lauri Hyvärinen valittivat maanjaosta, joka oli suoritettu heidän ja Riihijärven asukkaiden välillä.

18v-20v

Helmikuussa 1684 valitti Tohmajärven Kutsalan kylän Antti Leinonen, että Kiteen Kantosyrjän Heikki Immonen oli käyttänyt joitakin vuosia Kutsalankannon tilaa ja korjannut sieltä viljaa. Lisäksi hän oli tehnyt kaskensa Leinosen yksityiselle maalle. Leinonen esitti tästä maakirjaotteen vuodelta 1654 sekä kaksi vanhaa perinnönjakokirjaa. Niiden mukaan tällä Kutsalan maalla oli asunut kreivi Lars Kaggin aikaan kymmenen talonpoikaa ja yksi populi. Yksi heistä oli ollut nimeltään Heridanko Ivanof eli Hartso Kutsanen kuten talonpojat häntä kutsuivat. Leinonen asui nyt tätä tilaa. Heikki Immosen veljineen hallitsemaa tilaa oli aiemmin asunut Offanko Timotiof. Lautamiehet olivat suorittaneet Kutsunkannossa katselmuksen edellisenä syksynä. Paikalla oli ollut vanhojen rakennusten uuninraunio. Tämä sijaitsi vähän matkan päässä Kutsalan kylästä, johon Kutsasen sisaruksenlapsi Luuka oli muuttanut. Ruptuurin jälkeen Kutsalankannon maan oli saanut Ertto Hökkä oman tilansa, jota Immonen nyt hallitsi, apumaaksi.

24v

Helmikuussa 1684 kertoivat Suorlahden Pekka Hämäläinen ja Abraham Mustonen sekä Suoparsalon Pekka Yrjönpoika kertoivat, että Gustavus Matthiae Sinkolla oli pappilan mailla rukiita, ohria ja kauroja aumoissa. Talonpojat, heidän joukossaan Lauri Pakarinen, todistivat, että Sinkko oli estänyt heitä menemästä edellisenä joulupäivänä kirkkoon. Hän oli sanonut, ettei heidän pitänyt mennä sinne vallitsevan kylmyyden vuoksi, vaan hän saarnaisi heille kylässä. Hän oli saarnannut myös muissa kylissä. Talonpoikien mukaan hän ei ollut saarnannut kirkossa sen jälkeen, kun hänet pidätettiin virantoimituksesta. Kirkkoherra Mickelin leskeltä Margareta Jakobintyttäreltä kysyttiin, miksi hän piti Sinkkoa pappilassa luonaan, vaikka piispa oli sen kieltänyt. Margareta kertoi kyllä käskeneensä Sinkkoa lähtemään, mutta tämä ei ollut totellut häntä.

Tohmajärven käräjät 5.-7.3.1684

Käännös: Veli Pekka Toropainen

61v-67

Maaliskuussa 1684 ilmoitettiin, että Turun hovioikeus oli määrännyt 8. elokuuta 1683 antamassaan päätöksessä, että kihlakunnanoikeuden tulisi tutkia tapausta, jossa Pekka Antinpoika Tervosta syytettiin vanhempiensa lyömisestä. Käsittelyä varten valittiin oma lautakuntansa, jossa istuivat mm. Jaakko Hukkanen Erttolasta ja Jaakko Niiranen Onkamosta. Aiemmasta asian käsittelystä lähtien Tervonen oli istunut vangittuna Käkisalmen linnassa. Hänen mukaansa lautamies Matti Raatikainen oli sanonut hänen sisarensa miehelle irtolainen Matti Toropaiselle Käkisalmessa, että Tervonen ei olisi joutunut istumaan linnassa, mikäli hän olisi antanut Raatikaiselle naulan tupakkaa. Tämä Toropainen oli sittemmin kuollut. Kahden lautamiehen mielipiteen mukaan Toropainen oli kuitenkin ollut sellainen mies, ettei hänen todistustaan olisi voinut uskoa. Tervosen mukaan hän ei ollut saanut puhua vapaasti asiassaan, kun sitä käsiteltiin edellisen kerran. Lautamiehet Raatikainen ja Heikki Turtinen olivat nimittäin sanoneet hänelle, ettei hän saisi puhua asiassaan, sillä he tiesivät kyllä hänen asiansa laidan. Raatikaisen mukaan Tervonen oli sanonut neljättä vuotta sitten kaskella, jota Raatikainen oli ollut katsastamassa, ettei hänellä ollut kuitenkaan oikeutta odotettavissa. Raatikainen kertoi, ettei hänellä ollut koskaan ollut riitaa Tervosen tai tämän langon kanssa, kuten Antti Leinonen Kantosyrjästä saattoi todistaa. Leinosen mukaan tämä Raatikainen ja edesmennyt kirkkoherra Johan Glumeris olivat usein sanoneet, että Tervosen tulisi käyttäytyä paremmin vanhempiaan kohtaan. Tervosen äidin kantosyrjäläisiltä naapureilta kysyttiin, olivatko he kuulleet tämän haukkuvan äitiään tällä punaisella (pirua verrattiin punaiseen) sanalla. Naapurit Heikki Immonen, Hannu Hirvonen, Risto Laurinpoika Immonen, Knuutti Laurinpoika Immonen, Tönne Hirvonen, Heikki Lajunen ja Heikki Leskinen kielsivät kuulleensa tällaista. Myöskään äiti ei ollut heille tällaisesta valittanut. Todistajien mielestä Tervonen, tämän äiti tai sisaret eivät olleet riidelleet, mutta eiti halusi erottaa poikansa tilalta ja antaa sen vävylleen Matti Toropaiselle. Tästä osapuolet olivat kyllä riidelleet. Raatikaisen todistaja Antti Leinonen kertoi, että hän oli ollut neljättä vuotta sitten jakamassa omaisuutta tämän Raatikaisen kanssa äidin ja hänen kahden poiksan Pekka ja Antti Tervosen välillä. Tällöin Pekka oli haukkunut äitiään hölmöksi (toke). Suomensi: "Mene sinä hälvetin kattilan. Miekulan huima perkan walleis olet syndynyt?" Kun Tervosen todettiin hionneen edellisessä kuulustelussa kuin saunassa ollessaan, sanoi lautamies Kolomain, että tämä oli tapahtunut siksi, että äiti oli ilmiantanut hänet käräjille.

Kun Tervosen isä oli kaatunut niin pahoin, ettei hänen selviämiseensä enää uskottu, oli pappi jätetty pyytämättä. Kun tähän kysyttiin syytä, sanottiin, ettei heillä ollut antaa papille lehmää. Leinonen ei osannut sanoa, oliko näin sanonut Pekka vai tämän äiti, mutta hän oli itse ilmoittanut asiasta kappalainen Johan Ilianukselle. Todistaja Lajunen kertoi, että hän oli ollut Tervosen isän kanssa hakemassa viljoja eräältä kaskelta, kun isä Tervonen oli pudonnut haasialta ja lyönyt päänsä kantoon. Siihen oli tullut haava, mutta Tervonen ei ollut mennyt heti tajuttomaksi. Tervonen oli kävellyt omin ja loin kotiinsa ja kuollut sitten viiden päivän kuluttua. Lautakunta oli kuullut, että Tervonen oli viettänyt taitamatonta elämää ja ollut humalassa levoton sekä vetänyt hiuksista ryyppykumppaneitaan.

Kirkkoherra Klemet kertoi, että Tervosen isä oli ollut siveellinen ja lempeä mies, joka oli käynyt säännöllisesti kirkossa ja ehtoollisella. Äiti puolestaan oli jonkin verran kova suustaan kotonaan, mutta käynyt muuten säännöllisesti kirkossa ja ollut kohtelias naapureilleen. Tervonen itse kertoi kysyttäessä hänen kanssakäymisestään pyövelin kanssa, ettei pyöveli ollut lainkaan Käkisalmen linnoituksessa hänen ollessaan siellä. Hän oli nähnyt pyövelin vasta ringissä, kun hänen piti kärsiä rangaistuksensa. Tällöin pyöveli oli sanonut hänelle, että hänen tuli tunnustaa rikoksensa, sillä hän näki rangaistuksensa ja kuoleman tulevan. Tämän jälkeen pyöveli oli käskenyt häntä polvistumaan ja laskemaan kaulansa pölkylle. Tämän hän oli tehnytkin. Kun hän oli sanonut, ettei ollut koskaan lyönyt vanhempiaan ja syyllistynyt siten tähän rikokseen, oli pyöveli käskenyt häntä nousemaan uudelleen.

Lautamies Raatikainen kertoi vielä, että kun hän oli mennyt joitakin vuosia sitten Tervosen äidin luo, oli tämä näyttänyt paukamaa kaulassaan leuan alla ja sanonut, että hän oli saanut sen poikansa kuristettua häntä kaulasta. Tervonen vastasi tähän, että hänen isänsä oli aiheuttanut vamman, ei hän. Seuraavaksi kuultiin Tervosen äitiä Kerttu Pekantytärtä, joka oli käynyt näöltään aivan huonoksi. Äiti sanoi, ettei hän ollut syyttänyt poikaansa siitä, mitä oikeudessa oli sanottu. Nimittäin että poika olisi polttanut äitinsä päävaatteen ja raahannut hänet kynnykselle ja sanonut lyövänsä tämän pään kirveellä irti. Äidin mukaan hän oli vain sanonut poikansa olevan vastahakoinen ja lyöneen sisariaan, mutta ei äitiään. Kun äidille sanottiin, että hän oli siis ensin valehdellut pojastaan sanomalla niin, totesi hän, ettei hän tiennyt miten asian laita oli. Vaikka äiti pyysi pojalleen armoa, sanottiin hänelle, että hän oli kuitenkin syyttänyt tätä kirkkoherralle ja lautakunnalle. Kerttu ei sanonut muistavansa tällaista. Lautamies Raatikainen sanoi vielä, että Tervosen isä oli ottanut kukkarostaan partakarvoja ja näyttänyt hänelle sanoen poikansa repineen ne häneltä. Karvat hän oli laittanut takaisin kukkaroon sanoen aikovansa ilmoittaa asiasta esivallalle. Jutun käsittely päättyi tällä erää tähän.

68

Maaliskuussa 1684 tuomittiin Risto Immonen 20 markan sakkoon kokohaavasta, jonka hän oli lyönyt Kantosyrjän Antti Tervosen luona veljenpoikansa Tuomas Immosen selkään puukolla. Samalla Tuomas sai kuuden markan sakon verihaavasta, jonka hän löi setänsä Riston päähän längillä.

68

Maaliskuussa 1684 tuomittiin kantosyrjän Antti Leinonen kolmen markan sakkoon siitä, että hän oli haukkunut Pekka Venäläistä kelmiksi ja hunsvotiksi.

71v-73v

Maaliskuussa 1684 tutkittiin asiaa, jonka mukaan Hammaslahden ja Onkamon kylien välillä oli tapahtunut Mikkelin päivän aikaan 1681 salamurha. Metsästä oli löydetty nuori tumma ja voimakasrakenteinen mies sekä nuori ja pyöreä nainen murhattuna. Molemmilla oli ollut päällään sarkavaatteet. Heidät oli haudattu metsään. Hoppmanni Sven Stille oli saanut tietää tämän kaiken vasta nyt vuotta aiemmin ja toi siksi asian käsiteltäväksi käräjille. Onkamon talollinen Simo Tirkkonen kertoi oikeudessa, että Perttu Pölläsen renki Jussi Leskinen oli mennyt metsään tarkastamaan ruishaasioita ja löytänyt silloin ruumiit kahden virstan päästä tiestä. Hän oli ilmoittanut asian isännälleen palattuan kotiin. Seuraavana päivänä Pöllänen, Simo Simonpoika Tikkanen, Pekka Kekkonen ja Sipi Tervonen olivat menneet metsään katsastamaan ruumiita. Molemmilla oli ollut kirveellä lyöty haava pään vasemmalla puolella. Pöllänen oli haudannut ruumiit kolme viikkoa myöhemmin ilmoitettuaan asiasta kirkkoherralle poikansa Simon, vävynsä Paavo Tolvasen ja renkinsä Antti Riikosen kanssa Kiimavaarankankaalle. Ruumiiden vaatteet olivat olleet sarkaa ja kengät tuohivirsut, mutta naisen hame oli ollut punainen ja sen aluskangas palttinaa. Tirkkosen mukaan Kuopion Jänissalosta eli Ritoniemeltä kotoisin ollut Jussi Pekanpoika Voutilainen oli liikkunut seudulla murhan aikaan. Tämä oli työskennellyt juhannuksen aikaan Pölläsellä viiden viikon ajan. Kun Pöllänen oli sitten saanut Nevanlinnasta tupakkaa, oli hän antanut siitä noin 15 naulaa palkkana ja muuna maksuna. Tämän jälkeen Voutilainen oli heti lähtenyt takaisin Savoon. Voutilainen oli nähty Mikkelin aikaan naisen ja toisen miehen, joka oli myös Kuopiosta, kanssa Mulon ja Hammaslahden kylissä. Renki Markus Tolonen oli nähnyt heidät Mulon kylässä joitakin päiviä enen Mikkeliä. Voutilaista hän kuvasi pieneksi kuivakaksi tummapiirteiseksi mieheksi. Matkustavaiset olivat olleet matkalla Hammaslahden kylään. Voutilaisella oli ollut kädessään kirves ja uumallaan nahkavyö. Kahdella muulla ei ollut kirvestä mukanaan. Niilo Puttonen oli kertonut lautamies Tahvo Väänäselle, että matkalaiset olivat tulleet hänen luokseen Hammaslahden kylään. Nainen oli halunnut jäädä yöksi kylään, sillä onkamoon oli matkaa kolme peninkulmaa. Voutilainen oli kuitenkin sanonut, että heillä oli tulentekovälineet mukanaan ja he voisivat sytyttää itselleen tulen matkalla. He olivat siis jatkaneet matkaansa ja nämä kaksi oli sitten löydetty murhattuina noin kahden peninkulman päästä Putkoselta Hammaslahden ja onkamon tien vasemmalta puolelta noin kahdeksan virstaa Kehtelesvaarasta. Voutilainen oli yöpynyt yksin Onkamon Lauri Kärkkäisen luona. Sieltä hän oli jälleen palannut Hammaslahteen. Siellä hän yöpyi Lauri Tolosen luona. Tämä oli kysynyt häneltä, minne hän oli jättänyt matkakumppaninsa. Voutilainen oli vastannut heidän jääneen Onkamoon ja aikoneen matkustaa Inkerinmaalle päin. Tämän jälkeen Voutilainen oli matkustanut edelleen Muloon ja sieltä Savoon. Kirkkoherra Klemet ilmoitti, ettei hän ollut ilmoittanut asiaa heti oikeudelle, sillä hän ei tiennyt, olivatko murhat varmasti totta.

73v-74

Maaliskuussa 1684 tuomittiin Antti Leskinen Erttolasta kolmen markan sakkoon, kun ei tullut vastaamaan varkausasiassa saman kylän Jussi Jussinpojalle. Leskisen luona itsellisenä asunut Tönne Jaatisen vaimo Tarje Jaakontytär kertoi, että Leskinen oli lähtenyt ulos auringon laskettua kaksi vuotta aiemmin Yrjön päivän aikaan. Mukanaan hänellä oli ollut kirves ja tyhjä säkki. Hän oli tullut takaisin aikaisin aamulla ja heittänyt täyden säkin karsinan (tekstissä suomeksi) lattialle. Samaan aikaan Jussi Jussinpojan myllystä oli varastettu kuusi nelikkoa (tekstissä nelikor) rukiita.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 1.-4.9.1684

Käännös: Veli Pekka Toropainen

150-150v

Syyskuussa 1684 Antti ja Matti Hirvonen Venturinniemestä ilmoittivat, että he olivat kaataneet 1 1/4 tynnyrin kasken Piimälahden rantaan. Näitä maita he olivat käyttäneet jo vanhastaan. Nyt Piimälahden Jussi Pakarinen oli kaatanut sinne oman yhdeksän kapan kaskensa. Hirvosten tuli osoittaa seuraavilla käräjillä, että maa kuului heille.

151

Syyskuussa 1684 mainitaan Kokonvaaran niityn heinäriidan osakkaina veljekset Antti, Tahvo ja Matti Hirvonen piimälahdesta sekä Pekka Matinpoika Pakarinen Piimälahdesta.

152

Syyskuussa 1684 Kaustajärven Pentti Asikainen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan Jaakko Niirasen vaimon lyömisestä edellisenä kesänä. Vaimo oli saanut kolme naarmua ja kolme mustelmaa sekä verinaarmun jalkaansa. Lisäksi Asikaisen tuli maksaa Niiraselle vielä hevosesta, jonka hän oli tältä ostanut. Hinnasta hän oli maksanut vasta yhdeksän kuparitaalaria.

s. 164v-165

Syyskuussa 1684 Särkisyrjän Mikko Jussinpoika Soikkeli kertoi, että samassa kylässä kuolleella vasikalla harjoitetun harhaopin oli ensin nähnyt hänen veljensä Jussi Soikkeli. Rituaaliin olivat osallistuneet edellisenä vuonna kaksi viikkoa ennen Helluntaita Rytyn Matti Hujanen, Matti Haatainen, Tuomas Pumpulaisen vaimo Kaisa Pulkitar, Särkijärven Jussi Tuuhanen eli Juopunut sekä Olli Natrin vaimo. Vasikan kaulaan oli sidottu köysi, joka oli valmistettu näsiästä (näsiäis trää). Vasikka oli pyyhitty puhtaaksi pestyllä miesten paidalla ja heitetty metsään. Sen kaulassa oli kluutti, jonka sisällä oli ohran ja kauran jyviä, suolaa sekä kolme leivänkannikkaa, yksi ruisleivästä, yksi ohraleivästä ja yksi kauraleivästä. Koko kylä haastettiin vastaamaan asiassa seuraavilla käräjillä.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 11.─18.2.1685

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 19v-20

Helmikuussa 1685 lautamies Prusi Puumalainen vakuutti, että varas Mikko Komonen, joka oli kesällä varastanut Kuopion pitäjän Riistavedenkylän Perttu Antinpoika Voutilaiselta tavaraa ja rahaa. Samana kesänä varas oli iskenyt Liperin venäläisen papin pojan Sidari Isakoffin omaisuuteen ja varastanut 30 kuparitaalaria. Sidari oli yhyttänyt varkaan kaksi viikkoa edellisen juhannuksen jälkeen Rasinvaarasta Pekka Nuppuisen talosta, jonne tämä oli saapunut edellisenä päivänä. Häneltä oli tällöin tavattu 4 riikintaalaria, karoliini, 12 äyrin raha, valkea runstykki, 2 kuuden taalarin plootua, 1 kolmen taalarin plootu, pieni kello, tinapikari ja hopeasormus, jotka olivat kaikki säkissä. Näiden lisäksi varas oli jättänyt Nuppuisen seinälle paetessaan vyön, jossa oli messinkilyötteitä ja rihlatun pyssyn.

s. 26v

Helmikuussa 1685 Jussi Jalkanen todisti, että Vahvajärven Soini Soininpoika oli antanut edellisenä vuonna tapahtuneessa hevosten vaihdossa Heiskonvaaran Perttu Sudelle kelvottoman hevosen.

133v

Lokakuussa 1685 Peijonniemen Matti Lintunen kertoi taanneensa saman kylän Reko Turtisen, Värtsilän Paavo Partasen ja Olli Korhosen kanssa neljä riikintaalaria Erkki Niiraselle. Rahat tämä oli antanut Partaselle, joka lähti neljä vuotta aiemmin keväällä heidän mieromiehekseen (mieroin miess) Ruotsiin.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 5.─8.10.1685

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 126v

Lokakuussa 1685 arrendaattori Johan Stolpe valitti Suorlahden Niilo Montosen, Paavo Haukkasen, Pekka Hämäläisen ja Abraham Mustosen hakanneen useana vuonna kaskiaan Muljulan hovin maille. Asiassa tuli suorittaa katselmus.

s 129v

Lokakuussa 1685 Suorlahden Abraham Mustonen tuomittiin kolmen markan sakkoon haukkumasanoista, jotka hän oli osoittanut herra Jöran Osolanukselle edellisenä kesänä 14. heinäkuuta: ”Du må eij kalla mig för Abraham Mustoin, om du eij skall äfven så upätha på sängen dhen rågen, som din svärfadher, om du tager min råhg mig ifrån, du lär ähnu förqväfvias i axen.”

s. 131

Lokakuussa 1685 mainitaan Kiteen Kantosyrjän Heikki, Lauri Knuutinpoika ja Risto Immonen.

s. 133v

Lokakuussa 1685 Peijonniemen Matti Lintunen kertoi taanneensa saman kylän Reko Turtisen, Värtsilän Paavo Partasen ja Olli Korhosen kanssa neljä riikintaalaria Erkki Niiraselle. Rahat tämä oli antanut Partaselle, joka lähti neljä vuotta aiemmin keväällä heidän mieromiehekseen (mieroin miess) Ruotsiin.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 20.-26.2.1686

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 27v-28

Helmikuussa 1686 tuomittiin Piimälahden Pekka Pakarinen 20 markan sakkoon, kun hän oli lyönyt eräänä sunnuntaiaamuna omassa tuvassaan Matti Hirvosta puukolla käsivarteen niin, että se oli ollut jonkin aikaa aivan halvaantunut. Lisäksi hänen tuli korvata työajan menetyksestä ja särystä viisi hopeamarkkaa.

s. 34

Helmikuussa 1686 edesmenneen kirkkoherra Clemensin leski Susanna Mårtensdotter Fabricia, edesmenneeen kirkkoherra Johannes Glumeruksen sisar Brita Jakobsdotter Sortavalasta ja herra Johanneksen vävy Olof Soikell Sortavalasta olivat sopineet keskenään niin, että herra Clemensin leski maksaa herra Johanneksen leskelle tämän armovuoden ajalta 50 kuparitaalaria, 4 tynnyriä rukiita ja 3 tynnyriä ohria.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 7.-.12.10.1686

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 111v-113v

Lokakuussa 1686 käsiteltiin asiaa, jonka mukaan Potoskavaaran Erkki Sairasen piika Maria Matintytär Puhakatar, joka oli palvellut myös Oleksi Siloisella, oli tehnyt aviottoman lapsen saman kylän nuorelle naimattomalle rengille Jussi Pentinpoika Lankiselle. Hän oli sitten tappanut lapsen.

s. 114v

Lokakuussa 1686 arrendaattori Simon Hoppenstång, lautamiehet Riiko Jehkimänpoika ja Prusi Puumalainen sekä Matti Lintunen Tohmajärveltä vakuuttivat, että Lierinmaa kuului vanhastaan Muljulan alaisuuteen.

s. 117

Lokakuussa 1686 inspehtori Henrik Nethonius ja hänen herrasväkensä talonpoika Oleksi Siloinen vaativat Timolansorronmaata Timolan kyläläisiltä Oleksin tilaan kuuluvaksi.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 26.-31.1.-1.2.1687

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 3

Tammikuussa 1687 Potoskavaaran Oleksi Siloinen esitti inspehtori Henrik Nethoniuksen hänelle antaman kirjeen, jonka mukaan hän sai ottaa viljelykseen autiotilan, jota Simo Turunen oli aiemmin viljellyt. Lautakunta todisti, että Oleksin oma tila Potoskavaarassa oli pieni kuten Turusenkin tila. Oleksin ei katsottu voivan pitää tilaansa veronmaksukykyisenä ilman toista tilaa, sillä hänellä oli kasvamassa monta lasta ja monta poikaa. Hänelle annettiin suosituskirje.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 5.-.10.9.1687

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 154

Syyskuussa 1687 tuomittiin Puhoksen Heikki Siloinen kolmen markan sakkoon, kun ei tullut vastaamaan herra Gustaf Matthiaelle vuonna 1683 lainaamastaan puolesta tynnyristä rukiita.

s. 154v-156

Syyskuussa 1687 Muljulan Heikki Rosti ja Lauri Pelkinen halusivat kuultavaksi todistajiaan siitä, kuuluivatko heidän maakappaleensa heille yksityisesti. Peijonniemen Matti Lintunen kertoi, että hän oli asunut 18 vuotta Muljulassa ennen edellistä ruptuurisotaa. Hän vannoi sormet kirjalla, että kyseiset maakappaleet olivat olleet yksinomaan muljulalaisten viljelyksessä. Antti Laitinen ja Matti Lintunen vannoivat lisäksi, että Kiteen kyläläisillä oli ollut yhdessä muljulalaisten kanssa kalastusoikeus Lehtosaaressa, jonne nämä olivat rakentaneet myös kalamajansa. Kun Suorlahden hovin inspehtori Henrik Nethonius halusi saada todistajat, olivatko hänen herrasväkensä talonpojat Abraham Mustonen ja Pekka Hämäläinen kaataneet 24 kapanalan kaskensa Haapalamminrannan itäpuolella Suorlahden vai Muljulan hovin maalle, tuotettiin oikeuden eteen edelleen Matti Lintunen ja Antti Laitinen. Muljulan arrendaattori oli antanut kylvää ja korjata tämän maakappaleen. Lintunen todisti, että kun hän oli asunut Muljulassa, eivät suorlahtelaiset olleet käyttäneet maakappaletta. Hänen mukaansa kylien metsät olivat kuitenkin yhteisomistuksessa ja kyseinen maakappale kolme virstaa Suorlahdesta ja neljä virstaa Muljulasta.

s. 157v-158

Syyskuussa 1687 Tuomas Hämäläinen Särkisyrjästä todisti, että hänen naapurinsa Jussi Jussinpoika Soikkeli oli vuosi aiemmin keväällä kutsunut hovin kirjuri Lars Björckiä, priistavi Jussi Jämsäläistä ja siltavouti Jankko Mikonpoikaa kelmeiksi ja varkaiksi, kun nämä olivat ulosmitanneet häneltä hevosen kruunun rästeistä. Hän oli sanonut, että hevosta ei tänään vietäisi. Tällöin hänellä oli ollut keihäs kädessä ja hänen kahdella veljellään Luukkaalla ja Mikolla pyssyt ja tapparat. He olivat ajaneet suurella metelillä miehiä takaa puolen virstan matkan. Sakkoja tästä tuli kuusi kertaa kolme markkaa ja lisäksi 40 markkaa. Syyskuussa 1687 sakotettiin Särkisyrjän Tuomas Hämäläistä edellisenä kesänä naapuriinsa Jussi Soikkeliin lyömistään viidestä mustelmasta ja kolmesta verihaavasta. Mustelmista sakkoa tuli kustakin kolme markkaa ja haavoista kuusi markkaa kustakin.

158

Syyskuussa 1687 kerrottiin, että Piimälahden Pekka Paakarinen oli taannut Onkamon Sipi Lievosen velan 11 taalaria Sortavalan porvarille Pekka Pekanpoika Ruuthille ja hänen tuli nyt maksaa se takaisin Paakariselle. Lisäksi hänen tuli maksaa Puhoksen Antti Toropaiselle 15 taalaria.

s. 158v

Syyskuussa 1687 sakotettiin Särkisyrjän Tuomas Hämäläistä edellisenä kesänä naapuriinsa Jussi Soikkeliin lyömistään viidestä mustelmasta ja kolmesta verihaavasta. Mustelmista sakkoa tuli kustakin kolme markkaa ja haavoista kuusi markkaa kustakin.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 19.─24.3.1694

Käännös: Veli Pekka Toropainen

64─64v.

Maaliskuussa 1694 valittivat Varpasalon Pekka Mononen ja Oravisalon Olli Turunen, että nyt jo edesmenneen Erkki Könösen kaskituli oli riistäytynyt edellisenä kesänä niin, että Monoselta oli palanut 26 syltä tervaspuita ja Turuselta 40 syltä. Könösen leskelle oli jäänyt vain yksi lehmä ja kaski, johon hänen miehensä oli kylvänyt viljaa neljä kappaa.

66v.

Maaliskuussa 1694 Ruisselän Jussi Soininen määrättiin maksamaan veljelleen Pekka Soiniselle 7 taalaria 29 äyriä kuparia edellisenä keväänä tehdystä perinnönjaosta.

73v

Maaliskuussa 1694 tuomittiin Potoskavaaran Pekka Leinonen maksamaan 18 taalaria 16 äyriä hevosesta, jonka hän oli ostanut kuusi vuotta aiemmin Otrakkalanvaaran Olli Soiniselta.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 14.─20.9.1694

Käännös: Veli Pekka Toropainen

90v─91

Syyskuussa 1694 Potoskavaaran Oleksi Siloinen valitti, että saman kylän Jussi Kansanen oli tullut hänen luokseen edellisenä lauantaina ja lyönyt häneen verihaavan, kuhmun päähän ja kaksi verinaarmua vasemman silmän yläpuolelle. Lisäksi Kansanen oli repinyt häntä hiuksista. Kaikesta tästä Kansanen tuomittiin sakkoihin.

92v

Syyskuussa 1694 Kantosyrjän Lauri Ristonpoika Immonen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan laillisesti toimitettuun haasteeseen. Lautakunta tuomitsi hänet maksamaan 2½ tynnyriä ohria Potoskavaaran Kalle Erkinpoika Sairaselle, jolta hänen sikansa olivat syöneet kyseiset viljat.

92v─93

Syyskuussa 1694 Kantosyrjän Prusi ja Sipi Kiiveri eli Toivainen saivat kolmen markan sakon, koska eivät tulleet vastaamaan Oleksi Siloisen haasteeseen. He olivat ottaneet häneltä kaksi vuotta aiemmin tynnyrin ohria palkakseen, jota he eivät sitten olleet suorittaneetkaan.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 28.1.─2.2.1695

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Tammikuussa 1695 tuomittiin inspehtori Johan Stolpen vaatimuksesta kahdeksan talonpoikaa, joiden joukossa Varpasalon Prusi Makkonen, kolmen markan sakkoon vastahakoisuudesta kehrätä lankaa hoviin. Lisäksi he saivat kolmen markan sakon jätettyään vastaamatta haasteeseen.

13v

Tammikuussa 1695 ilmoitettiin, että Suorlahden Antti ja Heikki Hämäläinen sekä Pekka Mustonen oli haastettu käräjille vastaamaan veloistaan edesmenneen kirkkoherra Mickelin leskelle Margareta Jakobintyttärelle. Koska he eivät tulleet paikalle, tuomittiin kukin maksamaan kolmen markan sakko. Miehet määrättiin myös maksamaan velkansa, joka Mustosella oli 18 kuparitaalaria.

16

Tammikuussa 1695 määrättiin miehet suorittamaan katselmus Kutsulan Mikko Leinosen ja Kantosyrjän Heikki Immosen riitelemästä Höylävaaran maakappaleesta.

16

Tammikuussa 1695 tuomittiin Lassi Ollinpoika Multanen Kunnonniemestä kolme markan sakkoon siitä, että hän oli sanonut Pekka Multasen sanoneen hänelle Jussi Kyllösen vaimon Kerttu Heikintytär Hämäläisen olevan veronkantokirjuri Richard Steenin huora.

17v

Tammikuussa 1695 tutkittiin Sirkkavaaran maata, jota Kantosyrjän Heikki Immonen väitti Kiteenlahden Yrjö Timosen käyttäneen luvatta.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 23.─31.10.1695

Käännös: Veli Pekka Toropainen

222v

Lokakuussa 1695 Sortavalan porvari Iisak Makkonen kertoi oikeudelle, että hän oli saanut 20 kuparitaalaria, kolmea suolanelikkoa ja viittä tupakkanaulaa vastaan 12 tynnyriä tervaa talollinen Matti Turuselta Kiehtelinvaarasta noin 11 vuotta aiemmin. Kun terva oli kuljetettu Nevanlinnaan, oli se huomattu siellä kelvottomaksi.

225

Lokakuussa 1695 tuomittiin Piimälahden Antti Hirvonen 40 markan sakkoon edellisenä kesänä irtolaisnainen Maalina Kyröläisen kanssa harjoittamastaan salavuoteudesta. Molemmat tuomittiin lisäksi kirkonrangaistukseen.

225v

Lokakuussa 1695 määrättiin Olli Hirvonen Kemiestä vannomaan seuraavilla käräjillä, ettei hän ollut maannut irtolaisnainen Mari Komotarta, kuten tämä väitti.

226

Lokakuussa 1695 käsiteltiin asiaa, jonka mukaan Otrakanvaaran Olli Soininen halusi saada osan Jussi ja Mikko Janatuisen Pupunvaaran maasta.

226v─227v

Lokakuussa 1695 riideltiin korjatusta viljasta. Jutun yhteydessä mainitaan Kiteen Jussi Soininen Ruisselästä sekä Tohmajärven Olli Niiranen Hammaslahdesta ja Mikko Leinonen Kutsulasta.

228

Lokakuussa 1695 lautamies Riiko Jehkimänpoika Truppovaarasta sekä Kiteen Lars Flemingin rälssin talonpojat Heikki Immonen Kantosyrjästä, Orduska Miranof ja Jussi Halttunen Havajärveltä anoivat pitäjän puolesta, että läänityksen haltija katsoisi heidän verojaan lempein silmin, sillä he olivat kärsineet kadosta.

239v─240

Lokakuussa 1695 Truppovaaran Pekka Multasen vaimo tuomittiin kolmen markan sakkoon. Hän oli antanut haastaa kymmenikkä Antti Torrbaggin Skytänniemestä vastaamaan siitä, että tämän karja oli syönyt häneltä metsässä nauriita, rukiita ja ohria. Vaimo ei kuitenkaan saapunut itse oikeuteen kantamaan asiassaan.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 26.─27.6.1696

Käännös: Veli Pekka Toropainen

18v

Kesäkuussa 1696 määrättiin lautamies Matti Pantzar jakamaan perintöä Pekka Mikonpoika Simosen lesken ja tyttären sekä Pekan Juurikkajärvellä asuvan äidin Silja Laukattaren välillä.

19

Kesäkuussa 1696 Palon Lauri Tolonen, Pekka Jalkanen ja Erkki Eronen tuomittiin kukin yhden hopeataalarin sakkoon, sillä he eivät tulleet vastaamaan arrendaattori Petter Schultzin haasteeseen haluttomuudesta maksaa veroja. Lisäksi he joutuivat korvaamaan yhteisesti kaksi hopeataalaria oikeudenkäyntikuluja.

19v

Kesäkuussa 1696 Antti Juonen Potoskavaarasta kertoi, että Oleksi Silosella oli osa hänen maastaan. Siksi hän pyysi lautakunnasta arviomiehet, jotka voisivat selvittää asiaa seuraavilla käräjillä, joilla tulisi olla läsnä myös arrendaattori Henrik Nethoniuksen.

21v

Kesäkuussa 1696 Haapalahden Paavo Matinpoika valitti, että hänen naapurinsa Yrjö Kupiainen oli hakannut hänen peltonsa viereen kahdeksan kapan kasken. Oikeus määräsi nimismies Anders Neiglickin ja lautamies Matti Pantzarin suorittamaan asiassa katselmus.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 27.─31.10.1696

Käännös: Veli Pekka Toropainen

75v

Lokakuussa 1696 Jeremias Antinpoika Leinonen Tohmajärven Kutsalan kylästä valitti, että arrendaattori Petter Schultz halusi estää häntä muuttamasta kauppiaaksi Sortavalaan. Jeremias oli asunut tilaa veljiensä kanssa ja aina maksanut oman osansa veroista. Koska veljet jäivät viljelemään tilaa ja hänkin oli kykenevä maksamaan veronsa, ei arrendaattorin tarvinnut pelätä tulojen vähenemistä. Siksi oikeus antoi hänelle oikeuden muuttaa Sortavalaan.

76

Lokakuussa 1696 Paavo Kupiainen Kiteen Haapalahdesta kertoi, että Misolan Antti Koponen oli kaatanut hänen maalleen 1½ tynnyrin kasken. He olivat sopineet keskenään niin, että Koponen luovutti kasken Kupiaiselle, sillä hän oli itsekin huomannut virheensä.

78v

Lokakuussa 1696 Jeremias Leinonen Kiteen Kantosyrjästä valitti, että Lauri Ristonpoika Immonen samasta kylästä oli korjannut hänen kaatamansa heinät Milluvaaran niityltä.

81v

Lokakuussa 1696 Suorlahden Pekka Mustonen ja Haarajärven Heikki Laasonen ilmoittivat sopineensa käräjätalossa heidän välisensä tappelun siten, että Mustonen maksoi Laasoselle neljä kuparitaalaria. Lisäksi hänet määrättiin korvaamaan Laasosen oikeudenkäyntikulut 24 hopeaäyriä.

84

Lokakuussa 1696 Kiteenlahden Lauri Partanen valitti, että Kiteen kylän Tahvo Koikkalainen ja Paavo Kupiainen olivat kaataneet kymmenen kapan kasken hänen maalleen. Simon Hoppenstång ja Henrik Nethonius kahden lautamiehen kanssa määrättiin suorittamaan asiassa katselmus.

85

Lokakuussa 1696 Lauri Makkonen Kiteen Rääkkylän kylästä oli sopinut talvikäräjillä, että hän korvasi Viipurin tiellä kadonneen viljan 12 kapalla rukiita ja 28 kupariäyrillä Mikko Hukkasen vaimon edelliselle miehelle Mikko Sihvoselle Rasivaarasta.

85v─86

Lokakuussa 1696 Tohmajärven Kutsalan Mikko Leinonen ilmoitti, että hänellä oli käynnissä maariita Kantosyrjän Heikki Immosen kanssa Höylävaaran kolmen tynnyrin maakappaleesta. Siitä oli suoritettu oikeuden määräämä katselmus. Todettiin, että Immonen oli käyttänyt kyseistä maata seitsemän vuotta ja kylvänyt sille ruista. Hän oli ottanut tilansa viljelykseen sen edellisen asukkaan Tönne Hirvosen jälkeen. Tönne todisti, että hän oli asunut tilalla ruptuurista saakka ja että hän oli kylvänyt riidanalaiselle maalle kaksi kertaa ja Heikki Immonen kolmannen kerran seitsemän vuotta sitten saatuaan tilan haltuunsa. Leinosen todistaja, yli 70-vuotias Erkki Mikkonen Littilästä, kertoi maan kuuluvan Leinosen tilaan. Maakappale oli erotettu omilla rajakivillään molemmin puolin. Todistaja Heikki Leskinen Kutsalasta sanoi, ettei hän tiennyt, kenelle maa kuului, mutta hän oli kuullut sanottavan että se olisi Leinosen. Oikeus määräsi maan Immoselle.

86

Lokakuussa 1696 puolentoista tynnyrin Paskakallionmaa määrättiin Potoskavaaran Oleksi Siloselle.

218v

Lokakuussa 1699 Littilän Risto Paavonpoika ja Kantosyrjän Mikko Leinonen sopivat viljansa jakamisesta.

Tohmajärven käräjät 22.─24.2.1697

Käännös: Veli Pekka Toropainen

69

Helmikuussa 1697 kymmenikkä Paavo Kolehmainen esitti 86 kuparitaalarin laskun matkoista, jotka hänen edellisenä kesänä kuollut poikansa Jussi oli tehnyt kruunun asioissa Kajaaniin. Pojan pesän varat arvioitiin ja niistä tuli maksaa velat. Valentin Turunen oli saamassa 16 kuparitaalaria.

Kiteen käräjät 25.─27.2.1697

Käännös: Veli Pekka Toropainen

73v

Helmikuussa 1697 Sortavalan lautamies Iisakki Makkonen peri saataviaan käräjillä.

79

Helmikuussa 1697 veronkantokirjuri Anders Neiglick kertoi, että Puhossalon Jussi Leskinen oli varastanut edellisessä tammikuussa hovin ruisaumasta kuorman ruislyhteitä. Hovin väki oli tavannut ne häneltä ja ottanut pois. Hänet tuomittiin maksamaan kolminkertaisesti varastetun tavaran arvo eli 10 kuparitaalaria, joka laskettiin ruistynnyrin arvoksi. Koska hänellä ei ollut rahaa, muutettiin tuomio ruumiinrangaistukseksi.

81v

Helmikuussa 1697 Matti Väkeväinen Niinikummusta ilmoitti lainanneensa joitakin vuosia aiemmin saman kylän Niilo Makkoselle 16 kuparitaalaria. Tästä oli vielä maksamatta kahdeksan taalaria, minkä Niilon poika Simo Makkonen tunnusti oikeaksi. Niilo määrättiin maksamaan velkansa.

82

Helmikuussa 1697 Suorlahden Prusi Puumalainen ja Pekka Mustonen olivat kumpikin velkaa tynnyrin rukiita apupappi Gustaf Sinkolle. Heidät määrättiin maksamaan velkansa rukiina tai yhteensä 20 kuparitaalarilla.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 22.─28.9.1697

Käännös: Veli Pekka Toropainen

234─234v

Syyskuussa 1697 Reko Lappalainen Kiteen Haapalahdesta kertoi, että hänellä ja hänen veljellään oli ahdas tila. Siksi he halusivat saada tilan, jolla Yrjö Kupiainen oli asunut. Hän ei ollut enää voinut kylvää peltoja eikä hänellä ollut hevostakaan. Asiassa tuli kuitenkin kuulla Simon Hoppenstångin leskeä Helena Alhemiaa.

237

Syyskuussa 1697 Olli Soininen Otrankonvaarasta valitti Jussi ja Mikko Janatuisesta, että he tunkeutuivat vuoden 1695 syyskäräjillä heidän välillään tuomitun rajan metsässä.

237v

Syyskuussa 1697 Risto Vinkalainen Kuvunniemeltä kertoi, että hänen naapureidensa Olli Multasen ja Paavo Toivaisen hevoset olivat aiheuttaneet hänen Sorahuhtaman maallaan yhden tynnyrin vahingon.

240

Syyskuussa 1697 Olli Laskonen Suorlahdesta vaati Antti Laurinpojan leskeltä Inka Makkoselta neljän kuparitaalarin saatavia, jotka tämä oli ottanut lainaan kolme vuotta aiemmin.

241

Syyskuussa 1697 Kunnonniemen Olli Multanen väitti Yrjö Rinkisen lesken Kirsti Hakulisen Potoskavaarasta kaataneen kahdeksan kapan kasken hänen mailleen. Kun hänellä ei ollut asiasta todistajia, tuomittiin kaski jäämään leskelle.

241

Syyskuussa 1697 mainitaan Ruisselän Matti Ollinpoika (Soininen?).

243v.

Syyskuussa 1697 syytti kirkkoherra Jöran Neiglick Niinikummun Heikki Makkosta siitä, että tämä oli antanut haudata Hannu Halosen ryssän kalmistoon (calmistan), vaikka luterilainen hautausmaa oli vain vanhan peninkulman päässä. Maaherran päätöksen mukaan Makkosta sakotettiin tästä 50 hopeamarkalla.

243v

Syyskuussa 1697 Jussi Ollinpoika Makkonen Riihijärveltä vaati velkaansa.

245

Syyskuussa 1697 Suorlahden Pekka Mustonen tuomittiin neljän kuparitaalarin sakkoon tappelemisesta Haarajärven Heikki Hassisen kanssa, sillä hän ei ollut suostunut sopimaan asiaa oikeuden ulkopuolella. Lisäksi hän joutui korvaamaan Hassisen oikeudenkäyntikulut yhdellä hopeataalarilla.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 3.─12.2.1698

Käännös: Veli Pekka Toropainen

53v

Helmikuussa 1698 Saarion Matti Turunen kertoi, että saman kylän Lassi Kolehmainen oli lyönyt häneltä hänen luonaan edellisessä elokuussa neljä hammasta suusta ja verihaavan olkapäähän kirveellä. Kolehmainen tuomittiin maksamaan 24 markkaa aiheuttamistaan vammoista sekä lisäksi 15 kuparitaalaria kivusta ja särystä.

54─54v

Helmikuussa 1698 Kiteen Kantosyrjän Knuutti Immosen leski Silja Makkonen valitti oikeudessa, että hänen poikansa Sortavalan raatimies Tuomas Immonen oli vienyt häneltä joitakin vuosia aiemmin kaiken omaisuuden. Nyt leskellä ei ollut muuta elannoksi kuin olkia. Lisäksi kirkkoherra Jöran Neiglick oli kirjoittanut 24. joulukuuta 1695 Knuutin todistuksen, että hänellä oli saatavia pojaltaan Tuomakselta 2 000 kuparitaalaria. Tuomas ei ollut saapunut käräjille vastaamaan, vaikka hänet oli haastettu laillisesti.

55─55v

Helmikuussa 1698 oikeudessa kerrottiin, että Lauri Immosen vaimo Elina Pekantytär oli tuonut pesään avioituessaan 30. elokuuta 1696 kaksi lehmää, kuparikattilan, 35 markkaa rahaa, 11 kyynärää sarkaa, uuden turkin, kirveen, sirpin ja pitovaatteensa. Elinan isä Pekka Mikonpoika Pälkjärven Iljalasta vaati niitä nyt takaisin tyttärensä kuoltua. Elinan appi Lauri Immonen Kiteen Potoskavaarasta kertoi Elinan kolmen lapsen kuolleen äitinsä jälkeen. Lauri Immonen sai pitää muun omaisuuden avio-oikeutenaan ja hautajaiskustannuksista, mutta joutui luovuttamaan lehmän apelleen.

55v─56

Helmikuussa 1698 kertoi Olli Niiranen Tohmajärven Hammaslahden ja Kätämäniemen kylistä, että hänen appensa Heikki Muikkonen ja tämän poika Tahvo Muikkonen olivat kuolleet edellisessä huhtikuussa. Tahvolla oli edelleen elossa neljä lasta. Hoitaakseen lapset oli hän joutunut jättämään tilansa Mulon kylässä ja muuttamaan Petter Schultzin luvalla appensa tilalle. Koska kirkkoherra Johan Sylvester oli määrännyt hänet lasten holhoojaksi, oli hänen omaisuutensakin aiottu yhdistää alaikäisten lasten omaisuuteen. Oikeus määräsi, että mikäli hän pitäisi tilan voimissaan, saisi hän ennen perinnön tulevaa jakamista 72 kuparitaalaria pesän päältä.

56v─57

Helmikuussa 1698 Yrjö Tervonen Kiteen Särkisyrjästä kertoi menettäneensä tilansa kaikki 12 rakennusta tulipalossa eräänä yönä edellisenä kesänä. Samalla oli palanut kaikki irtaimisto niin, että hän väkineen oli pelastautunut palosta alastomina. Nyt hän joutui kulkemaan vieraiden vaatteissa. Tervonen sanoi kiertelevien kerjäläisten sytyttäneen tulen, sillä kun hän oli mennyt illalla vuoteeseensa, oli tuli ollut sammutettu. Lautamiehen arvion mukaan vahinko oli 99 taalaria 27 äyriä kuparirahaa, ja koska Kiteen pitäjässä oli 355 taloa, tuli kunkin maksaa Tervoselle kolme hopeaäyriä palovahinkomaksuna.

58

Helmikuussa 1698 Pekka Toropainen Niinikummusta määrättiin maksamaan velkansa kahdeksan kuparitaalaria Suorlahden Matti Piriselle.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 12.─17.9.1698

Käännös: Veli Pekka Toropainen

176─176v

Syyskuussa 1698 Tohmajärven Petrovaaran Hotke Matfeinpoika valitti, että Potoskavaaran Oleksi Zilohonpoika oli haukkunut hänen vaimoaan huoraksi. Oleksi pyysi käyttäytymistään anteeksi ja sanoi, ettei tiennyt vaimosta muuta kuin hyvää ja kunniallista. Hän piti juopumustaan syynä käytökseensä.

178v─179

Syyskuussa 1698 Niinikummun Lauri Toropainen vaati saman kylän Heikki Makkoselta takaisin tyttärelleen tämän häissä antamiaan tavaroita. Puolisot olivat eläneet avioliitossa seitsemän vuotta ennen vaimon kuolemaa. Omaisuuden arvo katsottiin niin pieneksi, että se oli käytetty vaimon hautajaisiin ja hänen elantoonsa tilalla.

179─179v

Syyskuussa 1698 Suorlahden Pekka Mustonen valitti, että hänen naapurinsa Paavo ja Olli Sopanen olivat levittäneet edellisenä kesänä huhua, jonka mukaan Pekka olisi tappanut erään kerjäläispojan. Paikalla oleva Paavo ei voinut todistaa väitettään millään tavoin. Nimismies Neiglick todisti väitteen valheeksi, sillä hän oli nähnyt pojan ruumiin, jossa ei ollut mustelmaakaan. Hänen mukaansa puheet johtuivat kateudesta ja naapureiden välisistä riidoista. Puheistaan Paavo tuomittiin 40 hopeamarkan sakkoon.

180

Syyskuussa 1698 Täitimänniemen Pekka Makkonen kertoi sopineensa saman kylän Trohkima Päivän kanssa niin, että hän saisi kahdeksan kapan korvauksen Jaamasalmen kaskella tekemästään työstä.

Syyskuussa 1698 Oravilahden Matti Rouvinen kertoi sopineensa Sankilahden Perttu Hakulisen kanssa niin, että hän saisi heidän kaskestaan Mantervaarassa kolmannen osan työnsä korvauksena.

183

Syyskuussa 1698 ilmoitettiin, että Riikolan Katri Mustotar oli sopinut kaskiriidan.

184v─185

Syyskuussa 1698 valittivat viisi Kiteen talollista, että Täitimänniemen Kiti Päivinen oli vienyt heiltä kaksi viikkoa aiemmin Oriveden rannan Suoparinsalosta kolme pukäskiä eli viisi kuormaa heiniä, vaikka heillä oli laillinen tuomio maahan. Kiti määrättiin palauttamaan heinät.

185v─186

Syyskuussa 1698 valitti Hammaslahden Erkki Puustinen, että saman kylän Olli Niiranen oli hakannut hänen pykälikkönsä. Hän sai oikeudelta katselmusmiehet suorittamaan paikalla tarkastuksen.

186v

Syyskuussa 1698 käsiteltiin asiaa, jonka mukaan Niinikummun Anna Ristontytär oli velkaa saman kylän Heikki Makkoselle 30 taalaria 20 äyriä kuparirahaa. Hänet määrättiin maksamaan tämä selvä velkansa.

188─188v

Syyskuussa 1698 Pekka Mölsä Kiteen Puksunvaarasta ja Olli Soininen Otrakkalasta kertoivat, että nimismies Anders Neiglick ja lautamiehet Matti Raatikainen ja Jussi Soininen olivat käyneet heidän metsämaidensa rajat ja asettaneet niille rajamerkit.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 31.1.─6.2.1699

Käännös: Veli Pekka Toropainen

22v

Tammikuussa 1699 Antti Hirvonen Kiteen Piimälahdesta oli niittyriidassa.

23─23v.

Tammikuussa 1699 Kiti Päivinen Täitimänniemestä ilmoitti, että kiteeläiset talonpojat olivat edellisenä syksynä vieneet hänen heiniään Oriveden rannasta Muljulan hoviin. Osapuolet olivat sopineet niin, että Kiteen talonpojat korvaisivat heinät ja oikeudenkäyntikulut Kitille kahdeksalla kuparitaalarilla. Tähän oikeus suostui. Oikeus määräsi, että kaikkien osakkaiden, joilla oli niittyjä Oriveden rannassa, oli jatkossa korjattava heinänsä samaan aikaan Pietari Paavalin päivän aikaan.

26v─27

Tammikuussa 1699 Matti Soininen Mutkaselästä ilmoitti eronneensa isänsä tilalta Otrakkalanvaarasta. Tilaa oli jäänyt pitämään hänen vanhempi veljensä Olli Soininen.

33

Tammikuussa 1699 Suorlahden Pekka Juonen tuomittiin kymmenen hopeataalarin sakkoon salavuoteudesta saman kylän Silja Monosen kanssa. Myös Silja sai saman sakon, sillä hän oli rikoksessaan jo toiskertalainen. Molemmat joutuivat suorittamaan myös kirkonrangaistuksen.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 23.─31.10.1699

Käännös: Veli Pekka Toropainen

207v

Lokakuussa 1699 tuomittiin naimaton Anna Levotar Venturinniemestä 40 hopeataalarin sakkoon yksinkertaisesta huoruudesta naidun rantasalmelaisen Antti Pekanpoika Laamasen kanssa. Makaaminen oli tapahtunut Petruman kylässä, jossa Annan veli asui. Laamasen osalta juttu tuli käsitellä Savossa.

208─208v

Lokakuussa 1699 Jussi Kolehmainen Kemiestä valitti saman kylän Tuomas Olkkosen ja Jaakko Niirasen korjanneen hänelle kuuluvalta Valkiasuolta viisi kuormaa heiniä. Oikeus määräsi katselmusmiehet tutkimaan asiaa.

209─209v

Lokakuussa 1699 Ruisselän Matti Soininen kertoi, että hänen naapurinsa Matti Haapio oli kaatanut edellisenä kesänä kasken hänelle kuuluvalle maalle. Asia lykättiin seuraaville käräjille.

215v

Lokakuussa 1699 ilmoittivat veljekset Lauri, Jussi ja Risto Immonen Kantosyrjästä, että he olivat olleet tähän saakka yhtiössä, mutta olivat nyt syksyllä eronneet toisistaan. He pyysivät siksi jakomiehiä määrittelemään rajat heidän yhteisesti omistamilleen maille. Samalla irtain omaisuus määrättiin jaettavaksi niin, että veljesten äiti sai siitä kolmannen osan.

217

Lokakuussa 1699 arrendaattori Joachim Wargentin sanoi irti Niinikummun Niilo Makkosen, sillä hänellä oli maksuja rästissä 44 taalaria ja yli kaksi tynnyriä viljaa.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 13.─18.7.1701

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 106-107

Heinäkuussa 1701 Littilän Mikko Nousiainen valitti, että saman kylän Heikki Immonen oli ottanut hänen kaatamansa kaskimaan rukiille Nikovaarassa. Asiassa määrättiin suoritettavaksi katselmus. Heikki valitti puolestaan Mikon kylväneen rukiin hänen omistamalleen maalle Harmaanvaarassa. Myös tästä määrättiin suoritettavaksi katselmus.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 24.-28.2.1702

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 41-42

Helmikuussa 1702 arrendaattori Joachim Wargentin valitti, että varusmestari Olli Soikell, korpraali Mikko Pajanen ja viisi sotamiestä olivat pakottaneet hänen läänityksellään Potoskavaarassa asuvan leski Kirsti Pitkättären ainoan pojan Hannu Tynkkisen ottamaan sotamiehen pestin viisi viikkoa aiemmin. Poika oli paennut ikkunasta paita ja housut päällään sen alla olevaan heinäsuovaan. Soikkel oli ottanut pojan sisälle jääneen hatun, kaftaanin ja vanttuut takavarikkoon. Soikkel sanoi kuulleensa, että poika oli irtolainen. Apupappi Gustaf Sinkko valitti lisäksi, että Soikell oli neljä viikkoa aiemmin ryövännyt sotapalvelukseen hänen renkinsä Simo Simonpojan. Arrendaattori Wargentin ja lautamiehet pyysivät oikeutta anomaan everstiluutnantti Frans Evald Fockilta, että Soikkeli komennettaisiin ulkomaille palvelukseen, sillä hänen kaksi värväysmatkaansa pitäjiin oli aiheuttanut rahvaassa suurta pelkoa. Esimerkiksi neljä viikkoa aiemmin oli Niinikummun kylässä paennut 20 vakaata miestä metsään viikoksi kuultuaan hänen olevan tulossa kylään. Tämän vakuutti Niinikummun lautamies Lauri Toropainen. Soikell ei ollut lopulta saapunut kylään laisinkaan.

s. 44-44v

Helmikuussa 1702 arrendaattori Joachim Wargentin valitti, että hän ei voinut enää pitää alustalaisenaan Potoskavaaran Jussi Kansasta, sillä tämä ei halunnut maksaa ulostekojaan. Hän oli haavoittanut arrendaattorin lähettämää Abraham Mustosta niin pahoin, että tämä tuskin tulisi enää entiseen kuntoonsa. Abrahamin mukaan häntä oli lyöty kruununverojen kannon aikaan puukolla selkään. Kansanen esitti puolestaan oikeudelle kolme verihaavaa kehostaan ja sanoi Mustosen hyökänneen hänen kimppuunsa Paavalin päivänä. Molemmat miehet tuomittiin verihaavoista jokaisesta kuuden hopeamarkan sakkoon ja Kansanen lisäksi puukon vetämisestä esiin.

48

Helmikuussa 1702 kerrottiin, että Littilän Liisa Karvitar oli joutunut sadonkorjuun aikaan tappeluun lankonsa Littilän Heikki Immosen kanssa tämän pellolla. Kumpikin oli saanut mustelman, josta heille langetettiin kolmen markan sakko ja Immonen lisäksi korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 26.-30.9.1704

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 121

Syyskuussa 1704 Littilän Heikki Immonen halusi saada Onkamon Sippari Tuckoselta vaimonsa isäpuolen perintöosan. Arrendaattori Petter Schultz valtuutettiin suorittamaan perunkirjoitus.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 7.─12.2.1705

Käännös: Veli Pekka Toropainen

16

Helmikuussa 1705 Silja Silvennoinen Oravisalosta ilmoitti, että saman kylän Mikko Rautiainen oli kihlannut hänet Heikki Juvosen läsnä ollessa edellisen Pyhäinpäivän aikaan. Rautiainen oli antanut hänelle kihlalahjaksi soljen, mutta halusi nyt perua kihlauksen, vaikka oli maannut Silvennoisen. Tälle annettiin todistus, jotta hän voisi ajaa asiaansa konsistorissa.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 26.10.1708

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Ylioppilas Johan Neiglick esitti isänsä kirkkoherra Neiglickin puolesta, että talollinen Pekka Mustonen ei ollut maksanut papinsaatavia vuodelta 1707. Hänet tuomittiin maksamaan 12 kappaa viljaa.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 09.04.1709

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Arrendaattori Jakob Björckman ilmoitti antaneensa 9.4.1709 Pekka Mustosen tilan tämän varattomuuden vuoksi monsigneur Johan Neiglickille. Tila myös vahvistettiin hänelle ja Mustoset muuttuivat torppareiksi.

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Kiteen käräjät 28.1.1723

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Veljekset Homana ja Petri Päivinen Täitimenniemestä jakoivat perintöä siten, että Homana sai 50 kuparitaalaria ja 120 lyhdettä rukiita veljeltään.

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 13.1.1724

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Niilo Pekanpoika Mustonen riiteli Jöran Osolanuksen kanssa Honkakummun ja Taipaleen maista, joille Osolanus oli kaatanut 2 tynnyrin ja 16 kapan kasken. Mustonen vaati kaskea itselleen, sillä hän sanoi maan kuuluvan hänen tilaansa. Kruununvouti Erik Andersin ja arrendaattori Johan Krook olivat suorittaneet katselmuksen ja todenneet, että kaski sijaitsi kuusi neljännestä Suorlahden kylästä Kiteen kylään päin. Kukaan ei osannut osoittaa rajamerkkejä maastosta. Majuri Simon Affleck, jolle Suorlahden hovileiri kuului, väitti maan kuuluvan Mustosen tilaan. 70-vuotias todistaja Paavo Rononen kertoi vuokraaja Simon Hoppenstångin kiistelleen samasta maasta käräjillä Henrik Nethoniuksen kanssa. Tällöin oikeus oli tuominnut sen Mustosen tilaan kuuluvaksi. Lautamies Heikki Paavilainen kertoi olleensa puolikasvuisena hovin työssä ja Hoppenstång oli tuolloin hakkauttanut kasken tälle maalle. Mustosen isä Pekka Mustonen oli ajanut heidät pois ja käskenyt mennä kaatamaan Kiteen metsään. Kolme lautamiestä, mm. Pekka Toropainen kertoivat maan kuuluvan yksin Mustoselle.

Kiteen käräjät 10.9.1724

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Palakka Päivinen Ruppovaarasta valitti, että hänen miehensä Jussi Saukkonen oli karannut neljä vuotta aiemmin Venäjälle pohjalaisen piian Liisa Piipottaren kanssa, joka oli tullut pitäjään ryssän vallan aikana. Sotamies Jussi Vatanen oli kertonut miehen oleskelevan Muolaan pitäjässä. Saukkonen oli 40-vuotias, keskipitkä ja tuhkarokonarpinen. Piipotar oli puolestaan 24-vuotias ja pienikasvuinen.

Tohmajärven käräjät 15.9.1724

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Määrättiin nimismies Anders Neiglick ja lautamiehet Elias Kolehmainen ja Antti Partanen Seyrikkään kylään jakamaan Suurisvaaran obotta yhtä suuriin osiin Martti Hämäläisen, Valentti Turusen ja Antti Hämäläisen välillä.

Kiteen käräjät 4.10.1725

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Veljekset Paavila ja Kiti Ivanoff Päivinen hallitsivat yhdessä pientä ja ahdasta tilaa Täitimänniemen kylässä. Paavila halusi erottaa veljensä tilalta, sillä kaksi viljelijää raunioitti sen toimeentulon. Kiti kertoi olevansa yli 70-vuotias, eikä jaksaisi enää etsiä itselleen uutta tilaa, vaan jättäisi sen poikiensa huoleksi. Lautakunnan mukaan Paavilalla oli enemmän työkykyisiä miehiä, lehmiä ja hevosia kuin veljellään.

Romana Päivinen Täitimänniemestä kertoi Simo Lasisen hallinneen aikaisemmin hänen tilaansa. Simon veljenpoika oli nyt rakentanut torpan hänen mailleen ja hän halusi tämän häädettäväksi hänen mailtaan. Edelleen määrättiin nimismies Petter Hultin ja lautamiehet suorittamaan katselmus siitä, oliko Heikki Ilvonen tunkeutunut kaskeamalla Romanan maille Vehkavaaranmaassa.

Tohmajärven käräjät 26.1.1727

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Tahvo Martinpoika Simonen halusi saattaa loppuun riidan, joka hänellä oli enojensa Antti ja Martti Hirvosen kanssa Rajaselän metsämaasta. Tuomari ja vouti Erik Andersin suorittivat paikalla katselmuksen. 90-vuotias Mikko Riikonen Onkamosta ja 80-vuotias Lauri Karhu Mulosta kertoivat maan olevan yhteismaata.

Kiteen käräjät 3.2.1727

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Paavila Päivisen kerrottiin riidelleen maan omistuksesta Heikin kanssa.

Kiteen käräjät 25.6.1728

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan Antti Martinpoika Simosen äidin Liisa Hirvosen veljet Antti ja Martti Hirvonen.

Tohmajärven käräjät 5.2.1729

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Talollinen Jaakko Niiranen Patsonvaarasta vaati Saarion eli Saarensuon kylän Valentti Turusen leskeltä Anna Turittarelta kahta tynnyriä rukiita, jotka Niiranen oli tallettanut Turuselle ison vihan aikana. Leski tunnusti asian olevan näin, mutta sanoi viljan tulleen palautetuksi jo kauan sitten ennen Valentin kuolemaa syksyllä 1728. Asia lykättiin, kun lesken todistaja ei ollut paikalla.

Todettiin, että Antti Martinpoika Simonen oli näinä päivinä menettänyt tulipalossa uuden tupansa katon ja kaiken sisällä olleen irtaimen. Myös 80 sylen nuotta oli tuhoutunut. Vahinko arvioitiin 80 kuparitaalariksi ja paloapua määrättiin ½ kappaa viljaa tai 1½ hopeaäyri Tohmajärven pitäjän joka talolta.

Kiteen kappalainen Krister Ellonius valitti, etteivät Onkamon Matti Hirvonen ja Tahvo Simonen olleet maksaneet hänelle papinsaatavia kahdelta vuodelta, vaikka heillä oli viljelystä Kiteen puolella.

Tohmajärven käräjät 15.9.1729

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Todistaja Juho Parviainen Kiihtelysvaarasta todisti Jaakko Niirasen toimittaneen tavaroita Valentille. Leski sanoi vävynsä Lauri Haarasen jo toimittaneen Niiraselle tynnyrin rukiita, 30 kyynärää palttinaa, 6 markkaa voita, karoliinin, sian, ½ leiviskää talia ja timmerin oravannahkoja. Maksettavaksi jäi tynnyri 26 kappaa rukiita.

Tahvo Martinpoika Simosen väitettiin pitäneen Onkamossa heinällä Risto Nepposen autiotorppaa. Tahvo kuitenkin ilmoitti pitäneensä siellä pientä peltoa ja tästä nimismies ja vouti olivat olleet tarkoin tietoisia. Tahvo anoi yhdessä Värtsilän Mikko Hirvosen ja Petravaaran Osko Mattfiofin kanssa pitäjän puolesta Kiteen nimismies Petter Hultinia Tohmajärven pitäjänkirjuriksi.

Tohmajärven käräjät 18.2.1731

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Nimismies Petter Hultin esitti maaherran 11.11.1730 päivätyn kirjeen, jolla hänet nimitettiin Tohmajärven ja Kiteen pitäjänkirjuriksi. Hänen palkkaansa koskien Onkamon Antti Simonen ja Värtsilän Jaakko Niiranen sekä monet muut esittivät, että hän saisi vain kolme kappaa viljaa talolta palkkanaan.

Kiteen käräjät 1.3.1731

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Täitimenniemen Romana Päivinen pyysi suoritettavaksi perinnönjaon hänen ja hänen veljiensä välillä. Veljistä Petri asui Pälkjärvellä, Ritu Rasivaarassa ja Paavila Täitimenniemessä.

Kiteen käräjät 5.3.1733

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Marttina Päivinen Täitimänniemestä haastoi käräjille Manterevaaran Yrjö Juvosen ja Heikki Murtosen siksi, että näiden karja oli hajottanut edellisenä syksynä hänen heinäsuovansa.

Tohmajärven käräjät 3.3.1735

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Leskiruustinna Margareta Alopaea kertoi tallettaneensa edellisessä heinäkuussa Antti Martinpoika Simoselle 10 hopeapikaria, 4 hopeakannua, 2 hopeamaljaa ja kredenssin. Yksi pikari oli puuttunut, kun ruustinna oli noutanut omansa takaisin 30.11.1734. Antti väitti esineitä olleen vain 16, mutta hän ei osannut sanoa kunkin ryhmän lukumäärää. Veli Mikko Simonen kuitenkin sanoi pikareita olleen 10 ja hän oli ne myös nähnyt.

Tohmajärven käräjät 13.2.1741

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan Petri Päivinen asuvaksi talollisena Pälkjärvellä.

Kiteen käräjät 19.2.1741

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Täitimänniemen Markki Päivinen valitti, että Tahvo Keinosen vaimo Katri Vallatar Suoparsalosta oli varastanut häneltä viisi vuotta aiemmin kahden markan painoisen ja 8 kuparitaalarin arvoisen messinkikattilan, kun hän oli ollut kalastamassa. Vaimo määrättiin se hänelle palauttamaan.

Mainitaan Vasko Päivinen asuvaksi Rasinvaarassa.

Suorlahden Salomon Hyvetius maksoi Pekka Niilonpoika Mustoselle loput 4:30 kuparitaalaria heidän käymästään hevoskaupasta.

Tohmajärven käräjät 26.9.1743

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan, että Pälkjärven Lauri Hiltusen vaimon Ingo Päivittären ja tämän veljen Matti Päivisen äiti Kaisa Vanhalatar oli kuollut. Heidän isäpuolensa oli Pekka Wallendahl.

Tohmajärven käräjät 10.9.1744

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Kerrottiin Ilja Päivisen kuolleen. Häneltä jäi leski Oxenia Jeusentytär Kärkkäinen ja pojat Pedri ja Ilja Päivinen.

Tohmajärven käräjät 28.1.1745

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan Matti Päivinen asuvaksi Iljalassa.

Tohmajärven käräjät 30.9.1745

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan rälssitalollinen Elias eli Ilja Päivinen Pälkjärveltä.

Mainitaan Matti Päivinen asuvaksi Iljalassa.

Kiteen käräjät 25.11.1745

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan talolliset Iivana ja Siska Päivinen Täitimänniemestä.

Mainitaan sokea itsellinen Makarias Päivinen, joka oli asunut 50 vuotta aiemmin Jaamassa isänsä kanssa Lauri Hukkasen sittemmin hallitsemalla tilalla.

Kiteen käräjät 1.10.1746

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Mainitaan talollinen Markki Lassinpoika Päivinen.