Takaisin päävalikkoon

Selvennettyjä ja suomennettuja käräjäkirjoja - Pielisjärvi ja Lieksa

Pielisjärven käräjät 7.─8.1.1653

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Mateli Rönkötär valitti tammikuussa 1653, että hänen viisi poikapuoltaan eivät antaneet hänelle hänen perintöosaansa hänen miehensä Pekka Nevalaisen jälkeen. Poikien äidin kuoltua ei ollut suoritettu perinnönjakoa. Nevalaiselta oli jäänyt seitsemän lehmää, kaksi hevosta, puoli nuottaa, jalkajousi, kymmenen lammasta, leiviskän painoinen paloviinapannu ja kymmenen naulan painoinen kattila. Rönkötär oli jo saanut yhteensä kolmen ja puolen markan arvoiset lehmän ja kattilan. Poikien tuli antaa hänelle vielä 12 markkaa 16 äyriä.

sp

Tammikuussa 1653 Paavo Utriainen ja Matti Eskelinen vaativat Niilo Pennaselta ja Matti Nottiselta korvausta niistä 180 kuormasta tervaspuita, jotka heidän kaskitulensa oli polttanut. Pennasen mukaan ei ollut varmaa, että juuri heidän tulensa olisi polttanut tervakset. Todistajat Ignata Olpperinpoika ja Sihvo Sormunen kertoivat, että tuli oli liikkunut metsässä edestakaisin, joten heidänkään mukaansa oli mahdotonta sanoa, mistä se oli tullut tervaksiin. Nottisen mukaan tervakset olivat palaneet vasta 16 vuorokautta sen jälkeen, kun heidän kaskensa oli sammunut. Välimatkaa niillä tosin oli vain virsta eli viidennes peninkulmaa. Oikeus katsoi, että asia jäi ratkaisematta, sillä tulia oli ollut metsässä useissa paikoissa samaan aikaan.

sp

Pekka Pekanpoika Raappana jakoveljineen valitti tammikuussa 1653, että he olivat merkinneet kasken, jonka Antti Kortelainen oli sitten kaatanut ja kylvänyt jakoveljineen. Lautakunnan päätöksen mukaan Raappana sai pitää kasken ja sen sadon. Tästä päätöksestä Kortelainen vetosi laamanninoikeuteen.

sp

Tammikuussa 1654 Juuan Antti Kortelainen sai vahvistuksen kaupalle, jolla hän oli ostanut niityn Kajanlammelta Viekin Vaassila Hilpanpojalta.

sp

Olli Aataminpoika Turunen ja Kauppi Turunen vaativat tammikuussa 1653 Matti Laukkaselta ja Pekka Kotilaiselta viljaa, jonka nämä olivat huolimattomuuttaan polttaneet. Heidät määrättiin korvaamaan vilja kummallekin kahdeksalla markalla.

Pielisjärven käräjät 14.─15.6.1653

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Lassi Kotilainen mainitaan lautamiehenä kesäkuussa 1653.

sp

Kesäkuussa 1653 hakivat Heikki ja Juntti Lehikoinen isänsä Lassi Paavonpoika Lehikoisen perintöä velipuoleltaan Matti Lehikoiselta. Matti esitti edesmenneen kirkkoherra Thomaksen 11. helmikuuta 1650 allekirjoittaman todistuksen, jonka mukaan isä oli antanut muille pojille näiden osuuden perinnöstä jo eläessään. Sen mukaan heillä ei enää ollut mitään saatavaa pesästä.

Pielisjärven käräjät 7.─8.1.1654

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Lassi Kotilainen mainitaan lautamiehenä tammikuussa 1654.

sp

Tammikuussa 1654 määrättiin seuraavat miehet postitalollisiksi: Sivakkajärven Lassi Heiskanen, Ylikylän Lassi Kotilainen, Nurmeksen Matti Kuivalainen, Lipinlahden Lassi Hirvonen, Viekin Hannu Kärkkäinen, Viensuun Sihvo Meriläinen, Juuan Tahvo Turunen ja nimismies Henrik Danielinpoika Brahean kaupungista.

Pielisjärven käräjät 16.─17.6.1654

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Lassi Kotilainen mainitaan lautamiehenä kesäkuussa 1654.

sp

Kesäkuussa 1654 Kuikkasalmen Martti Rantonen kertoi oikeudelle, että Yliluostan Risto Kärkkäinen oli edellisenä kesänä tullut hänen luokseen humalassa kirkkotiellä. Kärkkäinen oli haastanut riitaa ja lyönyt häntä muutamia kertoja puukarahkalla. Lisäksi Kärkkäinen oli ottanut hänen jalkajousensa, jota hänen vaimonsa oli sitten turhaan käynyt vaatimassa takaisin. Kärkkäinen väitti omasta puolestaan, että Rantonen oli lyönyt häntä ensin. Siksi hän oli ottanut jousen todistusaineistoksi eli merkiksi oikeutta varten. Oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt tällaista näyttöä, vaan antoi Kärkkäiselle kuuden markan sakon kahdesta mustelmasta. Lisäksi hän joutui maksamaan 40 markkaa luvattomasta Rantosen omaisuuden haltuunotosta.

sp

Kesäkuussa 1654 oikeus totesi, että Ylikylän Paavo Häyrynen oli korjannut heinät Nurmeksen Risto Pääkkösen kolmen kuormanalan niityltä. Koska niitty oli kuulunut aiemminkin Ristolle, määrättiin Paavo maksamaan sakkoina kolme markkaa ja palauttamaan heinät Ristolle.

Pielisjärven käräjät 3.─4.1.1655

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Tammikuussa 1655 Haapajärven Heikki Eskelinen vaati langoiltaan Jooseppi Jaaraselta ja Juntti Mahaselta puolikasta isänsä tilasta samassa kylässä. Jaaranen, joka asui tilaa yhdessä Mahasen kanssa, kertoi lunastaneensa tilan suvun ulkopuoliselta henkilöltä, jolle Eskelisen isä oli sen myynyt vuosien kuluessa. Eskelinen sanoi kuitenkin lunastaneensa sen osittain takaisin tervanpoltosta saamillaan rahoilla. Oikeus katsoi, että tila voitiin jakaa kahtia ja toinen puolikas siitä kuului Eskeliselle. Rakennuksista hän sai kuitenkin vain kolmanneksen, sillä hänen lankonsa olivat käyttäneet niihin enemmän vaivaa.

sp

Tammikuussa 1655 Simo Kotilainen Ylikylästä valitti, että Antti ja Heikki Hyvösen karja oli syönyt ja tallannut edellisenä kesänä hänen kaskensa niin, ettei hänelle ollut siitä mitään hyötyä. Hyvösen veljekset olivat hänen mukaansa asettuneet luvatta asumaan hänen kaskensa läheisyyteen. Tähän Antti saattoi todeta vain, että Heikillä oli ollut enemmän karjaa kuin hänellä. Veljekset tuomittiin korvaamaan Kotilaiselle puolitoista tynnyriä viljaa.

sp

Tammikuussa 1655 Matti Saastamoinen Viekistä kertoi ostaneensa edellisenä vuonna Iivana Annaiselta ja tämän veljeltä Riiolta tilan ja siihen kuuluvan Heinäjoen niityn. Nämä olivat puolestaan ostaneet sen kuusi vuotta aiemmin Mikitta Paitiselta veneellä. Hannu Kärkkäinen asui nyt tilaa ja oli korjannut edellisenä kesänä kyseisen niityn heinät. Hänet määrättiin palauttamaan Saastamoiselle korjaamistaan heinistä puolitoista kuormaa.

sp

Tammikuussa 1655 Lassi Mikkonen ja Heikki Saastamoinen Haapajärveltä kertoivat merkinneensä itselleen kasken, mutta Pekka Huttunen Hiirijärveltä oli polttanut sen omanaan. Huttunen puolustautui sanomalla, että hän oli oikeutettu kyseiseen kaskeen yhteismaan osakkaana. Hän oli antanut muille kylvöviljaa ja sopinut, että hän saisi sadosta kolme osaa ja muut kaksi osaa. Koska Mikkonen ei kyennyt kieltämään tätä, määräsi oikeus miesten jaon pitäväksi.

Pielisjärven käräjät 20.6.1655

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Kesäkuussa 1655 Kuohatin Matti Eskelinen sai kolmen markan sakon, sillä hän ei ollut nimismiehen kehotuksesta huolimatta toimittanut profossille hevosta tämän ollessa keräämässä rästiveroja Pielisen pogostassa.

Pielisjärven käräjät 5.1.1656

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Tammikuussa 1656 kerrottiin, että Hilppa Karpanpoika Vilonen Yliviekistä oli lyönyt veljensä Ulassi Karpanpojan kanssa saman kylän Iivana Härkäsen kuoliaaksi kymmenen päivää ennen edellistä pääsiäistä. Lautamies Lari Sabbattinen oli tuolloin ollut käymässä kylässä ja pyytänyt Iivanaa kanssaan juomaan Matti Saastamoisen luo, mutta Iivana ei ollut halunnut lähteä. Lopulta hän oli suostunut. Heidän juotuaan jonkin verran paloviinaa, oli Lari luvannut tyttärensä Ulassille, joka oli paikalla veljensä Hilpan kanssa. Kun Lari ei sitten ollut enää tarjonnut lisää juotavaa, oli Iivana ottanut hänen myssynsä pantiksi ostaakseen sillä puoli naulaa paloviinaa. Iivana oli tarjonnut omaa poikaansa vävyksi Larille ja Ulassi oli suuttunut tästä. Hän oli viiltänyt puukollaan Iivanaa kasvoihin. Tämä oli yrittänyt lyödä häntä takaisin, mutta Ulassille ei ollut tullut lyönnistä mitään vahinkoa kehoon vaan ainoastaan vaatteisiin. Kun Iivana oli kaatanut Ulassin alleen lattialle, oli tämä huutanut veljeään auttamaan. Hilppa oli riistänyt veitsen Iivanalta ja viiltänyt tämän vatsan auki niin, että suolet olivat valuneet ulos. Tämän jälkeen Iivana oli elänyt vain yhden vuorokauden. Ulassi oli heti lähtenyt pakomatkalle, mutta Hilppa oli jäänyt kotiin.

Todistajista Oksentia Annainen ja Teppana Suorsa kertoivat olleensa niin humalassa, etteivät he muistaneet tapauksesta mitään. Paikalla oli ollut ryyppäämässä myös Kiiro Pennanen, jonka mukaan Iivana oli sanonut Larin kutsuneen hänet ryyppäämään, mutta nyt kieltäytyvän tarjoamasta (gifvva till bästa) lisää. Kun Ulassi oli alkanut riiata Larin tytärtä itselleen, oli tämä sanonut olevansa myöntyväinen, mikäli tyttö vain itse halusi niin. Hilppa oli kyllä jäänyt kotiin, mutta kun nimismies oli lähettänyt miehiä ottamaan hänet kiinni, oli hän huutanut veljeään apuun. Hänen vaimonsa oli uhannut miehiä keihäällä samaan aikaan. Oikeus tuomitsi Hilpan menettämään henkensä, mutta asia alistettiin hovioikeudelle. Venäjälle oli kirjoitettu tensikalle, että hän lähettäisi Ulassin oikeuden eteen heti kun tämä olisi saatu kiinni.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 19.4.1669

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Hemminki Saastamoinen vannoi porvarinvalansa 19. huhtikuuta 1669 Brahean eli Lieksan kaupungin raadille takaajinaan Semsi Niiranen ja Olli Urpiainen.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 15.5.1669

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Toukokuussa 1669 raastuvanoikeus lähetti porvarit Antti Korhosen ja Hemminki Saastamoisen kirkkoherra Laurentius Laurentiin luo neuvottelemaan tämän velasta pormestarille.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 8.4.1671

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Huhtikuussa 1671 porvari Hemminki Saastamoinen syytti Hannu Horttanaista siitä, että tämä oli hyökännyt hänen kimppuunsa matkalla Kajaanin markkinoille 2. helmikuuta 1671. Saastamoisen mukaan Horttanainen oli lyönyt hänen päähänsä niin suuren haavan, että hän oli joutunut makaamaan vuoteessa viiden viikon ajan lääkärin hoidettavana. Tämän voivat todistaa paikalla olleet raatimies Pekka Urpiainen ja porvari Jussi Viljakainen. Horttanainen väitti vastapuolensa ensin haukkuneen häntä kelmiksi ja hunsvotiksi sekä antaneen hänelle korvapuustin ja vetäneen häntä hiuksista. Hän halusi vedota samoihin todistajiin.

Todistaja Viljakainen kertoi valan vannottuaan, että majapaikan isäntä oli kysynyt, eivätkö matkustavaiset haluaisi ostaa pikarillista paloviinaa mieheen ennen kuin he jatkaisivat matkaa. Näin he olivat sopineetkin ja päättäneet, että jokainen laskisi myssynsä lattialle, kunnes olisi maksanut oman pikarinsa. Kun Saastamoinen oli pyytänyt pikarinsa, oli hän ottanut myssynsä pois päästä, mutta laittanut sen heti takaisin. Horttanainen oli kiskaissut myssyn hänen päästään ja heittänyt sen lattialle. Tämä oli vielä toistunut kerran. Kun Saastamoinen oli kysynyt, miksi hän teki niin, oli Horttanainen sylkenyt nyrkkiinsä ja lyönyt häntä suulle. Tällöin Saastamoinen oli antanut hänelle korvapuustin ja molemmat miehet olivat repineet toisiaan hiuksista. Muut olivat erottaneet heidät ja vieneet Horttanaisen ulos, joka oli kuitenkin huutanut jatkuvasti ja pyrkinyt takaisin sisään. Kun Horttanainen oli vaatinut korvausta, oli hänet päästetty sisään. Tällöin hän oli heti lyönyt suuren haavan Saastamoisen päähän niin, että tämä oli tuupertunut siitä. Myös Pekka Urpiainen todisti yhtäpitävästi. Brahean raastuvanoikeus tuomitsi Saastamoisen kuuden hopeamarkan sakkoon korvapuustista ja tukkanuotasta. Horttanainen sai puolestaan suuresta haavasta 20 hopeamarkan sakon ja joutui lisäksi korvaamaan särystä ja lääkärin kuluina 24 hopeamarkkaa.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 2.3.1672

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Maaliskuussa 1672 porvaristolta kysyttiin, kenet he halusivat raatimieheksi edesmenneen Klemetti Honkaisen tilalle. He esittivät Hemminki Saastamoista, jonka pormestari ja raati hyväksyivät ja joka sai vannoa heti raatimiehen valansa.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 2.3.1672

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Heinäkuussa 1672 Jussi Viljakainen valitti, että Hemminki Saastamoinen oli kerännyt hänen puolestaan enolaiselta talolliselta Heikki Koravaiselta tynnyrillisen voita. Nyt Saastamoinen ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan sitä tai sen hintaa rahana hänelle. Saastamoisen mukaan voi oli ollut hänen omia saataviaan. Oikeus kuitenkin päätti, että se oli luovutettava Viljakaiselle ja Saastamoinen saisi hakea oman voinsa myöhemmin.

Pielisjärven käräjät 2.─5.1.1674

Käännös: Veli Pekka Toropainen

2

Tammikuussa 1674 Vuonislahden Matti Kotilaiselle myönnettiin 20 kuparitaalaria paloapua hänen karjansa tukehduttua savuun tulipalossa.

2─3

Tammikuussa 1674 Larinsaaren Heikki Lehikoisen tuli antaa kälylleen Kaisa Mähöttärelle tämän sisaren Kertun perintöosana suurempi hopearisti, kauluksellinen röijy, kulunut myssy sekä kaksi kuparitaalaria vaipasta.

3

Tammikuussa 1674 tulivat lautamiehet Martti Puhakka ja Reko Sormunen oikeuden eteen kertomaan suorittamastaan katselmuksesta Kalliolahdenpohjan niityllä, josta Kuokkastensalmen Olli Rantonen ja Nurmeksen kappalainen Erik Håckman olivat riitaisia. Herra Erikin todettiin korjanneen niityltä heinät jo 20 vuoden ajan, joten se jäi edelleen hänen tilaansa.

7

Tammikuussa 1674 Juuan kylän Antti Tanskanen esitti 10. maaliskuuta 1665 Sotkamon kirkkoherra Erik Cajanuksen ja kappalainen Henrik Hoffrénin allekirjoittaman todistuksen, jonka mukaan hän oli avioitunut Antti Poikosen lesken kanssa. Tässä yhteydessä oli sovittu, että hän saisi omaisuudesta puolet ja hänen lapsipuolensa toisen puolen.

9

Tammikuussa 1674 Sihvo Manninen halusi tutkittavaksi, käyttikö Larinsaaren Heikki Lehikoinen joitakin niittyjä, jotka kuuluivat hänen nykyisin hallitsemaansa tilaan. Hänelle määrättiin katselmusmiehet tutkimaan asia.

13

Tammikuussa 1674 tuli Nurmeksen Pekka Kirjalainen oikeuden eteen ja kertoi, että hän oli luovuttanut kolme vuotta aiemmin osan tilastaan Antti Rantoselle 23 kuparitaalarin lainaa vastaan. Rantonen oli käyttänyt tilaa koko ajan, mutta ei ollut maksanut siitä veroja. Rantonen ilmoitti olevansa halukas maksamaan verot puolen ruplan mukaan, mutta koska kuninkaallisen majesteetin plakaatti määräsi, ettei tiloilta saanut antaa maata pois, määrättiin hänelle päätynyt osa palautettavaksi tilaan.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 10.10.1674

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Lokakuussa 1674 Sihvo Heinonen kertoi oikeudelle, että hänen aittansa ovi oli murrettu joitakin päiviä aikaisemmin yöaikaan. Varkaan mukaan oli päätynyt pieni arkku, jossa oli rahaa 150 kuparitaalarin arvosta. Hän epäili varkaaksi Tuomas Hulkkosta, sillä tämän kirveen terä sopi hyvin ovessa olevaan murtojälkeen. Tämän todistivat myös Hemminki Saastamoinen ja Paavo Urpiainen. Jutun käsittely lykättiin, kunnes kaikki kaupungin ja ympäröivien kylien kirveet saataisiin oikeuden tarkastettavaksi.

Pielisjärven käräjät 4.─8.1.1675

Käännös: Veli Pekka Toropainen

10

Tammikuussa 1675 Ahmovaaran Tuomas Kauppinen valitti Risto Sorjosen omineen hänen kolmen kuhilaan Polvisuun niittynsä, jonka Larinsaaren Markku Lehikoinen oli antanut hänelle seitsemän vuotta aiemmin. Sorjonen kertoi korjanneensa kyseiseltä niityltä heinät jo 16 vuoden ajan, kuten lautamies Pekka Vartiainenkin todisti. Niitty oli viety jo vuoden 1668 verokirjaan, joten Kauppisen valitus hylättiin.

16

Tammikuussa 1675 Yliviekin Matti Saastamoisen tuli maksaa Höljäkän Matti Eskonpojalle neljä kappaa viljaa neljästä päivätyöstä, jotka tämän poika oli tehnyt Saastamoiselle. Sen sijaan oikeus ei käsitellyt asiaa, jonka mukaan Matti Eskonpoika oli ostanut Saastamoiselta kaksi vuotta aiemmin hevosen, jota hän ei ollut sitten kyennytkään maksamaan köyhyytensä vuoksi. Saastamoinen oli ottanut hevosensa takaisin.

17

Tammikuussa 1675 Larinsaaren Markku Lehikoisen vaimo Vappu Turutar kertoi poikansa vaimon Aune Tikattaren vieneen isänsä Matti Tikkasen luo Lieksan kylään joitakin tavaroita. Tikkanen esitti puolestaan kirkkoherran 24. tammikuuta 1674 kirjoittaman 15 kuparitaalarin laskun Aunen hautajaiskustannuksista. Oikeus määräsi Matti Tikkasen pitämään Aunen tavaroiden arvosta kyseisen summan ja palauttamaan loput tämän lapsille.

17

Tammikuussa 1675 Sihvo Manninen valitti Larinsaaren Paavo Lehikoisen korjanneen heiniä hänen niityltään. Lehikoinen katsoi olevansa oikeutettu korjaamaan heinät, sillä hänen isänsä oli aikaisemmin viljellyt Mannisen nyt hallitsemaa tilaa. Koska tila oli kuitenkin ollut välillä kymmenen vuotta autiona, katsottiin, ettei Lehikoisella ollut siihen mitään oikeutta.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 3.3.1675

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Maaliskuussa 1675 valitti raatimies Pekka Urpiainen, että Hemminki Saastamoinen, Matti Hulkkonen, Ivar Sabbattinen ja Semsi Niiranen olivat ostaneet taloissaan kaiken palttinan ja muun kankaan Käkisalmen väeltä niin, että hän oli saanut vain yhden kyynärän. Siksi hän pyysi, että raati määräisi kaikki tuotteet vietäväksi ensin torille, jossa kaikilla olisi mahdollisuus ostaa niistä osansa. Nämä vastasivat, etteivät he voineet lähettää hakemaan naapuriaan, mikäli tämä ei halunnut tulla paikalle. Muutoin valitettiin, että kaupungin ulkopuolella asuvat Savva Timitra, Pekka Urpiainen, Melentia Wakana ja Markus Partanen ostivat tavaraa ennen kuin se ennätti kaupungin rajojen sisäpuolelle. Raati ilmoitti, että mikäli joku vielä ostaisi kaupunkiin tulevaa tavaraa etukäteiskaupalla, saisi tämä 40 hopeamarkan sakon.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 10.7.1675

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Heinäkuussa 1675 Hemminki Saastamoinen ilmoitti, että Pekka Kärki oli lainannut häneltä viisi vuotta aiemmin 20 kuparitaalaria, joita Hemminki ei nyt saanut takaisin. Summasta oli sovittu lisäksi viiden taalarin korko. Kärki vastasi, että hän oli jo maksanut takaisin 16 taalaria kahdeksan äyriä tavaroina, joita olivat kaksi leiviskää haukia, puolitoista leiviskää voita, mullikka ja lehmä. Koska Kärki oli köyhä mies, päätti oikeus, että hänen tulisi maksaa loppu summa kolme taalaria kahdeksan äyriä pääomasta ja vain taalari 16 äyriä korkoina. Loput korot hän sai jättää maksamatta.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 2.8.1675

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Elokuussa 1675 tuli oikeuden eteen Henrik Ahlholmin leski vävynsä herra Erik Wilckiuksen kanssa ja vaati toiselta vävyltään Heikki Klockarelta tämän edesmenneen vaimon, joka oli kuollut lapsettomana, kaikkia vaatteita ja huomenlahjaa. Lisäksi Klockaren omaisuus tuli jakaa kahteen osaan, joista toinen kuului Ahlholmin leskelle. Klockare ilmoitti olevansa velkaa useille henkilöille yhteensä 36 taalaria 28 äyriä kuparia. Lisäksi kirkkoherra Laurentius Laurentii vaati valtuutettunsa Hemminki Ruotsalaisen kautta veljeltään Heikki Klockarelta 89 kuparitaalaria tämän vaimon hautajaiskustannuksista sekä testamenttilehmää.

Pielisjärven käräjät 3.─5.1.1676

Käännös: Veli Pekka Toropainen

7

Tammikuussa 1676 Palojärven Lassi Rönkkö sai kolmen markan sakon kun ei tullut vastaamaan Kuokkastensalmen Olli Martinpoika Rantosen haasteeseen koskien sitä, että hän oli polttanut Rantoselta 490 lyhdettä rukiita.

Pielisjärven käräjät 2.─4.1.1678

Käännös: Veli Pekka Toropainen

3

Tammikuussa 1678 Polvijärven Elias Koukkarinen sai kolmen markan sakon, kun ei saapunut vastaamaan Nurmeksen Heikki Saastamoisen syytteeseen niityn ja kasken omimisesta.

3─4

Tammikuussa 1678 Höljäkän Matti Eskelinen määrättiin maksamaan kolme taalaria Anna Maununtytär Liukuttarelle tämän ajanhukasta, sillä Anna oli joutunut tulemaan käräjille jo kaksi kertaa turhaan puolen heinäkuorman takia.

5

Tuomas Juntunen toimi Pielisjärven käräjillä lautamiehenä, mutta ei enää talvikäräjillä 1691. Tammikuussa 1678 määrättiin Matti Heiskanen ja Tuomo Juntunen suorittamaan katselmus Juuan Esko Virolaisen ja Antti Kumpulaisen riidanalaisella kaskimaalla.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 20.1.1679

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Tammikuussa 1679 mainitaan Hemminki Saastamoisen vaimo todistajana Ahlholmin veljesten Andersin, Florensin ja Erikin riidellessä lehmästä. Saastamoisen leski valitti toisessa jutussa samana raastupapäivänä, että hän oli antanut Jussi Partaselle sata kuparitaalaria, jotta tämä olisi ostanut tavaroita hänelle Ilomantsin markkinoilta. Lesken laskujen mukaan Partanen oli pitänyt summasta itsellään kuusi taalaria. Partanen esitti laskun, jonka mukaan hän oli ostanut leskelle tavaroita vain 59 taalarilla 16 äyrillä. Loput rahat hän oli palauttanut tälle. Kun hän vannoi asian valallaan, vapautettiin hänet lesken vaateista.

Tohmajärven, Liperin ja Pielisjärven käräjät 21.─23.1.1679

Käännös: Veli Pekka Toropainen

45

Tammikuussa 1679 syytettiin Kontiovaaran Klemetti Tapanisen lesken renki Jussi Gabrielinpoika Kotilaista tämän pienen 15-vuotiaan tyttären Marketta Klemetintyttären neidonkunnian viemisestä. Ensimmäisen kerran makaaminen olisi tapahtunut kaskimaalla. Tyttö olisi luvannut ottaa Kotilaisen miehekseen. Myös Kotilainen itse myönsi tämän. Marketta kuitenkin kielsi makaamisen, ja kaksi hänet tarkastanutta naistakin olivat sitä mieltä, ettei makaamista ollut tapahtunut, vaan Marketta oli säilyttänyt neitsyytensä. Marketta vapautettiin teosta, mutta Kotilainen, joka pysyi sanassaan siitä, että hän oli maannut tytön ja halusi ottaa tämän vaimokseen, sai 40 hopeamarkan sakon perättömistä sanoistaan. Kotilainen ilmoitti, ettei hän voinut maksaa sakkojaan kuin ruumiillaan.

48─49

Tammikuussa 1679 Simo Rantosen leski Marketta Pääkötär Haapajärveltä valitti, että saman kylän Heikki Saastamoinen oli ostanut hänen tietämättään puolet heidän tilastaan hänen pojaltaan Simo Simonpoika Rantoselta. Tila oli puolen ruplan maa ja Saastamoinen oli erottanut itselleen osan lesken yhden vakan (wacka) ohran kylvön pellosta. Saastamoinen ilmoitti maksaneensa tilan puolikkaasta 18 kuparitaalaria. Koska Simo ei ollut paikalla, annettiin Saastamoiselle siihen ensimmäinen lainhuuto. Lautamies Pekka Suhonen oli mitannut pellon, jota Saastamoisella oli yhden vakan kylvö enemmän kuin leskellä, joten hänet määrättiin antamaan tälle siitä vielä kymmenen kuparitaalaria.

50─51

Tammikuussa 1679 Larinsaaren Olli Lehikoinen vaati saman kylän Sihvo Manniselta Larinsaarenpään viiden kuorman niittyä. Lehikoisen mukaan hänen isänsä oli ostanut sen 50 vuotta aiemmin ryssä Teppana Lariselta. Hänellä ei ollut kuitenkaan esittää kauppakirjaa tai lainhuutoa siihen. Hän ei myöskään voinut osoittaa, että kyseessä oli juuri nyt riidelty niitty. Manninen kertoi ottaneensa 16 vuotta aiemmin viljelykseen Haatajan autiotilan, johon niittykin kuului. Niitty tuomittiin Manniselle, koska hän oli hallinnut sitä jo 16 vuotta.

51

Tammikuussa 1679 Ylikylän Lassi Simonpoika Kotilainen sai kolmen markan sakon jätettyään saapumatta oikeuteen vastaamaan Pekka Heikinpoika Hyväriselle siitä, että hän oli lyönyt tätä kaskella seipäällä päähän niin, ettei Hyvärinen ollut voinut liikuttaa päätään kahteen viikkoon.

51

Tammikuussa 1679 Sitari Wakana huudatti ensimmäisen kerran Rokostenlahdenpohjan 20 kuormanalan niityn, jonka hän oli ostanut 17. helmikuuta 1672 Larinsaaren Markku Lehikoiselta 32 kuparitaalarilla. Kauppa oli solmittu vieraiden miesten läsnä ollessa. Lehikoisen poika Markku Markunpoika ilmoitti haluavansa lunastaa niityn takaisin ja lupasi maksaa rahat Kynttilänpäivän markkinoiden aikaan.

51─52

Tammikuussa 1679 Juuan Tuomas Juntunen ja Vaassila Reponen riitelivät metsittyneestä peltokappaleesta. Kruununvouti Per Bergenhem ilmoitti jakaneensa maakappaleen keskeltä kahtia. Sen toisessa päässä olivat vielä pystyssä pellolla olleet hongat, mutta toinen pää kasvoi koivikkoa. Todistajien mukaan peltokappale oli kuulunut vanhastaan Reposen tilaan jo silloin, kun seutu oli ollut venäläisen vallan alla ja kuulunut Käkisalmen lääniin. Reponen kertoi, että hänen isänsä ja isoisänsä olivat viljelleet peltoa, mutta hän oli ylläpitänyt vain sen aitaa ja käyttänyt sitä vasikkahakana. Oikeus määräsi maakappaleen Reposen tilaan kuuluvaksi.

Brahean eli Lieksan raastuvanoikeus 22.3.1679

Käännös: Veli Pekka Toropainen

sp

Maaliskuussa 1679 valittiin edesmenneen Hemminki Saastamoisen tilalle raatimieheksi Semsi Niiranen.

sp

Maaliskuussa 1679 valitti Matti Hulkkonen, että edesmenneen Hemminki Saastamoisen renki Lassi Mikkonen oli lyönyt mustelman hänen poikansa käsivarteen.

Pielisjärven käräjät 2.─5.1.1680

Käännös: Veli Pekka Toropainen

3─4

Tammikuussa 1680 kirkkoherra Laurentius Laurentii valitti, että Brahean pormestari Per Bergenhem oli antanut rakentaa padon joen yli niin, että se tukki koko väylän. Kala ei päässyt nousemaan eikä jokea voinut kulkea veneellä. Pormestari sanoi, ettei hän ollut kotona edellisenä kesänä, kun Gabriel Kotilainen ja Reko Silvonen olivat rakentaneet sen. Padon piti jättää kolmannes virrasta vapaaksi. Oikeus määräsi lohipadon aukkoa levennettäväksi.

9

Tammikuussa 1680 Tuomo Lehikoinen ja hänen vaimonsa veli Olli Tuovinen Ahmovaarasta sopivat niin, että Tuovinen maksoi kymmenen kuparitaalaria peltokappaleesta ja niitystä, joka oli erotettu hänelle.

17

Tammikuussa 1680 käsiteltiin jälleen Ylikylän Lassi Simonpoika Kotilaisen Pekka Hyväriseen lyömää haavaa. Hän ei kieltänyt lyöneensä, mutta sanoi Hyvärisen lyöneen takaisin. Kun hän ei kuitenkaan kyennyt todistamaan tätä, tuomittiin hänet haavasta kuuden markan sakkoon.

20

Tammikuussa 1680 tuomittiin Saramojärven Hannu Tuuliainen kolmen markan sakkoon, sillä hän ei saapunut vastaamaan Nurmeksen Matti Kotilaisen viittä kuparitaalaria koskevaan velkavaateeseen.

26─27

Tammikuussa 1680 Lassi Mikonpoika Kortelainen kertoi jakaneensa vieraiden miesten läsnä ollessa perinnön äitipuolelleen Anna Raappanattarelle ja tämän kolmelle lapselle sekä kahdelle täysveljelleen ja kahdelle täyssisarelleen. Jokainen veli (sisarus?) sai puoli kahdeksatta punnanmarkkaa kuparia, 20 kuparitaalarin arvoisen hevosen, lehmän, kaksi lammasta, kairan ja muuta kotitarvekalua, 20 syltä vanhaa nuottaa ja kolme tynnyriä kuusi vakkaa viljaa. Kaikki perilliset olivat tähän jakoon tyytyväisiä. Lisäksi vanhin poika Lassi Mikonpoika sai haltuunsa isänsä tilan yhdessä täysveljiensä kanssa, sillä Raappanatar oli avioitunut uudelleen.

Tohmajärven, Liperin ja Pielisjärven käräjät 6.─7.12.1681

Käännös: Veli Pekka Toropainen

612─614

Joulukuussa 1681 oikeuden eteen tuli noin 25-vuotias Erkki Matinpoika Kotilainen, joka oli luopunut oikeasta uskostaan ja antanut kastaa itsensä uudelleen Venäjällä. Tämän hän oli itse kertonut edellisenä kesänä Tohmajärven kappalainen Johan Ilianukselle. Kotilainen oli liikkunut alueella Antipan kanssa, joka oli myös antanut kastaa itsensä uudelleen viisi vuotta aiemmin ja asusteli nykyisin Venäjällä. Kolmantena seurueessa oli Olli Peterinen, joka oli vihainen ryökäle ja teki paljon pahaa kulkiessaan seudulla. Hän oli harjoittanut erityisesti hevosvarkautta, joka oli kohdistunut muun muassa lautamies Matti Pakarisen hevosiin. Olli oli lyönyt metsässä lähellä Littilän kylää Antippaa kirveen hamaralla päähän niin, että hänet löydettiin paikalta kuolleena. Hän oli lyönyt myös Kotilaista, joka oli virottuaan mennyt Tohmajärven kirkolle lukkarin veljen luo, jolla oli hänen sisarensa vaimona. Siellä hän oli maannut lyötyä päätään, joka oli ollut aivan turvonnut.

616v

Joulukuussa 1681 ilmoitettiin, etteivät Littilän Simo Nousiainen, Olli Vauhkonen ja Antti Kaartinen eivät olleet hakeneet yön ja vuoden kuluessa omistusoikeutta Lamminrannan 1½ tynnyrinalan maakappaleen omistusoikeutta sitä vaatineelta Kantosyrjän Antti Leinoselta.

621─621v

Joulukuussa 1681 ilmoitettiin, että Erkki Antinpoika Simonen, Heikki Tynkkysen renki, ja Mateli Ristontytär Tietäväinen olivat langenneet salavuoteuteen. He olivat kumpikin nuoria ja naimattomia. Mateli ilmoitti makaamisen tapahtuneen pääsiäisen aikaan 1680 Riikolassa Perttu Pitkäsen luona, jossa Mateli oli palveluksessa. Koska Simonen kielsi makaamisen ja huusi todistajia, lykättiin asia seuraaville käräjille, jonne hänen oli hankittava todistajansa.

Pielisjärven käräjät 21.─23.2.1683

Käännös: Veli Pekka Toropainen

56v─57

Helmikuussa 1683 Palojärven Lassi Rönkä tunnusti majoittaneensa edellisenä kesänä varas Matti Tahvonpoika Keijosta ja tämän huoraa. Lisäksi hän oli antanut tälle hevosen, kun hän matkusti Saloisten pitäjään. Nyt varas istui vangittuna Käkisalmen linnoituksessa.

61v─62

Ylikylän Anna Nevalatar ei voinut helmikuussa 1683 todistaa, että Lassi Tapaninen olisi maannut hänet, kuten hän väitti. Annalle tuomittiin kolmen markan sakko perättömästä ilmiannosta.

Pielisjärven käräjät 22.─23.2.1684

Käännös: Veli Pekka Toropainen

41v─42

Helmikuussa 1684 sopivat Ylikylän Jussi Kaikkonen ja hänen poikapuolensa Paavo Kotilainen tilansa hallinnasta. Kotilainen lupasi maksaa Kaikkoselle siitä sata kuparitaalaria. Lisäksi Kaikkonen sai viljellä tilaa puoliksi vielä kahden vuoden ajan. Tältä ajalta Kaikkonen maksaisi myös tilan verot ja sen jälkeen hän etsisi poikansa kanssa uuden asuinpaikan.

42

Helmikuussa 1684 tuomittiin Ylikylän Jussi Kaikkonen kolmen markan sakkoon mustelmasta, jonka hän oli lyönyt saman kylän Lassi Kotilaiseen.

42─42v

Helmikuussa 1684 Haapajärven Heikki Saastamoinen valitti, että Sivakkavaaran Mikko Tikka ei ollut vieläkään korvannut hänelle sitä vahinkoa, jonka oli aiheuttanut neljä kesää aiemmin hänen kaskelleen päästämällä tulen valloilleen. Tikka esitti vain kaikenlaisia turhia selityksiä. Hänelle määrättiin nyt 40 markan uhkasakko hoitaa asia kuntoon.

45─45v

Helmikuussa 1684 Haapajärven Heikki Saastamoinen ilmoitti raivanneensa 27 vuotta aiemmin Talvilahden kahden kuorman niityn, jota Paavo Tapanaisen isänisä käytti. Saastamoinen oli raivannut saman niityn nyt uudelleen.

45v

Helmikuussa 1684 Nurmeksen Olli Vatanen sai yhdeksän markkaa sakkoa kolmesta mustelmasta, jotka hän oli lyönyt naapurinsa Tahvo Saastamoisen pojan käteen ja jalkaan.

47

Helmikuussa 1684 Ylikylän Lassi Kotilainen sai kolmen markan sakon uhattuaan Jussi Kaikkosta edellisenä kesänä puukolla niityllä.

51

Helmikuussa 1684 tuomittiin Juuan Tuomas Juntunen kolmen markan sakkoon siitä, että hän oli tukkinut yleisen maantien aidallaan Juvanjoen sillan luona.

51v─52

Helmikuussa 1684 lautamiehet todistivat, että Olli Vatanen oli sopinut poikapuolensa Jussi Rantosen kanssa hopeamaljasta, jonka hän oli perinyt isältään sekä hevosesta ja kattiloiden korjaamisesta.

Pielisjärven ja Liperin käräjät 20.─23.2.1685 GG 4

Käännös: Veli Pekka Toropainen

32

Helmikuussa 1685 Hemminki Hemminginpoika Saastamoinen Lieksasta tuomittiin 40 markan sakkoon saman kylän Mateli Tuomaantyttären kanssa kirkkoherra Laurentius Laurentiin, inspehtori Jakob Boismanin ja lautamies Pekka Vartian todistuksella. Hemminki tarjoutui maksamaan sakkonsa inspehtorille ja hänet tuomittiin lisäksi kirkonrangaistukseen.

32

Helmikuussa 1685 ilmoitettiin, että Larinsaaren Pentti Lehikoinen oli ostanut edellisenä kesänä Vuonislahden Olli Ahoselta 11 tynnyriä tervaa hintaan kaksi taalaria 16 äyriä tynnyri. Pentti lupasi maksaa niistä yhteensä 20 kuparitaalaria ja Olli tyytyi tähän.

33

Helmikuussa 1685 sai Varpaisenvaaran Mikko Kortelainen kolmen markan sakon, sillä hän ei tullut vastaamaan Pekka Vartialle siitä, että hän oli häirinnyt tätä tämän yösijalla Kajaanin matkalla.

33

Helmikuussa 1685 ilmoitettiin, että Matti Tolvasen vaimon Marketta Lassintytär Kotilaisen tuli saada isäpuoleltaan Ylikylän Jussi Kaikkoselta tynnyri viljaa ja kuusi kuparitaalaria, joista osa oli perintöä ja osa palkkaa palveluksesta.

34v─35

Helmikuussa 1685 Lieksan Heikki Saastamoinen sai kolmen markan sakon kun ei tullut vastaamaan saman kylän Pekka Biörnin haasteeseen kaskesta.

35─35v

Helmikuussa 1685 Larinsaaren Pentti Lehikoinen valitti menettäneensä talvella 1683 tulipalossa sen rukiin, joka oli jo puituna hänen naapurinsa Kuorajärven Paavo Turpeisen riihen lattialla. Lisäksi riihen toisen täytön rukiit olivat palaneet yhdessä Turpeisen joidenkin satojen lyhteiden kanssa. Tästä vahingosta hän haki paloapua, sillä hänen naapurinsa Turpeinen vaati häneltä korvausta palaneesta riihestään. Lautamiehet Hovatta Savvanpoika ja Reko Partanen olivat tutkineet vahingon 25. helmikuuta 1684 oikeuden määräyksestä. Heidän todistuksensa mukaan Lehikoinen oli ensin puinut riihellisen ja sitten täyttänyt toisen. Tuli oli jätetty yöksi uuniin kuten tapana oli. Aamulla herätessään Lehikoinen oli väkineen havainnut riihen palaneen tuhkaksi ilman että kukaan oli huomannut mitään. Tulen epäiltiin levinneen uunista seinään. Lehikoisen vahingoksi arvioitiin kymmenen tynnyriä viljaa ja oljet.

39

Helmikuussa 1685 Kaavin Olli Tirkkonen tuomittiin kolmen markan sakkoon, kun ei vastannut Retusen Matti Miettisen haasteeseen pykäliköstä, jonka hän oli hakannut tätä varten. Jussi Tirkkosen mukaan Olli oli haastettu näille käräjille.

40

Helmikuussa 1685 mainitaan lautamies Paavo Kettunen.

Pielisjärven käräjät 10.─13.2.1686 GG 5

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Lautamies Mikko Kuokkanen

s. 13─13v

Helmikuussa 1686 Matti Saastamoinen Yliviekistä vakuutti, ettei hän ollut saanut siitä 6600 lyhteen ruisaumasta, joka hänellä oli yhdessä Paavo Savolaisen ja Matti Utriaisen kanssa Tolinansuolla, kuin 3050 lyhdettä osanaan. Tämän määrän Savolainen oli jättänyt paikalle vietyään oman viljansa pois. Koska kaksi muuta osakasta olivat luvanneet Utriaiselle 300 lyhdettä, tuli Savolaisen korvata ne hänelle 3 tynnyrillä 24 kapalla rukiita, parmaksella olkia ja 3 kuparitaalarilla. Samalla tuomittiin Tahvo Saarelainen maksamaan oman tunnustuksensa mukaan Matti Saastamoiselle 15 kuparitaalaria niistä tavaroista ja rahoista, jotka tämä oli hänelle joitakin vuosia aiemmin lainannut.

s. 13v─14

Helmikuussa 1686 ilmoitettiin, että Yliviekin Tuomas Kärkkäinen oli korjannut Ruosmaniemen niityltä viisi kuormaa heiniä. Niitty oli kylän yhteismaalla, eikä kukaan naapureista ollut korjannut siltä heiniä yhdeksään vuoteen. Niityn aidaksetkin oli jo poltettu. Saman kylän Matti Saastamoinen oli korjannut niityltä heinät edellisenä kesänä. Koska hänellä oli enemmän niittyjä kuin Kärkkäisellä ja hän ei edes korjannut niitä kaikkia, tuomittiin hänet palauttamaan heinät Kärkkäiselle ja maksamaan kolme markkaa sakkoa vahingonteosta.

16

Helmikuussa 1686 lautakunta vakuutti, että Nurmeksen Jussi Rantosen isä oli raivannut heidän tilansa 40 vuotta aiemmin pelkkään erämaahan. Lisäksi hän oli pystyttänyt rakennukset ja raivannut pellot. Rantosen isäpuoli Olli Vatanen oli avioitunut neljä ja puoli vuotta aiemmin hänen äitipuolensa kanssa ja nyt hänen käskettiin muuttaa pois tilalta.

Pielisjärven käräjät 10.─12.2.1687 s. 16 GG 6

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 18─19

Helmikuussa 1687 Kuopion Jänneniemen Jussi Mikonpoika Hartikainen ja Antti Sipinpoika Hartikainen valittivat, että Liperin Säyneisten, Juuan Alaluostan ja Pielisjärven Keyrityn talolliset olivat kaataneet heidän metsäänsä neljän tynnyrin kasken. Hartikaisilla oli 28.7.1600, 15.1.1772 ja 11.3.1664 heille maasta annetut todistukset.

s. 19─19v

Helmikuussa 1687 Paavo Miettinen, Antti Miettinen ja Olli Kallinen Petrovaarasta tunnustivat, että he olivat kesällä viisi vuotta aiemmin varastaneet ja jakaneet Pielisjärven Matti Turusen kaksi ruisaumaa Mustavaaranmaassa. He olivat luvanneet korvata Turuselle 12 tynnyriä rukiita käräjäpaikalla. Kukin määrättiin antamaan hänelle neljä tynnyriä tai korvaamaan tynnyri kolmella taalarilla. Lisäksi he saivat 36 taalarin sakon kukin varkaudesta. Koska heillä kellään ei ollut varaa maksaa sakkojaan, määrättiin heidät kujanjuoksuun.

s. 21v

Helmikuussa 1687 tuomittiin Liisa Klemetintytär Lieksasta kirkonrangaistukseen, sillä hän tunnusti maanneensa irtaimen miehen Höljäkän Hemminki Matinpoika Eskelisen kanssa.

22─22v

Helmikuussa 1687 lautamies Reko Sormunen Nurmeksesta ja Antti Lappi samasta kylästä todistivat, että saman kylän Jooseppi Sirviäinen oli sanonut kaksi vuotta aiemmin maksaneensa veronsa entiselle inspehtori Jakob Boismanille. Ne hän oli antanut sitä edellisenä talvena Boismanille Risto Pääkkösen pirtissä.

22v─23

Helmikuussa 1687 lautamiehet Pekka Vartia ja Mikko Kuokkanen sekä rovasti Laurentius Laurentii todistivat, että Saramojärven Jussi Kaikkonen ja Ylikylän Paavo Kotilainen olivat sopineet kaksi vuotta aiemmin Selkisten käräjäpaikalla, että Kaikkonen antaisi Kotilaiselle yhdeksän tynnyriä rukiita tämän osana heidän yhdessä viljelemästään tilasta. Tämän myötä heidän perintösopimuksensa piti olla täysin hoidettu. Nyt oikeus päätti, että Kaikkosen tuli korvata viljat yhdeksällä kuparitaalarilla, jonka jälkeen asia olisi päätetty. Lisäksi Kotilainen kertoi, että hän oli lunastanut tilan Kaikkoselta 50 taalarilla, josta hän oli vielä velkaa 14 taalaria. Kun hän nyt maksoi ne, oli tämäkin asia kuitattu.

24

Helmikuussa 1687 mainitaan lautamies Mikko Kuokkanen.

Pielisjärven käräjät 5.─10.3.1688

Käännös: Veli Pekka Toropainen

lautamies Mikko Kuokkanen Karhunpäästä

s. 38v─39

Maaliskuussa 1688 luutnantti Erik Ahlholm ja lautamies Mikko Kuokkanen todistivat, että Kuokkastensalmen Mikko Rantonen, Olli Rantonen ja Lauri Ollinpoika olivat tehneet ja kylväneet kasken Lukanvaaraan. Nurmeksen Pekka Harmaiselle ei todistajien mukaan kuulunut hänen vaatimaansa osaa sadosta, sillä hänen osansa oli laskettu erikseen jo ennen kylvöä.

41

Maaliskuussa 1688 ilmoitettiin, että kappalainen herra Markus Wendalius, Kontiovaaran Sihvo Klemetinpoika ja Vuonislahden Antti Matinpoika Kotilainen sekä Olli Laamanen olivat taanneet Matti Kotilaisen 182 taalarin velan Viipurin kauppiaalle Hans Täskille. Samoin he olivat taanneet hänen 116 taalarin velkansa edesmenneen Åsenbryggin leskelle. Nämä summat Matti Kotilaisen tuli maksaa takaisin seuraavilla Lappeenrannan markkinoilla. Samat miehet sekä Simo Kotilainen olivat lisäksi taanneet Matti Kotilaisen, että hän maksaisi usean vuoden aikana keräämänsä kirkon viinirahat heti kirkonkassaa. Vuokraaja Salomon Enberg oli vaatinut tämän asian merkitsemistä oikeuspöytäkirjaan.

45v

Maaliskuussa 1688 tuomittiin Höljäkän Hemminki Matinpoika Eskelinen vuosi aikaisemmin tapahtuneesta salavuoteudesta itsellisnainen Liisa Kupiattaren kanssa.

49─49v

Maaliskuussa 1688 oikeus sakotti Vuonislahden Matti Kotilaista kolmella markalla, sillä hän oli puuttunut asiatta vuokraaja Enbergin ja kirkkoherra Laurentius Laurentiin lohenkalastusriitaan.

53─60

Maaliskuussa 1688 oikeudessa puitiin juttua, jossa syytettynä oli Ilomantsin kappalaisen Jöran Harleniuksen vaimo Maria Andersintytär. Luutnantti Erik Ahlholm todisti hänen sanoneen vuokraaja Enbergistä seuraavaa: ”Pahon puhutan arendatorist.” Ahlholm oli kysynyt puolestaan: ”Mikä se on puhe?” Maria oli vastannut: ”Arendatori sanotan horan pojax. Ja cuin eij the sano nijn minä sanon.” Lopulta selvisi, että myös kirkkoherra Laurentius Laurentii oli Enbergin mielestä häntä vastaan.

63─90

Maaliskuussa 1688 käsiteltiin talonpoikien valituksia vuokraaja Salomon Enbergiä vastaan. Maaherra Jöran Sperling oli antanut 22. helmikuuta 1687 Käkisalmessa käskyn, että heidän neljä valituskirjelmäänsä olisi käsiteltävä Pielisjärven käräjillä kruununvouti Jakob Boismanin läsnä ollessa. Kyseiset neljä valituskirjelmää koskivat talonpoikien tiloja, joilta vuokraaja oli ajanut heidät pois. Antti Sandmanin, Matti Kotilaisen ja Matti Saastamoisen allekirjoittaman valituksen mukaan vuokraaja oli aiheuttanut pitäjässä suurta kurjuutta. Pitäjäläisillä oli heidän mukaansa pääasiallisena ravintona olkisilppu ja männyn- sekä koivunparkki. Kadon jälkeen heidän vanhastaan hallitsemattomia tiloja oli kaiken lisäksi otettu hovin alle. Näiden tilojen isäntiä oli häädetty vanhoille autiotiloille eikä heille ollut maksettu mitään korvausta heidän tiloistaan. Kun heidän tuli maksaa käräjäkappoja neljä kappaa savulta, käyttivät vuokraajan veronkerääjät kappaa, joka ei täyttynyt kuudestakaan kapallisesta viljaa. Lisäksi heiltä vaadittiin hevosia loputtomiin hovin kyyteihin niin, että sekä hovin että heidän omien tilojensa työt jäivät tekemättä, kuten oli äskettäin käynyt Pekka Puhakalle, jonka hevosen hovin kirjuri oli vienyt.

Nämä kolme mieromiestä olivat toimittaneet kenraalikuvernöörille myös toisen viisikohtaisen valituksen, josta hän oli antanut päätöksensä 28. helmikuuta 1687 Nevanlinnassa. Sen mukaan talonpojat olisivat halunneet pitäytyä vuonna 1667 asetetussa vakituisessa verossa eikä maksaa hovin lisäntyviä vaatimuksia. Hakijoilla oli myös oma lehmä ojassa, sillä heidän toisen valituksensa viides kohta koski sitä, että vain he saisivat myydä pitäjässä olutta ja paloviinaa talossaan. Sandman, Kotilainen ja Saastamoinen olivat paikalla käräjillä, mutta neljäs mieromies Pekka Hulkkonen, jotka olivat valittaneet kuninkaalle, oli matkustanut Ouluun kauppa-asioilleen ennen kuin käräjät oli kuulutettu istuttaviksi. Kuningas oli antanut heidän valitukseensa tutkintakäskyn 14. syyskuuta 1687. Heiltä kysyttiin, kuka heidän valituksensa oli kirjoittanut. Tähän he vastasivat, että sen oli tehnyt Kajaanin äskettäin kuollut tulnäri Vitus Casparus Beholdus. Tämä saksalainen oli ollut aiemmin asianajajana Viipurissa ja sittemmin Limingan vapaaherrakunnan inspehtori. Lisäksi hän oli Pielisjärven kirkkoherra Laurentius Laurentiin kanssa lanko. Siksi tulnäri oli tullut Pielisjärven pappilaan ja kirjoittanut heidän valituksensa siellä. Mieromiehet kielsivät, että nimismies Johan Lång olisi kirjoittanut heille mitään, kuten epäiltiin. Kirkkoherra Laurentius oli kirjoittanut heille matkapassit kenraalikuvernöörin luo. Mutta Tukholman matkaa varten Sandman ja Kotilainen olivat hankkineet passit Oulusta. Matkarahoiksi he olivat lainanneet eräältä oululaiselta porvarilta 300 kuparitaalaria ja luvanneet maksaa summan takaisin nyt tulevana kynttilänpäivänä. Rahoja ei ollut vielä maksettu takaisin, sillä he eivät olleet saaneet kerättyä niitä rahvaalta. Kenraalikuvernööri oli nyt lisäksi kieltänyt koko rahojen toimittamisen näille mieromiehille. Kun rahvaalta kysyttiin, oliko koko pitäjä valinnut heidät mieromiehikseen, huusi yksi toista ja toinen toista niin, ettei asiasta saatu selvää. Lautakunta kuitenkin vakuutti, että päivätöitä ja käräjäkappoja koskevat pykälät olivat pitäjän yhteisiä. Miesten kokouksista he eivät kuitenkaan olleet tienneet, sillä ne oli pidetty salassa.

Ensimmäistä valituskohtaa käsiteltäessä ilmoitettiin, että Salomon Enberg oli saanut vuokraoikeuden Pielisjärven pitäjään yhdeksäksi vuodeksi 26. marraskuuta 1684. Pitäjä oli kuulunut 26. toukokuuta 1653 lähtien Per Brahen kreivikuntaan. Paikalle oli myös perustettu pieni kaupunkipläntti, jota kutsuttiin Braheaksi. Kun sitten Enberg oli valinnut kaksi obsinaa maata hovileirinsä paikaksi, oli kaupunki hävitetty. Porvareiden oli ollut siirrettävä rakennuksensa omille maatiloilleen ja osa rakennuksista oli revitty muuten. Vuokraaja oli sitten heti antanut kyntää tontit ja kadut pelloksi. Lisäksi porvareiden tiloille olivat jo asettuneet uudet asukkaat, jotka olivat maksaneet niistä veron niin, etteivät he saaneet niitäkään haltuunsa jätettyään tonttinsa Braheassa. Pitäjän talonpojille annettiin erilaisia todistuksia heidän tilojensa riistämisestä, mutta kaikki eivät halunneet ottaa niitä vastaan, sillä he olisivat siten ilmoittaneet hyväksyvänsä omaisuutensa ryöväämisen. Muuttoon vastahakoista väkeä häädettiin niin, että kun esimerkiksi eräs leski oli ollut yövuoteessa lastensa kanssa, olivat hovin miehet tulleet hänen pirttiinsä ja kirjuri oli käskenyt häntä häipymään samalla kun pirtin kattoa oli revitty auki. Sama oli tapahtunut myös eräälle toiselle köyhälle leskelle.

Pian reduktion jälkeen vuonna 1680 kirjanpitäjä Henrik Byxor oli määrännyt kaupungin purettavaksi, sillä se toi paikkakunnalle paljon pahaa sekä maitse että vesitse. Luutnantti Erik Ahlholmin todistuksen mukaan kaupungissa oli vaivoin 20 valan vannonutta porvaria ja heistäkin vain kahdeksan asui kaupungin alueella. Lisäksi kaupunki oli nauttinut ensimmäiset kymmenen vuottaan verovapautta ja maksanut kontribuutioverona senkin jälkeen kreiville viiden tai kuuden vuoden aikana ainoastaan kymmenen timmeriä (timmer 40 nahkaa) oravannahkoja vuosittain, sillä sen kauppa oli ollut vähäistä. Pormestari, joka oli ollut myös kreivin vouti, ei ollut saanut mitään palkkaa kaupungilta, vaan ainoastaan kreiviltä. Kaupungissa ei myöskään ollut kivikatuja, joiden valittajat väittivät tulleen kynnetyksi vuokraajan toimesta. Myös Brahean koulu oli lopetettu, sillä sen oppilaat olivat hajaantuneet ympäri köyhien vanhempiensa luokse. Teinirahat kyllä kerättiin edelleen, mutta nyt ne menivät vain koulumestarin hyödyksi. Talonpojat pyysivät, että he saisivat omaisuutensa turvatuksi, sillä he olivat maksaneet aiemmin veronsa kruunulle sen mukaan kuin heidän kuuluikin.

Mieromiehistä Matti Kotilainen totesi, ettei Pielisjärven rahvas halunnut olla sellaisen ”pijnauxen alla”, että heille lisättiin hovin vaatimia töitä, varsinkin kun heitä haukuttiin tässä työssä. Oikeus kysyi rahvaalta, oliko jotakuta todella haukuttu hovin työssä. Matti Saastamoinen vastasi, etteivät he todellakaan halunneet tehdä hovin töitä. Nurmeksen Pekka Kotilainenkin sanoi samaa ja huusi vielä taakseen ”mustamieron” eli koko rahvaan, joka käräjätuvan täydeltä yhtyi häneen. Lisäksi hän sanoi, että mikäli kuningas määräisi rasitteita, he suorittaisivat ne. Kun hänelle esitettiin kenraalikuvernöörin määräys niiden suorittamisesta, sanoi hän edelleenkin, että rahvas kääntyisi toisen kerran kuninkaan puoleen. Pekka Kotilainen pyysi nyt itselleen passia matkustaakseen kenraalikuvernöörin luo, ja mikäli hän ei auttaisi, menisi hän passillaan kuninkaan puheille. Tähän käräjärahvas huusi, että se oli heidänkin tahtonsa.

Seuraavaksi rahvaalta kysyttiin, millaisia ylimääräisiä veroja he olivat maksaneet kreivi Brahen aikana. Tähän Pekka Kotilainen sanoi heidän maksaneen nimismiehen ja kyytirättärin eli siltavoudin kapat. Käräjäkapat olivat sisältyneet vakituiseen veroon. Hovin aikana olivat tulleet lisäksi luutnantin- ja piiskurinkapat sekä päivätyöt. Lautakunta vakuutti lisäksi, että populit ja verottamattomat torpparit olivat maksaneet kreivin aikaan kuusi päivätyötä. Vuoden 1667 verollepanossa pitäjälle oli määrätty 755 veroruplaa ja talonpojat halusivat pysyttäytyä tässä verossa. Vuokraaja Enbergin mukaan vuonna 1687 talonpojat olivat kyenneet maksamaan tästä summasta vain 638 ruplaa, sillä vuosi oli ollut katovuosi. Vuonna veroja 1686 veroja oli saatu koottua vain 500 ruplaa ja vuonna 1685 sentään 570 ruplaa. Kuten summista näkyi, eivät talonpojat olleet näiden kolmen vuokravuoden aikana maksaneet veroja yli heidän puolustamansa vakituisen veron.

Oikeudelle esitettiin myös vuoden 1681 verotuksesta laadittu erittely. Sen mukaan pitäjässä oli ollut 35 ruplaa autiona, 10 ruplaa käytetty tilojen parantamiseksi, 1 rupla oli verohylkynä, 100½ ruplaa oli alennettua veroa, verovapautta nautti 9 ruplaa ja 738 ruplaa maksoi koko veronsa. Yhteensä tämä teki 893½ veroruplaa. Vuokraaja valitti katkerasti, että koska arviomiehet eivät olleet suorittaneet tehtäviään kylissä muka tulvivien jokien takia, oli hänelle kertynyt suuret saatavat vuokravuosilta. Hän ei tiennyt, miten saisi perittyä puuttuvat yli 4 505 ruplaa, reilut 107 tynnyriä rukiita tai 3 462 taksvärkin jalkapäivää.

Pitäjän rahvas oli vanhastaan ylläpitänyt puusta tehtyjä skansseja, jotka sijaitsivat kuuden peninkulman päässä Venäjän rajalta. Nyt vuokraaja oli ottanut ne käyttöön krouvinaan ja antoi ryssän kulkea niissä vapaasti. Tästä olisi seurauksena mahdollinen tulipalo, sillä skanssissa säilytettiin myös ammuksia. Luutnantti Erik Ahlholm oli vastuussa tästä puolustuslaitoksesta. Kenraalikuvernööri oli määrännyt skanssit pidettäväksi kunnossa ja vuokraaja lupasikin huolehtia niistä. Pitäjäläiset valittivat myös, että entinen kirjuri Jakob Boisman oli ottanut heiltä pois kaupungin sinetin, jossa oli kuvattuna mies, jolla oli jousi olalla ja sukset jalassa. He pyysivät sen palauttamista tarpeellisena. Vuokraaja vastasi, että sinetti oli jo palautettu pitäjälle. Profossinkappojen vuokraaja sanoi perustuvan siihen, että piispa oli määrännyt kunkin savun maksamaan suntiolle yhden kapan. Mutta koska hänellä oli niin vähän työtä, oli pitäjään otettu paljon hyödyllisempi profossi, jolle hänen kappansa oli annettu.

Vouti oli ollut kenraalikuvernöörin määräyksestä Lieksassa 8. lokakuuta 1686 tarkastamassa, että hovileirin alta ajettu pois ajetut kymmenen talollista olivat saaneet uuden tilan, olivat Vuokraaja Enberg ja vouti soutaneet aikaisin aamulla Kinahmonsaaren luo, jossa väki oli ollut kalassa. Täällä vouti oli ottanut jäähyväiset ja jatkanut matkaansa. Paikalla olivat olleet myös kappalainen herra Markus Wendalius ja kuudennusmies Matti Kotilainen Vuonislahdelta. Kotilainen oli puhutellut vuokraajaa rannalta ja tämä oli vastannut hänelle veneestä. Pedagogi Herman Hermigierin antaman todistuksen mukaan Kotilainen oli sanonut (kuva 96, 97): ”Jo on satanas PielisJerfwest miehet ottanut, Cuin annetin yhden miehen walda, Jo otti Perkele waiwaselda mierulda mielen, Eij ole yhten kelpo miestä PielisJerfwis, Jo on Joca mies andanut Housuns waimons Jalkan, Cuin eij mänä kuningalda oikeuta etzimän.” Tähän vuokraaja oli vastannut veneestä: ”Ne owat yhden Skelmin puhet, sencaldainen mies eij olis wertij merälä eli mala oleman, joka tyhijä hoppui tahdo saata macundan, ett sinä olis mahdolinen armolisen Cuningan nimi mainitzeman, Ja sencaldaisa miehiä, jotka mokoma hoppua saatawat macunnil, on pandua steilin pällen, wai nin sinä yllytät macunda, otele otele, kyllä sinun pita Cuningast samais kyllä, soutaca waan Pois.”

Edelliseen esitti Matti Kotilainen Pielisen kappalaisen Markus Wendaliuksen 16. toukokuuta 1687 antaman todistuksen, jonka mukaan Enbergin sanat olivat olleet erilaiset: ”Sen muotonen Skelmi ia hunsfoti pitä welä hänen Kuningalisen Maijns Nimi mainitzeman, ioka eij olisi mahdolinen oleman maalla eikä merellä, mutta sinun päsi pitäisi oleman tuolla Hellvitissa Steilin päälä. Ja minusa on sinulen Kuningasta kyllä.” Enberg väitti, ettei tämä todistus ollut se sama, joka oli ensin lähetetty kenraalikuvernöörille. Hänen mukaansa nimismies Lång oli kirjoittanut muiden todistajien nimet sen alle, eikä Wendaliuksen todistus ollut oikea. Tämä vastasi, että hän oli kirjoittanut uuden, sillä ensimmäinen oli ollut huonosti kirjoitettu. Hän lisäsi vielä, että Enberg ja Hermigier olivat kysyneet Kotilaiselta rannassa, oliko hän tuonut Viipurista kirjettä. Tämä oli vastannut, että ettekö itse saaneet sieltä kirjettä, kun olitte juuri siellä. Kotilainen oli arvellut heidän matkansa tarkoituksena olleen viinirahojen kanto-oikeuden vieminen häneltä. Wendalius ei voinut vannoa todistustaan oikeaksi, sillä hän sanoi rannalla huudetun muutakin ja näiden sanojen kuuluneen hänen korvissaan kaikuna. Enbergkään ei halunnut päästää häntä valalle, sillä vuokraaja oli halunnut jakaa pitäjän kahtia niin, että kumpaankin tulisi oma kappalainen, mutta Wendalius oli vastustanut tätä. Enbergin mukaan he olivat tämän vuoksi riidoissa.

Tämän oikeudenkäynnin aikana päätti oikeus 7. päivän iltana laittaa kolme mieromiestä Sandmanin, Kotilaisen ja Saastamoisen arestiin skanssiin yön yli, jotta heidät saataisiin heti aamulla oikeuden eteen eivätkä he pääsisi karkaamaan. Illalla rahvasta kokoontui yli sadan hengen voimalla käräjätalon ympärille. Kun heitä ei saatu muuten pois, oli profossi Jussi Jussinpoika Ahosen ollut pakko ajaa heidät matkoihinsa lyömällä heitä. Rahvas oli kuitenkin tullut heti takaisin ja ajanut Ahosen itsensä pois. He olivat myös halunneet riistää Sandmanin profossin käsistä, kun tätä oltiin viemässä käräjätaloon. Kun mieromiehet olivat olleet sisällä käräjätuvassa, oli rahvas halunnut vapauttaa heidät. Käskynajaja Olli Tekling oli tullut varoittamaan oikeutta ja samalla ulkoa oli kuulunut kova väkijoukon huuto: ”Yxi mieron tuuma! Yxi mieron tuuma!” Huuto oli ollut niin kova, että kirkkoherra Laurentius oli säikähtänyt sitä pappilassaan. Kun lautakunta lähetettiin kysymään metelin syytä, oli rahvas ilmoittanut haluavansa vapauttaa mieromiehet takuita vastaan. Oikeuden mielestä tarkoituksena oli kuitenkin ollut vapauttaa miehet niin, ettei heitä olisi enää saatu tuomiolle. Siksi heitä oli ollut pakko vartioida käräjätuvassa.

Seuraavana yönä väkeä oli kutsuttu lähikylistä lisää, ja rahvaalla oli ollut aseinaan keppejä, seipäitä, keihäitä, pyssyjä ja pertuskoita. Käräjätuvan rikkonaisiin ikkunaruutuihin liimatut paperit oli puhkaistu ja aukoista oli tiirailtu sisään. Koko yön he olivat vartioineet käräjätupaa. Sana oli lähtenyt liikkeelle, että mieromiehet vietäisiin Käkisalmeen. Miehiä oli käsketty nousemaan kapinaan tästä syystä. Osa miehistä oli levännyt mäellä, mutta osa oli ollut koko ajan käräjätuvan ympärillä. 25 miestä oli lähetetty tielle vähän matkan päähän katsomaan, ettei mieromiehiä voitaisi viedä Käkisalmeen. Rahvas oli sanonut, että jos heitä olisi sata miestä enemmän, ottaisivat he vangit kuitenkin, ja että eilen oli neljä miestä menossa Tukholmaan, mutta nyt 300. Tämän saattoivat todistaa hovin miehet Abraham Kuokkanen, käskynajaja Olli Tekling, kirjurit Simon Affleck ja Elias Torsberg, ratsumies Hannu Jussinpoika ja molemmat profossit.

Käräjätuvassa lisäksi olleet kruununvouti, tuomari Zacharias Daalman, Paavo Urpiainen, Paavo Silvennoinen, nimismies Lång ja vuokraaja Kristian Sahlo olivat varustautuneet kahdella pistooliparilla, neljällä pyssyllä ja miekoilla. Mikäli heillä ei olisi ollut aseita, olisi rahvas tunkeutunut sisään, mutta hekään eivät uskaltautuneet ulos tuvasta. Vuokraaja kertoi rahvaan murtaneen kreivin aikaan käräjätuvan oven ja vieneen mukanaan kuolemaan tuomitun mieromiehen ja olevan nyt sen tähden niin ylimielisiä. Seuraavana päivänä puolen päivän aikaan oli päätetty vapauttaa vangit takuita vastaan, jotta käräjätuvassa olleet olisivat voineet pelastaa itsensä. Rahvas suostui takaamaan mieromiehet seuraaville käräjille Lieksaan, mutta ei Käkisalmeen tai minnekään muualle.

Vuokraaja Enberg kertoi, että Tapaninpäivänä 1686 oli rahvas huutanut kirkonmäellä heti jumalanpalveluksen jälkeen: ”Tulka Tuman, Tulka Tuman, musta miero!” Rahvas oli pitänyt kokouksensa ja valinnut Matti Kotilaisen mieromiehekseen sanoen: ”Nyt nostetaan Kotilainen ja isäntä saa nähdä, että hänet nostetaan viinirahojen kerääjäksi ja mieromieheksi!” He olivat valinneet myös Hietasen eli Sandmanin ja Saastamoisen mieromiehikseen, jolloin Saastamoinen oli ilmoittanut haluavansa matkustaa Tukholmaan omilla varoillaan. Vuoden 1687 huhtikuun ensimmäisenä suurena rukouspyhänä rahvas oli jälleen kokoontunut heti saarnan jälkeen kirkkomaan portin ulkopuolelle ja sanonut: ”Tulkat Tuman musta miero, miehet pitä menemen Stuckholminn, mitä te tierahax annat, se on pitkä matka, sinä pitä oleman musta, tachdotteko anda markoja eli Päitä myöden!” Sitten he olivat menneet skanssille ja lähettäneet Pekka Puhakan ja Pekka Hulkkosen sanomaan vuokraaja Enbergille, että tämä antaisi skanssista kaksi oluttynnyriä ja paloviinaa sekä valmistautuisi matkustamaan mieromiesten kanssa Tukholmaan.

Viimeisenä tekonaan kokoontunut oikeus langetti Vuonamolahden Matti Kotilaiselle kolmen markan sakon siitä, että hän touhusi asioissa, jotka eivät hänelle kuuluneet. Lisäksi hän oli asettunut entiselle tilalleen palattuaan Tukholmasta ”Omans cuin muinen ect.”

Pielisjärven käräjät 4.─8.3.1689

Käännös: Veli Pekka Toropainen

61v─62v

Maaliskuussa 1689 Vuonislahden Liisa Jussintytär Lukkarinen valitti, että Jussi Parviainen oli tappanut hänen miehensä Olli Kotilaisen viiltämällä tämän vatsan auki puukolla. Tämä oli tapahtunut, kun he olivat juopotelleet ja Olli oli puhunut Jussin ja hänen emäntänsä Ollin sedän Matti Kotilaisen vaimon Vappu Lassintytär Urpiattaren siittäneen aviottoman lapsen huoruudessa. Matti Kotilaisen veljenpoika Matti Kotilainen kertoi Parviaisen palvelleen edellisen kaikkien pyhien päivään asti renkinä sedällään ja asuneen sen jälkeen itsellisenä hänen luonaan. Edellisenä Tapaninpäivänä Parviainen oli ryypiskellyt Vuonislahden Mikko Tirrosen luona. Kun hän ja emäntä olivat menneet kotiin, oli Parviaisen vaimo Marketta Sihvontytär Piiputar syyttänyt heitä sekaantumisesta toisiinsa. Parviainen oli kieltänyt vaimoaan puhumasta sellaisia, sillä silloin heidät olisi pitänyt ottaa kiinni lain toimesta. Tämän jälkeen tapettu ja tappaja olivat menneet kellariin ja emäntä makuulle penkille. Tällöin tappajan vaimo oli lyönyt emäntää puukolla jalkaan ja kysynyt, aikoiko tämä paeta Venäjälle hänen miehensä kanssa.
Kun tapettu ja tappaja olivat ryypänneet noin tunnin, olivat he tulleet eteiseen ja veriteko oli tapahtunut siellä. Tällöin Olli oli huutanut veljeään Mattia apuun, sillä hän oli ollut viereisessä tuvassa. Matti oli vienyt Ollin tämän pyynnöstä Tirrosen tupaan, jossa tämä oli käynyt heti makaamaan. Hänen suolensa olivat valuneet ulos. Olli oli sanonut vain, että heillä ei ollut mitään riitaa, vaan Jussi oli pistänyt häntä aivan yllättäen. Olli oli sitten kuollut juuri ennen päivännousua. Murhaaja oli paennut heti niin, ettei kukaan tiennyt missä hän oli. Vappu oli paennut myös, mutta vasta viikkoa ennen kynttilänpäivää Venäjälle Repolan pitäjään.

62v

Maaliskuussa 1689 vuokraaja Salomon Enberg ilmoitti Nurmeksen Simo Antinpoika Kotilaisen olevan köyhä isäntä, joka ei voinut vastata siitä tilan osasta, jonka hän oli saanut veljesjaossa noin kymmenen vuotta aiemmin. Simon veli Lassi Antinpoika Kotilainen oli myynyt vuosi aiemmin 115 kuparitaalarilla tilan toisen puolikkaan Perttu Sormuselle. Vuokraaja oli ottanut suurimman osan kauppasummasta Lassin veroveloista. Simo halusi nyt lunastaa veljensä tilanpuolikkaan. Lisäksi Simo tuomittiin antamaan veljelleen Lassille 25 kuparitaalaria sen hevosen arvosta, joka oli jäänyt suorittamatta perintöä jaettaessa muutama vuosi aiemmin.

73v─74v

Maaliskuussa 1689 vuokraaja Salomon Enberg halusi merkittäväksi oikeuden pöytäkirjaan, miksi syytetyt eivät olleet saapuneet hovioikeuden määräämän komission tutkintaan Käkisalmeen edellisessä lokakuussa. Nurmeksen Pekka Kotilainen vastasi, että miksi hän olisi mennyt sinne, kun muutkaan eivät menneet. Antti Sandman ja Matti Kotilainen olivat olleet tuolloin Tukholmassa ja Matti Saastamoinen ei ollut nyt paikalla käräjillä. Ainoastaan Pekka Hulkkonen, Mikko Liukkonen, Hovatta Savvanpoika, Sidari Vakanainen sekä lautamiehet Pekka Vartiainen ja Reko Partanen olivat olleet paikalla komission edessä. Tällöin Lieksan Erkki Ikonen vaati vuoden 1688 veroluettelon luettavaksi julkisesti oikeudessa. Hän sanoi, että rahvaan olisi lähetettävä mieromiehensä vielä kerran Tukholmaan, sillä heidän veronsa oli merkitty liian korkeiksi. Lautakunta kuitenkin totesi oikeudelle, että se jolla asiat ovat parhaimmin, pitää pahinta ääntä. Heidän mukaansa Ikonen oli pitäjän paras talollinen ja voisi vallan hyvin maksaa hänelle määrätyn veron. Lautakunta sanoi lisäksi, että he olivat suorittaneet verojen arvion niin, että kukin kykeni kyllä maksamaan veronsa. Rahvas ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä vastahakoisuuttaan, vaan osoitti vainoa ja halveksuntaa lautakunnalle arvion tähden.

76v─77v

Maaliskuussa 1689 vuokraaja Salomon Enberg ilmoitti oikeudelle, että rahvaalla oli hänelle suuret verorästit, jotka nousivat pelkästään edelliseltä vuodelta tuhanteen kuparitaalariin. He eivät halunneet maksaa hänelle verojaan, sillä hänen kiivaimmat vainoajansa Antti Sandman ja Matti Kotilainen yllyttivät heitä tottelemattomuuteen puheillaan.

78

Maaliskuussa 1689 todisti Nurmeksen Pekka Kotilainen mitanneensa edellisessä huhtikuussa sen viljan, jota säilytettiin pitäjän vanhassa vilja-aitassa Nurmeksessa. Toisessa laarissa oli ollut ruista ja toisessa ohraa. Pristavi Tuomas Salmundin mukaan ohraa oli pitänyt olla kymmenen tynnyriä, mutta sitä olikin ollut vain viisi. Varkaat olivat särkeneet laarin pohjan ja vieneet sitä kautta viljaa. Myös ruislaarin seinä oli rikottu ja viljaa viety. Myös Antti Meriläinen vannoi tämän todeksi.

79v

Maaliskuussa 1689 tuomittiin Haapajärven Heikki Saastamoinen kolmen markan sakkoon, sillä hän ei tullut vastaamaan Sivakkavaaran Mikko Tiikkajan syytteeseen hänen 700 ruislyhteensä viemiseen kaksi vuotta aiemmin.

82v─83

Maaliskuussa 1689 Höljäkän Reko Honkanen kertoi oikeudelle, että saman kylän Matti Eskelinen oli luvannut hänelle kolme kannua olutta hyvitykseksi niistä kahdesta verkosta, jotka hän oli tältä rikkonut järveen edellisenä kesänä. Lisäksi hän oli särkenyt Honkasen jalkajousen jänteen. Honkanen ei halunnut tyytyä tähän korvaukseen, joten oikeus määräsi hänelle yhdeksän markan sakon Honkasen omaisuuden särkemisestä. Lisäksi hän joutui hankkimaan tälle yhtä hyvät verkot ja jalkajousen tilalle.

83─83v

Maaliskuussa 1689 Höljäkän Reko Honkanen valitti, että Matti Eskelinen oli varastanut häneltä järvestä edellisenä syksynä pitkänsiiman, jossa oli ollut 150 koukkua. Siiman arvoksi hän ilmoitti taalarin ja kahdeksan äyriä. Eskelinen tuomittiin korvaamaan siima kolme kertaa sen arvolla. Lisäksi hänen tuli antaa Honkaselle kolme taalaria kahdeksan äyriä niistä kahdesta ketusta, jotka Honkanen oli kasvattanut kotona, mutta jotka olivat karanneet ja jotka Eskelinen oli sitten saanut pyydettyä. Eskelinen sai vielä kolmen markan sakon siitä, että kun hän ja Honkanen olivat olleet edellisenä kesänä soutamassa kirkosta kotiin, hän oli haukkunut Honkasta hunsvotiksi ja uhannut tätä kepillä.

Pielisjärven käräjät 17.─25.9.1689

Käännös: Veli Pekka Toropainen

117v─118

Syyskuussa 1689 vuokraaja Salomon Enberg sanoi Nurmeksen Heikki Kotilaisen ylös tilaltaan, sillä tämä ei kyennyt maksamaan verojaan kunnolla. Lautakuntakin todisti hänet köyhäksi. Lisäksi hänellä oli velkoja sinne ja tänne. Lisäksi Kotilainen tuomittiin kaksi kertaa 40 markan sakkoon, sillä hän ei ollut vielä maksanut vuosien 1687 ja 1688 verojaan vuokraajalle. Koko pitäjälle oli usein kuulutettu, että verot tuli maksaa Mikkelin päivään mennessä kunakin vuonna. Kolmantena asiana käsiteltiin Kotilaisen ja Yliviekin Jussi Eskonpoika Laakkosen hevoskauppaa. Kotilainen oli ostanut Laakkoselta hevosen Antin päivän aikaan ja se oli kuollut seuraavana talvena. Kotilaisen mukaan hevonen oli ollut hyvin vanha. Kotilainen maksoi hevosesta 12 taalaria 16 äyriä ja osapuolet löivät kättä päälle.

123v─124v

Syyskuussa 1689 vuokraaja Enberg esitti usean kohdan valituslistan Pielisjärven talonpojista. Kohdassa seitsemän hän valitti, että talonpojat etunenässä Antti Sandman ja Matti Kotilainen olivat pitäneet hallussaan kirkon varoja, joista puuttui 600 kuparitaalaria. Heidän tulisi selvittää rahojen kohtalo hänelle. Lisäksi Kotilainen oli tehnyt Viipurissa 300 taalaria velkaa, joiden rahojen vuokraaja sanoi kuuluvan hänelle.

Pielisjärven käräjät 27.1.─1.2.1690

Käännös: Veli Pekka Toropainen

3v─4

Tammikuussa 1690 oikeus totesi, että Sihvo Nevalainen Karhunpäästä oli antanut renkinsä Matti Hatusen, joka oli kuollut pian sen jälkeen, hakata luvatta kasken kruunun maalle kolme vuotta aiemmin. Nevalainen oli sitten kylvänyt kasken ja saanut siitä 900 lyhdettä rukiita. Hänet tuomittiin antamaan ne hovin vuokraajalle Salomon Enbergille ja maksamaan lisäksi 40 markkaa sakkoa Kalmarin resessin perusteella.

4─4v

Tammikuussa 1690 valitti Nurmeksen Pekka Kotilainen, että Sotkamon Lentuan isännät olivat vallanneet hänen yhdeksän kapanalan kaskensa.

7

Helmikuussa 1693 tuomittiin Varpaisenvaaran Jussi Raappana maksamaan velkansa 40 kuparitaalaria sekä kuluina kaksi taalaria kahdeksan äyriä saman kylän Mikko Kortelaiselle.

8

Tammikuussa 1690 tuomittiin Lieksan Lassi Kortelainen kolmen markan sakkoon, sillä hän ei tullut vastaamaan samassa kylässä asuneen Tuomas Salmundin syytökseen tämän haukkumisesta kirkkotiellä.

8v

Tammikuussa 1690 tuomittiin Savijärven Antti Tanskanen kolmen markan sakkoon, kun hän ei tullut vastaamaan Yliviekin Anni Turusen syytteeseen siitä, että hän oli haukkunut tätä huoraksi.

Pielisjärven käräjät 9.─14.3.1691

Käännös: Veli Pekka Toropainen

89

Maaliskuussa 1691 tuomittiin Savijärven Tahvo Sairalainen maksamaan velkansa 15 taalaria Lassi Saastamoiselle. Koska myös useat muut olivat hänelle velkaa, määrättiin nimismies ja lautamiehet Mikko Kuokkanen ja Reko Partanen keräämään hänen saatavansa heiltä.

91v

Maaliskuussa 1691 Höljäkän Hemminki ja Matti Eskelinen tunnustivat olevansa velkaa kaksi tynnyriä rukiita Yliviekin Matti Kärkkäiselle jo kuuden vuoden takaa.

93v─94

Maaliskuussa 1691 kerrottiin, että Yliviekin Matti Kärkkäinen oli siittänyt Anna Turuttarelle lapsen, joka oli syntynyt edellisen vuoden Pertun päivän aikaan. Nyt Anna oli jälleen raskaana Matille. Tämä ilmoitti olevansa halukas avioitumaan Annan kanssa, mikäli tämä vain vapauttaisi itsensä siitä huhusta, että hän olisi maannut Antti Tanskasen kanssa. Tanskasen vaimo Anna Saarelainen edusti miestään oikeudessa, sillä tämä oli sairaana. Sekä hän että Turutar vannoivat, ettei Tanskasella ollut koskaan ollut mitään tekemistä Turuttaren kanssa.

98

Maaliskuussa 1691 arrendaattori Salomon Enberg sanoi Lunnanlahden Antti Kärjen ylös tilaltaan, sillä tällä ei ollut hevosta tai lehmiä sen viljelemiseen. Hän ei ollut myöskään pystynyt maksamaan verojaan moneen vuoteen. Enberg antoi tilan sitä häneltä pyytäneelle Heikki Lehikoiselle.

101─101v

Maaliskuussa 1691 Lunnanlahden Heikki Lehikoinen tuomittiin saamaan osuutensa viljasta, jotka hän oli viljellyt yhdessä veljensä Larinsaaren Pentti Lehikoisen kanssa.

105─110v

Maaliskuussa 1691 otettiin käsittelyyn rikosjuttu, jossa Matti Kotilaisen vaimoa syytettiin huoruudesta. Tätä ja toista rikosjuttua varten lautakuntaa täydennettiin Tuomas Juntusella, joka oli istunut aiemminkin lautakunnassa. Oikeuden eteen tuli Lassi Urpiainen Sotkamon pitäjästä ja kylästä ja kertoi, että hänen sisarensa Vappu Urpiatar, joka oli ollut kymmenen vuotta avioliitossa Matti Kotilaisen kanssa Vuonislahdella, oli nyt joutunut huutoon huoruudesta. Hänen oli siksi ollut pakko palata vanhempiensa luokse. Koska Vappu ei voinut nauttia autuuden välikappaleita, halusi hän vapauttaa itsensä tästä syytöksestä näillä käräjillä.

Matti Kotilainen kertoi matkustaneensa joitakin päiviä ennen Kristuksen ylösnousemuspäivää 24. toukokuuta 1688 muiden mieronmiesten (tekstissä suomeksi) Antti Hietasen ja Pekka Urpiaisen kanssa Tukholmaan. Hän oli jättänyt naineen renkinsä Jussi Parviaisen tämän vaimon kanssa vastaamaan tilasta, sillä tämä asui siellä itsellisenä.

Kun Matti oli sitten palannut kotiin Paavalin messun päivänä 1689, oli hän kuullut jo Lieksan kylässä renkinsä siittäneen lapsen hänen vaimolleen. Kun Matti oli matkustanut neljän peninkulman päähän kotiinsa, oli vaimo ollut kylällä Antti Ahosen talossa vierailulla. Antti Piippunen, joka nyt oleskeli Ilomantsin pitäjässä, oli neuvonut hänet Ahoseen. Hän oli hakenut vaimonsa kotiin ja kysynyt tältä, miksi hän ei ollut kotona ja pitänyt parempaa huolta kahdesta pienestä lapsestaan. Lisäksi Matti oli sanonut vaimolleen kuulleensa kaikenlaista hullua puhetta hänestä. Vaimo oli vastannut tähän: ”Se cuin Isännän sijan jätetän, se Isännän työtä teke.” Matti ilmoitti, ettei ollut kajonnut vaimoonsa, vaan hän oli nukkunut seuraavan yön omassa tuvassaan Jussi Turusen ja Olli Laamasen välissä.

Seuraavana päivänä, kun hän oli jättänyt ruokaa vaimolleen ja lapsilleen, oli hän matkustanut pitäjälle perimään saataviaan. Kun hän oli sitten kynttilänpäivänä tullut Lieksaan kirkkoon, olivat ihmiset kertoneet hänelle, että vaimo oli paennut rajan yli Venäjälle. Vapun veli Lassi Urpiainen kertoi, että vaimo ei ollut saanut ruokaa, sillä Olli Laamanen oli ottanut häneltä avaimet pois ennen Kotilaisen paluuta. Lisäksi Kotilainen oli paasannut Vapulle ja lyönyt tätä. Siksi vaimo oli päättänyt lähteä vanhempiensa luokse. Hän oli matkustanut ensin Lieksaan ja sieltä Pankajärvelle ja sieltä rajan yli kolme peninkulmaa Tuupovaaraan, siltä viisi peninkulmaa Kolomesjärvelle, sieltä kuusi peninkulmaa Hannu Mikkosen luo Pielisen pitäjän Jonkaron kylään ja edelleen seitsemän virstaa Sotkamon Saunajärvelle. Viimeinen etappi oli ollut kymmenen peninkulmaa Korpisalmelle, jossa Vappu tunnusti synnyttäneensä poikalapsen kaksi viikkoa ennen pääsiäistä 1689. Sotkamon kappalainen herra Isak oli kastanut lapsen. Neljän viikon kuluttua tästä Vappu oli matkannut vanhempiensa luo Sotkamossa. Siellä hän oli pysytellyt, kunnes lähti Pielisjärvelle tammikuussa 1690 osallistuakseen käräjille.

Lautamiehet Mikko Kuokkanen ja Reko Sormunen kertoivat nähneensä Vapun kyseiseen aikaan Nurmeksessa, joka sijaitsi kymmenen peninkulman päässä täältä Lieksasta. Sormunen oli antanut hänelle puolentoista peninkulman kyydin Lapinlahdelle Lieksaan päin, mutta kun kukaan muu ei ollut tulossa Lieksaan, ei Vappu ollut onnistunut kulkemaan niin nopeasti, että hän olisi ennättänyt käräjille. Saavuttuaan kotikonnuilleen oli hän kiiruhtanut Vuonamolahteen katsomaan lapsiaan. Hän oli oleskellut kylässä miehensä ollessa Viipurissa. Sieltä hän oli palannut vanhempiensa luo Sotkamoon ja jälleen Pielisjärvelle näille käräjille.

Matti Kotilainen ilmoitti, ettei enää välittänyt Vapun asioista, sillä hän oli saanut käräjillä 4. maaliskuuta 1689 todistuksen vaimonsa uskottomuudesta ja Viipurin konsistori oli myöntänyt hänelle avioeron ja luvan avioitua uudelleen 25. kesäkuuta 1689. Tämä kaikki ilmoitettiin Vapulle, mutta hän ei vastannut mitään. Talollinen Mikko Tirronen Vuonislahdelta kertoi, että hän oli ollut Lieksassa kirkossa Vapun ja Parviaisen kanssa Tapaninpäivänä 1688. He olivat palanneet yhdessä kylään ja menneet Matti Kotilaisen veljen Antti Kotilaisen taloon Vuonislahdella. Vappu ja renki olivat vetäytyneet kotiin, mutta Tirronen oli jäänyt vieraaksi Antille. Vappu ja renki olivat tulleet jälleen Antin luo kolmantena joulupäivänä. Parviainen oli vain istunut penkillä ja mennyt sitten matkoihinsa. Vappu sen sijaan oli syönyt muiden kanssa ennen kuin oli palannut kotiinsa. Parviainen oli vielä samana iltana viiltänyt Matti Kotilaisen veljenpoikaa Olli Kotilaista puukolla vatsaan niin, että suolet olivat valuneet ulos. Olli oli tullut lyönnin jälkeen todistajan luo, mutta ei ollut sanonut, miksi Parviainen oli lyönyt häntä. Olli oli sittemmin kuollut vammoihinsa, kuten 4. maaliskuuta 1689 laaditusta oikeuden pöytäkirjasta selviää.

Olli Kotilaisen leski Liisa Lukkaritar kertoi kysyneensä Vapulta, milloin Parviainen oli maannut hänet. Tämä oli vastannut sen tapahtuneen ensimmäisen kerran helluntain maanantain iltana hänen omassa savupiipullisessa tuvassaan. Parviaisen vaimo Marketta Piipotar Sierajärveltä kertoi miehensä sanoneen hänelle päivää ennen kuin hän viilsi Ollia puukolla, että Vappu kulki paksuna lapsesta ja sen tähden hänen olisi syytä häipyä paikkakunnalta. Hän oli pakannut ruokaa nahkareppuun, jollaista seudulla tavallisesti kannettiin selässä. Kun Olli oli sitten illalla aikonut ottaa Parviaisen kiinni ja sitoa hänet, oli hän viiltänyt tätä ja paennut rajan yli.

Vappu väitti tämän Piipottaren tuhlanneen hänen omaisuutensa, mutta ei kyennyt todistamaan väitettään. Lisäksi Vappu sanoi Marketan lyöneen häntä puukolla jalkaan. Marketan mukaan hän ja Vappu olivat joutuneet sanaharkkaan hänen miehensä lyötyä Ollia ja paettua paikalta. Marketta oli kiivastuksissaan sanonut Vapulle, että tämän kevytkenkäisyyden tähden hän oli menettänyt miehensä. Lisäksi hän oli lyönyt tätä kepillä jalkaan, mutta heidän riitansa oli jäänyt siihen.

Vuonislahden Jussi Turunen todisti, ettei hän ollut koskaan nähnyt Matin lyövän vaimoaan. Olli Laamanen oli ottanut avaimet yhdessä Matin kanssa pois Vapulta, sillä Laamanen katsoi, että omaisuutta tuli varjella hänen taattuaan Matin velkoja Viipurissa. Laamanen oli kyllä antanut Vapulle ruokaa juuri niin paljon kuin tämä oli tarvinnut. Turunen kertoi lisäksi, että hänen vaimonsa oli varoittanut Vappua, sillä kylillä puhuttiin hänestä. Kun Turunen oli sitten kesällä mennyt ostamaan humaloita Vapulta, oli myös Parviainen tullut aittaan. Vappu oli kertonut Turuselle tämän vaimon varoittaneen häntä, jolloin Turunen oli käskenyt heitä heittämään moisen käytöksen mielestään. Parviainen oli vastannut tähän: ”Lijaxi sitä ongin kisa meiden emänelle.”

Vuonislahden Olli Laamanen todisti, että kuultuaan Parviaisen paenneen, hän oli pelännyt myös emännän pakenevan kaikki omaisuutensa mukanaan. Koska hän oli taannut Kotilaisen, oli hän halunnut varjella omaisuutta tärviöltä. Siksi hän oli pyytänyt emännältä avaimet kolme viikkoa joulun 1689 jälkeen. Tämä olikin antanut ne vapaaehtoisesti. Tämän jälkeen Laamanen oli antanut emännälle ruokaa aitasta joka päivä kahden viikon ajan. Myös paenneen Parviaisen vaimo todisti, että emännällä oli ollut tarpeeksi ruokaa. Kun Matti Kotilainen oli sitten huomannut vaimonsa raskauden ja matkustanut pitäjälle, oli taloon tullut Matin veljenpoika Matti Simonpoika Kotilainen vahtiin.

Vuonislahden Antti Olkkosen leski Maisa Moilatar todisti seuraavaksi, että Vappu oli ollessaan kylässä edellisen Marian päivän aikaan tullut yöpymään hänen luokseen. Aamulla Vappu oli pyytänyt Maisaa nostamaan lapsensa, joka hänellä oli mukanaan, hänen selkäänsä. Tällöin Vappu oli ollut lähdössä takaisin Sotkamoon. Kun Maisa oli kysynyt Vapun ja Jussi suhteesta, oli Vappu vastannut: ”Cusipa hän cuin koira candon.” Tällä hän tarkoitti, että Parviainen oli tehnyt tekosensa ja mennyt matkoihinsa.

Kohtalaisen vanha ja kunniallinen itsellisnainen Maalina Parratar Lieksasta kertoi Vapun ja Parviaisen olleen Lieksan kirkolla kaksi vuotta sitten Tapanina. Tällöin Parratar oli yllättänyt heidät itse teossa. Vappu oli yöpynyt Paavo Urpiaisen tuvassa ja Parviainen usean muun kanssa tämän saunassa. Kun muut olivat aamulla lähteneet saunasta, oli Vappu mennyt sinne. Tällöin Maalina ja Paavo Urpiaisen tytär Marketta olivat menneet hakemaan vesisaavia saunasta päretuli kädessään. Mainitut Vappu ja Jussi olivat olleet tällöin täydessä touhussa. Parviainen oli tällöin piilottanut kasvonsa penkillä olleisiin olkiin, mutta Vappu oli noussut ylös ja tullut muiden kanssa tupaan. Asiasta ei ollut puhuttu sillä kertaa enempää.

Viimeisenä Kotilainen tuotti todistamaan hevosten salvumiehen Perttu Liinaharjan. Tämä kertoi, että Vuonislahden Mikko Tirronen oli hakenut hänet parantamaan Vappua kolme viikkoa sen jälkeen, kun Parviaisen vaimo oli pistänyt tätä puukolla jalkaan. Liinaharja oli kysynyt, miten Vappu oli saanut haavansa, joka ei ollut kovinkaan suuri. Tämä oli vastannut: ”Jumala armahtakoon! Minä olen langennut syntiin Parviaisen kanssa ja siksi hänen vaimonsa on lyönyt minua. Ja sen vuoksi on tapahtunut myös tappo!” Muuta todistaja ei sanonut tietävänsä asiasta.
Kun Vappua vaadittiin tunnustamaan suoraan, oliko hän maannut Parviaisen kanssa, hän vastasi: ”Echkä tuo liene tapachtunut takatuas.” Eli savupiipullisessa takkatuvassa, jollainen Kotilaisella oli. Oikeus tuomitsi Vapun kuolemaan huoruudesta ja Parviaisen tuotavaksi oikeuteen, mikäli hän joskus palaisi valtakuntaan.

Pielisjärven käräjät 28.1.─4.2.1692

Käännös: Veli Pekka Toropainen

2─2v

Helmikuussa 1692 Höljäkän Mikko Eskelinen sai kolmen markan sakon, kun ei tullut vastaamaan Nurmeksen kappalainen herra Erik Jockmanin syytteeseen varkaudesta, jonka hän oli suorittanut yhdessä vaimonsa ja muiden kanssa. Koska hän oli irtolainen, tuli nimismiehen ottaa hänet kiinni ja toimittaa käräjille.

3v─4

Helmikuussa 1692 veronkantokirjuri Simon Affleck valitti, että kaikki isännät eivät halunneet maksaa verojaan. Niinpä tästä vastahakoisuudesta saivat kolmen markan sakon Ylikylän Mikko Tolvanen, Savitaipaleen Maunu Nevalainen ja Jokikylän Antti Nevalainen.

4v

Helmikuussa 1692 Juuan Vilppu Halonen sai kolmen markan sakon, sillä hän ei tullut vastaamaan saman kylän Tuomas Juntuselle siitä, että hän oli korjannut heinät tämän Särkilahden ja Kalasmaan niityiltä. Heikki Tervonen todisti olleensa 20 vuotta aiemmin kuuden vuoden ajan renkinä Paavo Heinosella. Kyseiset niityt oli aina korjattu tämän tilalta ja saman tilan omisti nyt Juntunen.

5

Helmikuussa 1692 sai Ylikylän Mikko Tolvanen kolmen markan sakon, sillä hän ei saapunut oikeuteen vastaamaan Nurmeksen Pekka Kotilaisen valitukseen siitä, että hän oli kylvänyt tämän kasken.

6v

Helmikuussa 1692 neljä vuotta aiemmin kuolleen Markku Lehikoisen pojat Pentti ja Heikki Larinsaaresta ilmoittivat maksavansa äitipuolelleen Riitta Martintytär Puroselle Vuokon kylästä tämän avio-osana kaksi tynnyriä viljaa ka kolme kuparitaalaria.

7

Helmikuussa 1692 sai Nurmeksen Pekka Kotilainen kolmen markan sakon. Hän oli haastanut veronkantokirjuri Simon Affleckin kanssa riitaa edellisessä tammikuussa veronkantopaikalla tarttumalla saappaaseen, joka oli ollut eteisen oven vieressä ja uhkaamalla kirjuria sillä. Hänet määrättiin toimittamaan verokuittinsa seuraaville käräjille.

11v

Helmikuussa 1692 Ylikylän Paavo Kotilainen ilmoitti olevansa velkaa Sortavalan porvari Heikki Hyväselle 25 kuparitaalaria voista ja talista sekä hänen Paavolle toimittamat taalarin ja 24 äyriä. Hyvösen vaateesta tupakkavelasta oikeus sen sijaan luopui. Lisäksi Kotilainen maksoi Hyvöselle korkoa sumista kolme hopeataalaria.

Pielisjärven käräjät 8.─13.2.1693

Käännös: Veli Pekka Toropainen

8─8v

Helmikuussa 1693 Nurmeksen Perttu Sormusen vaimo valitti, että Kuokkastensalmen Martti ja Vilppu Rantonen sekä heidän naapurinsa ja Ylikylän isännät olivat vieneet karjansa laiduntamaan keväällä Sormusen ja hänen osakasveljiensä omistamille Korpilahden niityille sekä Jänissaaren, Lehtosaaren, Saukonsaaren ja Honkasaaren saarille. Arrendaattori Salomon Enberg halusi, että kylien osakkaiden maiden välille rakennettaisiin aidat.

9─9v

Helmikuussa 1693 kuulutettiin kuvernööri Otto Wilhelm von Fersenin kirje koskien kuninkaallisen majesteetin Pielisjärven pitäjälle määräämää 1 200 hopeataalarin sakkoa. Hovioikeus oli antanut tuomion pitäjän rahvaalle hovin vuokraajaan ja oikeuteen kohdistuneista syytöksistä ja kapinoinnista. Johtajat Sandman ja Kotilainen oli jo toimitettu kaularaudoissa Pommeriin. Mitä muihin pitäjäläisiin tuli, oli kuningas armahtanut heidät muista rangaistuksista, mutta kruununvoudin tuli kerätä kyseinen sakko heiltä, sillä heillä oli siihen varaa.

10

Helmikuussa 1693 tuomittiin Varpaisenvaaran Jussi Raappana maksamaan velkansa 40 kuparitaalaria sekä kuluina kaksi taalaria kahdeksan äyriä saman kylän Mikko Kortelaiselle.

11

Helmikuussa 1693 tuomittiin Nurmeksen Pekka Kotilainen 40 markan sakkoon, sillä hän ei ollut maksanut vastahakoisuuttaan verojaan ajoissa, kuten kirjuri Simon Affleckin kirjat osoittivat.

11v─12

Helmikuussa 1693 tuomittiin Nurmeksen Elias Pääkkönen kolmen markan sakkoon, sillä hän ei tullut vastaamaan saman kylän Perttu Sormusen vaimolle niistä lampaista, jotka hänen koiransa oli purrut kuoliaaksi edellisenä kesänä. Savitaipaleen Jooseppi Kotilainen oli haastanut hänet lailliseen aikaan käräjille. Lisäksi Pääkkösen tuli korvata Reko Sormusen neljä ja Jussi Kuokkasen kolme lammasta.

16

Helmikuussa 1693 arrendaattori Salomon Enberg ilmoitti, että hän oli häätänyt Matti Kotilaisen lapset näiden tilalta Vuonislahdelta. Hän katsoi, että Matti Meriläinen, jonka hän oli asettanut näiden tilalle, kykeni maksamaan tilan verot paremmin.

Pielisjärven käräjät 5.─10.3.1694

Käännös: Veli Pekka Toropainen

50

Maaliskuussa 1694 itsellisnainen Elli Kotilainen Vedensuusta tuomittiin kirkonrangaistukseen ja pyytämään seurakunnalta anteeksi, sillä hän oli ollut salavuoteudessa itsellismies Simo Jussinpoika Kärjen kanssa samasta kylästä. Suhteesta oli syntynyt lapsi päivää ennen Helluntaita.

51─51v

Maaliskuussa 1694 Kuokkastensalmen Martti ja Vilppu Rantonen sekä Lassi Keijonen tuomittiin kolmen markan sakkoon, sillä he eivät tulleet vastaamaan Perttu Sormusen vaimon syytteeseen heidän niittyjensä ja saariensa käyttämisestä karjanlaitumena edellisenä kesänä.

51v─52v

Maaliskuussa 1694 sakotettiin Nurmeksen Peatta Paavalintytär Montoitarta ja saman kylän Simo Kotilaista salavuoteudesta ja lapsen siittämisestä keskenään.

Pielisjärven käräjät 11.─16.2.1695

Käännös: Veli Pekka Toropainen

33v

Helmikuussa 1695 tuomittiin Kuohatin Antti Valkonen 40 markan sakkoon siitä, että hän oli asettunut luvatta talolliseksi autiona olleeseen taloon Kuohatin kylään ja halunnut jakaa samassa kylässä talollisena olleen isänsä maat.

36

Helmikuussa 1695 tuomittiin Nurmeksen Antti Simonpoika Kotilainen 40 markan sakkoon salavuoteudesta ja lapsen siittämisestä irtolaisnainen Peatta Monottarelle.

37v─38

Helmikuussa 1695 Nurmeksen Tuomas Kotilainen syytti Höljäkän Mikko Eskelisen, joka oli irtolainen, varastaneen häneltä heiniä ja myyneen ne venäläisille. Lipinlahden Simo Kotilainen todisti, että näin oli todella tapahtunut.

38v

Helmikuussa 1695 Iisakki Partanen, joka oli nainut noin 16 vuotta aiemmin kuolleen Lieksan Hemminki Saastamoisen lesken, vaati nyt vaimonsa edellisen miehen saatavia Vuokon Niilo Kokkoselta.

40

Helmikuussa 1695 Petrovaaran Olli Kallinen tuomittiin kolmen markan sakkoon, sillä hän ei tullut vastaamaan Kajoon Olli Kasuriselle siitä, että hän oli lyönyt edellisenä kesänä seipäällä tämän oikean käden rikki. Kasurinen oli joutunut makaamaan sängyssä kuuden viikon ajan, minkä Olli Toivainen samasta kylästä todisti. Lisäksi Kallinen oli lyönyt Kasurisen vaimon Elli Rähäsen otsaan verinaarmun. Näistä hänet tuomittiin 20 ja 6 markan sakkoihin.

40v

Helmikuussa 1695 tuomittiin Vedensuun Elli Kotilainen 40 hopeamarkan sakkoon siitä, että hän oli ollut yksinkertaisessa huoruudessa naineen miehen Matti Mähösen kanssa, joka oli paennut Venäjälle. Suhteesta oli syntynyt lapsi edellisen Vapun päivän aikaan.

40v─41

Helmikuussa 1695 Vuonislahden Antti Matinpoika Kotilaisen pellon alla oleva viiden kuorman Nurminiemen niityn todettiin kuuluneen hänen tilaansa aina edellisestä venäläissodasta saakka, joten sitä ei annettu Pekka Martikaiselle.

43─43v

Helmikuussa 1695 Nurmeksen Elias Pääkkönen tuomittiin kolmen markan sakkoon, kun ei tullut vastaamaan veljensä Markku Pääkkösen lesken Marketta Kähköttären vaateeseen perinnöstä. Leski oli jo avioitunut uudelleen Lassi Kähkösen kanssa. Seuraavana pääsiäisenä tuli lisäksi kolme vuotta Pääkkösen veljesten isän kuolemasta.

44v─45

Helmikuussa 1695 tuomitsi oikeus Antti Hietasen eli Sandmanin lesken ja Matti Kotilaisen veljen Vuonislahden Antti Kotilaisen, mikäli hänellä oli hallussaan veljensä omaisuus, ja Matti Saastamoisen maksamaan Sortavalan porvari Pekka Hulkkoselle ne 86 kuparitaalaria, jotka he olivat tältä lainanneet ollessaan mieromiehinä Tukholmassa.

Pielisjärven käräjät 8.─13.2.1697

Käännös: Veli Pekka Toropainen

33v─34

Helmikuussa 1697 pitäjänluutnantti Erik Ahlholm haki Pekka Saastamoiselta tyttärensä Anna Erikintyttären kolmen vuoden palkkaa, joka oli sovittu ruistynnyriksi vuodelta. Saastamoinen halusi maksaa palkan sopimuksen tekoajan hintatason mukaan, joka olisi tehnyt viisi kuparitaalaria vuodelta. Ahlholm sai palkan kuitenkin vuoden 1697 hintatason mukaan, sillä palkka oli ollut niin kauan maksamatta.

34─34v

Helmikuussa 1697 valitti Nurmeksen Tuomas Kotilainen, että Saramojärven Lassi Hassinen oli vienyt heidän yhteiseltä kaskeltaan Kokkosuolta 500 hänelle kuulunutta ruislyhdettä. Tänä katoaikana ne olisivat todella tarpeen myös Kotilaiselle. Lautamiehen laskujen mukaan Hassinen määrättiin palauttamaan Kotilaiselle kolme tynnyriä rukiita ja viisi parmasta olkia.

38v─60v

Helmikuussa 1697 vuokraaja Salomon Enberg valitti, että osa talonpojista ei halunnut suostua lainkaan manttaalikomissaari Simon Affleckin tekemään veronarviointiin. Kun nimismies Johan Lång ja pitäjänluutnantti Erik Ahlholm olivat menneet kyliin, oli heidät ajettu lyönnein pakosalle. Enberg kertoi Kurkijoen pitäjän Tervun läänin ja Rungonsuon kylän luterilaisen talonpojan Lassi Kilapan houkutelleen mm. Viekin Saastamoisen ja Nurmeksen Lassi Simonpoika Kotilaisen Viipuriin edellisen juhannuksen aikaan. Hän oli kertonut näille, että kuningas oli luvannut kahden vuoden vero anteeksi ja lisäksi lahjoittanut rahvaalle jaetun kylvöviljan heille. Saastamoinen oli maksanut matkarahoina kymmenen taalaria.

Kun Enberg oli mennyt uudelleen mittaamaan veroja seuraavan joulukuun 7. päivä, oli Antti Meriläisen poika Olli uhannut ampua hänet hengiltä. Tässä tarkoituksessa Olli oli ottanut Martti Väisäsen jalkajousen ja jännittänyt sen sekä laittanut puukon nuolen sijaan. Ampuminen ei ollut onnistunut, sillä veitsi oli pudonnut urasta ennen ampumista. Tämä oli tapahtunut, kun Enberg oli ollut reessään aikeissa matkustaa Koppelojärvelle. Kapinoijat olivat lähettäneet sinne jo edeltä Heikki Ollikaisen, Heikki Lipposen ja Heikki Heikinpoika Kilpeläisen, jotka olivat estäneet hänen matkansa pertuskoin. Keskiyön aikaan he olivat käyneet hänen kimppuunsa pertuskoilla varustettuna, mutta hän oli onnistunut pakenemaan peltoon nimismiehen ja muun seurueensa kanssa.

Joulukuun 14. päivä talonpojat olivat ryöstäneet hänen hovileirinsä ja kartanonsa Nurmeksessa. Mukana olivat olleet Jussi ja Heikki Kohonen, Lassi Mikkonen, Markku Hanonen eli Gåås, Paavo Hyvärinen, Simo Kotilainen, Paavo Kotilainen, Paavo Timonen, Pekka Honkanen, Heikki Puhakka, Matti Ollinpoika Sormunen ja Olli Meriläinen. He olivat ryöstäneet hovista lästin haukia mieheen ja lehmän, jonka he olivat teurastaneet Olli Sormusen tilalla ja keittäneet ruoaksi aamulla ja illalla. He olivat jättäneet lehmän nahan Sormuselle maksuksi tältä saamastaan suolasta ja jauhoista.

Saman viikon torstai-iltana kaikki edellä mainitut miehet olivat lähteneet kymmenen peninkulman päässä sijainneeseen Lieksan hoviin. Nyt heihin olivat liittyneet Lipinlahdelta Antti Meriläinen ja hänen poikansa sekä Heikki Kohonen, Haapajärveltä Jussi ja Olli Mahonen, Tahvo ja Matti Väisänen, Heikki Matinpoika Väisänen, Matti Jussinpoika Suhonen, Jussi Väisänen ja hänen poikansa Matti, Simo Tapanen, Pekka Pekanpoika Väisänen ja Heikki Jussinpoika Väisänen. He olivat matkanneet Vedensuuhun, jossa he olivat jakaneet saaliinsa Olli Turusen luona ja teurastaneet karjan vastoin tämän tahtoa. Vedensuusta heihin olivat liittyneet Antti Tolvasen kolme poikaa ja tytär, Elli Kotilainen ja Erkki Martikainen, jonka kirjuri Simon Affleck oli ampunut. Vuokosta mukaan tulivat Erkki ja Paavo Pennanen, Yrjö ja Lassi Liuski sekä Matti Suutari poikansa kanssa. Mönninvaarasta mukaan lähti Tuomas Heikuran poika Olli ja Juuasta Antti Pikkonen sekä Ylikylästä Paavo Timonen, Paavo Hyvärinen, Paavo Paavonpoika Kotilainen ja Simo Simonpoika Kotilainen. Saramojärveltä tulivat Pekka Honkanen ja Heikki Puhakka. Kuokkastensalmelta osallistuivat Jussi Honkanen, Jussi Hämäläinen, Jooseppi Sirviö, Heikki Huttunen, Antti Tikkanen ja Olli Hämäläinen. Karhunpäästä mukaan tuli edelleen Jooseppi Haapalainen. Nurmeksesta mukaan innostuivat Tuomas Nevalainen, Lassi Mikkonen, Jussi Kohonen, Markku Gåås, Antti Toppi ja Olli Sirviö. Höljäkästä nousivat Hemminki ja Matti Eskelinen, Mikko Lihavainen ja kaksi sotkamolaista Ollikaista. Jokikylästä lähtivät Risto ja Simo Mustonen, Markku Pöyhänen ja Antti Koskelo. Porosaaresta tulivat Olli Herranen sekä Heikki ja Jussi Kakkinen. Kun mukaan saatiin vielä Hakonvaaran Olli Räsänen poikansa Pentin sekä Olli Karhusen ja Antti Pyykösen ja Matti Pellikan kanssa, oli joukko koossa. Kapinallisten joukko koostui kokonaisuudessaan yli 50 henkilöstä.

Saavuttuaan Lieksaan oli joukkio ryöstänyt hovista kolme hevosta, kolme lehmää ja kolme lammasta. Sillä kertaa he eivät olleet saaneet enempää, sillä he eivät olleet uskaltaneet hyökätä rakennusten kimppuun, koska Enbergillä oli tuvassa nimismies, pitäjänluutnantti, renkinsä sekä 14 hovileirin talonpoikaa. Osan karjasta he olivat syöneet Vedensuussa ja osan jakaneet keskenään. Tuomo Nevalainen oli saanut yhden lampaista ja Meriläinen yhden hevosen. Sen hän oli myynyt sadalla kuparitaalarilla. Rahat hän oli vaihtanut kahdeksaan leiviskään tupakkaa, jonka hän oli jakanut Antti Honkasen kanssa. Matti Eskelinen oli saanut suuren harmaan tamman, jonka arvo oli 250 taalaria. Ilomantsin Kylänlahden Matti Pehkonen oli sitten vienyt sen häneltä salaa. Eskelinen oli hakenut tamman takaisin Sortavalasta. Lisäksi Tuomas Valtonen oli pistänyt kuoliaaksi joitakin lampaita. Talonpojat olivat keränneet hovin ympärille olkia aikeenaan polttaa se. Koska tuuli oli käynyt kirkolle päin, olivat he jättäneet tekonsa tekemättä pelätessään myös kirkon palavan.

Simon Affleck kertoi, että osa joukkiosta oli palannut Nurmekseen seuraavana lauantai-iltana. Nyt he veivät 14 leiviskää haukia, kuusi kirvestä, paloviinapannun sekä lehmän, jonka he teurastivat Olli Sormusen luona. Kun Affleck oli sitten ollut Sortavalassa, oli joukko kokoontunut jälleen kolmantena joulupäivänä ja hyökännyt Lieksan hoviin. Nyt he olivat ryöstäneet kaiken, mitä hovissa oli. Lisäksi he olivat lyöneet kahdeksan ovea sisään ja rikkoneet kymmenen lukkoa. He olivat raivonneet kuin pahin vihollinen ja aiheuttaneet joulunpyhinä 5 013 kuparitaalarin vahingot. Affleckin mukaan Höljäkän Matti Eskelinen ja Lipinlahden Antti Meriläinen poikansa Ollin kanssa olivat edeltävinä päivinä kiertäneet kyliä ja houkutelleet miehiä mukaan ryöstöön. Näin he olivat koonneet suuremman joukon miehiä ja naisia, kuin oli koskaan ollut mukana hoviin kohdistuvissa hyökkäyksissä. mukana olivat olleet mm. Antti Meriläisen vaimo Liisa Lassintytär, Nurmeksen Heikki Tapaninpoika Saastamoinen ja Tuomas Nevalainen, Haapajärven Heikki Saastamoinen, Vaikon Suni Pitkänen, Nunnanlahden Heikki Lehikoinen, Larinsaaren Olli Lehikoinen, Ahmovaaran Heikki Lehikoinen, Vedensuun Heikki Kaikkonen.

Vuoden 1697 tammikuun 9. päivä oli 14 miestä hyökännyt uudelleen Nurmeksen kartanoon. Mukana olivat mm. Antti ja Lassi Simonpoika Kotilainen sekä Antti Lassinpoika Kotilainen. Nyt ryöstettiin lehmä ja kaksi vuoden vanhaa hiehoa, jotka teurastettiin vastoin isännän tahtoa Tahvo Saastamoisen kartanolla. Karja olisi teurastettu Olli Sormusen talossa, mutta siellä makasi ruumis. Lihat kuljetettiin kuitenkin Sormusen luo ja keitettiin sekä jaettiin siellä. Olli Meriläinen sekä Jussi ja Heikki Kohonen palasivat Nurmeksen kartanolle vielä 14. tammikuuta, mutta siellä ei ollut enää ryöstettäväksi sen paremmin karjaa kuin tavaraakaan. Mukaan oli tarttunut ainoastaan viisi naulaa hamppua sekä auranvannas ja kassara.

Oikeuden eteen oli saatu vain joitakin syytettyjä. Heistä Antti Meriläinen oli noin 65 vuotta vanha ja veronsa maksamaan kykenevä isäntä. Hänen vaimonsa oli noin 50-vuotias ja poikansa 25-vuotias. He olivat saaneet ensimmäisestä ryöstösaaliista sadan taalarin arvoisen hevosen sekä lehmän lihakappaleen sekä viidesosan kolmen lehmän nahoista. Toisesta ryöstöreissusta Olli oli saanut kolme lehmää, hiehon ja kaksi vuotta vanhan varsan, jotka häneltä oli viety kymmenen taalarin verorästeistä, kaksi saukonnahkamyssyä, päätyynyn, ryijyn, purjeen, sinistä puuvillapalttinaa, ruuveja, kattilan, kivivadin, tinapullon, punaista verkaa, parkitsemattomia nahkoja, sylttyä ja ohria. Lisäksi hän oli rikkonut kamarin oven ja vienyt tallin oven saranoineen oman tallinsa oveksi. Lisäksi he olivat saaneet yhteisestä ryöstösaaliista lihaa, lohta, särkiä, kuivattuja haukia ja viljaa. Syyksi ryöstelyyn Meriläinen ilmoitti sen, että mieromiehet olivat kertoneet kuninkaan vapauttaneen pitäjän veroista kahdeksi vuodeksi ja antaneen sille lisäksi 300 tynnyriä ohraa kylvöviljaksi. Kuten Meriläinen totesi: ”Sä on wisist mierumiesten sy ja Affleckin kowuus.” Hänen mukaansa nälkä ja nurjamielisyys Affleckia kohtaan olivat ajaneet talonpojat tällaiseen ryöstelyyn. Enberg oli nimittäin muuttanut Sortavalaan ja jättänyt isännyyden Affleckille. Myös nimismies Johan Lång kertoi tulleensa ryöstetyksi, kun hänen perheensä oleskeli paossa hänen lankonsa Rantasalmen nimismies Lars Jöraninpojan luona. Kaikki tihutöihin osallistuneet määrättiin otettavaksi kiinni ja tuomittavaksi hovioikeuden päätöksen mukaan.

Pielisjärven käräjät 21.─26.2.1698

Käännös: Veli Pekka Toropainen

87─92v

Helmikuussa 1698 nimismies Johan Lång kertoi ottaneensa yhdessä pitäjänluutnantti Erik Ahlholmin sekä Lieksan kartanon palvelijoiden Antti Ahlholmin ja Tuomas Pykäläisen kanssa kiinni Höljäkän talollisen Matti Eskelisen Ylikylän Elias Pääkkösen luota edellisen joulukuun 10. päivä. Eskelinen oli pysytellyt pakosalla hovien ryöstöstä saakka. Eskelinen oli noin 40-vuotias ja kohtuullisen hyvin toimeen tuleva talonpoika. Hänet oli kuljetettu Käkisalmen linnoitukseen vankeuteen. Hän oli osallistunut ryöstöihin samassa laajuudessa kuin Meriläiset. Hänet tuomittiin korvaamaan omaisuudellaan ryöstetty hovin tavara ja lisäksi menettämään henkensä. Kuolemantuomio alistettiin vielä Turun hovioikeudelle.

Pielisjärven käräjät 11.─16.3.1701

Käännös: Veli Pekka Toropainen

47

Maaliskuussa 1701 Heikki Lehikoinen Vuonislahdelta halusi saada isänsä aiemmin asuman tilan Larinsaaresta. Pentti Lehikoinen esitti Johan Långin asumisoikeuskirjeen päivättynä 9. huhtikuuta 1698, jolla hän oli saanut tilan autiosta.

s. 47-47v

Maaliskuussa 1701 Larinsaaren Pentti Lehikoinen valitti Ahmovaaran Heikki Kukkosesta ja Matti Vatasesta, että nämä olivat korjanneet hänen 40 kapan kylvön pykälikkönsä Haukivaarassa. Kun vastaajat väittivät sen olevan heidän vanhan pykälikkönsä ja olivat valmiita vannomaan asiassa, tuomittiin se heille.

s. 47v

Maaliskuussa 1701 tuomittiin Nurmeksen naimaton renki Heikki Saastamoinen ensikertalaisesta salavuoteudesta Kirsti Rekontytär Siposen kanssa kymmenen hopeataalarin sakkoon ja kirkonrangaistukseen.

Pielisjärven käräjät 10.-15.3.1702

Käännös: Veli Pekka Toropainen

s. 65-65v

Maaliskuussa 1702 Nurmeksen Tuomas Nevalainen kertoi lainanneensa vuonna 1697 Sipi Nevalaiselle tammansa, jotta tämä voisi kuljettaa Karjalasta ostamansa rukiin sillä. Matka oli johtunut tuolloin vallitsevasta vaikeasta ajasta. Nyt hän halusi saada hevosensa takaisin. Sipi sanoi joutuneensa jättämään hevosen rehun puutteen tähden lautamies Laukkaselle Ilomantsin Puhoksen kylään. Tämä ei ollut palauttanut hevosta useista pyynnöistä huolimatta. Sipi tuomittiin palauttamaan hevonen viipymättä ja korvaamaan Tuomaksen kulut.

s. 67

Maaliskuussa 1702 Kaarina Saikkonen Juuasta ilmoitti saman kylän nuoren rengin Lauri Halosen maanneen hänet. Lauri sai kymmenen hopeataalarin ja Kaarina viiden sakon. Molempien tuli suorittaa kirkonrangaistus.

s. 68v

Maaliskuussa 1702 Antti Vilmi Nurmeksesta halusi saada vävyltään Heikki Saastamoiselta takaisin tytärpuolensa Silja Kokottaren omaisuutta 38 kuparitaalaria ja 8 äyriä. Omaisuus kuului vaimon äidille, sillä tämä oli ilmeisesti kuollut lapsettomana.

Pielisjärven käräjät 18.5.1722

Käännös: Veli Pekka Toropainen

19─26

Toukokuussa 1722 majuri Simon Affleck syytti pastori Jöran Walliusta useassa eri asiassa. Ensimmäinen kohta koski sitä, että tämä oli vihkinyt vuonna 1710 nyt jo edesmenneen rovasti Petter Herkepaeuksen ja Skolastika Mikontytär Kortelaisen ilman, että rovastin edellisen vaimon Anna Winterin omaisuus olisi erotettu tämän lapsille. Walliuksen mukaan rovasti oli sanonut vihkimisen yhteydessä, että hänen omaisuudestaan oli jo laadittu luettelo, joka oli hänen poikansa kirjuri Petter Herkepaeuksen hallussa. Neljännessä kohdassa pastoria syytettiin siitä, että hän oli jakanut ehtoollista Nurmeksen Kaisa Kortelaiselle sekä Olli Partaselle ja Erkki Jockmanille, jotista kaikista kulki huhu, että he olisivat syyllistyneet tappoon.

27

Toukokuussa 1722 Nurmeksen Pekka Nevalainen vaati saman kylän Matti Eskeliseltä ketun- ja saukonnahkaa, jotka hän oli antanut tälle toimitettavaksi venäläiselle kapteeni Petter Musouskille lahjaksi. Vaikka Eskelinen väitti antaneensa lahjan pitäjän nimissä, määrättiin hänet antamaan turkikset Nevalaiselle takaisin.

Lieksan käräjät 24.9.1722

Käännös: Veli Pekka Toropainen

66─67

Syyskuussa 1722 Paavo Nevalainen valitti, että hänen setänsä poika Lassi Nevalainen tunki hänet pois siltä tilalta, jonka hän oli ottanut viljelykseen kolme vuotta aiemmin. Lassi itse oli jättänyt tilan autioksi venäläisen vallan aikana. Vaikka tila oli kuulunut hänen vanhemmilleen, oli se kruununtila ja Paavo sai jäädä viljelemään sitä maaherran päätöksellä.

68

Syyskuussa 1722 otettiin Savitaipaleen Maunu Kotilainen lautamieheksi.

68

Syyskuussa 1722 tuomittiin Varpasenvaaran Mikko Kortelainen maksamaan velkansa yhdeksän kuparitaalaria Lieksan Tita Salkkuselle.

69─70

Vedensuun Jussi Kärki valitti syyskuussa 1722, että hänen vävynsä Jaakko Kortelainen oli lyönyt häntä hänen omassa talossaan vasempaan käsivarteen edellisen kesän Johanneksen päivänä kun he olivat lähdössä kirkkoon. Todistajan mukaan Kortelainen oli lyönyt appeaan myllyraudalla päähän ja vasempaan käsivarteen. Päähän oli tullut verihaava. Kruunun palvelijat määrättiin toimittamaan Kortelainen seuraaville käräjille vastaamaan teostaan.

75

Syyskuussa 1722 Yliviekin, Kylänlahden ja Vedensuun ruodut määrättiin antamaan Viekin Lassi Saastamoiselle 24 taalaria siitä hevosesta, jonka hän oli luovuttanut ruotujen puolesta postikyytiin.

Pielisjärven käräjät 2.9.1745

Käännös: Veli Pekka Toropainen

Kirkkoherra Jakob Stenius syytti Ylikylän itsellistä Reko Montosta harhaopista. Hän oli kuollut ripittämättä. Montosen miniäpuoli Anna Heikitär, Elias Pääkkönen ja Elias Ärväs olivat rovastintarkastuksessa 1.6.1745 kertoneet Montosen kutsuneen sairautensa aikana sielunsa parannukseksi apupappi Nils Depnerin luokseen. Tämä ei ollut jakanut Montoselle ehtoollista, kun hän ei ollut sopinut vaimonsa kanssa. Todistajat sanoivat papin kyllä kehottaneen siihen.