Order of the Cross of Liberty

The Order of the Cross of Liberty (Finnish: Vapaudenristin ritarikunta; Swedish: Frihetskorsets orden) is one of three official state orders in Finland, along with the Order of the White Rose of Finland and the Order of the Lion of Finland..

Organisation

The President of Finland is the Grand Master of the Order of the White Rose of Finland and of the Order of the Lion of Finland, and usually of the Order of the Cross of Liberty as well, Grand Mastership of which is attached to the position of Commander-in-chief. All of these orders are administered by boards consisting of a chancellor, a vice-chancellor and at least four members. The orders of the White Rose of Finland and the Lion of Finland have a joint board.

History

The Order of the Cross of Liberty was founded on March 4, 1918, upon the initiative of Carl Gustaf Emil Mannerheim. The Finnish artist Akseli Gallen-Kallela was commissioned to design the Order's insignia with the Old-Scandinavian Fylfot.

At its foundation there were seven classes: grand cross, cross of liberty (1st to 4th Class) and the medal of liberty (1st and 2nd Class). The decorations of the Order of the Cross of Liberty were initially conferred only in time of war. A decree was issued on 18 August 1944 enabling the decorations to be awarded in peacetime. Also in 1944, Mannerheim (1867-1951) was designated as Grand Master for life.

Decorations of the order were awarded in great numbers during the World War II, partly due to Marshal Mannerheim having issued an order that wounded soldiers were to be awarded for their sacrifice, and Finland has no separate decoration for wounded. The Cross of Liberty is usually reserved for commissioned officers, with the Medal of Liberty being awarded for soldiers of junior rank and NCOs.

The Cross of Liberty has a red ribbon when it is granted in wartime and a yellow ribbon when it is awarded in peacetime. Associated with the Cross of Liberty is the Mannerheim Cross.

Classes

• Grand Cross of the Order of the Cross of Liberty (VR SR)
• Cross of Liberty, 1st Class with a grand star (neck order) (VR 1. rtk)
• Cross of Liberty, 1st Class (neck order) (VR 1)
• Cross of Liberty, 2nd Class (VR 2)
• Cross of Liberty, 3rd Class (VR 3)
• Cross of Liberty, 4th Class (VR 4)
• Medal of Liberty, 1st Class (VM 1)
• Medal for Merit, 1st Class (VR Am 1)
• Medal of Liberty, 2nd Class (VM 2)
• Medal for Merit, 2nd Class (VR Am 2)

Notable recipients

Grand Crosses

• Martti Ahtisaari
• Ion Antonescu
• Walther von Brauchitsch
• Stephan Burián von Rajecz
• Prince Carl, Duke of Västergötland
• Eduard Dietl
• Karl Dönitz
• Adolf Ehrnrooth
• Hermann Göring
• Tarja Halonen
• Erik Heinrichs
• Kaarlo Heiskanen
• Prince Henry of Prussia
• Georg von Hertling
• Heinrich Himmler
• Paul von Hindenburg
• Gustav Hägglund
• Kyösti Kallio
• Juhani Kaskeala
• Wilhelm Keitel
• Urho Kekkonen
• Jan Klenberg
• Mauno Koivisto
• Erich Ludendorff
• Jarl Lundqvist
• Carl Gustaf Emil Mannerheim
• Vilho Petter Nenonen
• Sauli Niinistö
• Karl Lennart Oesch
• Juho Kusti Paasikivi
• Ari Puheloinen
• Erich Raeder
• Risto Ryti
• Aarne Sihvo
• Alexander Stubb
• Lauri Sutela
• Pehr Evind Svinhufvud
• Talaat Pasha
• Jaakko Valtanen
• Väinö Valve
• Rudolf Walden
• Wilhelm II, German Emperor

1st Class with a Star

• Ernst Busch
• Wilhelm Canaris
• Rolf Carls
• Eduard Dietl
• Waldemar Erfurth
• Hans Jeschonnek
• Timo Kivinen
• Günther Korten
• Felix Steiner

1st Class

• Karl Allmendinger
• Hans Baur
• Gottlob Berger
• Wilhelm Berlin
• Karl Bodenschatz
• Franz Böhme
• Kurt Böhmer
• Theodor Burchardi
• Leopold Bürkner
• Erich Buschenhagen
• Hans Bütow
• Hans Degen
• Karl Maria Demelhuber
• Erwin Engelbrecht
• Kurt Fricke
• William R. Furlong
• Herbert Gille
• Rüdiger von der Goltz
• Władysław Grabski
• Wilhelm Hasse
• Georg Ritter von Hengl
• Adolf Heusinger
• Otto Hoffmann von Waldau
• Alexander Holle
• Alfred Jodl
• Ferdinand Jodl
• Heinrich Kittel
• Philipp Kleffel
• Matthias Kleinheisterkamp
• August Krakau
• Hans Kreysing
• Karl von Le Suire
• Fanni Luukkonen
• Walter Nowotny
• Friedrich Paulus
• Georg Radziej
• Elisabeth Rehn
• Herbert Rieckhoff
• August Schmidt
• Hubert Schmundt
• Ferdinand Schörner
• Hans-Georg von Seidel
• Karl Weisenberger
• Albert Wodrig
• Kurt Zeitzler
• Arthur Zimmermann

2nd Class

• Eugen-Heinrich Bleyer
• Eckhard Christian
• Gerhard Engel
• Hans-Karl Freiherr von Esebeck
• Nikolaus von Falkenhorst
• Hermann Fischer
• Bruno Frankewitz
• Eberhard Kinzel
• Mauno Koivisto
• Rolf Nevanlinna
• Carl Petersén
• Erich Rudorffer
• Jorma Sarvanto
• Karl Schnörrer
• Reiner Stahel
• Alois Windisch

3rd Class

• Simo Häyhä
• Ilmari Juutilainen
• Paul Klatt
• Einar Lundborg
• Carl Petersén
• Jorma Sarvanto
• Reiner Stahel
• Mikko Hyppönen
• Prince Wolfgang of Hesse

Other or unknown classes

• Franz Augsberger
• Verna Erikson
• John F. "Jack" Hasey
• Olaf Helset
• Harry Järv
• Kurt Kuhlmey
• Rudolph Lambart, 10th Earl of Cavan
• Leonard Mociulschi
• Bernhard Paus
• Walter Schuck
• Hjalmar Siilasvuo
• Arne Somersalo
• Jerzy Świrski

Suomen Vapaudenristin ritarikunta

Vapaudenristin ritarikunta on vanhin kolmesta virallisesta suomalaisesta ansioritarikunnasta. Ritarikunnan suurmestarina toimii puolustusvoimien ylipäällikkö eli tasavallan presidentti. Ritarikunnalla on kansleri ja hallitus. Kunniamerkkejä jaetaan puolustusvoimain lippujuhlan päivänä (sotilaille) ja Suomen itsenäisyyspäivänä (siviileille).

Myönnettävän kunniamerkin luokka riippuu henkilön sotilasarvosta tai siihen rinnastettavasta siviiliasemasta: Vapaudenristejä myönnetään lähinnä upseereille ja Vapaudenmitaleja aliupseeristoon ja miehistöön kuuluville. Vapaudenristi annetaan sotilaallisista ansioista miekkojen kera ja kansalaisansioista ilman miekkoja.

Erityisen rintamasuorituksen tai sodanaikaisen johtamisen palkitsemiseksi Vapaudenristi voidaan myöntää sotilaalle tammenlehvällä koristettuna. Vapaudenmitali annetaan sotilashenkilöille ja Vapaudenristin ansiomitali siviilihenkilöille. Vapaudenristi miekoilla tai Vapaudenmitali voidaan sota-aikana myöntää myös siviileille.

Historia

Sisällissodan ja toisen maailmansodan aika

Vapaudenristit perustettiin Vaasassa Suomen senaatin päätöksellä 4. maaliskuuta 1918 ylipäällikkö C.G.E. Mannerheimin aloitteesta sisällissodan aikana. Sisällissodan ansioista merkkejä myönnettiin 28 000. Kunniamerkkien jakaminen keskeytettiin sisällissodan alkamisen vuosipäivänä 28. tammikuuta 1919. Samana päivänä myönnettiin vielä VR1 rintatähden kera kuudelle kenraalille ja pääministeri Lauri Ingmanille sekä perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Sekä Vapaudenristin että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Vapaudenristejä oli aluksi viisi luokkaa, vapaudenmitaleja kaksi luokkaa.

Talvisodan sytyttyä vapaudenristin kunniamerkit otettiin uudelleen käyttöön 8. joulukuuta 1939. Marsalkka Mannerheim myönsi ensimmäiset suurristit Talvisodan jälkeen heinäkuussa 1940. Perustamisensa jälkeen ritarikunnan kunniamerkit muuttuivat vuosina 1939, 1940, 1942 ja 1944 annetuilla asetuksilla. Siihen on muun muassa lisätty tunnettu Mannerheim-risti.

Jatkosodan aikana myönnettiin yhteensä noin 650 000 Vapaudenristin kunniamerkkiä. Suureen lukumäärään vaikuttaa eittämättä se, että Mannerheimin ohjeen mukaan jokaiselle haavoittuneelle sotilaalle myönnetään arvonsa mukaan joko Vapaudenristi tai -mitali. Näin siksi, että suomalaisiin kunniamerkkeihin ei kuulu erillistä haavoittumismitalia.

Aluksi VR:n kunniamerkkejä jaettiin vain sodan aikana. Jotta ritarikunnan toiminta saatiin jatkumaan sota-ajan jälkeenkin, annettiin 18. elokuuta 1944 asetus, jolla tehtiin mahdolliseksi kunniamerkkien jako myös rauhan aikana

Toisen maailmansodan jälkeen

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen keskeytti vuonna 1960 vapaudenristien jakamisen lähes kolmeksi vuosikymmeneksi. Vain yksittäisiä poikkeuksia tapahtui, esimerkiksi silloin, kun VR 4 myönnettiin vuonna 1980 Sotainvalidien veljesliitolle ja vuonna 1988 Ilmasotakoululle ja Päällystöopistolle tai kun Lauri Sutelalle myönnettiin VR SR vuonna 1983.

Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien jakamista jatkettiin Mauno Koiviston kaudella vuodesta 1989 alkaen. Tämän jälkeen Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkejä on myönnetty sotilaille, vapaaehtoisen maanpuolustustyön aktiiveille ja kansainvälisessä rauhanedistämisessä kunnostautuneille muutamia vuosittain.

Ritarikunnan nykyiset kunniamerkit

• Vapaudenristin suurristi (VR SR)
• 1. lk:n Vapaudenristi rintatähtineen (VR 1 rtk)
• 1. lk:n Vapaudenristi (VR 1)
• 2. lk:n Vapaudenristi (VR 2)
• 3. lk:n Vapaudenristi (VR 3)
• 4. lk:n Vapaudenristi (VR 4)
• 1. lk:n Vapaudenmitali (VM 1)
• 2. lk:n Vapaudenmitali (VM 2)
• Vapaudenristin 1. lk:n ansiomitali (VR Am 1)
• Vapaudenristin 2. lk:n ansiomitali (VR Am 2)

Vapaudenristin kunniamerkeillä palkittuja

Sisällissodan aikana

• Carl Gustaf Emil Mannerheim, 30.4.1918 (miekkojen kera) ja 20.3.1940 (miekkojen ja jalokivien kera)
• Pehr Evind Svinhufvud, 30.4.1918
• Vilhelm II, 29.7.1918 (miekkojen ja jalokivien kera)
• Georg von Hertling, 29.7.1918
• Prinssi Heinrich, 28.10.1918 (miekkojen kera)
• Paul von Hindenburg, 31.7.1918 (miekkojen kera)
• Erich Ludendorff, 31.7.1918 (miekkojen kera)
• Prinssi Carl, 1.10.1918
• Stephan Burián von Rajecz, 11.10.1918
• Talaat pašša, marraskuu 1918

Talvisodan jälkeen

• Risto Ryti, 6.7.1940 (miekkojen kera)
• Erik Heinrichs, 6.7.1940 (miekkojen kera)
• Rudolf Walden, 6.7.1940 (miekkojen kera)

Jatkosodan aikana

• Ion Antonescu, 1.1942 (miekkojen kera)
• Hermann Göring, 25.3.1942 (miekkojen kera)
• Wilhelm Keitel, 25.3.1942 (miekkojen kera)
• Erich Raeder, 25.3.1942 (miekkojen kera)
• Walther von Brauchitsch, 19.7.1942 (miekkojen kera)
• Heinrich Himmler, 30.7.1942 (miekkojen kera)
• Vilho Nenonen, 6.3.1943 (miekkojen kera)
• Eduard Dietl, 20.1.1944 (miekkojen kera)
• Karl Dönitz, 11.4.1944 (miekkojen kera)
• Jarl Lundqvist, 8.1.1945 (miekkojen kera)
• Väinö Valve, 8.1.1945 (miekkojen kera)
• Lennart Oesch, 2.2.1945 (miekkojen kera)

Sotien jälkeen

• Aarne Sihvo, 30.5.1953 (miekkojen kera)
• Kaarlo Heiskanen, 4.6.1959 (miekkojen kera)
• Lauri Sutela, 6.12.1983 (miekkojen kera)
• Adolf Ehrnrooth, 6.12.1989 (miekkojen kera)
• Jaakko Valtanen, 4.6.1994 (miekkojen kera)
• Jan Klenberg, 4.6.2007 (miekkojen kera)
• Gustav Hägglund, 4.6.2009 (miekkojen kera)
• Juhani Kaskeala, 4.6.2010 (miekkojen kera)
• Ari Puheloinen, 4.6.2018 (miekkojen kera)

Lisäksi ritarikunnan suurmestarin asemassa olleet tasavallan presidentit ovat saaneet suurristin ilman miekkoja.

Myönnettyjä erikoiskunniamerkkejä

• 1. lk:n Vapaudenmitali ruusukenauhassa, myönnetty ainoastaan kerran, Carl Gustaf Emil Mannerheimille
• Vapaudenristin kultainen ansiomitali, myönnetty ainoastaan kerran Waldemar Erfurthille, joka oli Saksan yhteysupseeri päämajassa jatkosodan aikana.

Kunniamerkit kaupungeille

• Vaasa ja Mikkeli (päämajakaupungit)

Rauhanturvaajia

Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi 4. kesäkuuta 2006 neljälle suomalaiselle ISAF-joukoissa palvelleille rauhanturvaajalle kolme Vapaudenristiä ja yhden Vapaudenmitalin kunnostautumisesta Afganistanissa helmikuun 2006 mellakoiden yhteydessä. Nämä olivat toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset tasavallan presidentin suomalaiselle sotilaalle taistelutehtävässä kunnostautumisesta myöntämät kunniamerkit.

Vuoden 2006 jälkeen vapaudenristejä ja vapaudenmitaleja on myönnetty vuosittain muutamalle kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa, joko Afganistanissa tai Somalianlahdella taistelutilanteessa kunnostautuneelle sotilaalle

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta 2017 myönnettiin sotien jälkeen ensimmäinen vapaudenristi ansioista kansainvälisessä kriisinhallinnassa punaisen ristin kera. Kunniamerkki oli 3. luokan Vapaudenristi, ja sen sai lääkintämajuri Isto Uusi-Erkkilä.

Finlands Frihetskorsets orden

Frihetskorsets orden, Frihetskorset, Finlands frihetskors (finska: Vapaudenristin ritarikunta), är en finländsk statsorden, instiftad 4 mars 1918. Den slutade att delas ut 1919 då orden Finlands Vita Ros' orden instiftades, men utdelningen av Frihetskorset återupptogs vid Vinterkrigets utbrott 1939.

Historia

Frihetskorset är Finlands äldsta orden och dess historia går tillbaka till när Finland blev självständigt. Gustaf Mannerheim var initiativtagare till införandet och Frihetskorset och Frihetsmedaljen instiftades av Senaten den 4 mars 1918. Orden slutade utdelas redan den 28 januari 1919, då Finlands Vita Ros’ orden instiftades.

Efter Vinterkrigets slut beslutades den 16 december 1940 att Frihetskorsets orden även skulle kunna ges för militära förtjänster, varför orden även idag består av en militär och en civil del, med lite olika utseende för de två. Det beslutades även att förläningar av orden skulle återupptas. Republikens president marskalk Gustaf Mannerheim fastställde de nu gällande statuterna för orden genom förordning 550 av den 18 augusti 1940.

Utmärkelsetecken

Frihetskorset är indelade i utmärkelsetecken som består av sex klasser samt fyra medaljer, enligt statuterna från 1944. Till detta kan läggas att om orden erhålls för civila insatser är ordensbandet gult, och om det erhålls för militära/Krigsbedrifter är bandet rött. Till den militära tillkommer även svärd i lagerkransen ovanför ordenstecknet.

• Frihetskorsets storkors (FVR SK)
• Frihetskorsets 1. klass med kraschan
• Frihetskorsets 1. klass
• Frihetskorsets 2. klass
• Frihetskorsets 3. klass
• Frihetskorsets 4. klass
• Frihetsmedaljens 1. klass med rosett på bandet (Endast utdelad en gång till Marskalk Mannerheim)
• Frihetsmedaljens 1. klass i guld (Endast utdelad en gång till den tyske generalen Waldemar Erfurth)
• Frihetsmedaljens 1. klass
• Frihetskorsets förtjänstmedalj av 1. klass
• Frihetsmedaljens 2. klass
• Frihetskorsets förtjänstmedalj av 2. klass

Bärare av frihetskorset (urval)

• Arthur Zimmermann (1918)
• Rüdiger von der Goltz (1918)
• Valdemar Langlet
• Einar Lundborg
• Simo Häyhä
• Erich Raeder
• Erik Reichenberg (1918)
• Sven Palme
• Hermann Göring (25 mars 1942)
• Gustaf-Mauritz Armfelt 1944

Finnischer Orden des Freiheitskreuzes

Der finnische Orden des Freiheitskreuzes (finnisch Vapaudenristin ritarikunta) ist die höchste zivile und militärische Auszeichnung der Republik Finnland und wird vom finnischen Präsidenten verliehen. Deshalb zeigt auch die Präsidentenflagge in der mastseitig oberen Ecke das Freiheitskreuz.

Der Orden wurde am 4. März 1918 vom späteren Reichsverweser Freiherrn Mannerheim als Auszeichnung für die weißen Teilnehmer am Finnischen Bürgerkrieg gestiftet.

Nach dem Ende des Bürgerkrieges wurde er nicht mehr verliehen und erst am 8. Dezember 1939 für die Dauer des Winterkrieges mit der UdSSR wieder erneuert, dann am 16. Dezember 1940 in einen permanenten Orden verwandelt. Der Orden kann sowohl an zivile wie an militärische Personen für Verdienste um die Verteidigung des Landes und auch an öffentliche Körperschaften und militärische Einheiten sowie an Ausländer verliehen werden. Der Ordenstag ist der 4. Juni, der Geburtstag Mannerheims.

Der Orden hat zwei Abteilungen, eine zivile (ohne Schwerter) und eine militärische (mit Schwertern). Jede Abteilung hat ein Großkreuz und fünf niedrigere Klassen: Komtur mit Stern, Komtur ohne Stern und drei Klassen der Brustdekorationen.

• Träger des Finnischen Ordens des Freiheitskreuzes.