Follow
Suomalaiset kestikievarinpitäjät ja hollimiehet
Tervetuloa kestikievarinpitäjien ja hollimiesten ammattiprojektiin!
Projektin tarkoituksena on koota Suomessa kestikievari- sekä hollitoimintaa harjoittaneiden henkilöiden profiilit yhdeksi kokoelmaksi sukututkimuksen hyvien käytäntöjen mukaisesti.
Projektista
Jos hallinnoimissasi profiileissa taikka muuten Genissä löytämissäsi profiileissa on kestikievaritoimintaa harjoittaneita henkilöitä, voit liittää tällaiset profiilit tähän projektiin. Tätä ennen sinun on itse liityttävä projektiin.
Jotta projektin laatu pysyy korkealla tasolla, ovat profiilien lähdetiedot keskeisessä asemassa. Noudatamme tekijänoikeuslainsäädäntöä viittauskäytännön avulla ja kunnioitamme yksityisyyttä.
Kestikievari
Kestikievari (ruots. gästgiveri) oli maaseudulla talo, jossa hevosilla matkustavat saattoivat yöpyä ja josta voi saada hollikyydin seuraavaan kievariin. Majataloista tuli kestikievareita osana kruunun vuonna 1734 perustamaa hollikyyditysjärjestelmää. Majatalojen kestitysvaatimukset poistuivat 1930-luvulla, jonka jälkeen majataloja alettiin yleisesti kutsua matkustajakodeiksi. [1] [4]
Ensimmäiset kestikievarit
Ensimmäinen kestikievarijärjestys annettiin 1649. Sen mukaiset kestikievarit perustettiin Suomeen siis 1600-luvun puolivälissä. Vastaavaa toimintaa oli ollut jo aiemminkin: Hämeen härkätiellä sijainneet Killala ja Krouvi tunnetaan 1300-luvulta. Lisäksi pappilat olivat majoittaneet säätyläisiä.[1] [4]
Ensimmäisiä kestikievareita ylläpitivät pappilat, myöhemmin niistä vastasivat vauraat talonpojat, jotka saattoivat toimia myös nimismiehinä.[1] [4] Kestikievarin isäntä ja hänen valitsemansa neljä renkiä oli vapautettu sotaväkipalveluksesta.[1] [4] Kestikievareissa pidettiin jatkuvaa tulta hellassa, jotta nälkäisille kievariin saapuneille matkustajille saataisiin mahdollisimman nopeasti syötävää. Kestikievareissa oli tarjolla alkoholijuomia, ja niitä valmistettiin myös itse (kotipoltto). [4]
Hollikyyditysjärjestelmä
Majataloja on Suomessa ollut jo 1500-luvulta alkaen. Monista majataloista tuli kestikievareita, kun Kruunun perustama hollikyyditysjärjestelmä 1734 yhdisti valtakunnan "kuninkaan teillä". Kestikievareiden tehtäväksi oli määrätty majoituksen ja ylläpidon lisäksi postin ja asiakkaiden kyydittäminen seuraavaan majataloon. Kun hevoset eivät riittäneet, maatilat velvoitettiin toimittamaan miehiä ja hevosia kievareihin. Sen ajan lain mukaan kaikki ne vieraat, jotka pystyivät maksamaan yöpymisestään, oli pakko ottaa vastaan. Kestikievareita tuli olla tienvarsilla kahden peninkulman (noin 20 kilometrin) välein, ja ne muodostivat verkoston. Talvisin kestikievarien käyttämät tiet merkittiin havuilla. [1] [4]
Kievarimuseot
Kestikievarimuseoita on Kallenautio Pirkanmaan Juupajoella ja Anjala Seuran ylläpitämä Ranta-Pukin Kievarimuseo Anjalankoskella [3]. Kestikievarikulttuuriin voi nykyisin eläytyä majoittumalla vielä maaseudulla tavattavissa majataloissa ja matkustajakodeissa. [4]
Kestikievarin rakennus
Kestikievarin kyyditysten taksataulukkojen tuli olla näkyvillä kestikievarin seinällä. Kestikievareissa piti olla päiväkirjat, johon vieraileva matkustaja pystyi kirjaamaan kestikievarin puutteita. Kestikievarirakennus suositeltiin maalattavaksi punaisella värillä. Kestikievarissa tuli olla tallirakennus matkustajien hevosia varten. Kyyditys varahevosilla oli kalliimpaa kuin ajoon varatuilla hevosilla. [4]
Hollimiehet
Hollimiehet olivat ajureita, joiden tuli olla heti valmiita lähtemään kyyditsemään vieraita uuteen paikkaan eli antamaan hollikyytiä. Hollimiesten vaihtovuorot olivat kaksi kertaa viikossa. Jos kestikievarin kaikki hollimiehet olivat ajossa, kestikievarin isännän tuli kuljettaa vieraat heidän haluamaansa paikkaan (seuraavaan kestikievariin). [4]
Lähteet
”Kestikievarit”, Suomen teiden historia I: pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen, s. 99–102. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1974. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0802-X (osa 1).
Wikipedian kuninkaantien kestikievarit:
Kuninkaantien reitti Turusta Viipuriin
Turusta Karjaalle
Turussa Kuninkaantie alkaa vanhan raatihuoneen nurkalta. Sieltä se jatkuu reittiä Karjakatu - Karjatulli - Ryövärinvaha (kiveä siirretty 14.5m) - Piispanristi ei tiessä kiinni - Nykytien pohjoispuolella Viipurintie - Nykytien eteläpuolella Tuorlantie ja kartano - Turku-Viipuritietä pätkä ja nykytien yli Runkoon - Vanha Viipurintie - Rungon kestikievari - Vanha kivisilta ennen rautatietä - Rungontie - Hadvalantie - Piikkiön kirkko - Makarlantie - Vanha Makarlantie - Tammisilta (Arrois) - Paimiontie - Vuohimäentie - Veikkarintie - Moisio - Vanha turuntie - Paimionjoki - Sillankorvan talo - Pappila tien pohjoispuolella - Vistantie - Paimion kirkko Vistan kylässä - Pakurlan ja Rekottilan kylät Vistan tien varrella - Kevolantie - Kevolan kylä - Pitkäportaantie - Anttilan kylä - Turuntie 2351 - Silvolan kylä - Hajalan kylä (Trömperin kestikievarimuseo) - Häntälän kestikievari (Häntäläntien risteys) - Tunilan tila - Rikalan kylä - Halikonjoki - Halikon kirkko - 200m kirkosta Majalan kestikievari - Halikontie - Mariankatu - Turuntie - Kestikievari - Salonjoki - Horninkatu - Havunkatu - Usekelankirkkotie - Hakostaron muinaislinna ja kestikievari - Hakostaron katu - Ylhäistentie - Perniöntie (52) - Pohjankylä - Yliskylä (Överby) - Salontie - Hämeenkylä - Perniön joki - Perniön kirkko ja pappila - Haarlan kartano ja kestikievari - Lupajantie - Alhomäentie - Latokartanontie - Latokartano (Kuninkaankartano) - Kiskonjoki (Silta hävinnyt) - Maakuntarajasta vasemmalle Hultan kylä - Svenskby - Västankär - Olsbölentie - Olsbölen kartano - Vikstrandintie - Kuninkaantie (111) - Lill-Vik - Undermalm - Fastarby - Svedjekulla - Persbölen kylä - Skitinbäck (Nygård) - Björsby - Vanha Turuntie - Klaus Flemingin kivi - Pohjan vanha lukkarintalo - Pohjan kirkko - Pohjan kuru - Billnäsin puistotie - Skaffwestan koski = Skawastadhe (Pinjainen) - Vasarasepäntie - Maasilta - Kroggård.
Eteläinen haara Törvessillantie(1103) - Grabbacka - Fagernäs (risteys Raaseporiin) - Fagervikintie (1050) - Fagervikin ruukki - Inkoon kirkko - (Suurkirkontie) - Dalsby - Hofgårdin säteri - Österkulla - Innanbäck - (tie 51) - Stubböle - Prålsbacka - Furuborgintie - Degerbyn kirkko - Billskog (kestikievari) - Sunnanvik - Läntinen kuninkaantie.
Pohjoinen haara Sannäsintie - Mjölbolsta (Nyby) - Sannäs - Högbenin kartano - (25) - Mustion-Inkoon tien risteys - Kirkniemen kartano - 25–112 risteyksen kohdalla vanha tielinja on 25-tien pohjoispuolella nimellä Kuninkaantie - Kyrkstadin risti - Lappersintie - Kockis - Gårdskulla - Grönkulla - Västerby - Bollstad - Sjundbyn kartano - Sunnanvik.
Läntinen kuninkaantie Kirkkonummella Sköldvikin kartano - Rånäsin kartano - Pikkalan silta - Itäinen kuninkaantie - Fågelvik - Böle - Överbyn kartano ja kestikievari - Ragvaldsin tila - Kuninkaantie - Kirkon eteläpuolelta - Kirkkotallintie - Korkkullan nimismiestalo - Vanha rantatie - Jolkbyn mäet - Jorvas - Sundsbergin kartano - Luoma - Masalantie - Mankki - Mankintie - Finnsinmäki - Finnsintie - Mankinjoen silta - Espoon kartano - Gumbölenjoen silta - Kuninkaankartanontie - Erik Bassen tie - Galgbacken (hirsipuumäki) - Hansatie – iso maantie - Pitäjänportti - Kirkon kierto pohjoisen puolelta - Lehtimäentie - Lövkulla - Bembölen kestikievari - Haara Helsinkiin
Kuninkaantie pääkaupunkiseudulla Keskiaikainen Kuninkaantie on vanhempi kuin Helsinki eikä alkuperäinen tielinjaus kulje Helsingin kautta. Pääkaupunkiseudulla se kulki pitkän matkan jokseenkin lähellä nykyistä Kehä III:ta, Kirkkonummen Jorvaksesta Vantaan Hakkilaan saakka. Helsingistä länteen johtavan Länsiväylän edeltäjä, 1930-luvulla rakennettu Jorvaksentie, päättyikin alkujaan lännessä juuri Jorvakseen, jossa se liittyi vanhaan päätiehen.
Jorvaksesta vanha Kuninkaantie jatkui koilliseen, Espoon kartanon ohi sekä Kauklahden ja Espoon kirkonkylän kautta Bemböleen, joka on vanha teiden risteyspaikka. Tällä välillä tien eri osuuksilla on nykyisin nimet Mankintie, Finnsinmäki, Finnsintie, Kuninkaankartanontie, Erik Bassen tie, Hansatie, Iso Maantie, Pitäjänportti, Pappilantie, Kirkonmäentie, Lehtimäentie, Espoontie ja Ylä-Lommilantie. Tien varrella sijaitsevat muun muassa Espoon kartano ja Espoon tuomiokirkko.
Vantaan Ylästöntieltä erkanee Kuninkaantieksi nimetty tieosuus.
Alkujaan insinööri Herman Norrménin suunnitelman mukaan vuonna 1898 rakennettu, Keravanjoen ylittävä Hakkilan kivisilta Vantaalla toimii nykyään kevyen liikenteen väylänä. Jo Helsingin perustamisen jälkeen vanhan Kuninkaantien osuus Bembölestä Hakkilaan jäi sivutieksi. Parin kilometrin osuus Bembölestä Träskändan kartanolle on nykyisin virallisestikin nimeltään Kuninkaantie. Kartanon puistossa vanhan tien kohdalla on nykyisin vain kapea puistokäytävä. Järvenperästä vanha tie jatkui Pitkäjärven kaakkoisrantaa pitkin, nykyistä Kolkekankaantietä, Pitkäjärventietä, Pitkäjärvenrantaa ja Jupperintietä pitkin Vantaan rajalle. Vantaan puolella Ainontie ja länsiosa Martinkyläntietä noudattavat vanhaa Kuninkaantien linjausta (mm. Linnaisten kartano ja Hämeenkylän kartano). Martinlaakson tienoilla se on nykyisin osittain kokonaan poissa käytöstä ja jäänyt tonttien alle. Vantaanjoen Vantaankosken sillan seudulla ja sen itäpuolella tie on nykyisinkin käytössä, ja joen vartta pitkin kulkeva noin kahden kilometrin pituinen, Voutilan kylän kautta kulkeva osa on nimeltäänkin Kuninkaantie. Vanha tielinjaus jatkui nykyistä Ylästöntietä pitkin Helsingin pitäjän kirkonkylään (mm. Backaksen kartano, Pyhän Laurin kirkko) ja sieltä edelleen Tikkurilan kautta nykyistä Kuriiritietä ja Tikkurilantietä pitkin Hakkilaan.[5][6] Hakkilassa siihen yhtyi toinen vanha Helsinkiin johtava tie, nykyistä Lahdenväylää myötäilevä Vanha Porvoontie. Tästä liittymäkohdasta Kuninkaantie jatkui edelleen, nykyisin yhä suurelta osin Vanhan Porvoontien nimisenä, Kuninkaanmäen ja Sipoon kirkonkylän kautta Porvooseen.
Kun Helsinki perustettiin, rakennettiin Kuninkaantieltä kaksi kaupunkiin johtanutta haaratietä. Tällöin Bembölen ja Hakkilan välinen osuus vanhaa Kuninkaantietä jäi kaupungin ohittavaksi sivutieksi. Kaksi kertaa tämä tieosuus yritettiin sulkeakin yleiseltä liikenteeltä, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Ensimmäisen kerran näin tehtiin Helsingin porvarien toivomuksesta 1680-luvulla, koska he katsoivat kauppansa kärsivän, jos maitse matkustavat kiertävät kaupungin. Toisen kerran näin tehtiin Kustaa III:n aikana vuonna 1772. Kummallakin kerralla tie kuitenkin määrättiin edelleen kunnossapidettäväksi, sillä sotilaat käyttivät sitä edelleen.[7]
Helsingistä itään Tikkurilantien ja Vanhan Porvoontien risteyksestä itään vanha Kuninkaantie jatkui reittiä Vanha Porvoontie - Brudbrinken - Jokivarrentie - Kuninkaantie - Labbaksen talo - Båskis kestikievari - Sipoon kirkko - Iso kylätie - Nikkiläntie - Ollkärrintie - Savijärven kartanon puistokujan risteys - Vanha kuninkaantie (1531) - Götankivi - Anttilan kylä - Veckkosken kylä - Boen kartano (Högvalla) - Drägsbyn kartano - Näsen kartano - Läntinen mannerheiminväylä - Porvoon joki - Kirkon eteläpuolelta Kulmakuja suljettiin 1672 - 1777 alkaen Vanhaa kuninkaantietä Pappilantullin kautta kirkon pohjoispuolelta - Galgbackantie - Skarpensintie - Loviisantie - Vadetintie (kahlaamo) - Ilolanjoki - Postimäki - Vanha Viipurintie - Kristineborgintie - Byahemintie - Bergby - Vanha Viipurintie (Koskenkylä) - Ruukki - Ruukintie - tie hävinnyt - Agricolantie - Pernajantie - Pernajan kirkko - Baijarsin kestikievari - Pellaksentie - Sarvilahti - Krouvintie - Degerby (1752 Loviisa) - Porvoonkatu - Itäinen tullikatu - Kuhlefeltinkatu - Rosen ja Ungern bastionit - Vanha Viipurintie - Tesjoki - Viipurintie - Skogbyntie - Holmgårdintie - Vanha Wiipurintie - Myllykylän kestikievari - Ahvenkoski - Germundön saari - Pyhtäänkuja - Pyhtääntien silta - Pyhtään kirkko - Länsikyläntie - Länsikylä - Kuppis (Siltakylä) - Sutelantie - Kyminkartano - Korkeakoski - Neuvoton - Helsingintien pohjoispuolella mutkitteleva metsätie - Summan kartano - Summantie - Vanha Viipurintie - Salmenvirrantie - Salmenkylän nimismiestalo - Mannerheimintie - Hamina - Museotie (3513) - Vilniemen kartano - Rakila -pistoolikivet - Mäntlahti - Sydänkylä - Klamila - Ravijoki - Pyterlahti - Virojoki - E18 - Säkkijärvi (Kondratjevo) - Vilajoki nimismiestalo - Tervajoki (Seleznevo) - Monreposin kartano - Viipurin linna . [4]
Viitteet
1 Kestikievarit, teoksessa: Suomen teiden historia I: pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen 1974, s. 99–102
2 http://www.anjala-seura.info 3 http://www.anjala-seura.info 4 https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestikievari
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1020821?term=...