Iku-Turso

Iku-Turso oli Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusvene, joka oli palveluksessa talvi- ja jatkosodassa.

Rakentaminen

Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1927 Crichton-Vulcanin telakalta Turusta. Sen köli laskettiin vielä samana vuonna telakkanumerolla 704 ja alus laskettiin vesille 5. toukokuuta 1931. Alus valmistui saman vuoden lopulla 13. lokakuuta.

Palveluskäyttö

Iku-Turso laski 22. kesäkuuta 1941 Mohnin pohjoispuolelle 2,5 meripeninkulman jonoon 20 S/36 -merimiinaa. Se laski toiset vastaavat 20 miinaa Ruuskerin koillispuolelle Suursaaresta kaakkoon 24. kesäkuuta ja vielä 18 miinaa Vaindloon eteläpuolelle 26. kesäkuuta, minkä jälkeen loput suunnitelluista miinanlaskumatkoista peruutettiin. Alus laski vielä 11. heinäkuuta 18 miinaa Lobinniemen pohjoispuolelle.

Iku-Turso määrättiin 31. heinäkuuta partioimaan Hangon ja Tallinnan välisellä reitillä. Hangon valvojien ilmoitettua 30. marraskuuta saattueen saapumisesta, lähetettiin Iku-Turso ja Vetehinen merelle. Alukset eivät kyenneet estämään saattueen matkaa.

Iku-Turso upotti 27. lokakuuta 1942 (päällikkönä komentajakapteeni Eero Pakkala) torpedolla Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen Štš-320:n, jonka koko miehistö sai surmansa. Alus vaurioitui vakavasti osuessaan miinoitettuun sukellusveneverkkoon Lavansaaren satamassa vuonna 1944 viimeisen sotatoimensa yhteydessä. Aluksen päällikkönä oli tuolloin kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen.

Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Suomi luopui sukellusveneistä, ja Iku-Turso myytiin muiden Vetehis-luokan veneiden ja Saukon kanssa romuksi Belgiaan vuonna 1952.

Päälliköt

• kapteeniluutnantti K. Pekkanen
• kapteeniluutnantti E. Pakkala
• kapteeniluutnantti P. Airaksinen

Lähde: Wikipedia