Konstantin von Starck

Moni on pysähtynyt Tarvasjoen uudella hautausmaalla olevan hautakiven ääreen ja kysynyt kuka on ollut tämä henkilö? (media-aineisto > hautakivi)

Hautakivi kertoo vain, että tässä lepää Konstantin von Starck, syntynyt 21.10.1887 ja kuollut 26.6.1964 sekä hänen vaimonsa Aino Elin, syntynyt 29.11.1879 ja kuollut 12.3.1956.

Kysyessäni heidän elämäntarinaansa kertoi Pentti Tetri tietävänsä heistä seuraavaa:

"Vanhempani ja muut kuolemajärveläiset ovat kertoneet, että 1870-luvulla valtioneuvos ja Pietarin yliopiston biologian professori A.E. von Starck osti Kuolemajärven pitäjän Mellolan kylästä Ala-Mellolan tilan, jolle hän rakensi komean huvilanomaisen päärakennuksen 1873. Rakennuksessa oli 14 avaraa huonetta.

Jossakin vaiheessa professori nimitettiin Kaukaasian kuvernementin kenraalikuvernöörin virkaan, jota hän hoiti ollen virkavapaalla yliopistosta. Hän oli innokas hyönteisten tutkija ja hänellä olivat laajat hyönteiskokoelmat eri puolilta Venäjää. Kuolemajärvellä kesällä ollessaan hänen nähtiin ahkerasti pyydystävän haavillaan hyönteisiä perhosista kovakuoriaisiin.

Hänen sukunsa oli vanhaa saksalaista aatelissukua, joka oli varakasta ja vaikutusvaltaista. Hänellä oli kolme poikaa ja yksi tytär. Vanhin pojista oli Venäjän armeijan laivastossa yleten Mustanmeren laivaston amiraaliksi. Venäjän vallankumouksen muuttuessa armeijassa väkivaltaiseksi hänet surmattiin.

Toinen pojista oli käynyt Haminan kadettikoulun yleten kapteeniksi. Suomen vapaussodan alkaessa punaiset vangitsivat hänet valkoisten vakoilijana ja surmasivat Viipurissa.

Tytär Ada, jota kansa sanoi ”Starckin fröökkinäksi”, oli keramiikkataiteilija muovaillen myös patsaita. Hän eli naimattomana koko ikänsä Kuolemajärvellä.

Kolmas pojista Konstantin sai maatalouskoulutuksen Etelä-Venäjällä mustanmullan seuduilla ja hänestä isä teki maatiloilleen tilanhoitajan. Ala-Mellolan lisäksi valtioneuvos oli ostanut Viuhkolan alueella sijainneen hovin ja hänen tilojaan alettiin nimittää Starkin hoviksi. Konstantin ei ollut maanviljelijä ja hän katsoi Karjalan pellot niin köyhiksi mustanmullan seutuihin verrattuna, ettei niistä saanut toimeentulon antavia satoja. Kun metsän arvo voimakkaasti hän myi metsää ja sai näin tuloja maatalouden ylläpitämiseen ja omaan tuhlaavaan elämäänsä. Hän myi etäämpänä olevia metsiä ja jätti tienvarret hoidetuiksi aloiksi. Näin isä teitä kulkien tarkastusmatkoillaan luuli kaikki metsät hyvin hoidetuiksi. Avioiduttuaan 1912 Konstantin vakiintui, mutta hyvää maanviljelijää ei hänestä tullut. Hänelle syntyi 1914 tästä ensimmäisestä avioliitosta poika Erik.

Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen muutti täysin von Starckien elämän. Rajojen sulkeuduttua he jäivät emigrantiksi Suomeen ja Suomen kansalaisiksi. Virka- ja eläkesuhteet katkesivat ja Venäjälle jäi huomattava omaisuus. Järjestääkseen toimeentulonsa valtioneuvos myi kunnalle 1918 Ala-Mellolan tilan 210 000 markalla perustettavaa kunnalliskotia varten. Hinta oli mitätön 224 hehtaarin tilasta, jota kuitenkin rasittivat monet saatavat. Vuotta myöhemmin torpparivapautusta toteutettaessa myytiin myös Siprolassa ollut Starckin hovi, josta muodostettiin 16 tilaa. Hovin puistossa kasvoi tammia, lehmuksia, lehtikuusia ym. jalopuita ja koivukujanteet johtivat hovin maitten läpi sekä länsi- että itäpuolella. Nyt päärakennus purettiin, puisto kaadettiin ja asumuksia nousi pitkin peltoja. Koko kylän maisema muuttui täysin.

Starckit ostivat Työppölästä saksalaissyntyisen Urlaubin perheen rakennuttaman huvilan joen töyräältä aivan kotimme viereltä ja alkoivat viljellä sen maita. Professori oli jo vanha valkopartainen mies, joka oli jäänyt leskeksi. Konstantin eli Konsta kuten kansa häntä puhutteli ryhtyi tekemään kirvesmiehen töitä, joissa hän olikin taitava. Maanviljelyksestä hän ei paljoa välittänyt, vaan piti paljon kesantoa antaen maansa ”huilata”. Fröökynä, jolla oli oma tila, oli taitava mansikanviljelijä, jonka satoa hän myi mm. tykistön leireille. Myös avomaakurkkua hän viljeli. Sen hän säilöi tynnyreihin hyvin venäläisin reseptein.

Myös Konsta jäi leskeksi ja hän solmi uuden avioliiton kiertokoulunopettaja Aino Elin Nordlundin kanssa. Tämä Tampereella syntynyt opettaja oli tullut kiertokoulunopettajaksi Kuolemajärvelle 1900 ja hoiti uskollisesti tehtäväänsä eläkkeelle siirtymiseen 1933 asti. Hän toimi virkansa ohella jonkin aikaa myös kunnalliskodin johtajana. Tämä toinen avioliitto oli lapseton.

Poika Erik solmi avioliiton Emilia Tetrin kanssa ja heille syntyi kolme poikaa. Erik kaatui talvisodassa 9.3.1940 Säkkijärvellä.

Äitini on kertonut, että kun professori A.E. von Starck 1935 kuoli, oli hänen ruumiinsa sen ajan tavan mukaan asetettu makaamaan laudoille aittaan. Mennessään Starckeille laittamaan hautajaisia äiti otti minut mukaan. Olin usein käynyt naapurissa ja professori oli lapsille ystävällinen ja tuttu. Nyt näin hänet makaavan laudoilla ja luulin hänen nukkuvan. Pitelin hänen tuuheaa valkoista partaansa ja ihmettelin miksi hän ei herää. Vasta myöhemmin käsitin mitä on kuolema. Professori myi Turun yliopistolle laajat kovakuoriaiskokoelmat. Vanhat miehet kertoivat, että noita ”kärpäsiä” vietiin rautatieasemalle kahdella hevosella.”

Nuo Pentti Tetrin muistelmat vahvistaa Turun yliopiston historia, jossa kirjoitetaan: ”Entomologinen tutkimus sai vankan pohjan venäläiseltä entomologilta, A.E. Starckilta, ostetusta kovakuoriaiskokoelmasta. Kokoelma edusti parhaiten ns. palearktista aluetta sisältäen kovakuoriaisia melkein kaikista tunnetuista heimoista. Siinä oli kaikkiaan 47 351 yksilöä, jotka edustivat 12 236 muotoa.”

Ennen sotaa armeija rakensi Työppölänjokeen padon Starckin talon kohdalle. Hatjalahden järvestä laskeva joki oli osa Mannerheim-linjaa ja padon avulla joki saatiin leveämmäksi ja puolustettavammaksi. Sota ja evakkoon lähtö kohtasivat Starckin perhettä kuten muitakin kuolemajärveläisiä. Evakkomatka vei Hämeeseen ja Satakuntaan ja jatkosodan aikana uudelleen Karjalaan. Työppölän joen rannoilla oli käyty kovia taisteluja talvisodan aikana ja rantatöyräät Starckin talon kohdalla oli ammuttu puuttomiksi. Sillat oli räjäytetty ja taistelujen jälkiä oli kaikkialla. Poltettujen talojen tilalle rakennettiin uudet. Nyt Konstan kirvesmiestaidot olivat tarpeen ja ahkerasti hän työtä tekikin. Kesällä 1944 sieltä oli taas uudelleen lähdettävä. Rauhan tultua Starckit saivat asutustilan Tarvasjoelta.

Tuomarilan kylän rantatöyräälle he rakensivat asutustilan, josta tuli heidän viimeinen vanhuuden kotinsa. Pitkänä ja ryhdikkäänä Konsta asteli Tarvasjoen teitä asioita toimitellessaan tai souteli veneellään Paimionjoessa usein kesäiltaisin. Aino-rouva viihtyi paremmin kotona puuhastellen, mutta ei hän myöskään ystävystynyt uusien naapurien kanssa.

Aino rouva kuoli keväällä 1956 ja yksinäiseksi olonsa tunteva Konstantin myi tilansa Osmo Rouvalille. Hän aikoi jäädä viettämään vanhuuden päiviään Tarvasjoelle, mutta muutti kuitenkin myöhemmin Ada sisarensa luokse Helsinkiin. Siellä hän jätti tämän ajan juhannuksena 1964. Sisar ja kolme katoolista nunnaa oli saattamassa häntä Tarvasjoen hautuumaalle. Tällä hautausmaalla hän lienee ainoa aatelinen ja tällainen hänen elämätarinansa."

http://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22001.pdf

Чемпион Финляндии по лыжам. У него сын ЭРИК, есть внуки.