Leo Mechelin

Wikipedia

Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin (24 November 1839 in Hamina, Finland – 26 January 1914 in Helsinki, Finland) was a Finnish professor, statesman, senator, liberal reformer and businessman. A leading defender of the autonomy of the Grand Duchy of Finland, and of the rights of women and minorities, Mechelin's 1905–1908 government ("Mechelin's Senate") made Finland the first nation in the world with the universal right to vote and to be elected. During his period in office the freedom of expression, the press, and of assembly were introduced.

Born in Hamina in 1839, the son of Gustaf Johan Mechelin and Amanda Gustava Costiander, Leo Mechelin studied at the University of Helsinki, gaining his Bachelor's and Master's degree's in Philosophy in 1860, a bachelor's degree in law in 1864, and a License and Doctorate in 1873.

As professor of jurisdiction and politology 1874-82, Mechelin had argued that the tsars were bound by the old constitutional laws from the time of the Swedish rule of Finland (before 1809), and hence affirmed that Finland was a separate, constitutional state, which the tsar could only rule by law, whereas in Russia he had absolute power. During the periods of oppression, the tsar tried to impose unconstitutional laws, which Mechelin opposed.

Mechelin demanded peaceful nonviolent resistance and did not bend even during hard times.

Mechelin was the founder of the Liberal Party of Finland (1880–1885), wrote its program, was one of the founders of the Union Bank of Finland 1862 (now part of Nordea Bank) and co-founded the Nokia Company (1871) with Fredrik Idestam, was the first chairman of the town council of Helsinki (1875–1876 and 1892–1899) and an internationally respected expert on politology and member of peace movement. Emperor Alexander II ennobled Mechelin 1876.

Mechelin was also active in civil society and President of the current University of Art and Design Helsinki and of the Finnish Art Society. As a politician he was always highly respected among all parties and citizens, although after the dissolution of the Liberal Party (1885) he never joined any other party.

Mechelin led the passive resistance in Finland during the first period of oppression (1899–1905) until and even after his banishment (1903), from which officials had to let him return as a member of parliament (House of Nobles) 1904, welcomed by a celebrating crowd of 10,000 people. In a secret meeting of the Kagaali, Mechelin had written a petition against the draft of Finns to the Russian army, which collected almost 500,000 signatures. His coalition, the Constitutionals, managed to end the draft through boycott.

The unrests in Russia and Finland (1905) finally compelled the tsar to comply with the November Manifesto written by Mechelin. This allowed Mechelin to form a government (1905–1908) and to transform Finland into what was in many respects the first liberal democracy (e.g., in New Zealand women already had the right to vote but not to be voted; in Australia only white people had those rights) in 1906.

In 1907, the first universal elections to the one-chamber parliament ("eduskunta") were held, and 19 of its 200 first members were women. However, the constitutionals of all parties did not obtain the majority of seats, and the tsar realised that he could carry on with the oppression, starting the second period of oppression (1908–1917).

After Mechelin's death (in 1914), the two revolutions in Russia allowed Finland to declare its independence (1917) and Mechelin's younger co-workers were able to complete his work.

Nokia, once a world-leading mobile phone corporation, was founded by Mechelin and his student days' roommate Fredrik Idestam as a forestry company. Later Mechelin's wish to expand into the electricity business was at first thwarted by Idestam's opposition, but Mechelin managed to convince most shareholders of his plans and became the company chairman (1898–1914), thus being able to realise his visions.

Wikipedia

Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin oli suomalainen valtiomies, oikeustieteilijä, talouselämän vaikuttaja ja kansallisen oikeustaistelun johtaja Suomen autonomian aikana.

Mechelin oli aikansa keskeisimpiä poliitikkoja ja osallistui kaikille säätyvaltiopäiville vuosina 1872–1906 sekä toimi senaattorina 1882–1890. Politiikassa hän kuului ruotsinkielisten liberaalien tärkeimpiin johtajiin ja kirjoitti vuonna 1880 Liberaalisen puolueen ohjelman, joka oli Suomen ensimmäinen kirjoitettu puolueohjelma.

Kameraali- ja hallintolainopin sekä valtio-oikeuden professorina 1874–1882 toiminut Mechelin tarkasteli Suomen ja Venäjän suhteita oikeuskysymyksenä. Hän muotoili systemaattiseksi opin, jonka mukaan Suomen suuriruhtinaskunta oli suvereeni valtio ja tasaveroisessa unionisuhteessa Venäjään. Hän myös levitti tätä oppia vuosien ajan ulkomaille, varsinkin valtio-oikeudellisella esitelmällään Précis du droit public du Grand Duché de Finlande (1886), jonka on katsottu muodostuneen Suomen ja Venäjän välisen oikeustaistelun lähtölaukaukseksi.

Sortovuosien aikana Mechelin toimi perustuslaillisten keulakuvana ja johti passiivista vastarintaa, vuodet 1903–1904 maanpaossa. Sortokausien välisenä ajanjaksona 1905–1908 hän johti Mechelinin senaattina tunnettua Suomen ensimmäistä poliittista hallitusta. Sen aikana toteutettiin eduskuntauudistus, mutta muissa yhteiskunnallisissa tavoitteissaan se suurelta osin epäonnistui.

Mechelin vaikutti runsaasti myös aikansa talouselämässä, lukuisissa kansalaisjärjestöissä, kuvataiteen suosijana sekä viimeisinä vuosinaan kansainvälisessä rauhanliikkeessä. Hän toimi Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana. Hänellä oli myös keskeinen rooli Nokia-yhtiön perustamisessa.

Mechelin kannatti sekä politiikassa että talouselämässä liberalismia, mutta säätyajan poliitikkona ja kumousaatteiden vastustajana hän oli 1900-luvun alussa jo aikaansa nähden konservatiivi. Viimeisinä vuosinaan hän toimi Ruotsalaisessa kansanpuolueessa (RKP).

Mechelinin elämäntyöksi muodostui Suomen oikeudellisen aseman puolustaminen, ja oikeustaistelun henkilöitymänä hänet kohotettiin jo eläessään suurmiehen asemaan.

Mechelin aateloitiin vuonna 1876 ja introdusoitiin samana vuonna numerolla 252. (Setä Henrik Adolf, 1876/1877 n:o 265)

Puolueisiin sitoutumattomana hänellä ei kuitenkaan ollut luonnollista muiston vaalijaa, ja kuoltuaan hän jäi Suomessa muiden valtiomiesten varjoon.

Mechenin ja Nokia

Mechelin auttoi ratkaisevasti opiskeluaikaista huonetoveriaan vuori-insinööri Fredrik Idestamia Nokia Oy:n perustamisessa. Kun Idestam perusti ensimmäisen puuhiomon Tampereelle, järjesti Mechelin hänelle rahoituksen rikkaalta anopiltaan Cecilia Lindroosilta.

Kun Idestam 1867 päätti laajentaa toimintaa, osti Mechelin Lindroosin nimissä 85 000 markalla Adolf Törngrenin konkurssipesästä Nokian kartanon, jonka mailla sijainnut koski tarjosi vaadittavan voimanlähteen uudelle puuhiomolle. Konkurssihuutokaupassa kilpailevana ostajana oli G. A. Serlachius. Vuonna 1871 Nokiasta tehtiin osakeyhtiö, joka osti kartanon Lindroosilta. Yhtiön perustava kokous pidettiin 7. helmikuuta Mechelinin kotona Helsingissä, ja Idestamin jälkeen toiseksi suurimpana osakkaana hänet valittiin heti yhtiön hallitukseen.

Myöhemmin Mechelinin roolina Nokian toiminnassa oli erityisesti rahoituksen järjestäminen, missä auttoi hänen asemansa SYP:n johtajana. Mechelin kuului Nokian hallitukseen 1871–1882, 1898–1903 ja 1913–1914, vuodet 1898–1903 puheenjohtajana.

Kaukonäköisenä hän kannatti yhtiön toiminnan laajentamista vesivoimalla tapahtuvaan sähköntuotantoon. Sen toteutumista viivästytti osakaskunnan enemmistön konservatiivisuus ja Idestamin epäluuloisuus uutta alaa kohtaan. Idestamin tilalle toimitusjohtajaksi tuli kuitenkin 1895 hänen uudistushenkinen vävynsä Gustaf Fogelholm, ja Mechelin kohosi kolme vuotta myöhemmin hallituksen puheenjohtajaksi, minkä jälkeen vesivoimaloiden rakentaminen aloitettiin.

Nokia osoittautui jo alkuaikoinaan erittäin menestyksekkääksi ja Mechelin sai osakkeistaan huomattavat tulot. Hän kuitenkin luopui myöhemmin osasta osakesalkustaan, ja menetti paljon varojaan 1900-luvun alun julkaisuhankkeissaan, joiden tarkoituksena oli tehdä Suomea tunnetuksi ulkomailla. Kuollessaan Mechelinillä oli 300 000 markan nettovarallisuus, mutta ei juuri lainkaan kiinteää omaisuutta

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Mechelin, Leopold Henrik Stanislaus, synt. Hamina 24.11.1839, vanht FM, valtioneuvos Gustaf Johan Mechelin ja Amanda Gustava Sagulin.

Yo/tod. R. Lagus, W. Neovius ja J.A. Söderholm. HFK ja HFM 1860, MOK 1864, MOL ja MOT 1873. HA.

Suomen Yhdyspankin johtaja 1867-72, uud. 1893-96. Yliop. kameraali- ja politialainopin prof. 1874-82. Senaatin tal.os. j. ja valtiovaraintoimitusk. apul.pääll. 1882-88, kauppa- ja teollisuustoimitusk. pääll. 1888-90, tal.os. vpj. 1905-08. Valtiopäivämies.

Aateloitu 1876.

Karkotettuna maasta 1903-04. † Helsinki 25.1.1914. – Pso 1865 Alexandra Elisabet Lindroos, k. 1899.

http://biografiasampo.fi/henkilo/p978

Leo Mechelinin rintakuva on edelleen Säätytalon edessä, Helsingissä

Леопольд (Лео) Генрих Станислав Мехелин (фин. Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin, 24 ноября 1839, Фредриксхамн, Великое княжество Финляндское, Российская Империя — 26 января 1914, Гельсингфорс, Великое княжество Финляндское, Российская Империя) — финский политический и государственный деятель, сооснователь компании Nokia.

Мехелину принадлежат многочисленные труды по истории государственного права Финляндии и о правовом положении Финляндии в составе Российской империи.

Биография

Родился 24 ноября 1839 год в городе Фредриксхамне, в Великом княжестве Финляндском, в шведской семье.

С 1874 по 1882 год был профессором права и экономических наук в Императорского Александровского университета в Гельсингфорсе.

В 1872, с 1877 по 1878, в 1882, 1885, с 1899 по 1904 был депутатом сословного сейма.

С 1882 по 1890 годы — член сената (правительства) Великого княжества Финляндского, ведал вопросами финансов, торговли и промышленности.

С 1893 по 1903 годы — директор и председатель правления банка в Гельсингфорсе и лидер буржуазного либерального движения, выступавшего с позиций пассивного сопротивления политике русского царизма. В этот период личным секретарём у Мехелина работала Текла Хултин, позже ставшая известным политиком и депутатом эдускунты. Она писала в своих воспоминаниях, что Мехелин очень часто «оказывался в самом центре, творя историю Финляндии».

В декабре 1905 года был назначен Николаем II вице-председателем финляндского сената, составленного из представителей либерального крыла финляндской буржуазии.

В 1908 году вышел в отставку.

С 1910 по 1913 годы — депутат сейма от так называемой Партии финляндских конституционалистов (основана в 1902 году).

Скончался 26 января 1914 года в Гельсингфорсе.