Vice Admiral Carl Olof Cronstedt

Carl Olof Cronstedt, the elder was a Swedish naval commander responsible for the overwhelming Swedish victory at the Second Battle of Svensksund, one of the largest naval battles in history. He is often better remembered, however, as the commander of the fortress of Suomenlinna during the Finnish War in 1808-1809, which was fought between Sweden and Imperial Russia, and ended in Cronstedt surrendering the fortress.

Biography

Cronstedt was born on Botby mansion (now a part of Helsinki) in Finland 3 October 1756. His parents were Johan Gabriel Cronstedt and Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila. He joined the army in 1765 and advanced to the rank of lieutenant in 1773. Three years later, Cronstedt, like many Swedish officers of the day and age, volunteered to serve abroad in the ongoing American War of Independence, and served in the Royal Navy until 1779. Intriguingly, unlike most Swedish officers who had traditionally gone into foreign service under France, Cronstedt elected to fight for the British, and it is believed that by doing so he learned a great deal which he later put to use in his naval career, since Britain was at the time the foremost naval power in the world.

When Sweden in 1788 declared war on Russia he fought in the Swedish royal navy, now a lieutenant colonel. In 1790 he won a great naval victory against the Russian fleet at the naval battle of Svensksund (in the Gulf of Finland). The naval battle is the largest naval battle in the history of the Baltic Sea.

After the battle he was promoted to the rank of colonel and was appointed to naval state secretary. After further advances he was soon to become vice admiral. However, shortly after he was to be in disfavor of the new king and was appointed to be commander of Sveaborg. Cronstedt had desires to be commander of the whole royal fleet, not commander of some distant fortress in Finland.

In 1801, he was elected a member of the Royal Swedish Academy of Sciences, but was expelled in 1809.

After the Finnish War, Cronstedt lived the rest of his life in his manor in Herttoniemi, near Helsinki.

Siege of Sveaborg

Cronstedt surrendered the fortress to the Russian army after a siege of two months. The fortress had internationally received the reputation of being "the Gibraltar of the North", and was by some assumed to be impregnable. In the Hamina peace treaty next year (1809), Sweden was forced to give up the territory of Finland (about half of the kingdom). In order to find scapegoats for the loss of Finland the surrendering of Sveaborg became a convenient vehicle, and as Cronstedt was the responsible officer, he was charged with the whole catastrophe.

Today, however, many historians are re-evaluating the action of Cronstedt. His decision to surrender the fortress is by some considered a great humanitarian act, to prevent the children and women within from being killed by the Russians (many of the civilians from Helsinki had fled to the fortress). Furthermore, some claim that Sweden were doomed to lose the war from the beginning, citing its unpreparedness and lack of necessary resources. This narrative would make Cronstedt a convenient scapegoat, and deflect criticism from King Gustav IV Adolf.

Sveaborg in the Finnish War

War broke out 21 February 1808 on the initiative of the Russian empire. The timing was unusual, as wars were usually fought in summertime, and the temperature at that time was -30 degrees Celsius (-22 F). Because of the cold winter, the poor condition of the Swedish army and the plan to retreat to the north, the Russian army faced poor resistance in Finland. So, the Finnish territory was overrun and half of the kingdom (Finland) was conquered in a few months. The Swedish main force retreated towards Sweden, leaving Sveaborg and Svartholm to defend themselves. The idea was that the fortresses would hold out and that reinforcements would arrive in the next summer. The fortress Svartholm surrendered already on 18 March. The siege of Sveaborg began in early March. After only three weeks of siege, negotiations between Carl-Olof Cronstedt and the commander of the Russian unit Jan Pieter van Suchtelen were held. The negotiations resulted in a deal, that if no reinforcements had arrived by 3 May, the fortress would unconditionally surrender. Unfortunately for the Swedes, the sea was still frozen in May 1808 and royal fleet could not arrive, therefore Sveaborg surrendered on 3 May.

The legacy of Cronstedt

The surrender of Sveaborg in undoubtedly one of the most important events in the history of Finland. Therefore, Carl-Olof Cronstedt is naturally a central character of it. In Sweden, he was recognized as a traitor after the war, condemned to death in the court of Stockholm (later abolished on the initiative of the Russian emperor). He alone was made responsible for the loss of Finland, and therefore ending one era in Swedish history. During the earlier, era of greatness Sweden was in the 17th century recognized as a major power in Europe, and now Sweden had become a shadow of its former self.

Cronstedt was also condemned as a traitor by many in Finland. The Finnish War was seen as an embarrassment for Finland until Johan Ludvig Runeberg wrote the national romantic poem collection The Tales of Ensign Stål (Swedish: Fänrik Ståls sägner), which serves as a loose narrative of the conflict. In these poems, Runeberg depicts the ordinary Finnish soldiers as fighting heroically, with their defeats being attributable not to any lack of courage or steadfastness on their part but rather to the incompetence and cowardice of their officers and the king himself. Thus Runeberg's efforts to strengthen Finnish national identity rested on the denigration of men like Cronstedt. This is particularly clear in the last three verses of the poem Sveaborg, which explicitly excuse the Finnish nation from blame for the loss of that fortress, while excoriating Cronstedt and calling for him to be subject to a form of damnatio memoriae:

Hide away his family, do not mention his tribe,
Do not turn away from his crime.
Let no one blush on account of his shame,
It sticks to him alone.
He, who has betrayed his land, has
No family, no tribe, no son, no father.
Name him only as the false arm
Sent to Finland's aid.
Name him "Shame" and "Scorn" and "Disgust",
And "Guilt" and "Punishment" and "Death".
It is merely what he deserves to be called,
It is to spare the listener.
Take all that is dark in the grave,
And all that is torment in life,
And form a name from it,
And give it to him.
However, even this would arouse less sorrow,
Than that which he brought upon Sveaborg.

The old legacy of Carl Olof Cronstedt was that Sweden was forced to give up half of its kingdom, whereas modern historians seem to explain the developments at Sveaborg by primarily smart psychological warfare combined with the widely spread low morale among Swedish officers. Today, Sweden and Finland are separate sovereign nations.

In 1990's Cronstedt was remembered by naming a newly built street in Helsinki after him. Amiraali Cronstedtin ranta (Admiral Cronstedt's Quay) is located about one kilometre from the preserved admiral's manor in Herttoniemi.

Carl Olof Cronstedt, vanhempi oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali.

Nuoruus

Cronstedtin isä oli Johan Gabriel Cronstedt, tykistön majuri, ja äiti Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila (1720–1787). Hän kasvoi Puotilan kartanossa Helsingin pitäjässä.

Cronstedt aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena prinssi Adolf Fredrikin rykmentissä 5. toukokuuta 1765, mistä hän siirtyi armeijan laivastoon kersantiksi 27. toukokuuta 1770. Hän siirtyi aliluutnantiksi tykistöön 12. elokuuta 1772 palaten armeijan laivastoon vänrikiksi 22. huhtikuuta seuraavana vuonna. Laivastossa hän yleni luutnantiksi 2. toukokuuta 1774. Hänet ylennettiin tykistönkapteeniksi 10. helmikuuta 1777.

Yhdysvaltain vapaussota

Cronstedt palveli vuosina 1776-1779 Englannin laivastossa. Hän osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan, mutta vietti siitä suurimman osan sotavankina. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin Kustaa III:n stipendin avulla. Paluun jälkeen hänen uransa oli voimakkaasti nousujohteinen.

Hänet nimettiin Kustaa III:n sodassa Saaristolaivaston komentajaksi, kun hän oli tukenut Kustaa III:ta tämän päätettyä käydä venäläisiä vastaan uudelleen Ruotsinsalmessa. Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän keisarikunnan laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna Cronstedt nimitettiin 26. lokakuuta meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston (toisin sanoen Saaristolaivaston) kontra-amiraaliksi 22. joulukuuta 1793. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.

Cronstedt ylennettiin sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Karlskronan laivastoaseman komentajaksi 9. huhtikuuta 1801. Hän riitaantui Kustaa IV Aadolfin kanssa, ja hänet siirrettiin pois Tukholmasta 3. joulukuuta Viaporin komendantiksi. Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.

Suomen sodassa Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, joissa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille - väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan ja linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistyneenä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, sekä huoli linnoituksen suuresta siviiliväestöstä, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätään.

”

Oi elo! Mies jok´itkun sen
sai virrat vuotamaan,
jaloimman sankarseppelen;
sai kerran kunnollaan;
hän Ruotsinsalmen voittohon
vei kerran Ruotsin laivaston.

Vaan vaikka häikäissyt hän ois
maailman miekallaan.
Vaikk´auringot se vajoon lois,
hänt´ylenkatsotaan.
Se palkka petturille on
Ehrnsvärdin hautakallion.

”
- J.L. Runeberg. Viapori

Napoleonin sodan aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta - linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa aselevon, jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun venäläiset olivat viivyttäneet Cronstedtin lähettämiä lähettejä sopimuksen vastaisesti eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä syntipukkeja hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (muun muassa Fredrik Adolf Jägerhorn, Viapori; Carl Magnus Gripenberg, Svartholman komentaja; Hans Henrik Gripenberg, Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön, koska Venäjän keisari Aleksanteri I puuttui tuomioihin ja yleinen armahdus tuli voimaan. Ruotsin hävittyä sodan ruotsalaiset ajoivat kuningas Kustaa IV Aadolfin maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.

Loppuelämä

Suomen sodan jälkeen Aleksanteri I myönsi, kuten tapaan kuului, myös Cronstedtille eläkkeen, mutta Cronstedt ei ikinä siirtynyt keisarin palvelukseen. Loppuelämänsä hän eli Herttoniemen kartanossa viettäen syrjäänvetäytyvää elämää, keskittyen lastensa kasvatukseen ja kartanon puiston rakentamiseen. Carl Olof Cronstedtia onkin sanottu ”puutarhansuunnittelun mestariksi”. Cronstedtin vaimo oli kreivitär Beata Sofia Wrangel af Sauss. Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Helsingin Herttoniemenrannan asuinalueella noin kilometrin päässä Herttoniemen kartanosta sijaitseva katu Amiraali Cronstedtin ranta on nimetty Carl Olof Cronstedtin mukaan.

Carl Olof Cronstedtilla oli kolme lasta:

• Hedvig Charlotta Cronstedt, hovineiti.
• Gabriel Anton Cronstedt, kenraalimajuri.
• Carl Olof Cronstedt, nuorempi, vapaaherra.

• http://sv.wikipedia.org/wiki/Carl_Olof_Cronstedt
• http://www.nad.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15696

Carl Olof Cronstedt, född 1756-10-03 Botby i Finland.

Volontär vid prins Fredrik Adolfs regemente 1765. Rustmästare därst. 1768. Kadett vid artilleriet 1769. Sergeant vid arméns flotta 1770. Underlöjtnant vid artilleriet 1772. Fänrik vid arméns flotta 1773. Löjtnant därst. 1774. Kapten 1777.

Adjutant hos generalamiralen af Trolle 1780. RSO 1781. Major 1783. Sekundmajor vid sjöartilleriregementet 1785. Ledamot i utredningskommissionen till örlogsflottans utrustande 1788. Överstelöjtnant vid arméns flotta 1789. RSOmstk 1790.

Generaladjutant hos konungen och överste i armén 1790. Statssekreterare för sjöärendena 1790. Chef för finska eskadern av arméns flotta 1790. Avsked från statssekreterareämbetet 1792. Konteramiral av blå flaggan 1793. KSO 1796. Tjänstgörande generaladjutant för flottorna 1797. KmstkSO 1799. KmstkJohO 1800, därtill utnämnd av ryske kejsaren.

Viceamiral av blå flaggan 1801. Kommendant på Sveaborg 1801. Uppgav 1808, tvärt emot de honom givna order. Sveaborgs fästning till ryssarna, varför han 1808-05-04 entledigades från kunglig maj:ts och kronans tjänst och förklarades ovärdig att bära svenska ordenstecken.

Immatrikulerad 1818-01-30 på riddarhuset i Finland under n:o 70 bland adelsmän.

Död 1820-04-07 på sin egendom Härtonäs i Helsinge socken.

"Han var i yngre åren en skicklig och tapper officer samt förde i det stora och lyckliga sjöslaget vid Svensksund 1790 befälet näst konungen, och fick till åminnelse av nämnda slag en större guldmedalj att bära."

Gift 1794-08-31 Fågelmara med grevinnan Beata Sofia Wrangel af Sauss, född 1762-05-06, död 1840-12-09 i Helsingfors, dotter av en av rikets herrar, förste amiralen, greve Anton Johan Wrangel af Sauss, och grevinnan Charlotta Regina Sparre af Söfdeborg.

GEDCOM Note

Enligt Christina Cronholm i Danmark f. 1850-04-29 var Kommendanten vid Sveaborgs fästning i Finland Carl Olof Cronstedt far till det sk. oäkta barnet Husaren Nils Nilsson Cronberg med pigan Anna Gren f. 1788 från Vankiva i Kristianstad län.Cronstedt, Carl Olof, 1756-1820, militär, viceamiral, kommendant på Sveaborg 1801-08; jfr släktartikel. C. deltog som flaggkapten och befälhavare över skärgårdsflottan i det ryska kriget 1788-90. Den svenska segern vid Svensksund i juli 1790 kan i väsentliga delar tillskrivas C. Han var statssekreterare för sjöärendena 1790-92 och generaladjutant för flottorna 1797-1801. C:s namn är starkast förknippat med inledningen till finska kriget (1808-09). Ryssarna anföll i mitten av mars 1808 Sveaborg, vid den tiden ansedd som en av Europas starkaste fästningar. Efter ryskt bombardemang med endast liten effekt krävdes att Sveaborg skulle kapitulera, vilket C. först avvisade. Efter ytterligare bombardemang gick C. dock den 6 april med på att till ryssarna överlämna Sveaborg och den därintill liggande skärgårdsflottan; kapitulationen skulle verkställas såvida inte svensk hjälp hann fram före 3 maj 1808. Så blev emellertid inte fallet, och Sveaborgs fall innebar ett hårt slag mot den svenska krigföringen. C:s motiv för kapitulation har diskuterats. Man har å ena sidan framhållit att han avsiktligt förrådde Sverige för pengar och andra fördelar, å den andra att han uppriktigt bedömde läget som utsiktslöst för fortsatt strid. C. dömdes 1809 till döden av lägre instans, högsta domstolen överlämnade målet till krigsrätten för ny rättegång men processen avbröts efter ryska påtryckningar. C. levde återstoden av sitt liv i Finland. Thomas Magnusson Litt.: E.L.*Birck, "Carl Olof Cronstedt", Scandia 1955-56; W.*Odelberg, Viceamiral Carl Olof Cronstedt (1954); W.*Odelberg, Sveaborgs gåta (1958).