Otto-Iivari Meurman

Helsingin Sanomat 20.8.1994:

Professori Otto-Iivari Meurman Suomen asemakaavoittaja rakasti väljyyttä

Suomen asemakaavoituksen uranuurtaja ja yhdyskuntasuunnittelun tunnetuin opettaja, professori Otto-Iivari Meurman kuoli perjantain vastaisena yönä kotonaan Helsingissä. Hän oli 104-vuotias.

Otto-Iivari Meurman oli syntynyt 4. kesäkuuta 1890 Ilmajoen kunnanlääkärin poikana. Hänen isoisänsä oli vanhasuomalainen valtiopäivämies, Kangasalan Liuksialan kartanon isäntä Agathon Meurman.

Professori Meurmanin elämänkaaren poikkeuksellista pituutta kuvaa se, että hän valmistui arkkitehdiksi 1914, muutamia kuukausia ennen kuin ensimmäinen maailmansota syttyi.

Eliel Saarinen otti vastavalmistuneen arkkitehdin töihin toimistoonsa Hvitträskiin avustamaan Munkkiniemi-Haaga-suunnitelman teossa. Saarinen asetti työpaikan saannin ehdoksi sen, että uuden työntekijän piti erikoistua asemakaavasuunnitteluun.

Hvitträskin kokemukset vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Meurmanista tuli asemakaavoittaja, alan opettaja ja tutkija, ei niinkään talonsuunnittelija.

Meurman toimi lähes kaksi vuosikymmentä Viipurin asemakaava-arkkitehtina vuodesta 1918. Hänestä tuli teknillisen korkeakoulun asemakaavaopin opettaja 1936 ja vähän myöhemmin Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen asemakaavaopin professori.

Hän opetti kaavoituksen periaatteet Suomen arkkitehtiopiskelijoille 1950-luvun loppuun saakka. Professori Meurman johti teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastoa kymmenen vuotta. Lähestulkoon kaikki vanhemman polven suomalaiset arkkitehdit ovat saaneet asemakaavakoulutuksensa professori Meurmanin opissa tai ainakin lukeneet hänen 1947 ilmestynyttä Asemakaavaoppiaan. Kirja tuntee jo myös sanan lähiö, joka ei kylläkään silloin tarkoittanut nukkumalähiötä vaan itsenäisempää kaupunginosaa.

Hänellä oli myös oma arkkitehtitoimisto, joka suunnitteli monille kaupungeille ja taajamille asema- ja yleiskaavoja. Meurmanin vaikutus näkyy mm. Riihimäellä, Oulussa ja Kajaanissa.

Meurman inhosi ahtautta. Hän vaati, että jokaisessa asemakaavassa, asunnossa ja huoneessa pitää olla turhaa tilaa. Hänen mielestään oli nurinkurista, että Suomessa kaupataan asuntoja neliömetreittäin.

Hyvän asemakaavoituksen ohjenuorana pitäisi Meurmanin oppien mukaan olla väljyysluku. Se kertoo, kuinka paljon rakentamatonta vapaata tilaa jää talojen väliin.

Hän oli vanhojen arvokkaiden rakennusten ja ympäristöjen suojelija jo silloin, kun se ei vielä ollut muodikasta. Hän joutui 1960-luvulla kiivaasti puolustamaan Helsingin puu-Käpylää, jonka asemakaavan tekemiseen hän oli 50 vuotta aikaisemmin osallistunut. Purkaminen ei nyt enää tulisi kenenkään mieleen.

Meurman oli intohimoinen Viipurin ystävä myös niinä vuosikymmeninä, jolloin itärajan taakse jääneen kaupungin ja sen historian tuntemus eivät välttämättä olleet ansio lainkaan. Hän ei sodan jälkeen koskaan enää suostunut käymään menetetyssä Karjalassa. Mörri oli yhtä sinivalkoinen kuin aikalaisensa Tahko Pihkala.

Meurman kirjoitti eläkepäivillään useita kirjoja Viipurin seudun rakennushistoriasta 1970- ja 1980-luvuilla. Hän osallistui arkkitehtuurikeskusteluun vielä muutama vuosi sitten.

Otto-Iivari Meurman ei pitänyt tarpeellisena 1980-luvulla järjestettyä ties kuinka monetta Helsingin keskustan arkkitehtikilpailua. Hän piti Alvar Aallon Terassitoria ja Vapaudenkatua edelleen toteuttamiskelpoisina ehdotuksina.

Viimeinen kirja, 99 vuotta Mörrin muistelmia ilmestyi 1989. Siinä hän kertoi lapsuudenkotinsa isänmaallisista ja suomenkielisistä ihanteista. Osa isän veljistä suomensi vuosisadan alussa nimensä Liuksialaksi kotikartanon mukaan. Otto-Iivarin isä ei suostunut tuumaan, paitsi jos nimeksi olisi otettu Mörri.

Meurman asettui Viipurin-kautensa jälkeen 1937 asumaan uuteen funkistaloon Helsingin Töölöntorin laidalle. Sen seurauksena torille istutettiin lehmuksia, jotka ovat kasvaneet isoiksi jo aikoja sitten. Meurman asui kuolemaansa saakka avarassa kodissaan, joka oli sisutettu talon valmistumisajan henkeen ja tyyliin sopivin kalustein.

Omaiset toivovat, että mahdollisten kukkalaitteiden sijasta kartutettaisiin Suomen kulttuurirahaston yhteyteen perustettua Otto-Iivari Meurmanin rahastoa, joka tukee yhdyskuntasuunnittelun kehittämistä ja rakennetun ympäristön tutkimusta ja säilyttämistä. Tilin numero on KOP 157230-11486.

ANTTI MANNINEN