Abraham Kingelin

Keuruu syntyneet.
(IIa.) vihitty: 28.1.1819 - Turku, vihityt, n:o 4 - Turun tuomiokirkkoseurakunnan arkisto - I Eb2:3 Ruotsalaisen seurakunnan vihittyjen luettelot 1804-1832, jakso 169, sivu 32-33: Vihityt 1818 sept - maj 1819; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5965330070&aineistoI... / Viitattu 23.11.2022

(IIb.) Turun tuomiokirkkoseurakunnan arkisto - I Aa2:9 Ruotsalaisen seurakunnan rippikirja, Pohjoinen, Etelä- ja Uudenkaupungin kortteli II 1812-1831, jakso 15, sivu 34-35: N:o 8; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5964883141&aineistoI... / Viitattu 23.11.2022

(III.) k. - Turun tuomiokirkkoseurakunnan arkisto - I Aa2:29 Ruotsalaisen seurakunnan rippikirja, VI-IX 1844-1855, jakso 75, sivu 144: 6:e Stadsdelen 7:e Qvarter No 4; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5965024251&aineistoI... / Viitattu 22.11.2022

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/366105?term=H...

__________________________

Kauppaneuvos Abraham Kingelin (1788–1849) - kauppias, laivanvarustaja, teollisuudenharjoittaja Pappissuvun jälkeläinen Abraham Kingelin oli 1800-luvun alkupuolen kenties merkittävin turkulainen liikemies, jonka toiminnassa yhdistyivät laaja-alainen yritystoiminta, ahkera kotikaupungin asioiden vaaliminen sekä ajalle epätyypillinen koulutus- ja sivistyskysymysten syvällinen ymmärrys.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Abraham_Kingelin
• http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=66

Abraham Kingelin S 19.12.1788 Keuruu, K 18.1.1849 Turku. V kappalainen Abraham Kingelin ja Johanna Charlotta Hillebrandt. P 1819– Charlotta Dorothea Serén.

Keuruun kappalaisen poika Abraham Kingelin saapui syntymäpitäjästään Turkuun Christian Birckstedtin kauppa-apulaiseksi 1803. Kehitys kauppiaaksi kesti suhteellisen tavanomaisen ajan eli reilun vuosikymmenen verran. Kingelinille myönnettiin 1814 porvarinoikeudet suola- ja sekatavarakauppiaana, mikä käytännössä mahdollisti myös mittavan ulkomaankaupan. Samaan tapaan kuin monet muut aloittelevat kauppiaat tuona aikana, myös Kingelin perusti aluksi yhteisyrityksen, kauppias Gabriel Forsströmin kanssa.

Kingelinin kauppiaanura oli jo hyvässä nousussa, kun hän solmi 1819 avioliiton itseään yli kymmenen vuotta nuoremman Charlotta Dorothea Serénin kanssa. Nuorikko oli merkittävän turkulaisen, kemiöläislähtöisen kauppiaan Matts Serénin ainoa elossa ollut jälkeläinen. Serén ei pettynyt vävypoikaansa, ja Kingelin sai sekä luottamusta ja luottoa apeltaan että aikanaan peri tämän liikkeen.

Kaikkien tuon aikakauden menestyneiden porvarislähtöisten liikemiesten tapaan myös Kingelinille kauppa ja merenkulku muodostivat liiketoiminnan ytimen. Hänelle uudet liiketoiminnan muodot toivat suuria mahdollisuuksia ja vakautta talouteen. Hän meni jopa niin pitkälle, että hän ilmoitti julkisesti 1824 luopuvansa täysin vähittäiskaupasta, mutta tuli Turun palon 1827 jälkeen toisiin aatoksiin ja avasi 1831 suuren talonsa alakertaan sekatavaraliikkeen, jossa myytiin perinteisten elintarvikkeiden ja suolan lisäksi aikakauden tärkeitä "sisäänheittotuotteita" tupakkaa ja kahvia sekä ylellisyystavaroita kuten hedelmiä ja viinejä. Toiminnan kannattavuuden takasi se, että Kingelin kuljetti tuotteet omilla aluksillaan.

Kingelin oli arvostettu laivanomistaja ja kirjeenvaihtajavarustaja. Hän jatkoi appensa Matts Serénin kuoleman 1838 jälkeen tämän laajaa merenkulkutoimintaa ja oli jonkin aikaa Turun merkittävin purjetonnistonomistaja. Kingelin omisti merkittävän osan sekä niin sanotusta vanhasta buldaani- eli purjekangastehtaasta että niin sanotusta vanhasta laivatelakasta. Nämä omistukset liittyvät selvästi vertikaaliseen integraatioon ja ovat sinänsä ajalle tyypillisiä toimintamuotoja; epätyypillistä oli vain omistuksen laajuus.

Kauppaneuvoksen arvonimen 1835 saanut Kingelin kehitti merkittävästi säännöllistä höyrylaivaliikennettä Suomessa, sillä hänen ideastaan syntyi 1835 Turun höyrylaivaosakeyhtiö (Åbo Ångfartygbolag). Yritys aloitti säännöllisen liikennöinnin reitillä Tukholma–Turku–Helsinki–Pietari kaksi vuotta myöhemmin. Yhtiö kärsi kuitenkin vararikon perustajansa kuolinvuonna 1849.

Kingelinin ensimmäinen operaatio teollisuuden alalla oli Littoisten verkatehtaan perustaminen 1823 kahden kumppanin kanssa. Hän myi osuutensa pois viisi vuotta myöhemmin – mitä ilmeisimmin uusien hankkeiden vuoksi – mutta hankki takaisin osuuden tehtaasta jo 1836. Kingelin osti Yläneeltä konkurssipesistä ensin Huovarin kruununtilan 1827 ja hieman myöhemmin Seréniltä Tourulan kartanon, jonne appiukko oli anonut sahanperustamislupaa kruunulta ja jossa oli jo ennestään yksi Suomen yhdeksästä lasitehtaasta. Kingelin sai aikanaan luvan perustaa tilalle kaksiraamisen hienoteräisen verosahan. Se jäi ilmeisesti kotitarvesahaksi, vaikka sille anottiin laajennuslupaakin 1840. Tourulan alle kymmenen henkeä työllistänyt lasitehdas oli koko ajan vuokrattuna; omistajan rooliksi jäi lähinnä myydä sen tuotteita Turussa.

Kingelinin tärkeimmät osittain tai kokonaan omistamat yritykset eli Littoisten verkatehdas, vanha laivatelakka, vanha purjekangastehdas sekä Tourulan lasitehdas työllistivät 1847 yhteensä yli 200 henkeä. Tuotannon arvo oli tuolloin noin 60 000 hopearuplaa.

Toteutuneiden hankkeiden lisäksi Kingelin suunnitteli omaa olutpanimoa, oli mukana venäläis-suomalaisen valaanpyyntiyhtiön perustamisessa sekä kaavaili sokeritehtaan rakentamista Turkuun. Kaikki nämä suunnitelmat toteutuivat kauppaneuvoksen kuoleman jälkeen.

Valaanpyyntiyhtiö ei ollut menestys, toisin kuin Kingelinin olutpanimo. Auran sokeritehdas oli projekteista kaikkein mittavin, ja vielä Kingelinin elinaikana se kariutui huimaaviin perustamiskustannuksiin. Kingelin ryhtyi suunnittelutyöhön heti, kun kävi ilmeiseksi, että ruotsalaiset menettäisivät Venäjän tullipolitiikan seurauksena etuoikeutensa Suomen markkinoilla 1840-luvulla. Vuodesta 1844 suunniteltu tehdas aloitti lopulta toimintansa 15 vuotta myöhemmin ja osoittautui omistajilleen kultakaivokseksi.

Kingelinin taitoon ja liikemiesetiikkaan luotettiin monenlaisissa asioissa, sillä hän toimi pitkään valtakunnallisesti tärkeänä työnvälittäjänä ja uusien työntekijöiden etsijänä, järjesti haverialusten ja omaisuuksien vapaaehtoisia huutokauppoja, välitti niin kiinteistöjä kuin laajoja maaomaisuuksia sekä toimi konkurssipesien valvojana. Kingelin oli käytännössä kaikkien Turussa toimivien tai turkulaisperäisten tehdaslaitosten valmistamien tuotteiden asiamies, minkä lisäksi hänen liiketoimintansa kattoi muun muassa vakuutustoimintaa.

Kingelin järjesti jo 1820-luvulla naamiaisia ja konsertteja, ja hänen kulttuuriharrastuksistaan tärkeimmät liittyivät Turun teatteri- ja musiikkielämään. Kingelin toimi myös kirja- ja virallisjulkaisujen kauppiaana ja oli ilmeisesti tätä kautta saanut läheisen yhteyden aikakauden merkittävimpään kirjakauppiaaseen ja todelliseen mestariverkostoitujaan, helsinkiläiseen konsuli Gustaf Otto Waseniukseen (1789–1852). Kingelin oli taitava verkostoituja itsekin, sillä hänen liikekumppaneinaan tai muuten läheisissä tekemisissä olivat kaikki aikakauden merkittävimmät talouselämän vaikuttajat.

Kingelin oli mukana ideoimassa maan ensimmäistä säästöpankkia, Turun säästöpankkia, yhdessä muun muassa John von Julinin kanssa. Rahoitusala oli muutenkin merkittävä toimiala Kingelinille, sillä hän oli aikakauden vielä kehittymättömillä lainamarkkinoilla tärkeä lainoittaja. Muutenkin taitavasti aikakauden lehdistöä markkinoinnissaan hyödyntänyt turkulainen tarjosi toistuvasti jopa kymmeniin tuhansiin setelirupliin nousevia lainoja, vakaata takuuta vastaan tietenkin.

G. O. Wasenius ja Kingelin olivat suomalaisia avainhenkilöitä vuoden 1809 jälkeisessä Venäjän ja Ruotsin valuuttakaupassa. He osasivat hyödyntää kurssivaihtelut, ja heillä oli erinomaiset suhteet sekä Pietarin että Tukholman tärkeimpiin alan toimijoihin. Suomessa oli sodan jälkeen kierrossa edelleen runsaasti ruotsalaista rahaa. Liiketoiminnalta putosi suurelta osin pohja pois vasta senaatin valtiovaraintoimituskunnan puheenjohtajan Lars Gabriel von Haartmanin toteuttaman vuoden 1840 raharealisaation myötä. Silti tuskin on sattuma, että Kingelinin läheinen liikekumppani jo vuosikymmenten takaa eli Pietarissa vaikuttanut ruotsalainen Gustaf Sterky & Son sekä tukholmalainen kauppahuone Tottie & Arfvedsson olivat tärkeimpiä firmoja, joille uskottiin rahauudistuksen käytännön toteutus.

Kingelinin arvostuksesta kertoo se, että hänet valittiin 1842 Suomen Pankin tilaa tarkastavaan pankkivaltuuskuntaan ainoana porvarissäädyn edustajana. Tämä korostaa tehtävän tärkeyttä, koska muita varsinaisia talousmiehiä ei tutkijakunnassa ollut. Sinänsä Kingelin ei vaikuta olleen erityisen aktiivinen suhteessa valtiovaltaan, sillä hän ei toisin kuin monet hänen aikalaisensa, tehnyt omissa nimissään kovinkaan monia anomuksia tai esityksiä senaatille taloudellisten etuoikeuksien tai verovapauksien saamiseksi.

Kingelin oli merkittävä koululaitoksen kehittäjä, sillä hän edisti sivistystä kaikilla pääasiallisilla toimipaikoillaan. Syntymäpitäjäänsä Keuruuta hän muisti useaan otteeseen erilaisin lahjoituksin sekä muun muassa antamalla varat kutomakoululle. Samoin hän tuki koululaitosta Yläneellä. Kuitenkin merkityksellisintä hänen toimintansa oli Turussa, missä porvaristo muutenkin perusti ja kehitti aktiivisesti kouluja. Kingelin on Suomen kaupallisen opetuksen uranuurtaja, sillä hänen aloitteestaan Turkuun perustettiin maan ensimmäinen kauppakoulu.

• Kingelin ilmoitti jo syksyllä 1827 aikeistaan perustaa yksityinen kaupallinen oppilaitos, johon hän etsi opettajaksi "keski-ikäistä, kaupallisen kokemuksen omaavaa akateemista henkilöä". Tosin ilmoituksessa arveltiin, että kaupunkia hiljattain runnellut tulipalo saattaisi viivästyttää toiminnan aloitusta. Niin kävikin, sillä kauppakoulu perustettiin Kingelinin aloitteesta lopulta 1839. Koulu sai jonkin verran tukea valtiolta, mutta kauppaneuvos lahjoitti omissa ja puolisonsa nimissä varoja koululle. Se jopa toimi hänen talossaan 1840-luvulla.

Kauppaneuvos Kingelin sai peräti 17 lasta puolisonsa kanssa, mutta lapsista vain viisi poikaa ja kolme tyttöä eli aikuisiksi. Pojista kukaan ei todellisuudessa jatkanut isänsä jalanjäljissä, mutta kauppahuoneen johtoon lopulta noussut kauppias, sittemmin kauppaneuvos, Carl Magnus Dahlström jatkoi ja kehitti 1800-luvun alkupuolen kenties merkittävimmän turkulaisen liikemiehen alulle panemaa yritystoimintaa.
Dahlström oli 1830-luvulla toiminut muutamia vuosia Kingelinin liikkeessä kirjanpitäjänä. Kauppaneuvos oli alusta alkaen tukenut monin tavoin entisen alaisensa hankkeita, ja Dahlströmin avioliitto Kingelinin nuoren tyttären Sofia Karolinan kanssa 1844 vahvisti heidän siteitään entisestään.

 Liikkeet kamppailivat rinta rinnan kotimaan markkinoilla, joskin hieman erilaiset tuotevalikoimat paljastavat tehtäväkenttiä jaetun tietoisesti. Dahlström nousi 1859 paljon omaansa merkittävämmän Kingelinin kauppahuoneen johtoon, kun isältään liikkeen perinyt Abraham Kingelin nuorempi kuoli äkillisesti.

Abraham Kingelinin jälkimaine on ollut positiivinen, sillä pitkään sairastaneen kauppaneuvoksen kuoltua 1849 paikalliset sanomalehdet ylistivät hänen saavutuksiaan. Muistosanoissa toistuivat ilmaisut, joiden mukaan hän otti aina huomioon oman yhteisönsä ja yhteiskunnan laajemminkin. Hän ei ajanut yksinomaan omaa etuaan. Sinänsä ajalle oli tyypillistä yksityisten ja yleisten etujen rinnakkain kuljetus, mutta Kingelinin liioittelematta kymmenet erilaiset luottamustehtävät Turussa kertovat poikkeuksellisesta paneutumisesta kotikaupungin kehittämiseen.

Kingelin toimi muun muassa kaupunginvanhimpien jäsenenä lähes 25 vuotta, istui kämnerinoikeudessa ja hallioikeudessa, joissa hän saattoi tuoda oman kaupallisen ja teollisuuteen liittyvän asiantuntemuksensa sekä oli monien lauta- ja johtokuntien sekä tilapäisten elinten kantava voima. Tämän lisäksi hän oli lukuisten uskonnollisten, sivistyksellisten ja taloudellisten seurojen ja yhdistysten jäsen, sillä hän vaikutti aktiivisesti muun muassa Suomen raamattu- ja evankelisessa seurassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, Suomen Taideyhdistyksessä sekä useissa pohjoismaisissa seuroissa.

Kingelin oli innokas puutarha-alan kehittäjä ja istui 1837 perustetun Suomen puutarhayhdistyksen (Finska trädgårdsodlings-sällskapet) johtoelimissä. Suomen Talousseura palkitsi ansioituneen jäsenensä useasti, sillä Kingelin oli ollut muun muassa perustamassa Mustialan maatalousoppilaitosta. Seura tilasi hänen muistokseen Robert Wilhelm Ekmanilta muotokuvan 1849.

Abraham Kingelin S 19.12.1788 Keuruu, K 18.1.1849 Turku. V kappalainen Abraham Kingelin ja Johanna Charlotta Hillebrandt. P 1819– Charlotta Dorothea Serén.

URA. Puotipoika Christian Birckstedtin kaupassa Turussa 1803–1814; porvarinoikeudet 1814; yhteisyritys kauppias Gabriel Forsströmin kanssa; kauppias; laivanvarustaja.

Littoisten verkatehtaan perustajaosakas 1823–1828; Littois Klädesfabriks Bolagin osakas 1836–; sahanomistaja Yläneellä 1830–; Åbo ångfartygsbolagin perustajaosakas, johtokunnan jäsen 1835–; Turun buldaanitehtaan osakas; Turun vanhan laivatelakan osakas; Tourulan lasitehtaan omistaja.

Turun säästöpankin perustajia 1822; Mustialan maanviljelyskoulun perustajia 1837; Turun kauppakoulun perustajia 1839.

Huovarin kruununtilan omistaja Yläneellä 1827–; Tourulan kartanon omistaja Yläneellä.

Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Turun kaupunginvanhimmat 1825–; kämnerinoikeus; hallioikeus.

Suomen Pankin pankkivaltuuskunta 1842.

Suomen puutarhayhdistyksen johtokunta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1848–; Societas pro Fauna et Flora Fennica; Suomen Biblia-Seura; Suomen evankelinen seura; Suomen Taideyhdistys; Suomen Talousseura; Linnéska Samfundet; Svenska Fornskrift-sällskapet; Svenska Trägårds-föreningen; Nordiske Oldskrift-Selskab.

Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1835.

ABRAHAM KINGELININ MUKAAN NIMETTY. Kingelins rum, Museet "Ett hem"", Turku.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Pöytäkirjahakemisto 1815–1850, senaatin talousosaston registraattorinkonttorin arkisto, Kansallisarkisto // saatavissa: http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=27387.KA (viitattu 16.5.2009); Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto, Turun maakunta-arkisto // saatavissa: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/tma/vesi/vesi40.htm (viitattu 16.5.2009). HisKi // saatavissa: http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi (viitattu 16.5.2009); Historiallinen Sanomalehtikirjasto (1810–1850) // saatavissa: http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/main.html (viitattu 16.5.2009). Tor Carpelan, Åbo donatorer intill år 1909. 1910; Gustaf Cygnaeus, K. Finska Hushållningssällskapet 1797–1897. 1897; Arne Engström, Åbo sjöfarts historia II:1: segelsjöfarten 1827–1856. 1930; Jyrki Hakapää, Kirjan tie lukijalle: kirjakauppojen vakiintuminen Suomessa 1740–1860. 2008; Eino Jutikkala, Turun kaupungin historia 1856–1917 I–II. 1957; Kristiina Kalleinen, "Isänmaani onni on kuulua Venäjälle": vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin elämä. 2001; Mika Kallioinen, Verkostoitu tieto: informaatio ja ulkomaiset markkinat Dahlströmin kauppahuoneen liiketoiminnassa 1800-luvulla. 2003; Petri Karonen, Patruunat ja poliitikot: yritysjohtajat taloudellisina ja poliittisina toimijoina Suomessa 1600–1920. 2004; Martti Kovero, Suomen sokeriteollisuuden historia II: 1808–1896. 1955; Martin Lindblom, Glimtar ur släkten Lindbloms historia från Kimito, Stenmo till Åbo. 1985; Onni Niemi, Aksel Wilhelm Wahren: toiminnan varhainen kausi Suomessa 1838–1852 // Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja 33. 1964; Gabriel Nikander, Ingwald Sourander, Lumppappersbruken i Finland. 1955; Oscar Nikula, Turun kaupungin historia 1809–1856. 1972; Hugo E. Pipping, Paperiruplasta kultamarkkaan: Suomen pankki 1811–1877. 1961; Per Schybergson, Fabriksetablering och fabriksägare inom Finlands konsumtionsvaruindustri 1809–1870. 1974; L. A. Sillanpää, Vanhan-Ruoveden historia II:2: Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle. 1969; Suomen kansallisbiografia 5. 2005: Juuso Salokoski, Kingelin, Abraham; Aulikki Ylönen, Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. 1969.

Petri Karonen

Julkaistu 5.9.2009