Ahri (Agrippina) Ivanintytär Vornanen

Runonlaulaja, itkijänainen, työmiehen vaimo.

Ägläjärvi, Korpiselkä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1868: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Births year 1868: Корписелкя православный приход, метрические книги, рождений 1868 г.:

Nro - 8. synt. 23.06.1868, kast. 25.08.1868. Agripina. Vanhemmat: Ägläjärven kylän populi Ivan [...]akov [ja] hänen laillisesti vihitty vaimonsa Pelagija Ivanova, uskonnoltaan ortodokseja, molemmat ensimmäisessä avioliitossa. Kummi: [...] kylästä Feodot Pavlovin vaimo Afrosinja Jegorova.

Osa tekstistä ei ole luettevissa, koska se sattuu kirjan sidoksen kohdalle.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3910886]

Asiakirja

Avioliitto / Marriage / Брак:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1890: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1890: Корписелкя православный приход, метрические книги, браки 1890 г.:

Nro 5. Vihkipvm 23.07.1890. Sulhanen: Viipurin läänin Korpiselän seurakunnan Haukivaaran kylän populi Petr Ioannovin poika Gavriil. uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 26 vuotta. Morsian: Viipurin läänin Korpiselän seurakunnan Ägläjärven kylän populi Ioann Isakijevin tytär neito Agripina, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 22 vuotta. Todistajat: sulhasen - Tsokin kylän talollinen Artemij Simenov ja Ilomantsin seurakunnan Melaselän kylän populi Nikita Ahponen. Morsiamen - Korpiselän kylän talollinen Konstantin Feodorov ja Korpiselän kylän talollinen Gavriil Kondratijev.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3911472

Kuolema / Death / Смерть:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1937: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1937: Корписелкя православный приход, метрические книги, смертей 1937 г.:

Kuolinmerkintä (Katiha 2, Korpiselkä ort.):

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19370004229&srk=1020

Seurakunta Korpiselkä (ort.), Lisätiedot: Ei tallennettuja lisätietoja. Kuolinpäivä 17.12.1937, Hautauspäivä 20.12.1937, Asuinpaikka Ägläjärven kylä, Ammatti Mökkiläisen leski, Etunimi Agrippina Muut etunimet -, Patronyymi Iivanan tr., Sukunimi Vornanen, Syntymäaika 1868, Sukupuoli Nainen Siviilisääty Leski, Ikä (vv/kk/vk/pp) 69 / 5 / 0 / 12, Yliviivaus Ei, Kuolemaan liittyvää -, Hautaukseen liittyvää Ägläjärven h.maalla, Kuolinsyy -, Kuolinseurakunta -, Hautausseurakunta -, Kirkonkirjan sivu 241. Lisätiedot: MUUT - 1 - S. 5.7.1868. KUOMUU - Korpiselän kunnanlääk. Stare-Sievers. Ilm. Impilahti piirilääkäri 9.1.1938.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Ägläjärveltä kotoisin ollut Ahri Vornanen avioitui Tolvajärven pohjoispuolelta Haukivaaran kylästä olleen Gaurila Vornasen kanssa. Pariskunta sai neljä poikaa ja yhden tyttären, ja perhe muutti Ägläjärvelle 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ahrin itsensä kertoman mukan hän rupesi naimisiin mentyään keittäjäksi metsätyömaalle, jolla hänen miehensä oli. Ensimmäinen lapsi syntyi metsässä, apuna oli oma mies. Kasvettuaan perhe sai pienen mökin, ja Ahri kävi töissä talollisilla, mutta mies oli edelleen viikot metsätöissä. Kun perhe sitten Ahria lukuunottamatta sairastui tuberkuloosiin, lapset selvisivät, mutta mies ei. Nuori äiti jäi yksin viiden lapsen kanssa. [1, 2]

A. O. Väisänen tapasi Vornasen vuonna 1916 Ägläjärven länsipuolella Kotaselässä ja kirjoitti muistiin ja äänitti häneltä itkuja. Väisänen tapasi Vornasen vielä seuraavana kesänä, 11.-12.6.1917. Suomen Kansan Vanhoihin Runoihin on talletettu Ahri Vornaselta vain lehmänkutsunta (SKVR VII2: 3271) [1, 2]:

Tpruko kodih, tpruko kodih!
Tpruko Eńd'žoi, tpruko Eńd'žoi!
Tpruko kodih! Tpruko, tpruko, tpruko!
Tpruko Lemmik!
Tpruko kodih, tpruko kodih!
Tpruko, tpruko, tpruko!

Kauko Savinainen [3] muisteli Ahrin laulua tähän tapaan tilanteessa jossa Ahri ottvastaan iltamyöhäisen kulkijan, joka tuli ovelle kolkuttamaan ja pyrkimään yöksi taloon. Talossa tuli käyttäytyä emännän ehdoilla:

Yön ylikö yrittänet
kun tulit tuvan ovelle
kolkuttaen koittamahan.
Jos olet kulkija kunnollinen
yrittäjän yöksi lasken
tuntemattoman tuvan perälle
laskeutumaan lavitsoille.
Mie olen äkänen ämmä,
jos tarvetta tapahtuupi
kierouvet kivellä heitän
sanan säilällä satutan,
pahat puheet piä piässäs
suuret sanat suun sisällä.
Tule terveh telkien takaa!
Jos olet kulkija kuivasuinen
pyörähytän piirakaiset
suivatuhan sultsinaiset
tsupukat suun mukaiset
keitotkin kerkielen
kahvit kaiken lisäksi,
joku markka maksuloiksi.

Ahria muistelee myös suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson, joka kertoo kirjassaan 35 erilaisesta, häneen syvän vaikutuksen tehneestä naisesta. Leivo-Larsson tapasi Vornasen Ägläjärvellä vuonna 1933 ollessaan patikkamatkalla kolmen ystävättärensä kanssa. Tolvajärven ja Ägläjärven välisellä taipaleella seurue pakeni ukkosta ja sadetta erääseen taloon, joka osoittautui itkijän ja hänen poikansa taloksi; Ahrista naiset olivat kuulleet jo etukäteen. Leivo-Larssonin mukaan Vornanen oli "ilosilmäinen, pirteä iätön nainen", jonka nöyrä elämänasenne puhutteli matkalaisia. Vornanen kieltäytyi esiintymästä mutta lupasi, että vieraat voisivat tulla kuuntelemaan, kun hän menisi itkemään hautausmaalle seuraavana päivänä, joka oli "vainajien päivä". [1, 2]

"Seuraavana aamuna menimme hautausmaalle sovittuun aikaan, ja sinne tuli myös Ahri pieni nyytti kädessään. Annoimme Ahrin tehdä niin kuin hän tahtoi ja seurasimme vain matkan päästä. Ahri meni ensin yhdelle haudalle, jossa oli joku hänen lapsistaan, otti nyytistään pienen lautasen ja pani sille erilaisia herkkuja, karamellin, ohukaisia, pienen pullan ja jonkinlaisen rusetin. Sitten hän esitti itkuvirren. Me emme ymmärtäneet siitä kuin sanan sieltä toisen täältä, sillä se oli rajakarjalaista murretta, ja kun Ahri kuului ortodoksiseen kirkkoon, kieleen oli ilmeisesti sekoittunut kirkkoslaaviakin. Kun seremonia tällä haudalla oli päättynyt, hän siirtyi seuraavalle, ja sama ohjelma toistui siellä ja muilla, kunnes tulimme hänen miehensä haudalle. Siihen tyhjentyi nyytti. Annokset olivat suuremmat kuin lasten haudoilla ja itkuvirsikin huomattavasti pitempi, olihan miehelle paljon enemmän kerrottavaa ja ehkä pyydettävääkin. Koko tilaisuus kesti noin tunnin." [1, 2]

Vornanen tunnettiin itkijän taidoistaan, ja hänen itkuvirren esittämistään käytiin tallentamassa myös filmille. Kesällä 1934 Suojärvellä ja Korpiselässä kuvattiin kansatieteellistä elokuvaa. Elokuvan ohjasi Kalle Kaarna (1887-1964), ja sen olivat käsikirjoittaneet Ensio Rislakki, kirjailija Iivo Härkönen ja kansanmusiikin tutkija A. O. Väisänen. Elokuvan tuottajana toimi saksalaissyntyinen Kurt Jäger. Elokuvassa esiintyi kuusi kansanperinteen taitajaa: suojärveläinen Vanja Tallas (kanteleensoittaja) ja tämän tytär Alli Tallas (morsian), suistamolainen Timo Lipitsä (kanteleensoittaja, runolaulaja), "herra Vuorinen" (runolaulaja) sekä ägläjärveläiset Ahri Vornanen (itkijävaimo) ja Jaakko Pyy (karhunkaataja). Lähes puolitoistatuntinen elokuva Kalevalan mailta sai ensi-iltansa helmikuussa 1935. Elokuvan yhtenä mieleenpainuvimmistä hetkistä on pidetty vanhassa kalmistossa kuvattua esitystä, jossa Ahri Vornanen itkee eräällä haudalla. Tämä kohtaus on edelleen katsottavissa elokuvassa jo Karjalan kunnailla lehtii puu (1940). Sen sijaan Jaakko Pyyn tarinointiosuus on tuhoutunut. [1, 2]

Ohjaaja Kaarna kuvaili Ahrin itkuvirren esittämiskohtausta Helsingin Sanomien joulukuun 1934 Kuukausiliitteessä. Kaarna ja kuvausryhmä seurasivat Ahria Ägläjärven kalmistokuusikkoon ja aloittivat tallentamisen, kun tämä oli polvistunut jo lahonneen ristin juurelle ja valmistautunut esitykseen. Kaarnan oli pitänyt suostutella Ahri esittämään itku kameran edessä, sillä tilanteen tallentaminen kkuva- ja ääninauhalle oli Ahrin käsityksen mukaan syntiä. Karjalan kieltä taitamaton Kaarna uskoi tavoittaneensa itkuvirren sanoista keskeisiä asioita: "Siintävästä taivaasta, kukkivista kedoista ja haudan yllä liepoittavasta kuusenoksasta hän itkuvirtensä runoili. Kuinka ihmiselämän sammuttua taivas ei enää loista, kuinka kukkaset painavat päänsä ja kuinka kuusenoksissa tuuli itkua tuivertaa." Lopetettuaan itkuvirtensä Ahri nousi ylös, teki ristinmerkin ja meni tsasounaan. "Jonkin ajan kuluttua näimme hänen, vielä vanhanakin ryhdikkään olemuksensa, tulevan tsasounasta ja häipyvän iltahämyiselle tielle." [1, 2]

Viitteet:

• [1] Outi Patronen (toim.): Ägläjärvi - Elämää Korpiselän itäosan kylissä 1900-luvulla. Tampere 2015.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Kauko Savinainen.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Ägläjärven kyläprojekti
• Korpiselän paikkakuntaprojekti

  ---

  
  

Tämä profiili oli Karjalan 112. viikkoprofiili (28.01.2018-03.02.2018).