'Vesilahti > rippikirja, 1888-1898 > Sivu 614 620: Laukko Rosenlund

Vesilahti rippikirja 1899-1909 (AP_I) Sivu 431 Laukko, torp Lehtimäki, torp Rosenlund ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4170... / Viitattu 29.03.2024

Vesilahti rippikirja 1910-1920 (AP_I) Sivu 471 Laukko Rosenlund ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4551... / Viitattu 29.03.2024

Laukon häädöt 1907

Tuomiot

Kihlakunnanoikeudessa käsiteltiin lakon johdosta aiheutuneet jutut välikäräjillä, jotka alkoivat jo kesäkuussa 1906 ja jatkuivat 18-19. heinäkuuta. Loput tuomiot annettiin 6. lokakuuta 1906 ja 5. heinäkuuta 1907.

Heinäkuussa 1907 tuomittiin Nestori Telkkä, Kaarle Yli- Pihnala, Aleksis Joenperä ja Oskari Siuvo kotirauhan rikkomisesta Laukon kartanossa 1 kuukauden 15 vuoro- kauden vankeusrangaistukseen. 18 henkilöä, jotka olivat olleet lakkovartioina taksvärkkipirtissä poliisien sitä tyhjentäessä, tuomittiin 1 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeuteen. Kaarle Yli-Lammi tuomittiin lakkojohtajana yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Lakkojohtaja Leskinen tuomittiin kotirauhan rikkomisesta yhden kuukauden vankeusrangaistukseen sekä vapaaherra Standerstskiöld-Nordenstamin kunnianloukkauksesta 50 mk:n sakkoon sekä nimismies Bergiuksen kunnianloukkauk- sesta 100 mk:n sakkoon. Seitsemän syytettyä vapautettiin kokonaan syytteistä. Useimmat tuomituista olivat torpparien renkipoikia ja torpan poikia.

Tuomioista valitettiin Turun hovioikeuteen, jossa kotirauha- tuomiot pienenivät kuukauden vankeusrangaistuksiksi. Vapaaherra Standertskjöld-Nordenstam haastoi 80 lakkoon ryhtynyttä torpparia käräjille vastaamaan siitä, että he olivat kieltäytyneet suorittamasta päivätöitä, ja tästä syystä heitä vaadittiin muuttamaan pois torpista. Vapaaherraa käräjillä edusti tamperelainen varatuomari Erik Ahlman ja torppareiden oikeudenkäyntiavustajana toimi lahtelainen varatuomari Eino Nyyssölä. Neljä torpparia palasi päivätöihin ennen käräjiä, joten heidän osaltaan asia raukesi. Kahden torpparin osalta todettiin, että he eivät olleet saaneet haastetta laillisesti, joten kanteen ajaminen rauksesi sillä erää.

Ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä tuomittiin 61 lakossa ollutta torpparia muuttamaan pois torpistaan jo 15.7.1906 mennessä. Yhdeksän torpparin kohdalta asia lykättiin, koska he olivat etukäteen tehneet niin paljon päivätöitä, että ei voitu todistaa heillä olevan työvelkaa kartanolle.

Kaikkiaan 97 lakkoon ryhtynyttä Laukon ja Tottijärven kartanoiden torpparia ja lampuotia tuomittiin kihlakunnan- oikeudessa jättämään torppansa "huoneineen ja maineen". Tuomioiden perusteena oli se, että torpparit olivat asuneet torppiaan ilman vuokranantajaa sitovaa velvoitusta, joten lakkoon ryhtyminen merkitsi vuokrasuhteen katkaisemista. Kaikki lähtötuomion saaneet vetosivat asiassaan Turun hovioikeuteen ja ilmoittivat näin tyytymättömyyden asiassa.

Lakkokesänä heinäkuussa 1906 tehtiin joitakin yrityksiä neuvottelujen käynnistämiseksi paronin ja lakkolaisten välillä. Lakkojohtajat pääsivätkin kerran paronin puheille, mutta neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin, koska lakkolaiset eivät olleet sopineet mitään keskenään. Lakossa oleva työväki piti kokouksia Yli-Pihnalan torpan läheisyydessä ns. "Pihnalan Perässä" keskiviikkoisin ja lauantaisin, jolloin pohdittiin yhteisiä asioita ja selitettiin torppareille tilanteen kehitystä. Joulukuussa 1906 Hämeen läänin kuvernööri yritti sovitella lakkoa ja ehdotti lakon lopettamiseksi sovinto- oikeutta, johon tilanhaltija asettaisi kaksi jäsentä ja lakkolaiset kaksi sekä kuvernööri viidennen puolueettoman jäsenen. Paroni ilmoitti suostuvansa sovinto-oikeuden asettamiseen vasta sitten, kun kaikki torpparit olisivat palanneet suorittamaan päivätöitä. Lakkolaiset taas asettivat ehdoksi sen, että sovinto-oikeuden päätös olisi sitova vasta sitten, jos kaikki jäsenet olisivat yksimielisiä. Lakon sovitteluyritykset raukesivat toinen toisensa jälkeen, eikä sovinto-oikeuden asettamisesta myöskään tullut mitään.

Häädöt

Vapaaherra Standertskjöld-Nordenstam jätti lokakuun lopussa 1906 11 häätötuomiota viranomaisille täytäntöön- pantavaksi. Torpparit olivat valittaneet tuomioistaan Turun hovioikeuteen, ja tästä syystä paroni jätti samalla takauksen häätöjen aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta, jos tuomiot tulisivat muuttumaan. 19.11.1906 saapui paronin asianajaja Ahlman, Pirkkalan kihlakunnan kruununvouti Granberg, Vesilahden piirin nimismies Bergius sekä joukko poliiseja ja muuta apuväkeä Yli-Lammin tilalle. Vuokraaja Yli-Lammi oli metsässä, ja kotona oli hänen vaimonsa viiden lapsen kanssa. Yli-Lammi haettiin kotiin, ja kruununvouti vaati häntä perheineen muuttamaan heti pois. Lisäksi Yli-Lammilta vaadittiin takaus 75 hevospäivätyön ja 13 jalkapäivätyön korvaamisesta vuokranantajalle. Yli-Lammi kieltäytyi, ja tilanne muuttui sekasortoiseksi. Tilanteen laukaisemiseksi Yli-Lammi lupasi lähteä suosiolla, ja ensimmäinen häätö keskeytettiin. Häätöjoukko siirtyi Stenvikin torppaan, jonne alkoi kerääntyä väkeä läheltä ja vähän kauempaakin Nokialta asti. Häätöjen toimeenpanijat hajottivat sekä Yli-Lammin talosta että Stenvikin torpasta ikkunat ja ovet. Väkijoukko huuteli häätäjille pilkkapuheita ja yritti häiritä häädon toimeenpanemista. Viranomaiset päättivät keskeyttää häädöt toistaiseksi, ja Yli-Lammi ja Stenvik korjasivat asuntonsa ja jäivät niihin toistaiseksi asumaan.

Häätötoimet jatkuivat tammikuussa 1907. Alueelle saapui Helsingistä häätöjä toimeenpanemaan 10 ratsupoliisia aliratsumestari Henrik Coloniuksen johdolla. Tiistaiaamuna 15.1.1907 liikkui Tottijärvellä kulkue, johon kuului kruunun- vouti Granberg, nimismies Bergius, oppaana Laukon metsänvartija Ljunqvist, haastemies, poliisijouko sekä apuväkeä: hevosmiehiä rattaineen ja erilaisine työvälineineen. Mukana oli rautakankia, kirveitä, lapioita. Häätötoimitus alkoi tällä kertaa Rosenlundin torpasta. Tammikuussa toimitettiin häätö kaikkiaan 19 torpassa. Häädetyille perheille tilanne oli vaikea, koska tammikuun loppupuolella alkoivat kovat pakkaset. Mittari näytti lähes 30 pakkasastetta. Häädetyt perheet palasivat koteihinsa ja rupesivat laittamaan hajotettuja paikkoja tilapäiseen asumiskuntoon.

Torpparit kääntyivät tammikuussa Tottijärven kunnallis- lautakunnan puoleen. He esittivät, että kunnallislautakunta tekisi anomuksen läänin kuvernöörille häätöjen lopettamisesta talven ajaksi; asunnot saataisiin korjata, ja niissä saataisiin asua talven yli. Lisäksi torppareiden esitykseen liittyi se, että kunta hankkisi asuntoja ja työtä lakkolaisille. Kunnallislautakunta kääntyikin kuvernöörin puoleen ja pyysi apua tähän hädänalaiseen tilanteeseen. Lääninhallitus ei puuttunut tilanteeseen, vaan katsoi, että hädänalaisten perheiden avustaminen oli kunnallisen köyhäinhoidon asia. Apua tarvitsevia lakkolaisia ja heidän perheenjäseniään oli Tottijärvellä tässä vaiheessa 386.

Huhtikuun 18. päivän iltana vuonna 1907 saapui Laukkoon jälleen aliratsumestari Henrik Colonius mukanaan 54 poliisia. Häädöt käynnistyivät uudelleen seuraavana aamuna ja kestivät toukokuun 14. päivään asti. Häätö toimitettiin 78 asunnossa, joista lampuotitiloja oli 5, torppia 71 ja mäkitupalaisasuntoja 2. Tässä olivat mukana ne 19 torppaa, joissa hääto oli toimeenpantu jo tammikuussa. Stenvikin torpassa häätö toimeenpantiin kolme kertaa kuten myös Yli-Lammin vuokratilalla. Jotkut torppareista tekivät sovinnon paronin kanssa ja saivat jäädä torppiinsa asumaan, kun sitoutuivat suorittamaan verorästinsä.

Häädetyt perheet joutuivat vaikeaan asemaan. Monissa torpissa oli sylivauvoja ja sairaita, heikkokuntoisia vanhuksia. Paroni oli luovuttanut Yli-Pihnalan ja Peränojan torpat vanhuksien ja muiden kaikkein avuttomimpien häädettyjen tilapäisiksi asuinpaikoiksi.

Häätötoimenpiteiden aikana väki pysytteli etäällä häätö- paikalta, mutta häädön jälkeen ryhdyttiin yhteistoimin avustamaan häädetyn torpan väkeä. Tavaroita koottiin ja karjaa otettiin kiinni. Häätöjen seurauksena Tottijärvellä oli lähes 500 asunnotonta henkilöä. Häätämättä jääneitä torppareita oli kielletty ottamasta häädettyjen perheitä luokseen asumaan. Eivätkä he olisi sitä uskaltaneet tehdäkään, koska monet häätämättä jääneistä olivat tehneet sovinnon paronin kanssa eikä ollut järkevää enää rikkoa välejä. Peränojan ja Yli-Pihnalan torppiin mahtui asumaan noin 40 henkilöä. Suuri osa häädetyistä asui Laukon metsissä, ladoissa ja riihissä. Alueella kierteli patrullipoliiseja, jotka ajoivat heidät pois. Jotkut olivat saaneet asunnon Laukon alueen ulkopuolisista torpista. Tällaisissa tilanteissa saattoi asua jopa neljä perhettä yhdessä tuvassa. Arvid Järnefelt on kuvannut, kuinka hän tapasi riihissä ja ladoissa asustavia ihmisiä ja kuinka hän löysi metsistä monia pieniä tulisijoja, jossa perheet keittivät ruokansa

Aamulehti 1.5.1907:

Laukosta on tähän asti kaikkiaan häädetty seuraavan luettelon mukaan:

3 kertaa häädetyt ovat torpat Yli-Lammi ja Stenvik

2 kertaa häädetyt Puskila, Männistö, Kolu, Rosenlund, Witrand, Joutsijoki, Yli-Pihnala, Ali-Pihnala ja Teisko

1 kerran häädetyt Aaltonen. Lehtimäki, Rantee, Ali-Pätilä, Luikko, Tapola, Haavisto, Wehola, Noormarkku, Toriseva, Tanhuanpää, Joensivu, Karljund, Ylimarttila, Korkkula, Lindträsk, Haapala ja Kirstua

Maahan hajotetut: Lehtimäki, Rosenlund, Puskila, Männistö ja Vesala

Rosenlund tuomittu 1907 Laukon torpparilakkojen vuoksi kuukaudeksi vankeuteen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/614650?term=L...

Syntynyt 25.7.1842 Axel Wilhelm Hangalahti. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/vesilahti/synt...

Vihitty 3.12.1871 torpparin renki Axel Wilhelm Davidsson ja piika Hedda Thomasdotter. (molemmat palkollisia paikassa Karjainen torp Murto) https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/vesilahti/vihi...

1878 Kurala Vattunen torp Heinävä. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/vesilahti/ripp.... Perheellinen. Lähti perheineen Heinävän torpasta Laukon kartanon Rosenlundin torppaan 1888.

1888 Laukon kartano torp Rosenlund. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/vesilahti/ripp...