Laukon torpparihäädöt 1907

Tähän projektiin voi etsiä ja lisätä Laukon torpparihäätöihin 1906-1907 liittyviä henkilöitä.

Projekti aloitettu 5.4.2024.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laukon_torpparih%C3%A4%C3%A4d%C3%B6t_...

Vuosisadan vaihteen aikaan omisti vapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstam Tottijärvellä ja Vesilahdella maata yhteensä 8000 ha. Kartanon omassa käytössä oli noin 2000 ha ja loppuosa kartanon lampuotien, torppareiden ja mäkitupalaisten viljeltävänä ja nautittavana. Torppareiden viljelyksessä olevista alueista ainakin 90% oli Tottijärvellä.

Suurin osa torpista oli vuosisadan vaihteen aikoihin vuokrattuna vain suullisin vuokrasopimuksin. Kun 1890 -luvun alussa kartanon puolesta tarjottiin vuokramiehille kirjallisia sopimuksia, ainoastaan 6 teki sopimuksen. Vuokramiehiä oli kaikkiaan 143, joista torppareita ja mäkitupalaisia 129 ja lampuodeja 14. Kirjallinen sopimus olisi vahvistanut vuokramiesten oikeusturvaa, mutta jostakin syystä niitä ei uskallettu tehdä.

Yhtenä syynä 1906 alkaneisiin levottomuuksiin torpparien keskuudessa mainitaan olleen Laukon pehtoori Vikströmin monin tavoin pikkumainen ja ärhentelevä menettely, jolla hän herätti torppariväestön keskuudessa suurta katkeruutta. Tyytymättömiä oltiin myös päivätyövelvollisuuden määrään ja vuotuiseen jakoon sekä Laukon taksvärkkipirtin ja tallin huonokuntoisuuteen. Muina syinä mainitaan erilaisen poliittisin perustein harjoitetun kiihotuksen, jolla oli otollinen maaperä laajoilla vuokra-alueilla.

Syksyllä 1906 jätettiin ensimmäiset tuomiot viranomaisten täytäntöönpantaviksi. Kihlakunnan oikeuden päätöksillä häädettiin seuraavat 67 vuokramiestä:

1. Ville Rosenlund Rosenlundin torpasta Akseli Vilhelmi Taavetinpoika Rosenlund Hedvig "Heta" Sofia Tuomaantytär Rosenlund
2. Kaarle Lana Lanan torpasta Kaarle Juhonpoika Lana Eva Kristiina Kustaantytär Lana
3. Kalle Åstrand Åstrandin torpasta Kalle Konstantin Ojanen Matilda Kallentytär Ojanen e. Åstrand
4. Aukusti Kolu Kolun torpasta Johan August Henricsson Kolu Vilhelmiina Kristianintytär Kolu (Keonsia e.Humaloja)
5. Juho Joutsijoki Joutsijoen torpasta Juho Wille Heikinpoika Joutsijoki Matilda Juhantytär Joutsijoki
6. Juho Tuhkuri Tuhkurin torpasta Juho Juhonpoika Tuhkuri Matilda Karolina Efraimintytär Tuhkuri
7. Ville Humaloja Humalojan torpasta Wilhem Johansson Humaloja Mariana Fredrica Johansdotter Humaloja
8. Viktor Stenvik Stenvikin torpasta Viktor Eliaanpoika Lahtinen Hulda Sofia Lahtinen
9. Viktor Riihiniitty Riihiniityn torpasta Wiktor Ferdinand Bök Johanna Eufrosyne Andersdotter Bök
10. Kaarle Arola Arolan torpasta Kalle Vilhelmi Heikinpoika Arola Johanna Juhontytär Lana
11. Juho Rasinlepo Rasinlevon torpasta Juho Ville Matinpoika Rasinlepo Maria Juhontytär Rasinlepo
12. Viktor Aaltonen Aaltosen torpasta
13. Viktor Silfverberg Silfverbergin torpasta Viktor Silfverberg e. Karukka Henrika Carlsdotter Silfverberg
14. Karl Svansjö Svansjön torpasta Kaarle Konstatin Eliaanpoika Svahnsjö Miina Konstantinintytär Åstrand
15. Herman Nystad Nystadin torpasta Herman Johansson Nyystää Susanna Johansdotter Nyystää
16. Kaarle Haliseva Halisevan torpasta Kaarle Antinpoika Nieminen, Haliseva Hilja Matilda Nieminen
17. Aukusti Bergstad Bergstadin torpasta August Vuorela (Bergstad) Eufrosyne Juhantytär Vuorela e. Bergstad
18. Kaarle Karlsberg Karlsbergin torpasta Kalle Kallenpoika Karlberg l. Nyman Karl Johansson Nyman Amanda Carolina Efraimsdotter Nyman
19. Aleksis Joenperä Joenperän torpasta Aleksi Davidinpoika Joenperä Eva Christina Johansdotter Joenperä David (Taavetti) Matinpoika Joenperä
20. Kaarle Kiista Kistadin torpasta Karl Oskar Johansson Kiista Fanny Maria Kiista
21. Juho Hyyriäinen Hyyriäisen rälssitilalta Juho Herman Juhanpoika Lillträsk
22. Kaarle Yli-Pihnala Yli-Pihnalan torpasta Kaarle Kustaa Mikonpoika Yli-Pihnala Matilda Wilhelmsdotter Pihnala, Murtoo
23. Elias Ali-Pihnala Ali-Pihnalan torpasta Elias Adolf Eliasson Ali-Pihnala e. Engwall Carolina Johansdotter Ali-Pihnala
24. Frans Teisko Teiskon torpasta Frans Carlsson Teisko Aina Aune Andersdotter Teisko
25. Vilhelmina Lahdenpohja Lahdenpohjan torpasta Maria (Vilhel)Miina Heikintytär Lahdenpohja
26. Alfred Siukola Siukolan torpasta Alfred Juhonpoika Siukola e. Aronen Mariana Karolina Mattsdotter Aronen
27. Juho Murtoo Murtoon torpasta Johan Oscar Murtoo Emma Sofia Villentytär Murtoo
28. Matti Vapaaluoto Vapaaluodon torpasta, sai torppansa takaisin Matts Zephaniasson Vapalo Hilma Karolina Vapalo
29. Taavetti Alinen Alisen torpasta Taavetti Albert Davidinpoika Valkama, Alinen Johanna Lovisa Hartman
30. Efraim Ylinen Ylisen torpasta Efraim Antinpoika Ylinen Vilhelmiina Adamintytär Ylinen
31. Juho Svartmark Svartmarkin torpasta Johan Gustaf Gustafsson Erkkilä Mathilda "Tilda" Josefina Staffansdotter Svartmark
32. Aukusti Koivisto Koiviston torpasta August Carlsson Siuvo Johanna Juhontytär Jutila
33. Aukusti Iilonen Iilosen torpasta August Henricsson Iilonen Eeva Heikintytär Iilonen
34. Aukusti Puskila Puskilan torpasta
35. Juho Ketola Ketolan torpasta
36. Ville Männistö Männistön torpasta
37. Kaarle Rautee Rauteen torpasta Kaarle "Kalle" Sakarias Rautee e. Hietanen Elina Wilhelmina Carlsdotter Rautee
38. Kalle Haapala Haapalan torpasta sai torppansa takaisin Carl Victor Carlsson Törmälä Amanda Wilhelmina Juhontytär Lillträsk
39. Kaarle Yli-Lammi Yli-Lammin yksinäisrälssitilalta Kalle Konstantin Efraiminpoika Lammi, Yli-Lammi Karolina Wilhelmina Karlsdotter Hammarbäck
40. Anselm Toriseva Torisevan torpasta Anselm Adrian Jokinen Matilda Josefina Johansdotter Jokinen
41. Kustaa Kaarlund Kaarlundin torpasta Juho Kustaa Juhonpoika Kaarlund Amanda Karoliina Kaarlentytär Kaarlund
42. Kaarle Yli-Marttila Yli-Marttilan torpasta Kaarle Konstatin Marttila Eliina Kaarlentytär Marttila
43. Heikki Lillträsk Lillträskin torpasta Henrik Eriksson Kivilahti Margaretha Mårtensdotter ..
44. Kaarle Norrkulla Norrkullan torpasta Carl Stefanias Carlsson Norrkulla Elina Davidsdotter Norrkulla
45. Kaarle Kirstua Kirstuan torpasta Kaarle August Kristianinpoika Kirstua Johanna Kaarlentytär Kirstua
46. Oskari Yli-Tolppa Yli-Tolpan yksinäisrälssitilalta Oskar Johansson Alho Matilda Karolina Kallentytär Alho
47. Aukusti Ali-Tolppa Ali-Tolpan yksinäisrälssitilalta Johan August Johansson Pärrä Hilda Maria Kallentytär Ali-Tolppa häädettiinkö tämä tilan vuokraaja?
48. Kustaa Gränstorppa Gränstorpin torpasta Gustaf Ferdinand Kallenpoika Lindell Ida Josefina Carlsdotter Lindell
49. Arvid Hammarbäck Hammarbäckin torpasta Emil Arvid Carlsson Hammarbäck Emma Maria Hammarbäck
50. Karl Tapola Tapolan torpasta Karl August Akselinpoika Tapola Amanda Johanna Malakiantytär Tapola
51. Efraim Tanhuanpää Tanhuanpään torpasta Efraim Efraimsson Tuomisto e. Tanhuanpää
52. Viktor Haavisto Haaviston torpasta, sai torppansa takaisin Juho Vihtori Juhanpoika Laitinen (Haavisto) Johanna Paulina Heikintytär Riisikka
53. Erland Luikko Luikon torpasta Juho Erland Kaarlenpoika Luikko
54. Kaarle Ali-Marttila Ali-Marttilan torpasta, sai torppansa takaisin. Karl Viktor Karlinpoika Ali-Marttila Eva Serafia Johansdotter Ali-Marttila
55. Kaarle Naskali Naskalin torpasta, sai torppansa takaisin. Kalle Heikinpoika Naskali Eva Kristiina Isakintytär Naskali
56. Kristian Normarkku Normarkun torpasta Kristian Kristianinpoika Norrmark Karoliina Heikintytär Normark
57. Antti Länsi-Karukka Länsi-Karukan yksinäisrälssitilalta Anders Karukka Mariana Retrikintytär Karukka
58. Juho Itäkarukka Itä-Karukan yksinäisrälssitilalta Juho Alfred Itä-Karukka Amanda Karolina Kaarlentytär Itä-Karukka
59. Nestori Ali-Jutila Ali-Jutilan torpasta
60. Kaarle Perä-Rouhu Perä-Rouhun rälssitilalta
61. Antti Etu-Rouhu Etu-Rouhun rälssitilalta
62. Ivar Siren Lammin rälssitalosta Tottijärven Sorvan kylässä onko tässä virhe? onko paikka Korkeemäki?
63. Kaarle Lindell Lindellin torpasta Kaarle Kustaa Antinpoika Lindell Karoliina Jaakontytär Lindell
64. Juho Kaveri Kaverin torpasta sekä torpparinlesket Johan Christian Vilhelmsson Kaveri
65. Matilda Karimäki
66. Eeva Kaisa Perälä Eva Caisa Davidsdotter Perälä
67. Välimäen torpan vuokraaja

• Nestor Telkkä Telkän torpasta Nestor August Telkkä Fanni Mariana Enokintytär Telkkä
• Juho Krekka Krekkan torpasta Juho Alfred Kaarlenpoika Krekka Miina Villentytär Krekka
• Aukusti Jutila Jutilan rälssitilalta Aukusti Jutila Wilhelmina Carlsdotter Mäkelä
• Kaarle Mäkinen Tohkan torpasta Kalle Efraiminpoika Mäkinen Elina Michelsdotter Mäkinen
• Oskari Vesala Vesalan torpasta Oskar Kristianinpoika Vesala Eva Lovisa Matintytär Vesala
• Juho Riekkola Riekkolan torpasta Juho Filemoninpoika Riekkola Hilma Riekkola

Häätöjen jälkivaikutukset tuntuivat Tottijärvellä vuosikausia jälkeenpäin. Välit häädetyille tiloille tulleiden vuokralaisten ja paikkakunnalle jääneiden häädettyjen perheiden kesken pysyivät kireinä. Siitä oli seurauksena mm. että Tottijärvelle perustettiin punakaarti, joka 1918 piti Tottijärveä hallussaan valkoisten tuloon saakka. Toisaalta kapina puhkesi alueella rajuna. Punaiset ottivat tammikuussa 1918 Laukon kartanon haltuunsa ja polttivat sen rakennukset.

Tottijärven kylälehti 3/1990
Yrjö Raevuori: Laukon omistajia ja vaiheita
Kirsti Arajärvi: Vesilahden historia

Aamulehti 18.7.1906:
Lakkolaiset pitävät leiripaikkaansa Rosenlundin torpassa, noin 4 km Laukosta. Tänne he kokoontuvat määrätyssä järjestyksessä aina noin 15-18 miestä kerrallaan vuorokauden ajaksi ottamaan selvää lakon kulusta ja lakkorikkureista. Kartanon puolelta tehdyistä vääryyksistä mainitsivat he muun muassa seuraavan tapahtuman: Torppari Rosenlund oli höylännyt väkineen eräällä myllyllä itselleen 2 syltä päreitä. Toinen torppari olisi myöskin tarvinnut aineita huoneensa katoksi ja pyysi lainaksi Rosenlundin päreistä. Rosenlund ei kuitenkaan lainannut, koska omat huoneensa juuri oli katettava. Nyt meni tuo toinen torppari pyytämään kartanosta lainaksi. Täällä ei ollut, mutta pehtoori sanoi Rosenlundin juuri valmistaneen. Kun hän sai kuulla, että ei Rosenlund tahtonut lainata, määräsi hän talon rengin wetämään nuo 2 syltä päreitä pyydettyyn paikkaan. Jonkun ajan kuluttua meni Rosenlund kartanosta pyytämään pärelainaansa takaisin, mutta pehtoori hänet kiukkuisena ajoi pois.

Toinen torppari kertoi, kuinka hän oli pari eri kertaa pyytänyt metsästä puita riihirakennukseensa. Pehtoori oli luvannut paroonille asiasta puhua. Torppari odottelee tietoa, mutta turhaan. Erään kerran hän näki paroonin kulkevan tiellä ja otti asian puheeksi mainiten, että pehtoori oli kai tästä jo puhunut. Parooni ei sanonut mitään kuulleensa. Ukolle myönnettiin pyytämänsä puut. Pehtoorin välinpitämättömyyden tähden sai köyhä torppari odotella puolivalmiine riihineen pari kuukautta.

Rosenlundin torppa oli ulkoapäin hyvinkin kurjan näköinen, mutta sisällä wallitsi tarkka siisteys ja puhtaus. Rosenlund ei ole saanut aineita torppansa korjaamiseen, ja siksipä seinät ovat luuhistumassa, katto putoamaisillaan. Torppa on 36 tynnyrinalan suuruinen, weroa maksetaan seuraavasti: 3 hevospäivää viikossa, 12 n.s. matkapäivää, 3 "laasopäivää" (puhdistetaan kartanon metsiä), 3 taitospäivää (ruisleikkuussa), jolloin ei talosta anneta kuitenkaan muuta kuin wettä, ja joskus sangen harwoin kahwia, 1 pestipäivä Tampereelle, 30 heinäseiwästä ja 1 kappa puoleja. - Tarkastelin torpparin wastakirjaa. Tänne oli merkattu suoritettujen veropäivien luku koko vuodelta 168 wuonna 1895 ja sen jälkeen aina. Se ensin aiwan oikein, mutta parin wuoden kuluttua tuo päiwäin summa nousee jo 172, vaihdellen yhä edelleen 168 ja 172 wälillä.

Tämä yli koko maan kuuluksi tullut Laukon torpparilakko alkoi maanantaina toukokuun 21 päivänä ja on siis kestänyt jo yhdeksättä wiikkoa. Koska mistään sowinnosta ei ainakaan wielä ole ollut puhettakaan, niin voi se pitkittyä wielä kauas tulevaisuuteen, waikka osa häädöistä pantaisiinkin toimeen.

Laukon häädöt 1907
Aamulehti 16.1.1907
Laukon torpparihäädöt alkaneet

Häätö alotettiin tiistaina 15.tammikuuta kello ½9 ajoissa aamulla. Häätäjät lähtiwät noin 15 hewosella Laukon kartanosta. Joukossa oli myös 10 helsinkiläistä ratsupoliisia ratsumestari Saloniuksen johdolla. Ensiksi saawuttiin Rosenlundin torppaan, jossa wanha emäntä makasi sairaana. Tänne saapui myös n. 35-40 hengen joukko muita lakkolaisia, waan poliisit ratsujoukko etupäässä, saiwat heidät kääntymään äkkinäisellä hyökkäyksellä takaisin. He kokoontuivat erääseen torppaa, eivätkä enää sen jälkeen ilmestyneet suuremmissa joukoissa näkywille.

Häätöjoukko meni sitten sisään Rosenlundin torppaan, jossa Pirkkalan kruununwouti luki kihlakunnanoikeuden päätöksen, jonka mukaan torppari on tuomittu pois häädettäväksi, ja takauksen siitä, että häätämisestä aiheutuva vahinko korvataan, jos tuomio hovioikeudessa muuttuu. Sen jälkeen kehotettiin torpan asukkaita hywällä muuttamaan torpasta, mutta kun nämä eiwät tähän ryhtyneet, otettiin kaikista huoneista, samoin kuin ulkohuoneistakin, ikkunat ja owet suulta pois ja muurit särettiin. Tuomittujen häätökustannusten suorittamiseksi otettiin kaksi hevosta takavarikkoon.

Tuomiot

Kihlakunnanoikeudessa käsiteltiin lakon johdosta aiheutuneet jutut välikäräjillä, jotka alkoivat jo kesäkuussa 1906 ja jatkuivat 18-19. heinäkuuta. Loput tuomiot annettiin 6. lokakuuta 1906 ja 5. heinäkuuta 1907.

Heinäkuussa 1907 tuomittiin Nestori Telkkä, Kaarle Yli- Pihnala, Aleksis Joenperä ja Oskari Siuvo kotirauhan rikkomisesta Laukon kartanossa 1 kuukauden 15 vuoro- kauden vankeusrangaistukseen. 18 henkilöä, jotka olivat olleet lakkovartioina taksvärkkipirtissä poliisien sitä tyhjentäessä, tuomittiin 1 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeuteen. Kaarle Yli-Lammi tuomittiin lakkojohtajana yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Lakkojohtaja Leskinen tuomittiin kotirauhan rikkomisesta yhden kuukauden vankeusrangaistukseen sekä vapaaherra Standerstskiöld-Nordenstamin kunnianloukkauksesta 50 mk:n sakkoon sekä nimismies Bergiuksen kunnianloukkauk- sesta 100 mk:n sakkoon. Seitsemän syytettyä vapautettiin kokonaan syytteistä. Useimmat tuomituista olivat torpparien renkipoikia ja torpan poikia.

Tuomioista valitettiin Turun hovioikeuteen, jossa kotirauha- tuomiot pienenivät kuukauden vankeusrangaistuksiksi. Vapaaherra Standertskjöld-Nordenstam haastoi 80 lakkoon ryhtynyttä torpparia käräjille vastaamaan siitä, että he olivat kieltäytyneet suorittamasta päivätöitä, ja tästä syystä heitä vaadittiin muuttamaan pois torpista. Vapaaherraa käräjillä edusti tamperelainen varatuomari Erik Ahlman ja torppareiden oikeudenkäyntiavustajana toimi lahtelainen varatuomari Eino Nyyssölä. Neljä torpparia palasi päivätöihin ennen käräjiä, joten heidän osaltaan asia raukesi. Kahden torpparin osalta todettiin, että he eivät olleet saaneet haastetta laillisesti, joten kanteen ajaminen rauksesi sillä erää.

Ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä tuomittiin 61 lakossa ollutta torpparia muuttamaan pois torpistaan jo 15.7.1906 mennessä. Yhdeksän torpparin kohdalta asia lykättiin, koska he olivat etukäteen tehneet niin paljon päivätöitä, että ei voitu todistaa heillä olevan työvelkaa kartanolle.

Kaikkiaan 97 lakkoon ryhtynyttä Laukon ja Tottijärven kartanoiden torpparia ja lampuotia tuomittiin kihlakunnan- oikeudessa jättämään torppansa "huoneineen ja maineen". Tuomioiden perusteena oli se, että torpparit olivat asuneet torppiaan ilman vuokranantajaa sitovaa velvoitusta, joten lakkoon ryhtyminen merkitsi vuokrasuhteen katkaisemista. Kaikki lähtötuomion saaneet vetosivat asiassaan Turun hovioikeuteen ja ilmoittivat näin tyytymättömyyden asiassa.

Lakkokesänä heinäkuussa 1906 tehtiin joitakin yrityksiä neuvottelujen käynnistämiseksi paronin ja lakkolaisten välillä. Lakkojohtajat pääsivätkin kerran paronin puheille, mutta neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin, koska lakkolaiset eivät olleet sopineet mitään keskenään. Lakossa oleva työväki piti kokouksia Yli-Pihnalan torpan läheisyydessä ns. "Pihnalan Perässä" keskiviikkoisin ja lauantaisin, jolloin pohdittiin yhteisiä asioita ja selitettiin torppareille tilanteen kehitystä. Joulukuussa 1906 Hämeen läänin kuvernööri yritti sovitella lakkoa ja ehdotti lakon lopettamiseksi sovinto- oikeutta, johon tilanhaltija asettaisi kaksi jäsentä ja lakkolaiset kaksi sekä kuvernööri viidennen puolueettoman jäsenen. Paroni ilmoitti suostuvansa sovinto-oikeuden asettamiseen vasta sitten, kun kaikki torpparit olisivat palanneet suorittamaan päivätöitä. Lakkolaiset taas asettivat ehdoksi sen, että sovinto-oikeuden päätös olisi sitova vasta sitten, jos kaikki jäsenet olisivat yksimielisiä. Lakon sovitteluyritykset raukesivat toinen toisensa jälkeen, eikä sovinto-oikeuden asettamisesta myöskään tullut mitään.

Häädöt

Vapaaherra Standertskjöld-Nordenstam jätti lokakuun lopussa 1906 11 häätötuomiota viranomaisille täytäntöön- pantavaksi. Torpparit olivat valittaneet tuomioistaan Turun hovioikeuteen, ja tästä syystä paroni jätti samalla takauksen häätöjen aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta, jos tuomiot tulisivat muuttumaan. 19.11.1906 saapui paronin asianajaja Ahlman, Pirkkalan kihlakunnan kruununvouti Granberg, Vesilahden piirin nimismies Bergius sekä joukko poliiseja ja muuta apuväkeä Yli-Lammin tilalle. Vuokraaja Yli-Lammi oli metsässä, ja kotona oli hänen vaimonsa viiden lapsen kanssa. Yli-Lammi haettiin kotiin, ja kruununvouti vaati häntä perheineen muuttamaan heti pois. Lisäksi Yli-Lammilta vaadittiin takaus 75 hevospäivätyön ja 13 jalkapäivätyön korvaamisesta vuokranantajalle. Yli-Lammi kieltäytyi, ja tilanne muuttui sekasortoiseksi. Tilanteen laukaisemiseksi Yli-Lammi lupasi lähteä suosiolla, ja ensimmäinen häätö keskeytettiin. Häätöjoukko siirtyi Stenvikin torppaan, jonne alkoi kerääntyä väkeä läheltä ja vähän kauempaakin Nokialta asti. Häätöjen toimeenpanijat hajottivat sekä Yli-Lammin talosta että Stenvikin torpasta ikkunat ja ovet. Väkijoukko huuteli häätäjille pilkkapuheita ja yritti häiritä häädon toimeenpanemista. Viranomaiset päättivät keskeyttää häädöt toistaiseksi, ja Yli-Lammi ja Stenvik korjasivat asuntonsa ja jäivät niihin toistaiseksi asumaan.

Häätötoimet jatkuivat tammikuussa 1907. Alueelle saapui Helsingistä häätöjä toimeenpanemaan 10 ratsupoliisia aliratsumestari Henrik Coloniuksen johdolla. Tiistaiaamuna 15.1.1907 liikkui Tottijärvellä kulkue, johon kuului kruunun- vouti Granberg, nimismies Bergius, oppaana Laukon metsänvartija Ljunqvist, haastemies, poliisijouko sekä apuväkeä: hevosmiehiä rattaineen ja erilaisine työvälineineen. Mukana oli rautakankia, kirveitä, lapioita. Häätötoimitus alkoi tällä kertaa Rosenlundin torpasta. Tammikuussa toimitettiin häätö kaikkiaan 19 torpassa. Häädetyille perheille tilanne oli vaikea, koska tammikuun loppupuolella alkoivat kovat pakkaset. Mittari näytti lähes 30 pakkasastetta. Häädetyt perheet palasivat koteihinsa ja rupesivat laittamaan hajotettuja paikkoja tilapäiseen asumiskuntoon.

Torpparit kääntyivät tammikuussa Tottijärven kunnallis- lautakunnan puoleen. He esittivät, että kunnallislautakunta tekisi anomuksen läänin kuvernöörille häätöjen lopettamisesta talven ajaksi; asunnot saataisiin korjata, ja niissä saataisiin asua talven yli. Lisäksi torppareiden esitykseen liittyi se, että kunta hankkisi asuntoja ja työtä lakkolaisille. Kunnallislautakunta kääntyikin kuvernöörin puoleen ja pyysi apua tähän hädänalaiseen tilanteeseen. Lääninhallitus ei puuttunut tilanteeseen, vaan katsoi, että hädänalaisten perheiden avustaminen oli kunnallisen köyhäinhoidon asia. Apua tarvitsevia lakkolaisia ja heidän perheenjäseniään oli Tottijärvellä tässä vaiheessa 386.

Huhtikuun 18. päivän iltana vuonna 1907 saapui Laukkoon jälleen aliratsumestari Henrik Colonius mukanaan 54 poliisia. Häädöt käynnistyivät uudelleen seuraavana aamuna ja kestivät toukokuun 14. päivään asti. Häätö toimitettiin 78 asunnossa, joista lampuotitiloja oli 5, torppia 71 ja mäkitupalaisasuntoja 2. Tässä olivat mukana ne 19 torppaa, joissa hääto oli toimeenpantu jo tammikuussa. Stenvikin torpassa häätö toimeenpantiin kolme kertaa kuten myös Yli-Lammin vuokratilalla. Jotkut torppareista tekivät sovinnon paronin kanssa ja saivat jäädä torppiinsa asumaan, kun sitoutuivat suorittamaan verorästinsä.

Häädetyt perheet joutuivat vaikeaan asemaan. Monissa torpissa oli sylivauvoja ja sairaita, heikkokuntoisia vanhuksia. Paroni oli luovuttanut Yli-Pihnalan ja Peränojan torpat vanhuksien ja muiden kaikkein avuttomimpien häädettyjen tilapäisiksi asuinpaikoiksi.

Häätötoimenpiteiden aikana väki pysytteli etäällä häätö- paikalta, mutta häädön jälkeen ryhdyttiin yhteistoimin avustamaan häädetyn torpan väkeä. Tavaroita koottiin ja karjaa otettiin kiinni. Häätöjen seurauksena Tottijärvellä oli lähes 500 asunnotonta henkilöä. Häätämättä jääneitä torppareita oli kielletty ottamasta häädettyjen perheitä luokseen asumaan. Eivätkä he olisi sitä uskaltaneet tehdäkään, koska monet häätämättä jääneistä olivat tehneet sovinnon paronin kanssa eikä ollut järkevää enää rikkoa välejä. Peränojan ja Yli-Pihnalan torppiin mahtui asumaan noin 40 henkilöä. Suuri osa häädetyistä asui Laukon metsissä, ladoissa ja riihissä. Alueella kierteli patrullipoliiseja, jotka ajoivat heidät pois. Jotkut olivat saaneet asunnon Laukon alueen ulkopuolisista torpista. Tällaisissa tilanteissa saattoi asua jopa neljä perhettä yhdessä tuvassa. Arvid Järnefelt on kuvannut, kuinka hän tapasi riihissä ja ladoissa asustavia ihmisiä ja kuinka hän löysi metsistä monia pieniä tulisijoja, jossa perheet keittivät ruokansa

Laukon häädöt - torpparit talvipakkaseen

Tämänkuun 17.päivänä toimitettiin häätö Grenstolpon torpassa. Isäntä oli poissa kotoa ja sitä hakemaan eräästä naapuriseurakunnan torpasta lähetti ruununvouti kätyrinsä Laitisen Tottijärven kartanosta. Täällä alkoi kätyri esiintyä yhtä mahtipontisesti kuin Laukon torpissa oli tottunut elämään, mutta sai äkkiä liukkaan lähdön. Nämä kätyrit ovat pahimmat kaikista. Poliisilta ja ruununmieheltä jos jokin seikka jää huomaamatta, niin kyllä nämät herrat, jotka nuuskivat joka nurkan, siitä huomauttavat.

Grenstolpasta muuten vietiin - muuta vietävää kun ei ollut - huonekaluja aika joukko.

Lana oli seuraava uhri. Isäntä syntynyt tässä torpassa. "Herrat tehkööt miten haluavat" , oli isännän vastaus, kun kysyttiin pitääkö käyttää väkivaltaa. Ryöstösaalis: 2 lehmää ja 6 hehtoa rukiita.

Hammarbeckissä ei ollut navetassa yhtään lehmää, ne kun olivat olleet vaan ruokolla. Torpan muorin kahdesta lehmästä aiottiin viedä toinen. Ruununvouti ja nimismies kävivät kovin mummopahan kimppuun sanoen tätä valehtelijaksi, mutta eukko piti puoliaan ja sai pitää lehmänsä. Ryöstösaaliitta sai joukko lähteä, siksi köyhä oli torppa. Torpan molemmat haltijat muuten syntyneet ja kasvaneet Laukon paroonin valtakunnassa.

Kiistan torpasta ei myöskään saatu mitään saalista, vaan täytyi tyytyä hävittämistyöhön. Häätö tästä torpasta tehtiin niin myöhään, että jo oli aivan pimeä. Yönselkään ja talvipakkaseen täytyi asukkaiden lähteä, vaikka heillä oli aivan pieni lapsikin.

Häätömatkueen toistä alkaa jo näkyä muitakin seurauksia kuin säretyt akkunat ja uunit sekä ammollaan olevat ulkohuoneitten ovet. Lammin torpan kymmenvuotias tytär, joka häätäjien viimesyksyisestä käynnistä saamastaan mielisairaudesta jo oli paranemaan päin, tuli uudelleen sairaaksi - aivan raivopäiseksi. Olisi väkisin tunkeutunut naapurissa mellastavan kasakkajoukon jalkoihin, joten täytyi hänet panna kiinni. Koko viikon on häntä täytynyt vartioida, kun hän on yrittänyt juosta metsään. Pelkää häätöjoukkoa.
Ylä-Pihnalan isäntä, joka pyörtyi häädön kestäessä, on vieläkin heikkona sairaana. Samanlaisia tapauksia voisi luetella enemmänkin. Useilta torppareilta kuuluu paleltuneen elukoita niin pahoin, että on täytynyt lopettaa.

Pettävän vaikutuksen tekee etenkin nimismiehen esiintyminen. Miltei joka torpassa hän, suu vahingoniloisessa irvissä, vitsailee häädettäviä, jotka hätäänsä valittavat. Jos esim. joku puhuu lapsilaumastaan ja siitä mihin hän niiden kanssa joutuu, vastaa nimismies: "Wiekää he nyt Leskiselle" tai "Menkää niiden lakkolaisten sakkiin". Ei se juuri osoita sivistynyttä miestä tuollaiset hävyttömyydet ihmisiä kohtaan, joilta asunto revitään päältä ja pakotetaan lähtemään talven selkään.

T.k. 18. päivänä jakaantui häätöjoukkue kahteen osaan. Toinen lähti Riihiniittuun ja toinen Lammiin. Molemmat ryöstettiin. Lammin vaimo oli tullut yöllä mielenhäiriöön ja aamuyöstä lähtenyt kotoaan. Pieni tyttö, josta jo edellä kerroimme, istui ikkunanpielessä toisten vartioimana. Näky mitä surkein. Emäntä talvipakkasessa tietymättömissä, pieni mielipuolityttö akkunan pielessä, uunit hajalla, kaikki ruokatavarat ryvettyneinä, ja tuuli puhaltaa sisään joka paikasta.

Riihiniittu. Pieni torppa. 10 lasta. Köyhyys silminnähtävä. Hevosta tarjottiin ryöstettäväksi. Ei kelvannut, siksi huono oli. Mitään muutakaan eivät saaneet.

Taas yhtyi joukko ja kartanosta lähti matkalle poiketen Yli-Pihnalaan. Joku rikkuri oli käynyt sanomassa, että siellä asutaan leipomossa. Leipomon uuni rikottiin ja akkunat hakattiin haloilla pirstoiksi.

Joenperä. Isäntä ei kotona. Lapsia 7 kappaletta, vanhin 15-vuotias. Waari yli 80 v., samoin muori. Pari kolme vuotta vanha lapsi sairasti tuhkarokkoa. Ryöstösaalis oli 2 lehmää.

Ustrand. Haltijat Laukon alueella syntyneet ja kasvaneet. 4 lasta. Aivan köyhät asukkaat. Ryöstösaalis yksi lehmä.

Haliseva. Samaa työtä yhtä raaásti.

Werstaa. Ovet ja akkunat pois, kuten muuallakin. Lapsilauma taivasalle. Eivät saaneet ryöstösaalista torpan köyhyyden vuoksi.

Werstaasta siirryttiin Kolun torppaan, jossa taasen tehtiin puhdasta jälkeä. Sieltä kulettiin Jussilaan, joka on viimeinen torppa, missä ryöstäjät tällä kertaa tointaan harjoittivat. Pilkkopimeäksi oli ilta jo käynyt, kun sieltä ikkunat särettiin ja ovet pois saranoiltaan kiskottiin. Vielä poikkesi joukkue Männistöön, jossa uuni pantiin maan tasalle.

Illalla oli lakkolaisilla kokous. Kaikki olivat yksimielisiä, eivätkä häädöt heitä pelottaneet. Päätettiin olla rauhallisia ja katsoa miten herrat ryöstönsä toimittavat. Nestori Telkän torpassa hyväksyttiin myös paheksumislausunto häädöistä.

Tammikuussa 1907 Laukon ja Tottijärven kartanoiden omistaja, paroni Herman Strandertskjöld-Nodentstam hääti 20 torppariperhettä kodeistaan. Huhti-toukokuussa häädettiin Laukon mailta yhteensä 76 perhettä.

Sosialidemokraatti, 22.01.1907, nro 9, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/694719?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Laukon ja Tottijärven häätömailta

Kansan Lehti, 07.05.1907, nro 101, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/645814?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Laukon sukutila.

Edustaja Castrén: Laukko-nimiseen sukutilaan kuuluwat Laukon säteri ja Sipilän rälssitila Wesilahden pitäjästä sekä Tottijärwen säteri ynnä rälssitilat Yli- ja Ali-Tolppa, Yli- ja Ali-Lammi, Siuwo, Klemola, Jutila, Etu- ja Perä-Rouhu, Hyriäinen, Itä- ja Länsi-Karukka ynnä Heikkilä Tottijärwen kappelista. Sukutilan yhteydessä wiljellään lisäksi Puntus- ja Komppa-nimisiä, Wesilahdella olewia rälssitiloja, jotka sukutilan nykyinen haltija wapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstam omistaa. Koko tilaryhmä käsittää noin 16,000 tynnörinalaa maata, joska noin 3,800 on wiljeltyä ja noin 12,000 tynnörinalaa haka- ja metsämaata. Tilaryhmän koko pinta-alasta kuulun Puntuksen ja Kompan tiloihin lähimain 1,000 tynnörinalaa, joista noin 180 tynnörinalaa wiljeltyä Tässä luwussa eiwät kumminkaan ole tilain wesiosuudet, joiden suuruudesta ei tätä nykyä ole warnma tietoa ollut saatawana

Torpat ja lampuodit.

Sanotusta 16,000 tynnörinalasta on kartanon omassa ruskossa noin 1,300 tynnörinalaa wiljeltyä ja 1,700 tynnörinalaa metsämaata. Koko muu maa, lukuunottamatta lähes 1,000 tynnörinalaa metsämaata, joka on äskettäin kylwetty ja sen tähden kaikesta nautinnosta erotettuna, on luowukettuna lampuotien ja torpparien wiljeltäwäksi. Lampuotitiloja ja torppia, joista useimmat, ja warsinkin suuremmat, owat, niin kauwan kuin muistaa woidaan, siirtyneet isältä pojalle, oli wähää ennen lakon puhkeamista luwultaan 143. Niistä oli 14 n. s. lampuotien hallussa, jotka asuiwat edellä mainittuja, sukutilaan kuuluwia rälssitiloja. Ainoastaan Jutilasta oli eräs takamaa luowutettuna torpparille, joka suoritti wuokraa Laukon kartanoon. Lampuodeilla oli hallussaan 30, 40 tai 50, jopo eräällä 70 ja yhdellä 105:kin tynnörinalaa wiljeltyä maata ja jotakuinkin yhtä paljon laidunta. 4 wuokraajaa oli n. s. mäkitupalaisia. Warsinaisia torppareja oli 125 ja heillä oli hallussaan wiljeltyä maata millä 70, millä 3 tynnörinalaa tai sillä wälillä, siten että 23 torpparilla oli 40— 18:lla 20—40, 9:llä 10—20, 35:llä 5— 10 ja 41:llä wähemmän kuin 5 tynnörinalaa. Joka torpparille kuului sen lisäksi eri hakamaa, alaltaan lähimain wiljelysmaan kokonen, ja useimmilla oli sitä paitsi syöttöoikeus sitä warten luowutetulla kartanon yhteisellä laidunmaalla. Lisäksi oli torppareilla oikeus muilta metsämailta ottaa erittäin määrätyiltä paikoilta kaikki tarpeelliset metsäntuotteet.
Wuokramaksu

Paitsi kolmea torpparia, jotka maksoiwat wuokransa kokonaan rahassa, suorittiwat muut torpparit wuokran etupäässä päiwätöinä. 62 lampuotia ja torpparia suoritti n. s. hewospäiwätöitä. Sen lisäksi suoritettiin osin rahaa, osin ruista, osin taas munia, puolukoita ja seipäitä, jotka wiimeksi mainitut oliwat talon metsästä hakatut.

Wiipurin Sanomat. Supistus, 06.11.1907, nro 88, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/806731?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

"Laukon torpparitilusten itsenäistyminen
Noin kolmasosa jo saanut vapaaehtoisilla sopimuksilla viljelmänsä omikseen"

Kuten tiedetään, on Laukon torpparialue Vesilahdella Suomen suurimpia. Senvuoksi on maakysymyksen ratkaisu juuri tällä seudulla herättänyt erikoista huomiota ja muodostunut suorastaan päivänpolttavaksi. Niinpä onkin Maaseudun Sanomain toimitus koettanut jo parikin kertaa tavata henkilöitä, jotka olisivat voineet kertoa jotain asiain kehittymisestä yllämainitulla alueella, mutta tuloksetta. Silloin saimme sattumalta kuulla, että aivan näinä päivinä on täällä Tampereella ollut Laukon kartanon omistajan, vapaaherna Herman Standertskjöld-Nordenstamin edustaja varatuomari Toivo Hukkinen Kaarlo Castrénin asianajotoimistosta Helsingistä tekemässä kauppasopimuksia niitten vuokramiesten kanssa, jotka ovat olleet halukkaat vapaaehtoisesti ilman vuokralautakunnan apua, järjestämään suhteensa vuokranantajaan. Käännyimme silloin maanmittausinsinööri K. D. Sinervän puoleen, hän kun on asianomaisen vuokra-alueen järjestelytoimituksen toimitusmiehenä hoitanut tämän kysymyksen tähänastisia vaiheita ja on niinmuodoin selvillä asioista yhtä hyvin kuin paikallisetkin toimimiehet. Häneltä saimmekin seuraavat asiaa valaisevat tiedot:

Laukon sukukartanon Tottijärven yksinäisrälssisäterin alueella on 68 torppaa y.m. vuokraaluetta ilmoittanut haluavansa saada lunastaa maansa itsenäiseksi. Nämä anomukset ovat olleet esillä vuokralautakunnassa ja järjestelytoimituksessa, ja alustavat maanmittarintyöt, kuten osittaiset mittaukset y.m. on niissä jo suoritettu. Koska kuitenkin useat vuokramiehet ovat asian jouduttamiseksi olleet taipuvaiset vapaaehtoisiin sopimuksiin kartanon omistajan kanssa, on tämän edustaja viime viikon lopulla ollut täällä Tampereella käyden vapaaherra Standertskjöld-Nordenstamin nimessä neuvotteluja torpparien kanssa. Tuloksena niistä onkin ollut, että 23 vuokra-aluetta on jo kauppakirjoilla myyty asianomaisten vuokramiesten omaisuudeksi. Tällä tavalla ovat itsenäistyneet seuraavat torpat: Karlberg, Seppälä, Rinne, Svansjö, Nystad, Humaloja, Karukka, Murtoo, Kirstua, Siukola, Hiitiö, Hyyriäinen, Tanni, Yli-Lammi, Telkkä, Siuvo, Ali-Marttila, Karlund, Perälä, Toriseva, Naskali, Ylitolppa ja Alitolppa.

Melkeinpä voi niin sanoa. Yleensä vaihteli hinta 650 markasta 750 markkaan hehtaarilta, mikäli oli kysymys alueista, joitten pinta-ala ei noussut yli 50 ha:n. Sitä suurempien viljelmien lunastajain täytyi tuosta „ylimaasta" maksaa noin 1,500 markkaa hehtaarilta. Pienin lunastetuista tiloista oli 6 ha — muuan itsellisen mäkitupa-alue — mutta muuten vaihtelivat niitten pintaalat 22 ha:sta 83:een. Mitä kauppasummain suoritukseen tulee, tapahtui se suureksi osaksi käteisellä. Yksi torppa kuitenkin myytiin osittain obligatsioneillakin. joka tapauksessa käsiteltiin Hämeenpyörässä niinä päivinä suuria rahasummia, sillä lunastettujen alueitten yhteinen pinta-ala on suunnilleen lähes tuhannen hehtaaria. Mahtoivatkohan nämä kaupat tyydyttää torppareita, saivatko he niillä toiveensa täytetyiksi esim. metsämaitten y. m. s. seikkojen suhteen? Enimmäkseen, luulisin. Ainakaan ei eri sopimuspuolten kesken näyttänyt olevan siinä mielessä sanottavia erimielisyyksiä. Uskon nyt syntyneistä uusista tiloista tulleen sellaisia, että niillä on kaikki elämisen mahdollisuudet.
No vieläkö jäi paljonkin sellaisia vuokra-alueita, joitten kanssa ei tätä tietä päästy selvyyteen? Kyllä niitä vielä on jäljellä: kaikkiaan 45. Jäljelläolevat toivovat tietysti saavansa lunastamisessa edullisemmat ehdot, kun käyttävät virallista tietä; osa taas lienee pidättynyt kaupoista rahanpuutteenkin takia. Muuten olen sitä mieltä, että tällainen vapaaehtoisen sopimuksen tietä tapahtunut asiain järjestely on useissa suhteissa itse vuokramiehellekin edullisempi. M. m. saa lunastaja tällaisella menettelyllä tilansa paljon paremmaksi, esim. metsämaitten suhteen edullisemmaksi kuin pakollisen menettelyn tietä.

Kuinkahan ovat asiat siellä varsinaisen Laukon alueella? Niistä en tiedä oikein varmaa, mutta luultavasti sielläkin on jo saatu selviksi ainakin puolet kaikista lunastettavista vuokraalueista. Siellä lieneekin tällaisia torppia vain parisenkymmentä.

Ylläolevat insinööri Sinervän kertomat tiedot ovat erittäin ilahduttavia, sillä tuollaisella suuremmoisella vuokramiesten itsenäistymisellä on hyvin huomattava yhteiskunnallinen merkitys.
Olivatko kauppahinnat yleensä kohtuulliset?
Tyydytyksellä on niinikään tervehdittävä sitä seikkaa, että järjestely on näinkin laajassa mitassa saatu suoritetuksi keskinäisen sopimuksen tietä. Toivottavasti yhteiskunta saa näistä uusista tilallisista asemaansa tyytyväisiä, uutteria jäseniä.

Maaseudun Sanomat, 16.11.1920, nro 11, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1214663?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot