Aleksanteri (Santeri) Pöppönen

Oma Suojärvi -lehti no.3/1999:

Isäni Santeri Pöppönen syntyi Suojärvellä 1926 maanviljelijäperheeseen. Jo varhain hän joutui orvoksi ukkini kuoltua 1932 auto-onnettomuudessa. Mummoni jäi viiden lapsensa kanssa yksin hoitamaan tilaa. Isälleni lankesi varhain miehen osuus. Kerrotaan isäni olleen usein pellolla kaivamassa ojaa, kun hänen olisi pitänyt olla koulun penkillä opiskelemassa. Talvisodan 1939 alkaessa joutui isäni äitinsä ja neljän sisarensa kanssa lähtemään evakkoon. Jatkosodan alettua isäni ilmoittautui alaiäisenä, vapaaehtoisena puolustamaan isänmaatamme. Siinä välissä hän rakensi äidilleen ja sisarilleen uuden kodin Suojärvelle. Kylmän asutustilan raivaaminen ja rakentaminen alkoi 1948. Viekiin kohosi sauna, talo, navetta ja aitta. Välissä isä kävi vieraille töissä, "kävi repulla rahaa", niin kuin isä tapasi sanoa. Viisikymmentä luvulla isä avioitui ja synnyimme veljeni ja minä. Tilan raivaaminen jatkui. Kuusikymmentäluvun alussa isä oli töissä Neuvostoliitossa Tulemajoella. Välillä hän kävi rakentamassa ihmisille taloja, navettoja ja muita rakennuksia. Hänen rakentamansa on mm. Vuokon tsasounakin. Sukupolvenvaihdos tehtiin tilalla 1984, mutta siitä huolimatta isäni ei levännyt vaan jatkoi työskentelyä niin kuin ennen, vaikka olisi ollut aikaa levätä. Sota päättyi isäni kohdalla kahdeksankymmentäluvun alussa: yöunista hävisivät sodan kauhut. Lapsenlapset toivat uutta sisältöä isäni elämään, ukin bunukat. Sisäistä rauhan kautta ei kestänyt pitkään, kun alkoivat pitkäaikaisen sairauden tuomat kivut, mutta eihän se isä tuonut niitä julki muille. Isä arvosti ihmisiä heidän tekemänsä työn perusteella ei sen perusteella kuinka hieno ja korkea titteli ihmisellä oli. Toinen asia, jota isä arvosti oli rehellisyys. Koskaan hän ei kaivannut julkista tunnustusta ja prenikoita omasta työstään vaan piti työntekoa tärkeämpänä. Mutta voi kysyä nyt jälkeenpäin, että kuinka monella meistä käden jälki näkyy ympäristössä niin kuin isäni omin käsin rakentamina rakennuksina ja raivattuina peltoina. Isäni tapasi levätä sunnuntaisin ja niin hän nukkui pois sunnuntaiaamuna 22.8.1999.

Jukka