Andreas Henrici Lilius

• Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot: kl. 1731 Anders Lilius 5825. Synt. Pirkkalassa(?) 30.11.1712. Vht: Messukylän kirkkoherra, FM Henrik Lilius 4504 (yo 1700, † 1745) ja Hedvig Margareta Wanochius. Ylioppilas Turussa kl. 1731 [Lilius] Andreas H. Nyl _ 332. Satakuntalaisen osakunnan jäsen 15.2.1731 [1731] d: 15 [Febr:] Andreas Henrici Lilius Messubyensis | coronatus et promotus Magister scientiarum A:o 1738 d: 4 Juliii. | A:o 1740. Sacro ordini initiatus et constitutus Substit. Parentis Pastoris in Messuby. | A:o 1745. Pastor ibid. post obitum B:i Parentis. | jam vero Præpositus ibidem. | obiit. Respondentti 3.3.1736 pro exercitio, pr. Anders Pryss 3501. Respondentti 17.6.1738 pro gradu, pr. Henrik Hassel 5515. FM 4.7.1738. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 14.5.1740. — Messukylän kirkkoherran (isänsä) apulainen 1740. Turun katedraalikoulun alin kollega 1741, ylin kollega 1743. Messukylän kirkkoherra 1745. Lääninrovasti. Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1763. † Messukylässä 30.3.1771. - Pso: 1740 Maria Elisabet Thauvonius (jäi leskeksi).

  ---

  
  

Raija Kunnas 26.11.2017: " Anders siirtyi v. 1745 suoraan Turusta koulun opettajanvirasta isänsä seuraajaksi. Hän kuoli, samoin kuin useat Messukylän Lilius-papit kesken työpäiväänsä v. 1771 ja 58-vuotiaana. Andrers Lilius nuorempikin oli oppinut ja virkaveljiensä keskuudessa arvossa pidetty mies. V. 1751 hän esiintyi pappeinkokouksessa vastaväittäjänä ja v. 1763 saarnaajana. Jo v. 1754 virkaveljet valitsivat Anders Liliuksen lääninrovastiksi.

Anders Lilius nuorempi oli hyvin tarmokas, isoisänsä tapainen seurakunnan paimen, joka väsymättä valvoi alaistensa siveellistä tilaa ja käytti kirkkokurin keinoja ankarana ja lainkaan katsomatta kuuluiko syyllinen herrassäätyyn vai yhteiseen kansaan. Armotta kielsi hän ehtollisella käynnin niin maanmittarilta kuin rengiltä, kunnes oli selvinnyt heidän epäilyksenalaiseksi tullut nuhteettomuutensa. Erityisesti taisteli Anders Lilius juoppoutta vastaan. Kirkkoon ei tietenkään saanut tulla humalaisena, mutta Messukylässä ei saanut maanteilläkään metelöidä, mikäli kirkkoherra vaan saattoi asioihin puuttua. Hänen toimestaan jopa haastettiin kerran käräjiin Kokin talon poika, joka joulunpyhinä hullutteli käyden naistenvaatteisiin pukeutuneena pelottelemassa kyläläisiä. Ankaruudessaan saattoi Anders Lilius, isoisänsä tapaan mennä liian pitkälle ja ryhtyä rangaistustoimenpiteisiin silloinkin kun ei olisi ollut tarvis. Mutta hän piti myös muullakin tavoin huolta seurakuntalaistensa suhteesta kirkkoon ja kristilliseen elämään. Kun pitäjän vanha seppä oli pitäjänapulaiselle väittänyt, että kaikki ihmiset tulevat lopulta autuaiksi, todisteli Lilius sepälle oikeata oppia, niin että tämä tuli siitä vakuuttuneeksi ja katui entisiä puheitaan.1)

Loppuvuosinaan oli Liliuksella ikävyyksiä kappalaisensa Gabriel Hällstenin takia, joka hoiti huolimattomasti kirkon varoja. Pitäjällä rupesi näet liikkumaan huhuja, että kirkkoherrakin olisi syyllistynyt kirkon omaisuuden väärinkäyttämiseen. Hällsten oli kaiken lisksi Anders Liliuksen sukulainen, ollen hän edeltäjänsä, kirkkoherran sedän, vävy. Seurakunnan luottamus kirkkoherraansa tuli kuitenkin kauniisti näkyviin, kun kirkonisäntänä toimineen kappalaisen huostasta otettu kirkkokassa uskottiin hänen haltuunsa, kunnes saatiin hankituksi raudoitettu raha-arkku ja valituksi uusi kirkonisäntä seurakunnalle.2)

Omassa elämässään noudatti Anders Lilius isänkodissaan oppimiaan yksinkertaisia elämäntapoja. Kerran hänen Turun tuomiokapitulissa asioidessaan hän sai huomautuksen siitä, että esiintyi matkavaatteissa ilman päällystakkia. Lilius puolustautui köyhyyteensä vedoten. Eikä hänen taloudellinen tilansa ollutkaan kehuttava. Pesänselvitys osoitti 6122 talaria velkoja 5768 talarin omaisuutta vastaan. Lilius oli seurakuntansa köyhyyden takia pyrkinyt parempiin paikkoihin ja käynyt useamman kerran pitämässä vaalisaarnoja, mutta matkat olivat lesken Maria Elisabet Thauvonian ilmoituksen mukaan käyneet hyvin kalliiksi eikä Lilius ollut onnistunut pääsemään muuanne.1)"

Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia, Kirsti Arajärvi, Tampere 1954, Tampereen Keskuspaino.

• Messukylän seurakunnan arkisto - Rippikirjat 1768-1773, jakso 140, sivu 134: Prästegården ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8412859

Messukylä rippikirja 1768-1773 (AP I Aa:2) Sivu 134 Prästegården ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4250... / Viitattu 31.12.2023