Henrik Gustafsson Lilius

http://www.genealogia.fi/hakukanta/control/ctrlSelaus1.php?a=30&s=7...

17.6.1700 Henrik Lilius Henricus Gustavi, Satacundensis 4504. * Messukylässä 3.5.1683. Vht: Messukylän kirkkoherra Gustaf Lilius 2151 (yo 1671/72, † 1706) ja Katarina Berg. Turun katedraalikoulun oppilas 5.10.1698 (in cl. rect. circ. infer., Henricus Lilius Messubyens.) – 12.6.1700 (valed., Henricus Gustavi Lilius). Ylioppilas Turussa 17.6.1700 [Lilius] Henric. Aboens‹¿› _ 230. Satakuntalaisen osakunnan jäsen 6.1700 [1700 in Junio] Henricus Lilius * | Scientiarum Magister. | et Sacellanus in Birckala. | Postea | Pastor in Lengellmä | Hinc A:o 1731 Constitutus Pastor in Messuby. | magnæ eruditionis Vir. | De vita migravit Anno 1745. Ejus 4. Filii huic albo inscripti s:q:ntur. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 4.5.1706. Respondentti 24.5.1707 pro gradu, pr. Gabriel Juslenius 2987. FM 17.6.1707. — Messukylän kirkkoherran (isänsä) apulainen 1706, armovuodensaarnaaja siellä s.v. Pirkkalan kappalainen 1709. Istui kuusi viikkoa vangittuna Hämeenlinnassa isonvihan aikana v. 1713. Messukylän vt. kirkkoherra 1717–21. Längelmäen kirkkoherra 1722, Messukylän 1730. Latinan- ja suomenkielinen runoilija. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1712 ja 1730. † Messukylässä 6.3.1745.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4504

Raija Kunnas 26.11.2017: "Gustaf Liliuksen poika Henrik, josta tuli suvun huomattavin pappishenkilö, syntyi Leinolan Nikkilässä v. 1683, tuli ylioppilaaksi v. 1700, valmistui papiksi v. 1706 ja sai määräyksen isänsä apulaiseksi. Mutta Gustaf Lilius kuolikin samana vuonna, niin että Henrik Liliuksesta tuli Messukylän armovuodensaarnaaja. Hänen ensimmäiseksi vakinaiseksi papinpaikakseen tuli Messukylän entinen emäseurakunta Pirkkala, jonne hän pääsi kappalaiseksi. Isänsä seuraajan kuoltua v. 1717 Henrik Lilius määrättiin Messukylän kirkkoherraksi, mutta tämä isonvihan sekasortoisissa oloissa tapahtunut virkamääräys ei pysynytkään voimassa rauhan tullen. Konsistori oli nimittänyt Messukylän kirkkoherraksi Ruotsissa jo pakomatkalla olevan Thomas Forseliuksen, ja tämä palasi v. 1722 kotimaahan. Henrik Lilius joutui nyt Längelmäen kirkkoherraksi, mutta jo v. 1730 hän siirtyi takaisin Messukylään, missä hänen entinen virkansa oli vapautunut. Hän ehti vielä ennen kuolemaansa hoitaa sitä 15 vuotta. Henrik Lilius uoli kesken tyäoöivänsä vasta 61-vuotiaana.3)

Henrik Liliuksen nuoruusvuodet kuluivat koettelemusten alaisina. Taloudellisten vaikeuksien keskellä hän aloitti virkauransa ja avioliittonsa. Kun hän vaimonsa, teologian professori Anders Wanochiuksen tyttären Hedvig Wanochiuksen kanssa v. 1709 muutti Pirkkalaan Sikoisten kappalaispappilaan, oli heillä vain paeri leipäpalaa ateriakseen. Pian alkavat isonvihan myrskyt erityisesti muodostuivat Liliukselle vaikeiksi. Hän joutui perheineen pakenemaan vihollisen tieltä pienessä ruuhessa Näsijärven yli Teiskon puolelle, mutta nämäkin netsäseudut joutuivat kohta vihollisen valtaan, niin että oli yhtä hyvä palata takaisin Pirkkalaan. Lilius joutui itse kerran kuljettamaan vaadittuja ruokatavaroita ja rehuja Loimaan pappilassa majailevaan vihollisesikuntaan. Olisi kuitenkin pitänyt olla myös lahjuksia mukana, ja kun Liliukselta ne puuttuivat, joutui hän majuri Prokor Gelaggin taholta pahoin kohdelluksi ja sai vielä poislähtiessään pistoolisuihkun jälkeensä. Mutta vielä pahempaa oli tulossa, Niin kuin yleensä seudun pappeja epäiltiin Liliustakin paikkakunnalla liikuskelevien sissien huoltamisesta, ja hänet kuljetettiin vangittuna Hämeenlinnaan tutkittavaksi. Matkan hän sai suorittaa jalan hevosten väliin sidottuna. Kuusiviikkoisen tutkintavankeuden jälkeen Lilius vapautettiin, ja hän pääsi hoitamaan seurakuntaansa.

Messukylän kirkkoherra Indrenius kuoli isovihan uhrina v. 1717. Samana vuonna pidettiin Turussa ruhtinas Galitzinin läsnäollessa pappeinkokous, jonka toimesta Lilius nimitettiin Indreniuksen seuraajaksi, joten hän sai jonkinlaisen korvauksen kärsimyksistään. Ajan rasitukset olivat vaurioittaneet Liliuksen terveyttä, niin että häntä jatkuvasti elämänsä loppuun asti vaivasi pyörrytys ja hengenahdistus. Heikko terveys ei kuitenkaan koskaan estänyt häntä uutterasti ja uskollisesti hoitamasta tehtäviään. Kaikesta tästä oli v. 1745 seurauksena hänen inhimillisesti katsoen ennenaikainen kuolemansa.

Henrik Lilius ei välittäänyt maallisen elämän mukavuuksista, vaan suorastaan halveksi niitä ja eli tyytyväisenä yksinkertaista elämää. Hän meni tässä ehkä liiankin pitkälle, niin kuin esim. v. 1741, jolloin hänen omien sanojensa mukaan täytyi sanoa irti poikiensa kotiopettaja, koska hänellä ei ollut omaankaan elämiseensä muuta kuin pettua syötäväksi. Hän oli jossain määrin perinyt isänsä jyrkkää luonnetta, vaikka se ei liene kehittynytkään muuta kuin itsepäisyydeksi. Hänen hurskautensa oli omakohtaista ja vilpitöntä.1)

Henrik Lilius oli kaiken lisöksi oppinut, lahjakas teologi. Hän saarnasi pappeinkokouksessa v. 1712 kolminaisuuden mysterioita ja v:n 1721 pappeinkokouksessa hän oli valmistanut synodaaliväitöskirjan De Providentia Divina (Jumalallisesta kaitselmuksesta). Hän oli myös tunnettu etevänä puhujana ja sekä suomen että latinan kieltä käyttävänä runoilijana.

Henrik Lilius haudattiin suurin juhlallisuuksin Messukylän kirkkoon, ja ruumissaarnan oli saapunut pitämään hänen nuoruudenystävänsä Oriveden kirkkoherra Johan Wananeus, jonka kanssa Lilius erityisesti oli harrastanut latinankielistä runoutta.
---
Henrik Liliuksen 15 lapsesta eli täysi-ikäiseksi yksi tytär ja neljä poikaa."

Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia, Kirsti Arajärvi, Tampere 1954, Tampereen Keskuspaino.