Arhippa Saveleinpoika Puruskainen

Populi. Hattuvaara, Ilomantsi.

Runonlaulaja.

"Velho", "Ylen laulaja"

Sukunimi esiintyy kirkonkirjoissa muodoissa Buruska ja Buruskainen.

Syntymä / Birth / Рождение:

Arhippa Saveleinpoika Puruskainen syntyi noin vuonna 1784 Ilomantsin Hattuvaarassa. Ilomantsin ort. srk:n metrikkakirjoja ei ole käytössä Digitaaliarkistossa tuolta ajanjaksolta, varhaisimmat alkavat v. 1808.

Arvio Arhipan iästä perustuu Ilomantsin ort. srk:n rippikirjoissa esitettyihin merkintöihin hänen iästään. Esim:

Rippikirja 1825 (oik.s. alakulma): 41 v. 1838 (pos. 770): 54 v. 1842 (pos. 808): 58 v. 1846 (pos. 773): 62 v. 1847 (pos. 785): 63 v. 1848 (pos. 218): 64 v. 1849 (pos. 223): 65 v. 1850 (pos. 235): 66 v. 1851 (pos. 232): 67 v. 1852 (pos. 233): 68 v., mutta sen päälle kirjoitettu "72". 1853 (pos. 244): 69 v. 1854 (pos. 240): 69 v. 1855 (pos. 247): 70 v. 1856 (pos. 251): 71 v. 1857 (pos. 256): 72 v. 1858 (pos. 263): 73 v. 1859 (pos. 272): 74 v. 1860 (pos. 269): 75 v., kuollut

Avioliitto / Marriage / Брак:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1815: Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1815: Иломантси православный приход, метрические книги, браки 1815 г.:

Nro 8. Kesäkuu 7. Hattuvaaran kylästä talollinen Arhip Saveljev vihittiin Hattuvaaran kylän talollisen Anisim Timoskaisen tyttären Annan kanssa, molemmat ensimmäiseen avioliittoon. Todistajat: Hattuvaaran kylän populi Petr Zaharjev, talollinen Maksim Vasiljev, talollisen poika [...] Sissonen, Ryökkylän kylästä Matfei Palviainen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4878118

Asiakirja

Kuolema / Death / Смерть:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1861: Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1861: Иломантси православный приход, метрические книги, смертей 1861 г.:

kuol. 18.12.1860, haud. 31.01.1861. Hattuvaaran kylän populi Arhip Saveljev, 75 vuotta. kuolinsyy: vanhuus.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8014134

Asiakirja

Arhippa Puruskaisen muistomerkki on Ilomantsin Hattuvaaran tsasounan vieressä. Muistomerkissä on virheelliset syntymä- ja kuolinvuodet (1781-1846). Ei ole tiedossa miksi muistomerkkiin on valittu nuo vuodet.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Arhippa Saveleinpoika Puruskaisen (Buruskaisen) isoisä Ivan Simananpoika Poruska-Buruskainen tuli Voijärven Piepjärveltä talollisen vävyksi Ilomantsin Hattupäähän (eli Hattuvaaraan). [1]

Arhippa asui Ilomantsin Hattuvaarassa pidemmän aikaa yksin, koska hänen poikansa Pavel oli muuttanut Venäjän puolelle. Tästä johtuen Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa (SKVR) hänet mainitaan virheellisesti "poikamieheksi". [1]

Hattupääläisen Arhippa Buruskaisen Europaeus mainitsee hyvänä laulajana. Myös Ahlqvist laulatti häntä. Julius Krohnin laskelmien mukaan Arhipalta on saatu 24 runotoisintoa. SKVR:n mukaan 12. Arhipan peruja ovat Relanderin vuonna 1888 Moarii Buruskaiselta saamat viisi loitsua. Loitsuja Arhippa oli kehottanut ahkerasti käyttämään sanoen niitä ”pappeja paremmaksi” ja Moarii, jonka luona Arhippa vanhana asui, noudatti neuvoa. Muutamasta loitsusta Moarii kysyttäessä sanoi, ettei saanut niitä mieleensä, kun ei ”viikkoon” ollut tarvinnut. Arhippa oli poikamies ja taitava metsästäjä. Hänen loitsuihinsa on kuulunut myös harvinainen saarvojen luku. Tyylikkäin Arhipan runoista on Ahlqvistin muistiin merkitsemä 208-säkeinen Lemminkäisen virsi (VII 841), jonka vauhdikas ja haparoimaton kulku osoittaa, että Arhippa oli todella ”ylen laulaja”. (Outi Lehtipuro: ”Ilomantsi” teoksessa (toim. Pertti Virtaranta & al.) : Karjalan laulajat, 1968.) [2]

Arhippa Puruskaiselta kerättyjä runoja Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa [2]:

SKVR VII1 62. Ilomantsi. Eur. H, n. 120. -46.

Katkelma on saatu Hattupäässä eläneeltä yksineläjältä Arhippa Buruskaiselta, joka J. Krohnin tutkimuksien mukaan lauloi Europaeukselle 19 runoa (n:t 120-38) ja Ahlqvistille 5 (n:t 190-207). Arhipan runoiksi on nuo voitu todeta Relanderin Jyrki Buruskaisen leskeltä Moariilta saatujen perusteella sekä Ahlqvistin J. Krohnille antaman tiedon nojalla, että hän oli Hattupäässä saanut paljon hyviä runoja Arhippa-nimiseltä loismieheltä. Näiden lisäksi voi vielä mainita Europaeuksen aikaisemmin kateissa olleen vuosien 1845-46 matkakertomuksen, missä Europaeus sanoo Lupasalmelta tulleensa Suomen puolelle Hattupään kylään, "jossa tapasin Arhippa nimisen hyvän laulajan" (ks. Niemi, D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkak., s. 6). Arhippaa ja hänen veljeänsä Teppanaa mainittiin vielä 1880-luvulla velhoiksi ja Arhipasta käytettiin mainesanaa "ylen laulaja" (ks. Krohnin runoluett. n. 6618 ja 6710). Loitsuja piti Arhippa suuressa arvossa, sillä hänen leskensä Moarii sanoi hänen aina kehoittaneen omaisiaan loitsuja oppimaan: "lapset, opastukaa, paremmat on pappiloi". Arhippa oli ahkera metsämies; kuoli v. 1846. (KT, n. 21, Valvoja 1889, s. 405.).

Muna virkki kuoltessaan: "Munasen#1 ylinen puoli Y[liseksi] t[aivoseksi]"!

---

SKVR VII1 440. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 196. -46.

Hattupää. Arhippa Buruskainen.

[Hiidest%C3%A4-kosinta - Kultaneito.] Yötytti, hämärän neito pesi pestyjä sopia, valkaeli vallatuita sulhon tulevan varalla, 5 saajalle, käkeävälle, pitän#1 portahan nenässä, Kiuruniemen kainalossa. Näki#2 purren kulkemassa, venosen vaeltamassa. 10 Yötytti, hämärän neito kysytteli, lausutteli: "Kunne kuljet, ruoan Ruotsi?" Puhelevi purrestansa: "Katselen kalan kutua, 15 hauin vartta vartioitsen." Yötytti, hämärän neiti tuopa taiten vastaeli: "Tunne[!] mie kalanki ku'un: mies on nenässä, mies perässä, 20 verkot keskellä venettä; ellys valehi#3 minua; kunne kuljet, ruoan Ruotsi?" Puhelevi purrestansa: "Jos minä menen sotahan." 25Yötytti, h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] tuopa taiten vastoavi: "Tunnen mie soanki käyjän: sat' ois#4 miestä soutamassa, tuhat ilman istumassa; 30 ellys valehi minua; kunne kuljet, ruoan Ruotsi?" Puhelevi purrestansa: "Jos mennen sulhaseksi ukon mustan tyttärelle, 35 Hiien linnahan jalohon." Yötytti, h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] tuo kyytti kyyhkyseksi, otusna pa⌈j⌉an[!] oville; y[%C3%B6tytti], h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti], 40 tuopa virkki, noin sanovi: "Oi oot seppo Ilmarinen, muista muinonen valasi: varottelit vaimoksesi, turmelit emoni tuoman." 45 "Äsken akka annetahan, perä paksu paiskatahan, jos kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet." Sep' oil seppo Ilm[arinen], 50 takoja iän ikunen lietso päivän, lietso toisen, lietso päänä kolmantena: veno tungeksen tulesta. Yötytti, h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] 55 tuopa virkki, noin pakisi: "Tungepa veno tulehen, lietso' vielä toinen kerta!" Tuopa seppo Ilm[arinen] tunkipa venon tulehen, 60 lietso päivän, lietso toisen, l[ietso] p[%C3%A4%C3%A4n%C3%A4] k[olmantena]: oro tungeksen tulesta. Y[%C3%B6tytti], h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] tuopa virkki, n[oin] p[akisi]: 65 "Tungepa oro tulehen, lietso vielä kolmas kerta!" Tuopa seppo Ilm[arinen] lietso p[%C3%A4iv%C3%A4n], l[ietso] t[oisen], l[ietso] p[%C3%A4%C3%A4n%C3%A4] k[olmantena]: 70 neito tungeksen tulesta, kultakassa lietsehestä. Y[%C3%B6tytti], h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] t[ytti] tuopa virkki, n[oin] p[akisi]: "Nytpä akka annetahan, 75 perä paksu paiskatahan Hiien linnasta jalosta, ukon mustan tyttärestä." Y[%C3%B6tytti], h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] itse läksi Pohjolahan, 80 Hiien linnahan jalohon. Siellä haukkui konnan koira, peni julki juhmutteli, perin peltohon syvähän, kääten hännän käppyrähän. 85 Hiljan virkki linnan Hiisi, harvon harmio pakisi: "Mene, orja, katsomahan, ei koira poketta hauku, peni julki juhmuttele!" 90 Orja taiten vastoavi: "En#5 joua, isäntä kulta, halot hienot latjattavat, seinä pitkä peitettävä, lastut pienet poimettavat 95 sulhon tulevan varalla, saajalle, käkeävälle." Vieläpä haukkui konnan koira, peni julki juhmutteli, perin peltohon syvähän, 100 kääten hännän käppyrähän. Hiljan virkki linnan Hiisi, harvon harmio pakisi: "Mene, piika, katsomahan, ei koira poketta hauku, 105 peni julki juhmutteli." [!] Piika taiten vastaeli: "En joua, isäntä kulta, karja suur' on syötettävä, paasi paksu jauhettava, 110 jauhot hienot seulottavat sulhon tullehen varalla, saajalle, käkeävälle." Vielä haukku konnan koira, peni julki juhm[utteli] 115 perin p[eltohon] s[yv%C3%A4h%C3%A4n], k[%C3%A4%C3%A4ten] h[%C3%A4nn%C3%A4n] k[%C3%A4ppyr%C3%A4h%C3%A4n]. Hiljan virkko l[innan] H[iisi], h[arvon] h[armio] p[akisi], ukko Väinölän sokea, 120 Ulappalan umpi silmä: "Lähen itse katsomahan, ei koira poketta hauku, p[eni] j[ulki] juhm[uttele]." Täältä sulhaset tulevi 125 tämän puolen Lemmen lahta; tuopa oil seppo Ilmarinen, takoja i[%C3%A4n] i[kuinen]. Yötytti, h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] tuopa virkki, noin pakisi: 130 "Oi oot seppo Ilm[arinen], t[akoja] i[%C3%A4n] i[kuinen], joko kynnit kyisen pellon, käärmehisen käännättelit?" Tuopa s[eppo] Ilm[arinen], 135 t[akoja] i[%C3%A4n] i[kuinen], tuopa taiten vastoavi: "Kullan ahjohon asetin, hopiani lietsimehen, tuosta atrahan asui(?) 140 tuolla kynnin#6 kyisen pellon, käärmehisen käännättelin." Y[%C3%B6tytti], h[%C3%A4m%C3%A4r%C3%A4n] n[eiti] tuopa taiten vastaeli: "Oi oot seppo Ilm[arinen], 145 t[akoja] i[%C3%A4n] i[kuinen], tästä sulle akka annetahan, perä paksu paiskatahan Hiien linnasta jalosta, ukon mustan tyttärestä*."

---

SKVR VII1 686. Ilomantsi. Eur. H, n. 129. -46.

Hattupää. Arhippa Buruskainen. Europaeus on pannut muistoon vain säkeet, jotka häntä erikoisesti kiinnostivat (ks. KT, n. 229).

Kurki laski suuren k[ulkun]. - - - Äsken Pohjola havatsi. Katselevi karjoansa: Kaksin karjasta kaon[na], 5 10 kylän luusta. Jo Väinö eloja viepi, Tuuli purtta tuuitta[vi], Itse on seppä soutamas[sa]. Virkki s[eppo] I[lmarinen]: 10 "Oisinko itse peräsä, Laulaisinpa voiess[ani], Jos en toiste voin[ekkana]."

---

SKVR VII1 686 a. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 205. -46.

Hattupää. Arhippa Buruskainen (KT, n. 229).

[Huolellisen valitusta - Sammon ryöstöä.] Kasvo mäille huolas mänty, viitahan vilu petäjä; tuosta on minulle tuutu tehty, vasu vaivanen ku'ottu, 5 tuossa on tuima tuuvitettu, huolellinen huiskutettu. Miksi#1, maamo, kantajani, katsoit#2 lasta kaihollista, lapsen itkijän imetit, 10 etpä peittänyt pehkuloihen, rikoissa pihalle vienyt? Miks' et, maamo, kantajani, luonut tuutua tulehen, vasuistani valkiahan? 15 Miks' et, maamo, kantajani, et oo salvannut savuhun, kun savustu saunasesi? Miksi, maamo, kantajani, et vienyt vesikivelle, 20 lokan luoolle lykännyt? Kyselevi kyläset vaimot: "Nainen, kantaja katala, mitä savusto[!] saunasesi?" "Oli otria vähänen, 25 ne menivät maltaseksi; sitä sausto(?) saunaseni." Oi sä, maamo, kantajani, kaikki karjasi levisi yheltä vesikiveltä, 30 kato kaksikymmenistä. Mie#3 parun parasna miesnä, jos parunki paimenina. Kuusiainen, [!] koria poika tuo kusi kuren jaloille, 35 kurki laski suuren kulkun, väkilintu väljän äänen, jopa Pohjola havatsi, katselevi karjojansa, kaksin karjasta katosi, 40 kymmenin kylän lu'usta. Jo Väinö eloja viepi, tuuli purtta tuuvittavi; itse on seppä soutamassa. Virkki seppä Ilm[arinen]: 45 "Oisinko itse perässä, laulasinpa voiessani, jos en toiste voiekkana, kunpa vietänee viluhun, Pohjolassa käytyäni, 50 hyvän sammen#4 saatuani." Virkki v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Oi oot nuori Joukamoinen, katseles etinen ilma!" Tuopa nuori J[oukamoinen] 55 katseli etisen ilman: selkiä on etinen ilma. Virkki nuori J[oukamoinen]: "Oi oot vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen], katseles takanen ilma!" 60 Tuop' oil vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] katseli takasen ilman: sekav'#5 on takanen ilma. Tuolta tuli Pohjan pursi, satahanka halkoavi, 65 sata miestä soutamassa, tuhat ilman istumassa. Virkki nuori J[oukamoinen]: "Oi oot v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen], anna piitä pikkuruinen, 70 tauloa taki vähänen!" Tuopa v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] anto piitä p[ikkuruisen], tauloa t[aki] v[%C3%A4h%C3%A4sen]. Tuopa n[uori] J[oukamoinen] 75 loipa luooksi merehen, poikki toimin Pohjoisehen, suehen[!] pitemmin puolin, vielä verka luotehelle. Tuohon puuttui Pohjan pursi, 80 satahanka salvasihen. Itse Pohjolan emäntä katselevi kaariansa; levitäksen lentämähän, sat' on miestä siiven alla, 85 tuhat hännän tutkamella, kymmenen kynän nenillä. (ei osannut laulaja enempää).

---

SKVR VII1 841. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 195. -46.

Hattupää. Arhippa Buruskainen. (KT, n. 21; s. 171).

Oli pirtti Pohjolassa, sivult' on satoa syltä, syltä seitsentä leveä: kukko laulavi laessa, 5 eipä ääni maahan kuulu, peni haukkuvi perässä, ei ääni ovehen kuulu. Kesä#1 vettä keitettihin, lampi vettä kuivattihin, 10 kuu kiviä kuumettihin, salo puita poltettihin olosia pantaessa. Orava, kiverä kynsi, käyös käytettä kylästä, 15 hapatusta naapurista! Orava, kiverä kynsi juoksi mäntyhyn mäelle; näki karhun tappelevan, vaahti ku⌈l⌉kusta valuvi; 20 sen valutti vakkasehen, kanto#2 kätehen emännän, joka juomahan pantanehen; sai olut hapanneheksi, mesi mielin käyneheksi. 25 Kutsui pipit, kutsui papit, kutsui hoikat huovin miehet, kaita kauhtanat kasakat; ei kutsunut Lemminkäistä: Lemminkäinen, pillo poika 30 tuo ano anopiltansa, pyyti naiselta pyhältä. Virkko lieto L[emmink%C3%A4inen]: "Oios, maamo, kantajani, tuo minulle soti sopani, 35 kanna vainovaatteheni, lähen Päivölän pitohin, sinivermon juominkihin!" Emo kielti, nainen käski: "Ellys menkö, poikueni, 40 poikueni, ainoseni, koivuja on kovia puita kolmekymmentä rekeä, tiettäviä tervaksia; siihen silma lauletahan, 45 lauletahan, voitetahan." Virkki lieto L[emmink%C3%A4inen]: "Kyllä sille neuon keksin: tuohon laulan jäisen lammin, hyisen hettehen sukian, 50 allina alenteleme, sotkana sukelteleme hyisen hettehen sisässä, jäisen kaivon kainalossa. Oi oot, maamo, kantajani, 55 tuos mulle sotisopani, kanna vainovaatteheni, lähen Päivölän pitohin, sinivermon juominkihin!" Emo kielti, nainen käski, 60 kaksi kaunoista epäsi: "Ellys menkö, poikueni, poikueni, ainoseni, siellä silmä [!] lauletahan, lauletahan, voitetahan 65 suuhun rautasen suen." Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Kyllä sille neuon keksin: laulan läävän lampahia, kiron[!] kierävillasia 70 suuhun rautasen suen. Oi oot, maamo, kantajani, tuo mulle sotisopani, kanna vainovātteheni!" "Ellys menkö, poikueni, 75 poikueni, ainoseni, mato on tiellä poikki puolin, paksumpi tuvan patsasta#3, sillä kulkku tulta kuohu, se on pantu sinun varalla." 80 Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Kyllä sille neuon keksin: maon laulan pitkin tietä, tuosta on mennä tuon hyväksi." Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen], 85 miekan seinälle sukesi: "Kun miekka verenä vuoti, sillon hukkui L[emmink%C3%A4inen], kun miekka vetenä[!] vuoti, sillon kaatui Kalevan poika." 90 Tuopa lieto L[emmink%C3%A4inen] astui matkoa vähäsen eli tietä pikkuruisen; portit Pohjolan näkyvi, kannet kirjo kiimottavi. 95 Pohjan akka on portahilla. Pohjan akka pitkähammas kysytteli, lausutteli: "Mitäs tulit, Lemminkäinen? Ei sinua ennen#4 nähty, 100 ei#5 nähty, eikä kutsuttu." Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Koira kutsuen tulevi, hyvä ilman hyppeleksen,#6 tup' on tehty tulla miehen, 105 talli seisoa hevoisten." Tuon rutjoi ruumeniksi, itse tungeksen tupahan, ajaksen katosten alle, seiso keski lattialla. 110 Katseleksen, käänteleksen: sopet täynnä sormikasta, suput kirjakintahia; virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Märkähattu karjan paimen, 115 onko nyt lupa minulla sopet luoa sormikasta, suput kirjakintahia, seinän#7 miekkoja mitellä, tallia orosen olla?" 120 Märkähattu karjan paimen tuopa taiten vastoavi: "Täss' ei oo sinun sioa sopet luoa sormikasta, suput kirjakintahia, 125 seinät miekkoja mitellä, tallia orosen olla; oven suussa sinun siasi, oven suussa, alla orren, kahen kattilan välissä, 130 koukun kolmen koskevilla." Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Ei minun isäni ollut, ei isoni, ei emoni, eikä valtavanhempani 135 oven suussa, alla orren, k[ahen] k[attilan] v[%C3%A4liss%C3%A4], k[olmen] k[oukun] k[oskevilla]." Viina vinkuvi#8 putsissa, olut karju karsinassa. 140 "Tuo'os tuopilla olutta, kanna kaksi vantehella tullehelle vierahalle!" Märkähattu karjan paimen toipa tuopilla olutta, 145 kanto kaksi vantehella. Virkki l[ieto] L[emmink%C3%A4inen]: "Toppa maahan luotanehen, olo päähän luotanehen." Märkähattu karjan paimen 150 tuopa virkki, noin pakisi: "Joi olosen onneksensa, meen mustan mieleksehen." Tuopa l[ieto] L[emmink%C3%A4inen] otti veitsen, riisu rauan 155 huotrasta hoveksisesta. Märkähattu karjan paimen miekan seinältä sukesi, tuo leikkasi#9 Lemminkäisen, löi kun naati[n] naurihista. 160 "Tuoos vettä, verevä piika, käsiäni pestäkseni veristä Kalevan poian, miehen hyvän hurmehista!" Kateriina, kaunis vaimo 165 katsoi miekkoa seinältä: jo miekka veren valutti, jo hukkuvi Lem[mink%C3%A4inen]. Kat[eriina], kaunis vaimo sinisukkahan suliksen#10, 170 nahkapaulohin paneksen, läksi Päivölän pitohin. Kysytteli poikoansa, kysytteli, lausutteli: "Märkähattu karjan paimen, 175 kunne lauloit Lem[mink%C3%A4isen], kaotit Kalevan poian?" Märkähattu k[arjan]p[aimen] tuopa taiten vastaeli: "Empä tieä#11 poikoasi, 180 empä tieä, enkä näe." Kateriina, kaunis vaimo sanan virkki, noin nimesi: "Jos et tieä poikoani, rikon uuen riihen uksen, 185 taitan taivosen saranan." Märkähattu k[arjan]p[aimen] tuopa taiten vastaeli: "Tuonne laulon Lem[mink%C3%A4isen], tuonne mustahan jokehen, 190 Manalan ikipurohon." Kateriina, vaimo kaunis piitti rautasen haravan, vaski varsin valmisteli; vetelevi vastavirran 195 eipä löyä poikoansa; vetelevi poikki virran, eipä löyä poikoansa; vetelevi myötä virran, tuolta löyti poikasensa, 200 sormesta nimettömästä puuttui rautaseen haravahan. K[ateriina], k[aunis] v[aimo] tuopa#12 virkki, noin pakisi: "Et kuullut emon sanoa; 205 tuonne silma laulettihin, laulettihin, voitettihin, tuonne#13 mustahan#14 jokehen, Manalan ikipurohon."

---

SKVR VII2 2043. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 205. -46.

Hattupää. Arhippa Buruskainen. Arhippa oli etevä laulaja, jota myöskin Europaeus on laulattanut, ks. n. 2044. [Ks. Kalev. tois. n. 229].

[Huolellisen valitusta - Sammon ryöstöä.] Kasvo mäille huolas mänty, viitahan vilu petäjä, tuosta on minulle tuutu tehty, vasu vaivanen ku'ottu, 5 tuossa on tuima tuuvitettu, huolellinen huiskutettu. Miksi#1, maamo, kantajani, katsoit#2 lasta kaihollista, lapsen itkijän imetit, 10 etpä peittänyt pehkuloihen, rikoissa pihalle vienyt? Miks' et, maamo, kantajani, luonut tuutua tulehen, vasuistani valkiahan? 15 Miks' et, maamo, kantajani, et oo salvannut savuhun, kun savustu saunasesi? Miksi, maamo, kantajani et#3 vienyt vesikivelle, 20 lokan luoolle lykännyt? Kyselevi kyläset vaimot: "Nainen, kantaja katala, mitä savusto[!] saunasesi?" "Oli otria vähänen, 25 ne menivät maltaseksi; sitä sausto (?) saunaseni." Oi sä, maamo kantajani kaikki karjasi levisi yheltä vesikiveltä, 30 kato kaksikymmenistä. Mie#4 parun parasna miesnä, jos parunki paimenina. Kuusiainen,[!] koria poika, tuo kusi kuren jaloille, - - - Virkki seppä Ilm[arinen]: 45 "Oisinko itse perässä, laulasinpa voiessani, jos en toiste voiekkana, kunpa vietänee viluhun, Pohjolassa käytyäni, 50 hyvän sammen saatuani." - - - [Jatko Sammon ryöstöä, ks. Kalev. ain. kert. r. n. 686 a.]

---

Lisää Arhipalta kerättyjä runoja:

SKVR VII1 95 a Taivaan taonta, SKVR VII1 368 Vipusen virsi, SKVR VII1 633 Purren itku, SKVR VII1 687 Sammon ryöstö, SKVR VII1 930 Kullervon sotaanlähtö, SKVR VII3 loitsut 305 Puun synty, SKVR VII3 loitsut 749 Tulen sanat, SKVR VII3 loitsut 749 a Tulen synty.

Viitteet:

• [1] Reijo Savola.
• [2] Kooste Lea Tajakka.

  ---

  
  

Ivan Simananpoika Poruska-Buruskaisen perhe mainittuna luettelossa kreikkalaiseen kirkkoon kuuluvista Ilomantsissa n. v. 1792 (Förteckning öfwer them hwilcka höra til Grekiska Kyrkan uti Ilomants):

Hattupä

4. 1718 Iwan Semenow, 728 h. Nathalia död 1790, 745 son Sawa, 748 h. Uljana, 773 son Teppana, 776 doter Balagia död 1790, 785 son Arhip, 787 d: Pelagia, 753 son Hodari, 755 h. Ohkemia, 776 son Ignata.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Ilomantsin paikkakuntaprojekti
• Ilomantsin Hattuvaaran kyläprojekti
• Voijärven paikkakuntaprojekti
• Suomen ortodoksinen kirkko: Hattuvaaran tsasouna [https://www2.ort.fi/s/ilomantsi/pyhakot]

  ---

  
  

Tämä profiili oli Karjalan 93. viikkoprofiili (17.09.2017-23.09.2017).