Arvid Genetz aka. Arvi Jännes

Kielentutkija, professori, senaattori, runoilija.

Helsinki.

Syntyisin: Impilahti.

Fennomaaninen poliitikko

Syntymä / Birth / Рождение:

Impilahden evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1848: Impilahti Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1848: Импилахти лютеранский приход, рождений 1848 г.:

Nomenvici: Kyrkoby, Dies Nat. 01.07.1848, Dies Bap. 18.07.1848, Sexus M., Nomen Infantis: Arwid Osacr Gustaf., Nomen Parentum: Krono Fogden Carl Genetz, Laura Char Joh Ferrin, Aetas matris: 22, Nomina Testium: Häradshöfding Rosenbom, Doctor Balejeff och Häradsskrifwaren Poppius, samt Fruarne Rosenbom, Poppius och Lindfors.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10585682]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Arvid Oskar Gustaf Genetz ja Julia Eva Maria o.s. Arppe vihittiin Helsingissä 02.06.1877.

Kuolema / Death / Смерть:

Arvid Genetz kuoli Helsingissä 03.05.1915 keuhkotulehdukseen. Hänet haudattiin Helsingin vanhalle hautausmaalle 07.05.1915.

Kuolinilmoitus Aamulehdessä 05.05.1915:

Aamulehti, 05.05.1915, nro 101, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/765663?page=2 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Arvid Genetzin hautajaiskuvaus Wiipuri-lehdessä 08.05.1915:

Wiipuri, 08.05.1915, nro 104, s. 5 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1353019?page=5 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Elämäkerta / Biography / Биография:

Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kurja ja kallis!
Arvi Jännes (Arvid Genetz). [1]

Arvid Genetz oli suomalaisuusaatteen ensimmäistä sukupolvea, toisinsanoen ruotsinkielisestä kodista lähtenyttä kansallisen herätyksen saanutta sivistyneistöä. Hän oli kasvanut Laatokan rannalla Impilahdella ruotsinkielisessä kodissa. Hänet lähetettiin Helsinkiin Helsingfors Läroverketiin kouluun, mutta yliopistoaikanaan hän seurusteli Savo-Karjalaisen osakunnan suomenkielisten kanssa. [2, 3]

Genetz valmistui filosofian kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vuonna 1871. Hän opiskeli pääaineenaan suomalais-ugrilaista kielitiedettä professori August Ahlqvistin alaisuudessa. Filosofian tohtoriksi Genetz väitteli vuonna 1877 länsisuomalaisia murteita käsittelevällä väitöskirjallaan Lautphysiologische Einführung in das Studium der westfinnischen Sprachen, jota on pidetty alan ensimmäisenä varsinaisena foneettisena tutkimuksena. [4, 3]

Kielentutkija Arvid Genetz teki lukuisia tutkimusmatkoja Lappiin, Karjalaan, Venäjälle ja Unkariin kielisukulaiskansojen pariin.

Arvid Genetzin kertomus matkastaan Suojärvelle vuonna 1867 [5, 3]:

Suojärven pitäjälle ei voisi keksiä mitään soveliaampaa ja sen luontoa paremmin kuvailevaa nimeä, kuin sillä on; sillä jos kääntäyt vaikka minne, jos luot silmäsi mihin suuntaan tahansa, niin aina näet soita ja järviä, rämeitä ja lampia. Nämät ovat ikään kuin kylvetyt suureen äärettömään saloon, joka ulottuu kauas yli pitäjän rajan ja jonka kautta ei pääse kaukaisempiin kyliin muuten kuin pieniä polkuja myöten jalkaisin taikka ratsain ja vesiä myöten veneellä. Maa on tasainen ja mäkiä eli vaaroja nähdään ainoastansa siellä täällä, niin kuin Suojärven likitienoilla on laita. Tämä suuri 20 virstan pituinen järvi, joka on ikään kuin koko pitäjän sydän - sillä sen rannoilla ja saarissa elää enin osa asukkaita neljässätoista kylässä, ja sen rannalla on myös kirkonkylä (pogosta) kirkkoinensa.
Pogostalla on vanha Kreikan kirkko, joka sillä paikalla on toinen, sillä tämä sija ei ole aina ollut kirkoilla, niin kuin eräs ukko tiesi kertoa: "Ennen ol' kirkkko Helylän niemellä (4 virstaa pogostalta), nygöin siid' on vai kaks' taloida, sodivuozina ruotsin sen poltti pois."
Tämän pitäjän kielimurteita tutkielin kesäkuun, heinäkuun ja elokuun kuluessa. Loppupuolella kesäkuuta Suojärvelle tultuani vallesmanni Gråstenin kanssa valitsin ensimmäiseksi olopaikakseni Bomban talon Kuikkaniemellä, josta sitten yhdessä matkustimme ruukkiin, Hauduvoaruun, Maimalammille, Kaidallejärvelle, Kaibahisin ja muihin kyliin. Se seikka, että Suojärven pitäjän ja Korpiselän kappelin nimismiehellä, joka Korpiselässä asuu, oli toimituksia Suojärvellä, oli minulle suureksi hyödyksi; sillä hän ymmärtää ja puhuu tämän pitäjän kieltä melkein yhtä hyvin, kuin asukkaat itse, ja paitsi sitä venäjän kieltä. Kun siis pitempi venematka oli tehtävä taikka jos johonkin tupaan olimme tulleet ja kansa puheli ympärillämme, niin selitti hän aina hyväntahtoisesti oudot sekä Karjalan että Venäjän sanat, ja sillä keinoin pääsin paljoa ennen kielen perille, kuin jos olisin ollut yksin. Vallesmannin parin viikon perästä pois lähdettyä, jäin vielä muutamaksi päiväksi Kuikkaniemelle; sitten muutin pogostalle jahtivuoti Koivusen luo (joka on Korpiselästä kotoisin).
Mitä eri murteisiin tulee, niin niitä on kaksi: varsinainen Suojärven murre, joka vallitsee pitäjän pohjoispuolta, ja Hauduvoaran murre, jolla on ikään kuin pesänä Hauduvoaran kylä pitäjän kaakkoiskolkassa ja muuten löytyy eteläispuolessa pitäjästä. Tietääkseni kahdessatoista kylässä: Hantakanniemellä, Helylänniemellä, Hukkalassa, Ievanniemellä, Kivärvellä, Maimalammilla, Moiseinvoarassa, Nazarinvoarassa, Pänttösenvoarassa, Töröziessä, Warbakylässä, Wuondelassa, ja luullakseni Salmarvelle, Wegaruksessa (molemmat pohjoisessa), Salonkylässä ja Tervasoaressa (Pogostan kohdassa) on kieli peräti vapaa kaikista eteläismurteen omituisuuksista. Muissa kylissä niitä löytyy, vaikka ei aina kaikki yhdellä kertaa. Niin sanotaan esimerkiksi Hauduvoarassu: "Minä da heijän lesked yhtes pastammu", Kaibaissa: "pastammea" taikka "pastammu", Nilonsuaressa: "Minä da heijän lessed yhes paissemma", Kaitajärvellä: "Mie da..." ja Suojärven kirkolla: "Mie da heän lessed yhes paissamma".

Runoilija

Arvid Genetz oli myös runoilija, käyttäen siinä yhteydessä suomalaistettua runoilijanimeä Arvi Jännes. Hän julkaisi muutaman erillisen runon lisäksi vain yhden runokokoelman. [6, 3]

Arvid Genetzin runo Herää, Suomi oli aikoinaan varsin tunnettu ja paljon esitetty. Runon sävelsi hänen veljensä säveltäjä Emil Genetz Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlaa varten toimitettuun albumiin 1882. Samana vuonna perustettu Ylioppilaskunnan laulajat omaksui tämän "suomalaisen tunnon ja vallan herätyshuudon" vakinaiseen ohjelmistoonsa. Herää, Suomi sai tavattoman innostuneen vastaanoton, sitä jopa ehdotettiin kansallislauluksi Maammelaulun sijaan. Genetzin heimoaate seurasi vahvana hänen tuotannossaan läpi elämän. [7, 3]

Koko Genetzien perhe oli taiteellisesti lahjakasta. Arvid soitti myös erinomaisesti selloa ja runoilemisen hän tunnustaa "sukuviaksi". Isänmaa ja Karjala olivat Jänneksen runouden keskeisimmät teemat. Väinölän lapset osoitti, että hänen isänmaallisuutensa laajeni käsittämään myös suomensukuiset heimot. Se on eheä runoelma, jonka aate yhtyy runoilijan mytologiseen näkemykseen. Väinölän lapset julkaistiin Hämeen Sanomissa 1882 ja seuraavana vuonna Kansanvalistusseuran kalenterissa. Kotimaakunnalleen omistetuista runoista on tunnetuin Karjala, myös Emil Genetzin säveltämä. Samoin Sortavalan laulujuhlille 1896 kirjoitettu runoelma Patvaskan pakinoita kertoo runoilijan lämpimästä kotiseuturakkaudesta. [7, 3]

Arvid Genetz oli monilahjakkuus, joka piti runoilemista sivuharrastuksenaan, ja se selittää tuotannon vähäisyyden. [7, 3]

Kasvitiede kiinnosti varsinkin nuorena

Genetz oli varsinkin nuorena kiinnostunut kasveista; hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Impilahdella, tuossa harvinaisista kasveistaan tunnetussa Laatokan rantapitäjässä. Siksi hänelle oli luontevaa suorittaa filosofian kandidaatin tutkintoon kuuluva toisen tiedekunnan aineen arvosana kasvitieteessä. Kasvitieteen professori, jolle hän sen v. 1871 tentti oli S. O. Lindberg, josta pian tuli varsin tunnettu ja edelleenkin arvostettu sammaltutkija. [6, 3]

Tieteellinen ura

Genetzin työuran alku ei ollut tieteellisen uran kannalta ihanteellinen. Hän toimi valmistuttuaan Hämeenlinnan normaalilyseon suomen kielen ja ruotsin kielen lehtorina vuoteen 1891 asti. Vaikka tieteellinen ura jäi joksikin aikaa taka-alalle, Genetz pääsi työssään vahvasti vaikuttamaan uuden kansallismielisen sivistyneistösukupolven kasvatukseen. Eräs Genetzin lahjakkaimmista oppilaista, Emil Nestor Setälä, innostui opettajansa ansiosta kielitieteestä ja kansallisuuskysymyksistä. Setälän kerrotaan vierailleen opettajansa luona kysymässä neuvoja töihinsä niin monesti, että Genetzin vaimo Eva lopulta hermostui nuorukaiseen. [4, 3]

Helsinkiin Genetz muutti takaisin, kun normaalilyseon toiminta siirtyi pääkaupunkiin vuonna 1887. Muutamaa vuotta myöhemmin avautui paikka yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Pääasiallisena vastaehdokkaana professuuriin oli Genetzin entinen oppilas, tuore tohtori Setälä. Professuurin haku politisoitui voimakkaasti, sillä suomenmieliset kannattivat Genetziä ja ruotsinmieliset Setälää. Genetz voitti lopullisen äänestyksen täpärästi äänin 14 – 12 ja aloitti professorina vuonna 1891. Kamppailu professuurista tulehdutti entisen opettajan ja oppilaan välit. [4, 3]

Genetz ehti toimia professuurissaan vain kahden vuoden ajan, ennen kuin se jaettiin. Genetzistä tuli erilliseksi oppiaineeksi erotetun suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori vuonna 1893. Suomen kieli ja kirjallisuus siirtyi Setälälle. Genetzin uusi professuuri oli tosin juuri hänen omaa alaansa. Genetz keskittyi tutkimuksessaan ja toimissaan suomen sukukieliin. Hän teki tutkimusmatkoja muun muassa Venäjälle ja Unkariin, työskenteli lähentääkseen suomen ja viron kirjakieliä sekä tuki voimakkaasta aloitetta kääntää Kalevala unkariksi. [4, 3]

Arvid Genetz oli karjalan kielen tutkimuksen uranuurtajia. Varhaisin tutkimus Suojärven murteesta Kertomus Suojärven pitäjäästä ja matkustuksistani siellä v. 1867, joka on julkaistu vuonna 1870. Vuonna 1880 on ilmestynyt Genetzin Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä ja vuonna 1884 Tutkimus Aunuksen kielestä, jotka molemmat jakaantuvat kielioppiin, kielennäytteisiin ja sanakirjaosaan. [8, 3]

Arvid Genetzillä oli tärkeä rooli itäsaamen kielten tutkimuksessa. Hänen vuonna 1878 julkaisemansa osa Matteuksen evankeliumista ilmestyi osittain kiltinän- ja osittain akkalansaameksi. Genetz julkaisi kymmenen vuotta myöhemmin myös ensimmäisenä Kuolan Lapin murteita käsittelevän sanakirjan. [9, 3]

Sukukielten ohella Genetziä oli oikeakielisyysmies, joka pyrki edistämään kirjakielen johdonmukaisuutta. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä vuosina 1892–1902 ja raamatunkäännöskomitean suomen kielen tarkastajana vuodesta 1886 aina kuolemaansa asti. Tieteen saralla Genetzin saavutukset jäivät pitkäksi aikaa Setälän maineen varjoon, mutta niiden merkitys on sittemmin nostettu uudelleen esille. [4, 3]

Ahtiala

Arvid Genetz osti Lohjan Jalassaaresta Ahtialan tilan 1897. Arvid ja Eva Genetzin lapsia olivat pojat Juho, Arvi, Niilo ja Paavo sekä tyttäret Laura ja Helvi. [7] Rouva Eva Genetzin ansiosta luotiin Ahtialan puutarha. Se tuli tunnetuksi laajoista hedelmätarhoistaan ja taimistoistaan, mm. vuonna 1929 on kirjattu 590 omenapuuta, 180 päärynäpuuta, 300 kirsikkapuuta, 860 luumu- ja kriikunapuuta sekä 1100 marjapensasta. Vuodesta 1907 alkaen Ahtialaa hoiti Genetzin vanhin poika Juho Jännes ja myöhemmin tila siirtyi kokonaan hänelle. [11]

Yhteenveto elämänvaiheista [10]:

Genetz, Arvid Oskar Gustaf, synt. Impilahdella 1. 7. 1848. Kuoli Helsingissä 3. 5. 1915. Vanhemmat: Kruununvouti Carl Johan Gabriel Genetz ja Laura Charlotta Johanna Ferrin. Yliopp. 1866, fil. kand. 1871, fil. maisteri 1873, fil. lis. ja fil. tohtori 1877; suomenkielen ja kirjallisuuden dosentti 1877. Hels. yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden professori 1891, suomalais-ugrilaisen kielitutkimuksen professori 1893. — Hels. suomal. tyttökoulun suomen- ja ruotsinkielen opettaja 1872—75, Hämeenlinnan normaalilys. suomen- ja ruotsinkielen lehtori 1877—87, Hels. normaalilys. suomen- ja ruotsinkielen lehtori 1887—91. Senaattori ja kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö 1901—05. Suomal. Kirjallis. Seuran esimies 1892—1902, Suom. Tiedeseur. jäsen 1888 lähtien, Unkarin Tiedeakat. jäsen 1879 lähtien. — Oli Kuopion hiippakunnan koulunopettajien edustaja valtiopäivillä 1891, oli edustajana kirkolliskokouksessa 1903. Opinto- ja tutkimusmatkoja: Suojärven murteen tutkimiseksi 1867; karjalaismurteiden tutkimiseksi Aunuksen ja Vienan läänissä 1871; kansa- ja kielitieteellinen tutkimusmatka Kuollan lappalaisten keskuuteen 1876; vuoden kestävä opintomatka Budapestiin 1878—79; tutkimusmatka Itä-Venäjälle tsheremissien, ostjakkien ja vogulien keskuuteen 1887—88 sekä syrjäänien, votjakkien ja mordvalaisten keskuuteen 1889. . Julkaissut mm.: Kuvauksia kansan elämästä Salmin kihlakunnassa, 1870; Vepsän pohjoiset etujoukot 1872, 1873; Matkamuistelmia Venäjän Lapista, 1877—79; Lautphysiologische Einfuhrung in das Studium der westfinnischen Sprachen mit besondexev Berucksichtigung des (Yliopist. väi- tösk. 1877 );Versucheiner karelischen Lautlehre, 1877; lapp utazäsomböl (Unkarin Tiedeakatem. julkais. 1879); Lyhyt Kasanin tatarin kielen kielioppi (Hämeeni, normaalilys. vuosikertomus 1883—84); Qst-tscheremissische Sprachstudien /. Sprachproben mit deutscher Uebersetzung, 1889; Suomen partikkelimuodot (professorinväitösk. 1890); Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä, 189P; Suomalaisugrilainen d ensimmäisen ja toisen tavun 1896; Suo mat ais-ugrilaiset s’ ja s sanojen alussa, 1899; Ost-Permische Sprachstudien, 1897. — Kuusimitta Suomen kielellä, 1873; Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi ynnä runousoppi, 1881; Kielellisiä aineksia Suomen sillan rakennukseen, 1882; Mietintö kieliopillisten koulu-oppikirjojen yhtämukaisiksi järjestämisestä ynnä suomenkielisille kouluille aijottujen kielioppien luonnoksia, 1888; Muistutuksia uuden raamatunsuomennoksen kielestä, 1887; Katsaus Suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa, 1900; Jälkileikkuuta Agricolan kielestä, 1886. Julkaisi kirjailijanimellä Arvi Jännes mm. seuraavat runokokoelmat ja runot: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi, 1889; Patvaskan pakinoita, 1896; Toukokuun lauluja, 1897; useita suomennoksia. Puoliso 2. 6. 1877 Julia Eva Maria Arppe, synt. 1. 4. 1851, kuollut 10. 11. 1931. Vanhemmat: Tehtailija Niilo Ludvig Arppe ja Mathilda Porthan.

Julkaisuja [4]

• Kertomus Suojärven pitäjästä ja matkustuksistani siellä v. 1867. Suomi II(8): 1-75. 1870. [tiett%C3%A4v%C3%A4sti Arvid Genetzin ensimmäinen julkaisu]
• Wepsän pohjoiset etujoukot, 1872.
• Lautphysiologische Einführung in das Studium der vestfinnischen Sprachen mit besonderer Berücksichtigung des Karelischen. Öffentlich vertheidigen wird Arvid Genetz, 1877.
• Versuch einer karelischen Lautlehre, 1877.
• Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kielioppi, 1881.
• Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi ynnä runous-oppi. Oppikouluja varten, 1881.
• Lärobok i finska språkets grammatik. Ljud- och formlära samt verslära. 1882
• Tutkimus Aunuksen kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kielioppi, 1884.
• Lyhyt Kasan’in tatarin kielen kielioppi, 1884.
• Ost-Tscheremissische Sprachstudien 1. Sprachproben mit deutscher Uebersetzung, 1889.
• Suomen partikkelimuodot. Yliopistollinen väitöskirja, 1890.
• Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielinäytteitä = Wörterbuch der Kola-Lappischen Dialekte nebst Sprachproben, 1891.
• Suomalais-ugrilainen đ ensimmäisen ja toisen tavuun vokaalien välissä, 1896.
• Ensi tavuun vokaalit suomen, lapin ja mordvan kaksi- ja useampitavuisissa sanoissa, 1896.
• Ost-permische Sprachstudien, 1897.
• Unkarin ensi tavuun vokaalien suhteet suomalais-lappalais-mordvalaisiin, 1898.
• Katsaus suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa, 1900.
• A. Genetz (toim.), Kalevala. 2. Selityksiä, 1901.

Käännöksiä

• Sysmäläinen. Kyläinen tarina. B. Auerbachin saksankielisestä mukaellen suomentanut Kusta Karjalainen, 1877.
• Johan Ludvig Runeberg, Hirvenhiihtäjät. Yhdeksän laulua, 1884.
• Volmari Porkka’s tscheremissische Texte. mit Übersetzung herausgegeben von Arvid Genetz, 1895.
• Oskar Favén, Arvid Genetz, J. G. Sonck (suom.), Ruotsin valtakunnan laki, hyväksytty ja noudatettavaksi otettu valtiopäivillä v. 1734, 1896.

Runoutta

• Arvi Jännes, Muistoja ja toiveita. Ystäville jouluksi, 1889.

Viitteet:

• [1] Jarkko Laine (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 389. Otava, 1989. ISBN 9511109618.
• [2] Kerosuo.fi [https://www.kerosuo.fi/historia]
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Katkera kamppailu professuurista. 375 humastia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. [https://375humanistia.helsinki.fi/arvid-genetz/katkera-kamppailu-pr...]
• [5] Arvid Genetz: Kertomus Suojärven pitäjästä ja matkustuksistani siellä v. 1867. Suomi II(8): 1-75. 1870. Julkaistu myös: Oma Suojärvi 1/2006.
• [6] Harri Harmaja, Arvid Genetz (1848–1915). [https://koivu.luomus.fi/users/harmaja/Arvid%20Genetz1.htm]
• [7] Arvi Jännes - Arvid Genetz. Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin kotiseutukirjailijatietokanta. [http://www.eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?id_henkilo=7]
• [8] Sanna Lehikoinen: Karjalaa vai suomea? Karjalan kielen säilymisestä suojärveläissyntyisillä siirtokarjalaisilla. Pro gradu -tutkielma, 88 s. + 8 liites. Joensuun yliopisto. 2008.
• [9] Ilkka Paatero: Saamenkielisen kirjallisuuden historiaa. [http://jounikitti.fi/suomi/misc/paatero.html]
• [10] Arvid Genetz. Hämeenlinnan Normaalilyseo ja Lyseo 1873-1948.
• [11] Luonnollinen Lohjan saaristo. Kyläsuunnitelma 2014. Lohjan saaristo -seura ry. [http://kaupunki.lohja.fi/Liitetiedostot/kylatoimikunnat/Lohjansaari...]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Impilahden paikkakuntaprojekti
• Leo Harmaja: Piirteitä Genetz-suvun esivanhemmista. Genos 2(1931), s. 85-97. [https://www.genealogia.fi/genos-old/2/2_85.htm]
• Arvid Genetz: Lärobok i finska språkets grammatik: ljud- och formlära samt verslära af Arvid Genetz [http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2016-00010121]
• Arvid Genetz: Versuch einer karelischen Lautlehre [https://books.google.fi/books?id=mBqOzWwRVHEC&hl=fi&source=gbs_book...]
• Arvid Genetz: Puolustukseksi [https://fi.wikisource.org/wiki/Puolustukseksi]
• Arvid Genetz: Kuolan niemimaan asukkaiden oloja tutkimassa vuonna 1876. Suomen kuvalehti 1877-1879. Leif Rantala (toim.): Kuolan niemimaalla käyneiden suomalaisten tiedemiesten matkakertomuksia. [http://www.lapintutkimusseura.fi/files/Acta%20Lapponica%20Fenniae%2...]

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 142. viikkoprofiili (26.08.2018-01.09.2018).