19.11.1827 Arvid William Utter 14414. * Vehmaalla 17.2.1807. Vht: vänrikki, Vehmaan nimismies Jakob Fredrik Utter († 1847) ja Eva Magdalena Paulin. Turun katedraalikoulun oppilas 15.9.1820 (in cl. prim.) – (1826). Yksityistodistus s.d. Pääsykuulustelu 17.11.1827. Ylioppilas Turussa 19.11.1827. Boreaalisen osakunnan jäsen 21.11.1827 [1827] Novembr. Die XXI. Arvidus Vilhelmus Utter Natus Vehmoensis die 17 Augusti 1807. | Sacris ordinibus initiatus et Concionator anni gratiæ in Lemo die 19 Dec. 1829. | Adjunctus Ministerii in Nousis 20/5 1835. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 19.12.1829. — Armovuodensaarnaaja Lemussa 1829. Lokalahden kappalaisen apulainen 1830. Nousiaisten pitäjänapulainen 1835. Hämeenkyrön pitäjänapulainen Viljakkalassa 1845. † Viljakkalassa 31.8.1862.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=14414

Tarina pappi Utterista

Viljakkalan kappelikirkossa oli vuosina 1845-1862 pappina Arvid William Utter, josta paikkakunnalla kerrotaan monellaisia juttuja. Utter oli hyvin viinaan ja korttipeleihin menevä, eikä tainut pappilan piiatkaan jäädä häneltä rauhaan. Mutta erinomainen saarnamies hän kylläkin oli.

Utteri oli myös kova hevosmies, oli kierrellyt monilla markkinoilla; lähtiessään oli sitonut hurjansilkin kaulaansa.
Jossain lukusijoilla, jossa oli tarjoiltu viinaa, olivat miehet ruvenneet vallan möyrästämään pirtin puolella. Kamarissa isännän kanssa istunut Utter oli silloin kiskassut liperit kaulastaan, pannut ne pöydälle ja sanonut: ” Tosa on pappi ja minä menen tappeleen! ” Eikä siinä kauaa riehuttukaan, kun pirtti oli jo tyhjä ja Utter oli yksin pirtissä: miehet ryntäsivät mäelle minkä pääsivät.

Eräänä sunnuntaiaamuna ei Utteria kuulunut kirkkoon, ja lähetettiin mies häntä hakemaan. Utter oli istunut kamarissaan viinipullon ääressä, kun hakija saapui mainiten, että seurakunta on jo monta virttä laulanut. Hakijalle oli pappi silloin sanonut: ” Laulakaa vaan lapset, niin taivaassakin lauletaan.”

Erään kerran Utter oli mennyt Inkulaan Marttilan taloon kinkereitä pitämään. Kinkerivieraat kun olivat myöhässä, oli utteri käskenyt vanhan sotamiehen lähtemään hakemaan vähän vettä väkevämpää. Vähän myöhemmin Utteri itse lähti sotamiehen perään. Lopulta kinkerivieraat saapuivat ja odottivat aikansa pappia, mutta tätä ei kuulunut, joten vieraat lähtivät kotio. Kotimatkalla he kuulivat, kuinka läheisellä kalliolla Utteri ja sotamies ”juttelvat kielillä”.

Utteria oltiin tultu hakemaan antamaan viimeinen voitelu eräälle syrjäseudulla asuvalle muorille. Matkalla sinne, oli hän hukannut öylätin. Utteri leikkasi reppunsa nahkahihnasta öylättiä muistuttavan palan. Ehtollista antaessa, oli muori voivotellut öylätin saatuaan että: ” voi voi, huonoksi on mennyt, kun ei enää Herramme ruumiskaan suussa sula.” Tähä oli Uttero todennut: ” Se taitaa olla kuolema jo lähellä.”

Karhella asuva isäntä Tobias Hyönälä oli pitäjän paras pontikankeittäjä ja pappi Utteri olikin yksi vakiasiakkaista. Sunnuntaina kirkossa ehtoollista antaessa Utteri oli Hyönälälle sanonut: ”Sinä olet kelpo veikko, otappa vielä toinenkin ryyppy.” Mutta kun vuorossa oli sellainen isäntä, joka ei ollut papin suosiossa, oli tälle kaatanut vain hitusen ehtoollisviiniä ja todennut: ”Et sinä nyt kaikkea saa, täytyy jäädä muillekkin.”

Kerran oli Utterilta pudonnut kirkkoväen nähden korttipakka taskustaan. Silloin Utter oli kortteja keränneiltä ihmisiltä kysellyt minkäkortin sinä sait ja minkä sinä. Kun olivat sitten luetelleet kortteja, oli Utter sanonut: ” Kyllä te kortit tunnette, mutta tunnetteko te Jumalan sanaa? ” Sen jälkeen saivat seurakuntalaiset kuulla ankaran saarnan.

Ehtoolliskirkko kuulutetaan aina edellisenä pyhänä kirkossa. Kerran Utter oli kuuluttanut: ” Ensi pyhänä mikonpäivänä on suuri rippi, silloin saa pengonperäläiset ja kaikki. ” Pengonperäläiset kun olivat vähä laiskoja kirkossakävijöitä.

Utterilla oli myös Taavetti-niminen renki, jonka tämä pisti hakemaan viinaa sillä välin kun Utteri saarnasi kirkossa. Taavetti tulikin ennen kui saarna oli loppunut ja kait Taavetti sit meni vähän niiku unenhortoon siellä kirkossa. Ja utteri sano kovaan ääneen: ” Kuulkaa mitä Taavetti sanoo! Taavetti sanoo että ei anneta toista ennenku ov vanhat maksos! ”

Viljakkalan kappelikirkko kuului tuolloin Hämeenkyrön alaisuuteen. Emäkirkon rovasti oli usein Utteria nuhdellut ja varoittanut, mutta ei siitä apua ollut. Piispankäräjien aikana mainitsi rovasti tästä piispalle ja kehoitti että korkealta taholta annettaisiin Utterille isällinen varoitus. Piispa kutsui pastorin kahdenkeskeiseen puhutteluun ja sanoi seurakuntalaisten valittavan pastorin juopottelusta. ” Pastori sanoo nyt omantunnon jälkeen, kuinka paljon te päivisin nautitte? ” Utteri huomasi, että piispa on heikkokuuloinen ja vastasi kovalla äänellä: ” Ennen suurusta otan hyvän ruokaryypyn - ja hiljentäen äänensä - viis kuus pientä perässä. Ennen päivällistä otan aika ryypyn – hiljentäen – ja viis kuus pientä perässä. Ennen ehtollista hyvän ryypyn – ja hiljentäen – ja viis kuus pientä perässä. ” Piispa kysyi: ” Ja siinäkö kaikki? ” ” Siinä kaikki, teidän korkea-arvoisuutenne, eikä minun kivuliainen ruumiini enempää kestäisikään. ” vastasi Utter. ” No kun pastori on omantuntonsa jälkeen rehellisesti tunnustanut, niin katson ettei seurakuntalaisten kantelu anna aihetta muistutukseen. Menkää Herran rauhaan. ” Kun Utteri sai sen käsityksen, että seurakunnan taholta oli kantelu tehty, niin sai sanankuulijat Tuomiosunnuntain saarnassa kuulla, kuinka raadollisia he ovat. Utteri lopetti saarnansa: ” kun minä sitten sieltä korkeudesta teitä katselen pasuunien pauhatessa, niin kyllä te suuressa hädässänne huudatte, rakas utter, auta meitä. Mutta minä huudan vastaan, se on naitua, se on naitua viljakkalaiset. ”

Utterin kuolemasta kerrotaan, että hän teki itsemurhan hukuttautumalla kirkkojärveen. Vainaja oli kerennyt olemaan vedessä jo tovin, että kasvot olivat pöhöttyneet. Kaulassa olleista lipereistä oli hänet tunnistettu. Hevoskauppojen ja synneistä vaivatun omantunnon rasittama mies oli jättänyt rannalle kirjoituksen: ” Vaikk on santaa sieraimissa, niin on kultaa sydämessä. ” Sitä paikkaa, jossa utter järveen meni, sanotaan Utterin kallioksi, ja se sijaitsee kirkonmäestä alaspäin Kirkkojärven rannassa. (Samasta rannasta kerrotaan myös toista tarinaa, jossa myös pappi hukuttautui, käydessään taistoa Haverin noitaa vastaan. Mutta se on jo toinen tarina.)

Lähteet: E. N. Karisto, Viljakkalan historia, perimätieto (Kirjoittanut ja koonnut T. Ala-Helle)