Clemit, i Rautalax

Rautilan varhaisvaiheet ja sen ikä
Lounaissuomalaisten kylien asutuksen iän pystyy selvittämään papin ruokalisäveron eli kymmenysveron maksutavan perusteella. Tätä veroa kirkko alkoi kerätä jo 1200-luvulla. Vanhimmilla ja vakiintuneilla viljelysseuduilla tämä ruokalisävero maksettiin rukiina, jota kutsutaan suomalaiseksi oikeudeksi. Uudisasutusseuduilla ruokalisä maksettiin voina ja järjestelmää kutsuttiin ruotsalaiseksi oikeudeksi. Uudisraivaaja pystyi maksamaan veronsa paremmin voina kuin rukiina, sillä karjatalouden ylijäämästä liikeni enemmän veroihin. Uudisasutukset perustuivat usein luonnonniittyjen hyväksikäyttöön ja karjatalouteen, kun vakiintunut asutus oli keskittynyt enemmän maanviljelyyn. Eri kylät saattoivat siis maksaa ruokalisän sen syntyaikanaan eri tavoin, riippuen siitä oliko alueen asutus vakiintunutta vai uudisasutusta. Tutkijat ovat todenneet, että kylät joiden ruokalisä maksettiin rukiina, on todennäköisesti perustettu vuoteen 1300 mennessä. Kylät jotka maksoivat tämän veron voina ovat perustettu vasta 1300-luvulla tai sen jälkeen keskiajalla. Oikeusalueet perustuivat pääosin kielirajoihin, kun uusin asutus oli pääosin ruotsalaista. Suomessa on todettu tapahtuneen siirtymistä ruotsalaisesta oikeudesta suomalaiseen, joten kaikki myöhäiskeskiajalla tavattavat suomalaisen oikeuden pikkukylät eivät ole varhaiskeskiaikaisia.

Vehmaalla Suomalaisen oikeuden alueella on jo v. 1300 vaiheilla Laittisten kylä ollut asutettu. Eteläänpäin sijaitsivat samaan veropiiriin kuuluvina Saarikkala, Mannerkaisti, Uhlu, Ennyinen, Kesoinen, Rautila ja Vilu.
Kauko Alhanen, Vehmaan kihlakunnan keskiaikaisesta asutuksesta ja pitäjäjaosta, 1934. Käsikirjoitus Turun yliopiston kirjastossa, s. 80.

Vehmassalmen itäisellä rannalla sijaitsee suomalaisen oikeuden kylät Rautila ja Vilu sekä Nuhjalan kartano. Vehmassalmen läntisellä rannalla taas sijaitsee Särkilahden kartano. Särkilahti on Taivassalon puolella ja se mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1374 (Særkelax). Lahdesta on todennäköisesti saatu kutuaikanaan runsaasti särkeä mistä se on saanut nimensä.
Nuhjala mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1373 (Nuyala) ja nimen taustalla on henkilönimi Nuhja, Nuija.
Vilu mainitaan ensimmäisen kerran 1417. Se tulee yhdysnimestä Vilu, joka annettiin todennäköisesti kylmälle tai hallanaralle paikalle.

Rautila kuuluu ensimmäisissä lähdeaineistoissa suomalaisen oikeuden alueeseen ja ensimmäisistä kymmenysluetteloista selviää, että ruokalisä maksettiin rukiina. Tämä kertoo, että kylä on saatettu perustaa jo ennen vuotta 1300 eli n. 6 sukupolvea Klemetistä taaksepäin. Klemetin ruotsalaisten juurten perusteella voi tehdä joitakin päätelmiä siitä miten hänen esi-isänsä päätyivät Rautilaan. Ruotsalaisia alkoi muuttaa Suomen saaristoon ja rannikkoseudulle 1150-luvulta lähtien tuoreen kuningaskunnan, Pyhän Eerikin ja katolisen kirkon tukemana. Voimistunut kaupankäynti ja lisääntynyt Ruotsin vaikutusvalta Suomessa lisäsivät muuttoliikettä Suomeen. Klemetin esi-isät saapuivat tämän muuttoliikkeen mukana Uplannin seudulta Vehmaalle ja perustivat uudistilan sinne. Jossain vaiheessa suvun nuoremmasta mieshaarasta siirtyi nuori mies vävyksi Rautilaan. Impilän ja Nikulan mieshaarat edustavat siis suvun nuorempaa mieshaaraa ja kuuluvat johonkin ruotsalaisen oikeuden alueeseen kuuluneen talon mieslinjaan.

Rautila sijaitsee kallioperäisessä mäkimaastossa Vehmassalmen rannalla. Rautakauden alussa nämä kallioiset mäet olivat vielä saaria, mutta maan kohoamisen myötä maa-ala hiljalleen kasvoi, mikä antoi hyvät edellytykset maanviljelylle ja kylän myöhemmälle asutukselle. Rautilan itäpuolelle jäänyt vesialue oli lahtena vielä pitkälle keskiajalle asti, kunnes sekin kohosi merestä ja otettiin viljelyskäyttöön
J. A. Lopmeri, Vanhan Vehmaan kihlakunnan pitäjien ja kylien nimet. 2, Entisten Taivassalon ja Vehmaan pitäjien alue, 1947. Sivut 138-139.

Rautilan nimen etymologia
Rautilan (Rautalax) nimen kantasana on muodostunut kantagermaanisesta sanasta rauđa-z → rawta, joka on tarkoittanut punaista. Sanan käyttö levisi suomeen rautaisten tuontiesineiden myötä rautakauden alussa noin 500ekr ja sana yleistyi rautatekniikan sekä raudantuotannon yleistyttyä Suomessa. Varmana on pidettävä kuitenkin sitä, että nimi on alkujaan suomalainen ja sanan alkuperäinen määritelmä on tarkoittanut suomalmia. Suomalmin ruosteenpunainen väri voisi selittää nimen käytön ja miksi rauta sisältää saman kantasanan, kuin ruotsin sana 'röd' eli punainen. Kun sana on lainattu, germaanisesta kielestä onkin sanan merkitys punainen ja punertava yhdistetty ruosteen punaiseen suomalmiin. Suomalmin muodostuminen on edellyttää soisen maaperän rautabakteeritoimintaa ja humushappoja, jotka saostivat maaperästä veteen liuenneen raudan.
Nimi on siis alunperin suomalainen kuten monet muutkin lax-loppuiset paikannimet alueella. Lax ei tässä yhteydessä viittaa ruotsin lohta merkitsevään sanaan, vaan Suomen lahti-sana on ollut aikaisemmin laksi asuinen ja taipunut laksi, lahteen.
Kansankielellä nimi oli Rautalaksi, mutta myöhemmissä asiakirjoissa nimen alkuosaan tuli ylimääräinen i-vokaali sekä loppuosasta poistettiin ksi-pääte.
Rautilan nimen ajoitus on erityisen hankalaa, sillä nimi on todennäköisesti ollut käytössä jo pitkään ennen asutuksen vakiintumista kylään. Todennäköisesti nimeä on käytetty ensimmäisiä kertoja jo 1000-luvulla, jolloin maankohoamisen myötä muodostuneelle lahdelle annettin nimi. Nimi annettiin lahdelle todennäköisesti sen rautapitoisuudesta ja sen ruskehtavasta väristä. Lahdesta on saatettu myös nostaa rautaa, siinä missä sitä nostettiin soista ja järvistä.

Geneettinen tutkimus

Earliest known ancestors:

I-BY35249
- Clemit, i Rautalax (1480-1530, Rautila, Vehmaa, Finland)
- <Private> (b.29.9.1921, Sweden)

I-BY35250
- Måns GERMUNDSSON SÖDERBERG (SÖDERLING) (b.1696)
- Tormod Hamre (1460-1518 Hamre, Lund, Rogaland, Norway)
- Karl Alfred Nilsson (b.19.2.1843 Misterhult. d.23.5.1933 Misterhult, Sweden)

I-FT159730
- Johan Israel Hagelthorn (b.1610 Uppsala, Sweden)

Olen teettänyt itsestäni isälinjaani tutkivan DNA-testin (Big Y-700) FamilyTreeDNA:n kautta vuonna 2019 ja sain tulokseksi haploryhmän I-BY35249, joka todistaa Klemetin juurien olevan Ruotsissa. YFULL:n ikäarvio -menetelmän mukaan haploryhmällä on ikää noin 1201-vuotta ja se olisi mutatoitunut Etelä-Ruotsissa. Ikäarvio veisi meidät siis noin vuoteen 820jkr. FTDNA:n oman ajoituksen mukaan mutaatio olisi syntynyt n. vuonna 747jkr.
Haploryhmällä on tällä hetkellä seitsemän testattua henkilöä, joista viisi on ruotsalaisia, yksi norjalainen ja yksi suomalainen. Viidellä heistä on vielä syntynyt uusi mutaatio, joka muodostaa alahaploryhmän I-BY35250. Se on syntynyt n. vuonna 775.
Seitsemän henkilöä jakaa siis haploryhmän I-BY35249 kanssani, joista yhdellä ruotsalaisella henkilöllä on erityisen läheinen osuma kanssani. Lähetin hänelle vuosi sitten viestiä asian tiimoilta ja selvisi, että hän ei tunne oman isänsä biologista isää.

Suvun kantaisä Clemit ja varhaiset lähteet
Klementti toiminut Vehmalla Lautamiehenä. Vanha pohjoismainen oikeustapa on ollut, että tuomarin lisäksi oikeudessa oli 12 arvovaltaista käräjäkunnan luottamusmiestä eli lautamiestä. Nimenomaan Vehmaan tuomiokirjoista käy myöhemmin selville, että lautakunta ei ole ollut minkään muodollinen järjestö, vaan lautakunta samoinkuin yksityiset lautamiehet ovat monilukuisia kertoja saaneet antaa lausuntoja ja tehdä ratkaisuja tärkeissä taloudellisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä.

Rautilassa mainitaan myöhemmin kaksi Klementinpoikaa, joista vanhempi perii Impilän tilan ja nuorenpi ostaa Nikulan tilan.

Linköping, Stiftsbiblioteket, G 30. Ivar Flemings copybook 1413–1580

Ivar Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirjan jäljennös 1413-1585, Kansallisarkisto

Huukais i Vemo 13 januari 1507.
Henrik Stensson fastställer vid lagmansting Henrik skrifvares i Åbo köp af Kesois gård i Vemo äfvensom en pantförskrifning åt denne.
Ivar Flemings jordebok, fol. 33. Domen finns upptagen i den av Arwidsson (VII, sid. 42) meddelade förteckningen över Nådendals klosterbrev.
Anno Dominj mdvij, onsdagen nest epter sancte Knutz dagh, hölt iak Henric Stenson lagmandz ting met almogen i Vemo finske rätt, i Hukast by, i nerwaro Iocep Peersson, fougte på Åbo, och Henric scriffuer, landzfougt. Nempden: Per Tomost, Oloff Hillos, Anders Vinchele, Anders Salo, Anders Laukapälto, Oloff Kaistis, Matz Vhulw, Clemit Laitist, Paulus Laitist, Clemit Rawta, Peer Salo, Anders Vartast. Dömdes then skötning stadug och fast, som Oloff Michelson i Kawkala skötte vndan sig och sinom arffwom, Käsos gård met alla sina tiläger vnder Henric scriffwer på Åbo ok hans arffwom til ewerdelica ägho, for lxvi ½ mark, huilke forscriffne peninger han bekennis sik wpburit haffua i godha nyia ortiger swenske peninger epter tolffmanna ranzacan.
Dömdes Henric scriffuer på Abo then eng frij som Nelz Åyal satte til panta for saköris til tess Henric scriffuer får sina peningar igen, epter tolffmanna ranzacan.
http://df.narc.fi/document/5225

Vehmaan suomalaisen oikeuden laamanninkäräjillä 13.1.1507 Kaukolan Olavi Mikonpoika. Luovutti Kesoisten tilan kaikkine lisäomistuksineen Turun linnan kirjurille Henrikille ja hänen perillisilleen ikuisiksi ajoiksi 67 markan hinnasta. Olavi tunnusti saaneensa rahat hyvinä uusina aurtuanrahoina, ruotsalaista rahaa. Oikeus istui Huukaisten kylässä, laamannina oli silloin Henrik Steninpoika, lautamiehinä olivat Tuomoisten Pekka, Hilleisten Olavi, Vinkkilän Antti, Salon Antti, Laukkapellon Antti, Kaistin Olavi, Uhlun Matti, Laitisten Klementti, Laitisten Paavali, Rautilan Klementti ja Varttaisten Antti.
Finlands medeltida urkunder 6, s. 463.

Ivar Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirjan jäljennös 1413-1585, jakso 39, sivu 32, Kansallisarkisto

Linköping, Stiftsbiblioteket, G 30. Ivar Flemings copybook 1413–1580, jakso 37, sivu 32, Codices Fennici

Vinkkilä i Vemo 13 november 1517.
Henrik Stensson stadfäster vid ting i Vemo ett jordeskifte, hvarigenom Erik Fleming tillbytt sig Vihtjärvi i Vemo mot hälften af Souko by jämte en penningsumma och något salt.
Ivar Flemings jordabok, fol. 24 v.
Anno 1517, fredaghen epter sancte Mortens dagh hölt iach Henrich Stensson höstting met almogan [Vemo sochen] i Vinckela by, i nerwaro velbyrdug swens Erich Fleming landzfougt.
Nempden:
Matz Lallist, Clemit Rawtalax, Erich Wrko, Morten Kikost, Anders Rackamala, Peer Olson Salo, Oloff Kaypist, Matz Kaistis, Matz Whwlw. Matz Hinnelax, Oloff Hillist, Matz Kätto.
Dömdis thet skiffte stadugt och fast, som Knwth i Såynilca giorde met Erich Fleming, i så motto ath Knut vndte och vplott vnder fornempde Erich Fleming Victiierff godz met alla sina tiläghor liggende innan fira rår och åtskilt frå böndernas äghor. Och Erich Flemingh vndte och vplott honom igen helfften aff Sowko by met all then deel, som ther aff alder tilleghadt haffuer, med hws ok all then deel, som Erich thet forbättrad haffuer, och ther til tiugho march peningar och en twnna salt, huilkid köp och skiffte war her skött och skälad wpå tingit med the tolff i nempden såtto.
http://df.narc.fi/document/5940

13.11.1517 pidettiin maanjako-oikeus Vinkkilässä: lautamiehinä olivat Lalisten Matti, Rautilan Klementti, Urkon Erkki, Kiikoisten MarttiRahkamalan Antti, Salon Pekka Ollinpoika, Kaipisten Olavi, Kaistin Matti, Uhlun Matti, Hinnuristen Matti, Hilleisten Olavi ja Keton Matti.
Maanjako-oikeus vahvisti tilusvaihdon, jonka Soinilan Knut teki Erik Flemingin kanssa siten, että Knut luovutti Erik Flemingille Vihtjärven tilan kaikkine tiluksineen. Erik Fleming puolestaan luovutti Knutille puolet Soukon kylästä kaikkine tiluksineen, joita siihen vanhuudesta oli kuulunut, rekennukset ja kaikki ne parannukset, jotka harra Eerik oli talossa tehnyt, lisäksi 20 markkaa ja tynnyrin suoloja. Tämä sopimus vahvistettiin oikeudessa. Finlands medeltida urkunder 7, s.471.

Ivar Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirjan jäljennös 1413-1585, jakso 31, sivu 24, Kansallisarkisto

Linköping, Stiftsbiblioteket, G 30. Ivar Flemings copybook 1413–1580, jakso 29, sivu 24, Codices Fennici

Vinkkilä i Vemo 5 juni 1520.
Henrik Stensson fastställer en förlikning angående gränsen mellan Pullila och Ylikylä i Vemo socken.
Ivar Flemings jordebok, fol. 29 v.
Anno Domini mdxx in profesto Johannis aute portam latinam hölt iach Henric Stensson wår ting met almoghan i Vinkele i nerwaro erligh ok welbyrdogh suen Erich Fleming, landzffougt. Nempden: Michel Wartart, Clemit Laytist, Henric Wighas, Matz Annwst, Matz Kätto, Matz Reynila, Oloff Whwlw, Matz Wahelais, Biörn Ladingo, Pauel Wighas, Oloff Hillisten, Clemit Rautalax. Dömdis then forlikning stadugh och fast som Putilaboar giorde på satte tinge met mester Hans på sancta Maria Magdalena godz wegna i Ylekylä, i så motto ath Putilaboar skola haffwa itt leedh friit genom rågården til thet punda land åker iord som the haffwa ther, så atte iche gå offuer diiken, hwarken met ligha, årder eller yxa. Så skola the och haffwa theris frij farwägh wpå annar sidhon om träsken, och haffua frit mwlabeet, vndantaghen skogh och rydmark, ther skola [the] intid befatta sich medh, jnnan tessa effterscriffna raar, som är Nålaierffuikangare, Poyrahhändta, Qwiffwanemj och tädhan till Karnaierffuj diwpast, och saa till Kiffwitöckj, ther som rågården löper thil frå Nåla ierffwi.
http://df.narc.fi/document/6004

Ivar Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirjan jäljennös 1413-1585, jakso 36, sivu 29, Kansallisarkisto

Linköping, Stiftsbiblioteket, G 30. Ivar Flemings copybook 1413–1580, jakso 34, sivu 29, Codices Fennici

Vinkilä i Vemo 31 december 1529.
Lagman Ivar Fleming stadfäster ett köp af jord uti Takala i Vemo socken.
Original på papper, med spår av ett signet, svenska riksarkivet. Arwidssons Handlingar VI n:o 68.
Jach Iffuar Fleming, riddare, lagmand j Norre-Ffinland och höffuidzmand wppo Kastelholm, bekenniss och wettherligit gör med thetta mitt nerwarendis wpno breff, ath åren effther Gudz byrd tusand femhundradh tiugho på thet nyonde, siunde dag iwla, thå iach lagmandz tingh war hollendis med almoghen wthy Vinkel, j nerwaro erlig och welbyrdug suen Mons Suensson, konwngxlighe maiestatis beffalningxman på Åbo slott, Sten Henricsson på Poyko och flere godhe mendz, thå kom ffor rætta beskedhelig man Lasse j Mutarayst, kwngiorde och berættadhe å besatte tinge, ath han med sin frii wiilie och berådde modhe iemwæl medh sine frenderss ia och samtyckio sålt och wplatid hadhe erligh och welfforsicktig swen Anders Persson tre stänger iord liggiandes j Tackelax by wtij Vemo sochen ffor femtyo tuå marc ortuger. Item framdeliss å samme dag och tinge kom for rätta beskedhelig man Peder i Hackempä och hans medarffua bekende och tilstodho sigh med theris eghen frii wiilie och forbetenchte modhe sålt och wplattidh haffua forbenempde Andirs Persson tuå stænger iord ligendis ther sammestadz j Tackelaxby för trættijo marc ortuger, för huilken thenne for:ne iord the bekende sich j mene mandz åhöro haffua wpburit och wndffongit theriss fulla nöyo och redhelighe betalning effther theris æskan och begäre them wæl åtnöyendis; thy affhende the sich och sine effterkommanda arffua, så for ofödda som födda, samma iord och henne tilægnadhe och wpantwardadhe offtabemelte Anderss Persson och hans arffua till ewerdelighe ägho medh hws, iord, åker och äng, j skog och fiskewathen, torpom och torpestadhom, quernom och quernestadhom, j wåto oc torro, när by oc fierre, alzingo wndantaghno, som nw ther tiilliggier och aff alder tilligghad haffuer, och æn framdelis her effter ytherlighare med noghen rætt bespörias kan. Ytermere ransakadhe iach och mich granneligha besporde om the thenne ffor:ne iord sielffuileligha med sin eghen frii wiilia oc betenckte modhe sålt och wplattid hadhe, och om hon effther Suerigis lagh war lagbudhen och lagstonden, huilkid thå iord sæliendener tilstodho och med nempden clarliga beuiste henne wara lagbudhen oc lagstonden; och ath the henne weluileligha och berådheligha sålt hadhe som fforreberördt är. Thå sköt iagh thetta ærende tiill tesse tolff her effterbenempde, som thå j nempden såtto: Clemitt Rautalax, Erich Karintaka, Anders Salo, Symon Rackemala, Philpus Pilost, Clemitt Kaystis, Clemit Laytis, Tommoss Skipisoya, Iöns Vinkele, Nielz Ladingo, Matz Kedoys och Peder Tommoysten, ath öffuerleggia och widhare ransaka, huilkid så fandz i sanning the withnade oc effther suoro, thet iach thå effther ransakning oc edha thera dömer thetta köp stadugt och fast obrutzligha holles wiid huarss theris sex marc for lagdmandz dom. Tiill tess ythermere wisso och höghre foruaring trycker iach mitt insighle på ryggen å thetta breff, som scriffuid är år, dag oc stadh som forescriffuid står &c.
http://df.narc.fi/document/6480

Kirkon tilojen omistuksessa tapahtuneet siirrokset aiheuttivat jonkin verran muutoksia ja siirtoja maatilojen omistussuhteissa. 31.12.1529 tehdyllä päätöksellä Kastelholman linnapäälikkö, puolen Pohjois-Suomen laamanni Ivar Fleming vahvisti Vinkkilässä pidetyssä laamanninkäräjissä kaupan, jossa Lasse Mutaranta oli myynyt Takalan kylästä 3 tankoa maata Antti Pekanpojalle 52 markan kauppahintaan. Samassa oikeuden istunnossa ilmoitti Taivassalon Hakkenpään Pekka, että hän oli yhteisymmärryksessä perillistensä kanssa myynyt äskenmainitulle Antti Pekanpojalle 2 tankoa maata samasta Takalan kylästä 30 markan hinnasta. He luovuttivat samalle Antti Pekanpojalle ja hänen perillisilleen ”rakennukset, maan, pellonja niityt, kalaveden ja metsän, torpat ja torpparit, myllyt ja myllypaikat, märjät ja kuivat, kylän lähellä ja kaukana, mitään poisjättämättä, kaikki se mikä oli vanhuudesta tilaan kuulunut tai oikeudella voidaan siihen liittää”.
Tuomari tiedusteli, oliko myynti tapahtunut vapaasta tahdosta: myyjät vastasivat siihen myöntävästi, samaten lautakunta todisti asian olevan niin. Tuomari jätti asian lautakunnan ratkaistavaksi. Lautakunnan jäseniä olivat silloin: Rautilan Klementti, Rahkamalan Simo, Pilloisten Vilppu, Kaistin Klementti, Ojan Tuomas, Vinkkilön Juho, Lahdingon Niilo, Kedon Matti ja Tuomoisten Matti. Kauppa julistettiin päteväksi. Finlands medeltida urkunder 8, s. 295.

Ote Hans Hanssonin Vehmaan kihlakunnan kartasta vuodelta 1650. Vehmassalmen rannalta voi löytää pienellä präntillä näkyvän nimen Rautlax. JYX-julkaisuarkisto