Daniel Bertilsson Kröger, d.y.

https://www.genealogia.fi/genos-old/39/39_18.htm

Kröger - Groop Lektor, fil.lic. BENGT UTTERSTRÖM, Västerås Genos 39(1968), s. 18-22

______________________________________

Borgmästaren i Uleåborg, Daniel Kröger, var son till borgmästaren i Gävle, Bertil Kröger, död före 1632, och hans hustru Malin (född omkring 1590), senare omgift med borgmästaren Jöns Ingevaldsson. Bertil Krögers far var Daniel Kröger d.ä. (död den 2 febr. 1616), som var stadens rikaste man och som till kyrkan donerade bl.a. en praktfull mässhake och en oblatskål av silver, försedd med gravyer och hans, hans hustrus och barns initialer. http://www.gavledraget.se/Slakten_Kroger.htm

"Uleåborgin pormestari Daniel Kröger oli Gävlen pormestari Bertil Krögerin poika, joka kuoli ennen vuotta 1632, ja hänen vaimonsa Malinin (syntynyt noin 1590), myöhemmin uudelleen naimisissa pormestari Jöns Ingevaldssonin kanssa. Bertil Krögerin isä oli Daniel Kröger vanhempi (kuoli 2. helmikuuta 1616), joka oli kaupungin varakkain mies ja joka lahjoitti kirkolle muun muassa upean messuviitan ja hopeisen oblaattikulhon, jossa oli kaiverruksia ja hänen, hänen vaimonsa ja lastensa nimikirjaimia."

http://www.oulu.ouka.fi/ppm/naakka/helmikuu/naakka_lue.htm

http://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/oulun-pormestarit-ja-kaupunginj...

http://www.ouka.fi/ppm/naakka/helmikuu/naakka_lue.htm

Pohjanmaan läänin tilejä - 9131 Läänintilikirja 1650-1650, jakso 634, sivu 773: Pulkkila Persone lengd aff Oulun kaupunki; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=7647716457&aineistoI... / Viitattu 17.6.2023

Daniel Kröger - Merkillinen pormestari

Porvarit kaupungin johdossa

Meidän aikanamme kaupunkia johtavat kaupunginjohtajat, mutta toisin oli ennen. Kun Oulu oli uusi kaupunki, sitä johti kaupungin porvareiden keskuudestaan valitsema raati. Porvarit olivat kauppamiehiä, jotka asuivat puisissa kaupunkitaloissa. He päättivät kotikaupunkinsa asioista. Kaupungin alueen rajana olivat tulliaidat, joiden porteista sai kuljettaa tavaroita vain kaupungin virkailijoiden valvonnassa. Porvarit möivät ulkomailta Tukholman kautta tuomiaan tavaroita maaseudun asukkaille. Kaupan piti tapahtua kaupungissa, sillä kaupankäynti maaseudulla oli kielletty.

Maistraatti ja pormestari

Kuningas Kustaa II Aadolfin aikana 1600-luvun alussa tuli tavaksi, että raatia alettiin kutsua maistraatiksi ja sen johtajaa pormestariksi. Porvarit huolehtivat myös kaupungin lainkäytöstä ja järjestyksenpidosta. He osallistuivat raastuvanoikeuksien istuntoihin, joissa annettiin tuomioita kaupungin alueella sattuneissa riita- ja rikosjutuissa. Porvarit valitsivat yleensä pormestarin ja raadin keskuudestaan, mutta joskus sattui, että Ruotsin hallitsija päätti asettaa mieleisensä miehen pormestarin virkaan.

Kuningattaren suosikki

Kustaa-kuninkaan seuraaja oli hänen tyttärensä Kristiina. Kuningatar Kristiina nousi valtaistuimelle vuonna 1632. Hänellä oli tapana antaa suosikeilleen aatelisarvoja ja niihin liittyviä läänityksiä, eli suosikki hallitsi hänelle läänitettyä aluetta ja sai sieltä tulevat verotulot omaan käyttöönsä. Kristiina-kuningatar myönsi suosikeilleen myös muita etuisuuksia ja virkoja. Niinpä hän vuonna 1647 myönsi Ruotsissa syntyneelle Daniel Pertunpoika Krögerille Oulun pormestarin viran. Arvo myönnettiin Krögerin omasta anomuksesta. Hän väitti anomuskirjassaan, että oululaisilla olivat asiat huonosti, koska heillä ei ollut kunnollista pormestaria.

Pormestari Kröger saapuu Ouluun

Oululaisten hämmästys oli suuri, kun Kröger saapui Ouluun ja ilmoitti yleisessä raastuvanoikeuden istunnossa, että kuningatar oli nimittänyt hänet kaupungin johtoon. Kaupunkilaisilta ei ollut kysytty asiassa mitään ja sitä paitsi Johan Bochmöller oli kaupunkilaisten valtuuttama virassa oleva pormestari. No, mikäs auttoi, Kröger vannoi virkavalan ja niin kaupungilla oli sen jälkeen muutaman vuoden ajan yhtä aikaa kaksi pormestaria.

Kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä

Krögerin toiminta Oulussa herätti tyytymättömyyttä kaupunkilaisten keskuudessa. Ensinnäkin hän ei osannut lainkaan suomea ja toisekseen tapa jolla hän hoiti virkaansa herätti tyytymättömyyttä. Itse asiassa Kröger oli usein ilmiriidassa kaupunkilaisten kanssa. Esimerkiksi vuonna 1652 porvarit ryntäsivät raatihuoneelle ja vaativat pormestaria eroamaan. Asiassa ei edetty tällä kertaa syytöksiä pidemmälle. Tähän vaikutti osaltaan se, että erottamista varten asiaa olisi pitänyt ajaa oikeudessa ja sitä varten olisi tarvittu rahaa. Porvarit pelkäsivät oikeudenkäynnistä koituvia suuria kustannuksia eivätkä ryhtyneet tästä syystä ajamaan asiaansa. Tosin pormestarin pahin vihamies Eerikki Sakarinpoika esitti maaherra Thure Ribbingin pitämässä tutkintotilaisuudessa Krögerin erottamista, mutta muut kaupunkilaiset eivät yhtyneet valitukseen.

Kröger peittelee petostaan

Oulussa oli suuri tulipalo vuonna 1652. Pormestari Krögeriä syytettiin palon jälkeen siitä, että hän ei ollut pelastanut kaupunginarkistoa tulipalolta. Itse hän väitti, että ei ollut ehtinyt pelastamaan arkistoa, koska oli nyrjäyttänyt jalkansa ollessaan viemässä perhettään turvaan tulelta. Pahat kielet väittivät kuitenkin, että kaupungin tilikirjojen palaminen sopi pormestarille oikein hyvin, koska häntä epäiltiin väärinkäytöksistä kaupungin rahojen käytössä.

Seurasi lihava riita, syytöksiä ja vastasyytöksiä. Pormestarin lisäksi jupakassa kärsi myös hänen vastustajansa Eerikki Sakarinpoika, jota sakotettiin ja joka istui jopa vankina Oulun linnassa pormestarin herjaamisesta tuomittuna. Mutta ei Krögerkään ollut viaton, maaherra erotti Krögerin väliaikaisesti tehtävistään maalliskuussa vuonna 1653. Johan Bochmöller toimi tämän jälkeen väliaikaisena kauppapormestarina.

Korkeita puoltolausuntoja

Nyt alkoivat oululaiset ajaa yhdessä tuumin Krögerin viralta panoa ja uuden pormestarin nimittämistä. Daniel Kröger kävi kuitenkin kreivi Pietari Brahen puheilla, joka vahvisti hänen oikeutensa Oulun pormestarin virkaan. Samaan aikaan kuningatar vahvisti Daniel-herra oikeuden periä maksamattoman palkkansa oululaisilta. Näiden korkeiden puoltolausuntojen jälkeen oululaiset muuttivat mielensä ja pitivät pormestarinsa taas vähän aikaa hyvinään.

Valituksia Turun hovioikeuteen

Asiaan tuli taas uusi mutka, kun viraltapanon aikana tehdyt kirjalliset valitukset ehtivät Turun hovioikeuden käsittelyyn. Pohjanmaan kihlakunnan tuomareiden Kustaa Grassin ja Jaakko Hannunpojan piti saapua Ouluun tutkimaan tapausta kesäkuussa 1654. Oululaisten läsnäolo oli varmistettu sillä, että heitä kiellettiin sakon uhalla poistumasta kaupungista tutkintopäivänä. Asia meni kuitenkin jälleen päin honkia ja raukesi, sillä tuomarit jättivät itse saapumatta paikalle ilmoitettuna ajankohtana.

Oululaiset valittavat kuninkaalle

Oululaiset lähettivät nyt kaupunkilaisten valtakirjalla varustetun Antti Yrjönpoika Lyttraeuksen tekemään valituksen suoraan kuninkaalle. Kuningatar Kristiina oli luopunut kruunusta ja vasta valtaistuimelle noussut Kaarle-kuningas määräsi, että Pohjanmaan maaherran Johan Grahnin tuli tutkia asia yhdessä Turun hovioikeuden lähettämien valtuutettujen kanssa.

Turusta ilmoitettiin Ouluun, että tarkastajat lähetettäisiin heti, kun saataisiin tieto siitä, kuka maksaa heidän matka- ja majoituskustannuksensa. Tämä säikäytti oululaiset. He pelkäsivät tarkastajien kestityksen tulevan kalliiksi ja ilmoittivat, ettei heillä ollut mitään valittamista pormestaria ja raatia vastaan.

Tutkintokäräjät vuonna 1655

Maaherra Grahn saapui kuitenkin kuninkaallisen käskyn mukaisesti Ouluun pitämään tutkintokäräjiä pormestarin edesottamuksien johdosta. Käräjät pidettiin tammikuussa 1655 Oulun raatihuoneella. Paikalla oli saapuvilla tuomari Grass ja Oulun porvariston edustajia. Porvari Jaakko Trumbell luki kahdenkymmenenneljän porvarin allekirjoittaman syytöskirjelmän. Krögeriä syytettiin suomenkielen taidon puutteesta (jonka takia hän ei ymmärtänyt käräjillä ollessaan suomenkielisiä puheenvuoroja), kaupungin rahavarojen huonosta hoidosta ja siitä, että pormestari oli jättänyt tilittämättä kaupungin rahavarat kahdeksan vuoden ajalta. Tutkimus meni ohi ja Daniel-herra toimi yhä toisena Oulun pormestarina Johan Bochmöllerin rinnalla.

… ja seuraavana vuonna

Antti Yrjönpoika Lyttraeus lähetettiin vuoden lopulla porvarien valtuutuskirjan kanssa hovioikeuteen Turkuun vaatimaan Krögerin eroa. Seuraavan vuoden tammikuussa pidettiin Oulussa tuomari Grassin johtamat tutkimuskäräjät. Nämä käräjät olivat myrskyisä tapahtuma Porvari Eerikki Sakarinpoika nimitti pormestaria kaupungin varkaaksi ja pormestari vastasi nimittämällä vastustajaansa lehmän varkaaksi. Simon Sälle luki porvariston valituskirjelmän nelipäiväiseksi venyneessä istunnossa. Tutkimuksen jälkeen pöytäkirjat ja Krögerin ja raadin yhteinen vastine lähetettiin jälleen Turkuun hovioikeuteen.

Maaherra Grahnkin saa tarpeekseen

Oulun kaupungin elämä oli tuohon aikaan levotonta. Pormestari joutui jatkuvasti riitaan ja rettelöön sekä kaupunkilaisten että ympärillä asuvien maalaisten kanssa. Kröger ei pystynyt säilyttämään tuomarin arvovaltaansa, koska häntä itseään syytettiin niin raskaista rikkomuksista. Maaherra Grahn oli myöskin saanut tarpeekseen Oulun pormestarin edesottamuksista. Hän halusi erottaa Krögerin virastaan. Hänen mielestään rauha ei voinut palata Ouluun, ennen kuin pormestari oli vaihdettu uuteen mieheen. Erityisen raskas syytös Krögeriä vastaan oli se, että hän oli 4500 taaleria velkaa kaupungille.

Pormestarin vaali

Kaupunkilaiset kokoontuivat Oulun raatihuoneelle valitsemaan uuden pormestarin toukokuun viidentenä vuonna 1656. Mutta taas Krögeriä onnisti. Maaherra luetutti porvariston edustajien antaman kirjallisen lausunnon, jossa he ilmoittivat haluavansa uuden pormestarin. Sen jälkeen pidettiin pormestarin vaali, jossa Johan Bochmöller sai 12, Daniel Kröger 17 ja aiemmin pormestarin viranhoitoa koskevan valituskirjeen kuninkaalle vienyt Antti Yrjönpoika Lyttraeus 86 ääntä. Maaherran mielestä ei kuitenkaan ollut sopivaa valita Antti Yrjönpoikaa pormestariksi, koska hänellä ja Krögerillä oli koko ajan meneillään riitajuttu Turun hovioikeudessa. Tästä syystä maaherra vaati porvareita valitsemaan Bochmöllerin ja Krögerin välillä, ja kas kummaa, porvarit valitsivat taas mieluummin Krögerin. Krögerin tavat kyllä tunnettiin, sillä kaupungin kirjuri Tapani Eskilinpoika valittiin väliaikaiseksi pormestariksi siltä varalta, että Kröger matkustaisi tapansa mukaan pitkäksi aikaa pois Oulusta.

Kröger melkein erotetaan

Ja taas valitettiin Turun hovioikeuteen, että Kröger pitäisi saada pois pormestarin virasta. Kröger lähti pitkälle matkalle, ja virkatoimet jäivät taas varamiesten harteille. Kun pormestari oli ollut kahdeksan kuukautta pois Oulusta, kutsui maaherra kokoon porvarien kokouksen. Maalliskuussa 1657 pidetyssä kokouksessa porvarit ja raati suostuivat siihen, että maaherra erotti Krögerin ja asetti Antti Yrjönpoika Lyttraeuksen pormestariksi. Maaherra ilmoitti tämän tiedoksi Turun hovioikeudelle. Maaherran päätös ei kuitenkaan kelvannut hovioikeudelle, koska se katsoi, että sillä oli oikeus tehdä lopullinen päätös asiasta, ja Kröger sai tämän takia pitää vieläkin virkansa.

No, Kröger saapui tämän jälkeen takaisin Ouluun ja vanha meno jatkui jälleen. Sattui jatkuvia rettelöitä kaupunkilaisten ja pormestarin välillä. Kröger mellasteli ja riiteli Oulussa ja laati syytöskirjeitä Oulun porvareita ja maaherraa vastaan. Lopulta Kröger matkusti ajamaan asiaansa kuninkaan luo Ruotsiin. Kuningas määräsi, että Krögerin tuli pysyä Oulun pormestarin virassa siihen asti, kunnes asiasta annettaisiin lopullinen päätös Turun hovioikeudessa.

Valtiopäiväedustajana

Tämän jälkeen Kröger hoiti virkaansa pidemmän aikaa ilman suuria rettelöitä. Hän valitutti itsensä Oulun edustajaksi kaksille Ruotsissa pidetyille valtiopäiville ja viipyi näillä matkoilla pitkähköjä aikoja. Hänen poissa ollessaan hoiti pormestarin tehtäviä raatimies Henrik Kauhanen. Kevättalvella 1661 Kröger lähti jälleen pitkälle matkalle Ruotsiin. Sen matkan aikana hän kävi taas kuninkaan puheilla ajamassa asiaansa. Ja riita ja epäsopu jatkuivat Oulussa.

Antti Lytraeus uudeksi pormestariksi

Lopulta oululaisten ja maaherran valitukset johtivat siihen, että Ruotsin hallitus teki kesäkuussa 1662 päätöksen erottaa Kröger pormestarin virasta. Krögerin seuraajaksi valittiin Antti Yrjönpoika Lyttraeus. Tämän valinnan vahvistivat vuoron perään maaherra Grahn, kreivi Pietari Brahe ja Oulun kaupungin raatimiehet.

Daniel Kröger jää Ouluun

Krögerin pormestariaika oli viisitoista vuotta yhtä mellakkaa ja epäsopua. Rauha ja sopusointu ei palannut lopullisesti vielä uuden pormestarin virkaanastumisenkaan myötä. Daniel Kröger jäi asumaan loppuiäkseen Oulun kaupunkiin ja riiteli ja mellasteli entiseen tapaan muiden kaupunkilaisten kanssa. Hänen levoton elämänsä päättyi 1672 ja sen jälkeen vaimenivat myös hänen nostattamansa riidat kaupungissa. Krögerin vävy oli autellut appeaan riitelyssä laatimalla muun muassa kirjallisia oikeuskanteita, mutta apen kuoleman jälkeen hänkin muuttui paljon sävyisemmäksi ihmiseksi.

Ei Kröger aivan tyhmä mies ollut, sillä ei hän muuten olisi osannut ajaa asiaansa niin hyvin oikeudessa ja kuninkaan edessä. Sitä paitsi hän jätti jälkeensä sivistyneen miehen jäämistön, johon kuului verraten suuri kirjasto ja jopa taide-esineitä. Oli Oululla muitakin pormestareita, joiden viranhoitoa käsiteltiin oikeudessa, mutta kyllä Daniel -herra teki kaikista kaupungin pormestareista värikkäimmän virkauran.

Niin, kyllä Oulun johtamisasiat ovat parantuneet meidän päiviimme tultaessa. Oululaiset osaavat nykyisin valita johtajikseen sopuisia ja sivistyneitä henkilöitä, joiden takana pysyvät tallessa sekä kaupungin rahat että paperit. Eikä näiden viskaalien toimista tarvitse valitella oikeuteen, hallitukselle eikä presidentillekään.

Stefan Viklundilla oli kuolinaika 1673. - merk. 26.8.2011 Aki Nieminen