Eeva Inkeri Haitto

Eeva kävi muutaman vuoden kansakoulua Kiuruvedellä, kunnes hän 11-vuotiaana muutti äitinsä ja muun perheen kanssa Kuopioon. Isä Antti Kainulainen oli tässä vaiheessa mennyt rajan yli Neuvostoliittoon. Kuopiosta lapset muuttivat äitinsä kanssa Helsinkiin. Asemasodan aikana Eeva liittyi "viihdytysjoukkoihin" ja esiintyi rintamalla. Eeva kirjoitti 1946 ylioppilaaksi yksityisesti ja alkoi lukea kieliä. Hän avioitui 22.2.1947 matemaatikko Lauri Einari Vastarin (entinen Först) kanssa. Eeva luonnehti Lassea Suomen parhaaksi matemaatikoksi ja oivalliseksi harjoituskirjojen tekijäksi. Huolimatta heille tulleesta avioerosta ystävyys ei katkennut koskaan. Opiskeluvaatimuksiin kuului harjoittelumatka Englantiin ja Eeva asettui asumaan sinne 1949. Sieltä käsin hän aloitti vapaan toimittajan uran, joka jatkui Ranskassa ja muualla Euroopassa sekä välillä Suomessakin. Eeva mat-kusti Brasiliaan 1956 ja asui Latinalaisen Amerikan eri maissa 12 vuotta. Eeva oli Brasiliassa Xingú - jokisuistossa tutustuen alueen intiaaniasukkaiden elämään.71 Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan, joka valotti hyvin kehittyvän Brasilian ja väistyvän vuosituhantisen intiaanikulttuurin kohtaamista. Vuosina 1971 - 1975 hän oli päätoimittajana Naisten Viiri-lehdessä, joka oli Työmies Eteenpäin-lehden sisarlehti Duluthissa Minnesotassa. Nämä olivat suomalaissiirtolaisille suunnattuja lehtiä, jotka kuitenkin siirtolaisväen ensimmäisen polven vähetessä lakkasivat ilmestymästä. Eeva muutti Santa Monicaan Kaliforniaan tarkoituksenaan jatkaa freelancerina aikakauslehtiin kirjoittamista, jota hän oli tehnyt Eva Aminoffin kanssa Viikkosanomiin usean vuoden ajan. Sen lisäksi hän kirjoitti artikkeleita naistenlehtiin kuten Hopeapeiliin, Jaanaan, Eevaan jne. Eeva oli Suomessa 1969 - 1971 antaen tunteja kielissä ja tehden käännöstöitä. Eeva pystyi sujuvasti käyttämään kuutta kieltä. Hänellä oli kuitenkin viisumi USA:han ja hän muutti takaisin Kaliforniaan. Kun hän lähti hotellistaan aamuvarhaisella keväällä 1976 katselemaan merta Santa Monican laiturille, häntä vastaan Heimo Haitto, joka totesi: Mie oon Heimo. Eevasta tuli eräänlainen muusa Heimolle. Hän sai Pelastusarmeijan vaatesäilöstä Heimo Haitolle Robert Taylorin puvun ja hankki hänelle viulun. He matkustivat kahden viikon kuluttua Las Vegasiin, jossa he avioituivat. Heimo alkoi uudelleen harjoitella viulunsoittoa intensiivisesti ja he kehittivät ohjelman Viulu ja runo, jossa Eeva lausui Garcia Lorcan ym. Latinalaisen Amerikan runoilijoiden runoja Heimon laatiman viulumusiikin säestyksellä. Eeva kertoi myyneensä Xingu-muistoesineensä Kansallismuseoon dosentti Pirjo Varjolan järjestämänä. Kansallismuseo järjesti ilmeisesti näyttelyn näistä esineistä 1979.

Heimo ja Eeva asuivat aluksi Sulkavan Leipämäen Kankkulan sivutilalla Paavolassa, kun Heimo oli kamarimuusikkona ja viulunsoiton lehtorina Savonlinnan musiikkiopistossa. Tämän jälkeen he asuivat Töölössä Eevan entisen aviomiehen Lauri Vastarin huoneistossa aina siihen asti kun he muuttivat Espanjan Marbellaan Heimon psoriasis- ja keuhkoahtaumatautien oireiden vuoksi 1990-luvun puolessa välissä. Heimon kuoltua ja Eevan terveyden heikennyttyä hänen veljenpoikansa Hannu järjesti muuton Helsinkiin, jossa Eeva kuoli 9.2.2008.

Muut lähteet

1. Raita, P. (2013). Kiuruveden Kärkkäiset: Kiuruveden Hautajärvellä asuneen Pekka Pekanpoika Kärkkäisen jälkipolvet 1546-2013 (1. p.).