Emilie Sofie Bergbom

Emilie Sofia Bergbom (7. helmikuuta 1834 Vaasa – 28. syyskuuta 1905 Helsinki) oli suomalainen kulttuurihenkilö. Ennen kaikkea hänet tunnetaan suomalaisen ja suomenkielisen teatterin historian merkkihenkilönä. Yhdessä veljensä Kaarlo Bergbomin kanssa hän toimi Suomalaisen Teatterin johtajana ja vastasi sen toimintaan liittyvistä käytännön asioista.

Emilie Bergbomin isä oli senaattori Johan Erik Bergbom ja äiti Fredrika Juliana Roschier. Hänen veljensä Ossian Wuorenheimo toimi myöhemmin senaattorina. Perhe muutti Vaasasta Viipuriin vuonna 1839 ja Emilie Bergbom aloitti opinnot Viipurin saksankielisesä tyttökoulussa. Viipurista perhe muutti Helsinkiin, jossa Bergbom jatkoi opintojaan Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hän opiskeli myöhemmin edelleen yksityisopettajien johdolla ja puhui hyvin ranskaa ja englantia. Lisäksi Bergbom opiskeli myös suomen kieltä.

Bergbom oli suomalaisuusaatteen innokas kannattaja, vaikka hän kirjoittikin kirjeensä ruotsiksi ja aikalaisten mukaan puhui suomea huonosti. Hän oli kirjailija Minna Canthin läheinen ystävä ja kävi tämän kanssa vilkasta kirjeenvaihtoa.

Teatterityön ohella Bergbom työskenteli vuosina 1869–1900 Suomen Hypoteekkiyhdistyksen kirjanpitäjänä ollen tehtävässä ensimmäisiä julkisessa laitoksessa toimineita naisia.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4608/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emilie_Bergbom